Millaisia sääntöjä ruokapöydässä?

[Tips]

Meillä on myös aika vapaata ruokailu. Tai miten sen nyt ottaa. Mitään ei katsota, telkkari menee kiinni (tosin itselläni on paha tapa plärätä puhelinta syödessäni). Pöydässä istutaan oikein päin, pyllyllään tai polvillaan mutta naama pöytään päin, syödään suu kiinni (tämä on 4-veelle jotenkin ylivoimaisen vaikeaa). Kaikkea maistetaan mutta syödään sen verran kuin jaksetaan. Sen sijaan mulle on ihan sama mitä ruokailijoilla on päällä. Yleensä kaikilla on vaatteet mutta on meillä pikkareissakin syöty. Hattu tai ei, aivan sama. Leluilla ei leikitä pöydässä mutta saavat tulla seuraamaan ruokailua pöydälle (erittäin harvoin esitetään tämä pyyntö). Sohvalla tai piknik-tyyliin syödään joskus välipalaa, ei mitään sotkuista. Pyritään käyttämään ruokailuvälineitä taitotason mukaan ja pöydässä keskustellaan niitä näitä. Kiitos, saisinko jne on käytössä. Isompi lapsi vie yleensä myös astiat tiskipöydälle/koneeseen. Hyvin osaa ravintolassakin syödä ja käyttäytyä, mutta odottaminen ei ole paras laji, joten leikkipaikka tai muu viihdyke ruokaa odottaessa on hyvä olla.

 

[Dissoäiti]

Levottomille vinkki, Supernanny-ohjelmassa antoi nanny lapselle kauratyynyn jalkojen päälle tuolille. Lapsella ei ollut niin levoton olo, kun paino oli jalkojen päällä :)

Ehkä tyhmä kysymys, mutta jalkapöytien päälle vai syliin? Jos vaikka rauhoittaisi vähän lasta, joka ei oikein osaa olla paikoillaan.

Me ollaan yritetty opettaa että ruokapöydässä istutaan rauhallisesti. Se vaan ei tunnu olevan niin helppoa. Pöydästä turhaan pomppiminen on saatu loppumaan, mutta hyörimistä ja huitomista ei. Lapsi syö välineillä ja laitteita tai leluja ei tuoda pöytään. Se huomattiin jo pienenä että ne vain häiritsee syömistä.

 

[Yölento]

Ehkä tyhmä kysymys, mutta jalkapöytien päälle vai syliin? Jos vaikka rauhoittaisi vähän lasta, joka ei oikein osaa olla paikoillaan.

Me ollaan yritetty opettaa että ruokapöydässä istutaan rauhallisesti. Se vaan ei tunnu olevan niin helppoa. Pöydästä turhaan pomppiminen on saatu loppumaan, mutta hyörimistä ja huitomista ei. Lapsi syö välineillä ja laitteita tai leluja ei tuoda pöytään. Se huomattiin jo pienenä että ne vain häiritsee syömistä.

Syliin, reisien päälle painoa.
Toinen hyvä keino on nystyrätyyny pepun alle. Siinä saa heilua juuri sopivasti ja silti pysyy pöydässä. Jotkut ihmiset (myös aikuiset) tarvitsevat liikettä koko ajan.

 

[Enni]

Ehkä tyhmä kysymys, mutta jalkapöytien päälle vai syliin? Jos vaikka rauhoittaisi vähän lasta, joka ei oikein osaa olla paikoillaan.

Me ollaan yritetty opettaa että ruokapöydässä istutaan rauhallisesti. Se vaan ei tunnu olevan niin helppoa. Pöydästä turhaan pomppiminen on saatu loppumaan, mutta hyörimistä ja huitomista ei. Lapsi syö välineillä ja laitteita tai leluja ei tuoda pöytään. Se huomattiin jo pienenä että ne vain häiritsee syömistä.

Reisien päälle syliin, niin ei tee niin mieli pompata ylös koko ajan.

 

[Nurinkehrääjä]

Meillä ei juuri ole sääntöjä ruokapöydässä. Kiittämistä lukuun ottamatta. Ukko saattaa hotkaista ruokansa hattu päässä ja itse luen usein lehteä syödessäni. Tai ruoat kanniskellaan milloin minnekin mukavampaan paikkaan
Ehkä pojan kasvaessa joitakin sääntöjä on (tulevia päiväkoti- ja kouluruokailuja silmällä pitäen) pakko ottaa käyttöön.

 

[Suski75]

Minä en jaksa yhtään katsella sitä, että lapsi leikkii 5 min, syö yhden lusikallisen, leikkii taas 5 min, syö yhden lusikallisen, jne. joten meillä on ruokapöydästä karsittu kaikki leikki- ja nysväämismahdollisuudet minimiin. Jos lapsi haluaa leikkiä, niin sitten on parasta syödä äkkiä, jotta pääsee leikkimään. Jos lapsi haluaa katsoa ryhmähauta, on parasta syödä äkkiä, jotta pääsee katsomaan ryhmähauta. En halua olla pöydän ääressä kahta tuntia joka aterialla tarjoilemassa lapselle maitoa/mehua/lisää ruokaa, joten pöydässä vain syödään. Leikit, videot, laulut, kiipeilyt ja muu ajanvietto tapahtuvat muualla.