Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onitus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun mielestä on ihan ok myötäillä noin kuten jennimus kertoi jollei vielä halua kertoa kun ollaan kumminkin todella alussa vasta.. en pidä tollasta valehteluna se on vaan asioiden kiertelyä :) tää tietty vaan mun mielipide
 
Mun mielestä on ihan eri asia olla kertomatta kuin valehdella. Mä oon ite irtaantunut ystävistä jotka tekee noin. Ne on sit niitä hyvän päivän tuttuja.


Voi nyt ristus :hilarious: Mitä valehtelin? He kyllä tietävät, että haluaisin jo lapsia, asiasta ollaan ennenkin keskusteltu. En siis sanallakaan sanonut, että "minä en halua lapsia" tms vaan nyökyttelin ja olin vain mukana jutussa kertomatta raskaudesta. Onneksi omat ystäväni ovat ymmärtäväisiä ja myötämielisiä. Eiköhän ole ihan minun asiani kertoa koska haluan. Kyllä menisi mun puolelta ystävyys jäihin, jos ystäväni suuttuisivat kun en kertonut viikolla 7 :wideyed: Haluan jättää kertomisen iloa vielä myöhempäänkin :happy:
 
Kerroin kahdelle parhaalle kaverilleni heti plussan jälkeen. Minun vanhemmille kerrotaan varmaan ensi viikolla, miehen vanhemmista ei vielä tiedetä... Miehen äiti on sellainen juorukello että ahdistuu hulluna jos joutuu pitämään salaisuuden, käyttäytyy aivan kuin joku olisi kuollut vaikka olisi kuinka iloisesta asiasta kyse :D (On siis tottakai iloinen mutta ahdistaa kun ei saa kertoa!)

Sen verran on mietitty että kerrotaan niille joille haluttaisiin kertoa mahdollisesta keskenmenostakin.
 
Mä oon just miettinyt et jos joku kysyis suoraan nii en varmaan kieltäisi asiaa. Vaikka haluankin kertoa töissä yms vasta tämän kuun jälkeen kun kasassa on 12 viikkoa. Mun äitikin kysyi et mitä jos joku kysyy häneltä olenko raskaana (ollaan samassa työpaikassa ja tän turvotuksen ansiosta varmaan osa jo huomannut jotain). Sanoin, että hän saa kertoa totuuden, kun muutenkin kertoisin sen piakkoin. Oon tosi huono kiertelemään asioita jos suoraan joku kysyy :D mut tuollaisessa keskustelussa kuin Jennimuksella saattaisin pystyä asiaa kiertelemään.
 
Mun mielestä Jennimus ei valehdellut, jätti vaan kertomatta, mitä ei vielä halunnut kertoa :) eli ei mitään väärä ja ihanaa että sulla on sellaisia kavereita jotka ymmärtävät :) jokainenhan toimii miten parhaaksi näkee, eikä se oikeuta ketään sanomaan valehtelijaksi.

Miusta on vähä kohtuutonta tulla tänne haukkumaan toisia valehtelijoiksi. Kuten mami tuolla toisaalla kirjoittikin, et olis mukava et tänne kaikki olis tervetulleita ajatuksineen, mielipiteineen ja tunteineen, kenenkään sitä kritisoimatta:)
 
Muokattu viimeksi:
Jos ystäväni olisivat suoraan kysyneet, että "ootko sää raskaana?", niin silloin olisin kertonut että olen :) Koska hehän olisivat sen silloin arvanneet. Musta on ainakin ihana päästä vielä kertomaan jollekin sen jälkeen, kun itsellekin vielä enemmän ultran jälkeen konkretisoituu asia. Osalle olemmekin jo kertonut, mutta emme tosiaankaan kaikille.
 
Tuli mieleen, et kun olin erikoisesta raskaana tai epäilin vasta enkä ollut tehnyt edes testiä näin mun ystäviäni pitkästä aikaa. Juttu kääntyi kans lasten hankintaa ja joku kiinnitti huomiota kun olin autolla ja join limpparia, et "miettikää jos hän oliskin raskaana" ja tais kysyä vielä, et "olenko" ja olin silleen et ei helkkari "oon autolla liikenteessä ja meen aamulla töihin :D

Nyt myös mun läheinen serkkuni (melkein kuin sisko) otti muhun yksi päivä viestillä yhteyttä kysyen: "onko teidän perheessä kaikki ihan hyvin" " oon nähnyt monena yönä unta teidän perheestä" tiedän, et hänen äitinsä on nähnyt enneunia joskus, mutta tää oli erikoista. Olin vaan et "joo joo kaikki hyvin" :)
 
Mä oon kertonut mun siskolle ja kolmelle kaverille. Np-ultran jälkeen jos kaikki on hyvin kerrotaan perheille, muut saa kysellä kun alkaa näkyä ;)
 
Mä ainakin valehtelen, valehtelin esikoisesta ja kyllä kaikki ymmärsi ettei heti alussa halua kertoa. Itsestä olisi outoa jos siinä ystävyys menisi. Ei olisi kauhean vankalla pohjalla kyllä.
 
Minä kerroin viikonloppuna kahdelle hyvälle ystävälle. Nähdään harvoin ja viime aikoina tapaamisissa on aina ollut kyselyn aiheena ollaanko ajateltu pikkusisarusta. Päätettiin miehen kanssa, että kerrotaan, jos suoraan kysytään, ja kyllähän se kysymys tuli. Olisin saanut vastauksen kyllä kierrettyä vastaamalla ympäripyöreää enkä olisi valehdellut. Eikä ystävät olisi siitä ympäripyöreästäkään myöhemmin suuttuneet, koska ymmärtävät kyllä miksi tietoa haluaa ennen julistusta varmistaa. Ajattelen, että jos joku salailusta suuttuisi, ei tämä hlö olisi ansainnut tietääkään.

Ylipäätään raskausutelut on mielestäni tahdittomia, vaikka tulisi kuinka läheisiltä ihmisiltä. On vaan niin henkilökohtainen asia, etten itse kävisi koskaan kysymään.
 
Olisin kertonut mummolleni, mutta alkoi olla jo kiire seuraavaan paikkaan ja juuri kun olin ajatellut, että nyt sanon, niin sen puhelin soi ja puheli kesti ja kesti... :(
 
Miestä polttelis kamalasti kertoa kaikille, mutta yritän nyt toppuutta että ootetaan se nt-ultra edes. Ite kailottaisi sit ku vauva on maailmassa, eipähän olis niitä hössöttäjiä vieresä aka mummuja ja tätejä.
 
Tuli kerrottua appiksille. Alun epäuskoisten naurahtelujen ja silmien pyörittelyn ja nieleskelyn jälkeen tuli ihan onnittelut! Huh. Tulevalla viikolla kerron ehkä omille vanhemmille, saas nähä mitä sieltä tulee vastaanotoksi....
 
No hyvä zeni, jos ovat kuitenkin onnitelleet ja nythän se on sit ohi:)
 
Mä oon siis kyllä ihan rehellisesti valehdellut että ei ole suunnitelmissa toisen hankinta, koska meillä on taustalla pitkät yritys ajat ja pari keskenmenoa, niin mua ihan suututtaa kun ihmiset kysyy. Se ei oo kenenkään muun kun kahden ihmisen välinen asia. Kyllä kerrotaan kun on varmaa ;) viimeks pari viikkoa sit juhlissa monen ihmisen ympäröimänä siskon anoppi alko kyselemään että koskas toinen tulee. Niin en siinä halunnut alkaa päivittelemään että yritystä takana 1,5 vuotta, syksyllä sikiö kuoli kohtuun viikolla 11 ja nyt katellaan jos tää pysyis loppuun asti matkassa ;) mielummin vaan sanoin että ei ole nyt ajankohtainen asia :)
 
Kyllä minäkin varmaan sitten "valehtelin" kaveripariskunnalle, kun mentiin heidän vauvaa katsomaan ja utelivat meiltä pikku kakkosesta (ollaanko ajateltu sellainen tehdä). Samana aamuna olin plussannut, joten enpä halunnut asiasta vielä kenellekään kertoa. Kierrellen kaarrellen vastasin jotain pienestä ikäerosta ja että halutaan kyllä sisarus esikolle.
 
Mä vannoin etten kerro enenku ensimmäine kolmannes on ohi, mut niin sitä vaa pikkuhiljaa taitaa tietää kaikki. Tosin jokaiselle sanonu että vielä saattaa sattua vaikka mitä. Kuitenki vasta rv7 menossa.
 
Niin oli puhe "hyvistä kavereista" ei tuttavista, työkavereista tms. Ja vaikka itse pidän sitä valehteluna, että sanoo ettei ole lapsen teko ajankohtaista vaikka on raskaana, niin ymmärrän sen kyllä etäisempien ihmisten kohdalla. Jos en haluaisi paljastaa vielä edes niille lähimmille, niin muotoilisin asian niin että en yhtään valehtelisi. Tyyliin "ollaan kyllä paljon puhuttu vauvasta ja onhan se harjoittelu hauskaa".
Mulle hyvät kaverit tarkoittaa niitä joiden kanssa jaetaan ne huiput ja paskat uutiset. Jokaisella on oma käsitys.
 
Mun mielestä Jennimus ei valehdellut, jätti vaan kertomatta, mitä ei vielä halunnut kertoa :) eli ei mitään väärä ja ihanaa että sulla on sellaisia kavereita jotka ymmärtävät :) jokainenhan toimii miten parhaaksi näkee, eikä se oikeuta ketään sanomaan valehtelijaksi.

Miusta on vähä kohtuutonta tulla tänne haukkumaan toisia valehtelijoiksi. Kuten mami tuolla toisaalla kirjoittikin, et olis mukava et tänne kaikki olis tervetulleita ajatuksineen, mielipiteineen ja tunteineen, kenenkään sitä kritisoimatta:)

Mä toivon että myös minulla olisi oikeus kertoa mielipiteeni. En sanonut, että "senkin valehtelija" tai muutakaan dramaattista.
 
Takaisin
Top