Millaisia sääntöjä ruokapöydässä?

Yölento

Yölento

Supliikin supersankari
Marrasmammat 2016
Syömisestä on puhuttu jo aiemmin, mutta mitä muita sääntöjä teillä kotona noudatetaan ruokailussa ja muualla syödessä?

Saako ruokapöytään tuoda leluja? Saako ruokailla hattu/pipo päässä? Saako laulaa syödessä? Voiko katsella nettiä? Voiko ruokapöydästä lähteä välillä leikkimään ja palata jatkamaan kohta? Voiko pöydän alla syödä?

Miten lapset istuvat ruokapöydässä? Onko erilaisia sääntöjä, kun koko perhe tai suku ruokailee yhdessä?
 
Meillä lelut ja kaikenmaailman vimpaimet, kännykät ja pädit on ehdottomasti kiellettyjä. Lapsen serkut käyttävät näitä kaikkia pöydässä, mutta vaikka usein yhdessä syödään niin lapsi ei ole onneksi kiinnostunut.

Sen verran rauhaton kaveri on kuitenkin, että lähtee yleensä useampaan kertaan kesken syömisen vetämään jonkun kärrynpyörän lattialle. Se on sallittu, koska tosiaan hänen "perusominaisuus", enkä ole nähnyt siitä olevan mitään haittaakaan. Ruoan syö aina loppuun joka tapauksessa.

Mä itse laulan ruokapöydässä :angelic:
 
Taapero saa ajaa esim. kuorma-autolla ruokapöydässä, joskus lavalla on joku paprikanpala, joka päätyy suuhun. Ruokapöydästä ei karkailla kesken kaiken pois. Työn alla on opettaa, ettei ruokaa heitetä lattialle eikä laiteta juomalasiin - kai se joskus vielä menee jakeluun. Älylaitteita ei käytetä ruokaillessa, paitsi joskus ravintolassa, kun on kriittinen hetki ja pitää saada lapsi viihtymään. Pidetään ruokailuhetket rentoina ja mukavina, mutta perseily on kielletty.

Ai niin, ja ehdottomasti hattu päästä ruokaillessa.
 
Minulle nämä kysymykset nousivat mieleen, kun katsoin lasten serkkujen touhuja sinä aikana, mitä meillä ruokailuksi kutsutaan.

Meillä leluja ei tuoda pöytään, pöydässä istutaan ja jutellaan mukavia esimerkiksi ruuasta tai päivän kiinnostavista aiheista. Mitään elektronisia laitteita ei tule pöytään eikä televisio ole päällä. Ensin syödään ja lopuksi saa pastillin ja sitten voi lähteä pöydästä.

Meillä ei käytetä sisällä hattua, joten ei sitä ole ruokaillessakaan.

Laulan lähes aina, joten oman perheen kesken saatan kotona laulaa myös ruokapöydässä, mies tekee sitä samaa eikä se lapseltakaan ole kielletty, mutta jos on vieraita tai kyläillään, niin ihan luonnostaan laulaminen jää meiltä kaikilta.

Lapsella on juniorituoli kotona käytössä, mökillä istuinkoroke, kyläillessä osaa istua tavallisessa tuolissa syömässä ihan siten että on peppu tuolilla ja leuka kohti pöytää.

Silloin kun minulla oli kaksi pientä samaan aikaan, niin pyrin siihen, että lapset eivät istuneet vierekkäin, vaan itse olin siinä välissä ja jokaisella oli ja on ruokapöydässä oma paikka. Lapset syövät omilta lautasiltaan.
 
Meillä ruokapöytään ei saa tuoda leluja ja ruokapöydässä ei saa tablettia tms katsella. Ruoka syödään loppuun pöydän ääressä ja jos pöydästä lähtee ruokailu on sitten loppunut. Eikä hattuja ruokapöydässä pidetä päässä. Hyvin on meillä mennyt kokonaisuudessaan ruokailut, vaikka välillä lapset yrittävätkin tuoda leluja ruokapöytään.
 
Meillä ei ruokapöytään tuoda leluja (leluja ei itseasiassa saa tuoda ollenkaan keittiön puolelle), älylaitteita tai muutakaan ylimääräistä. Hatun paikka on eteisessä muutenkin. Pöydästä kun nousee, niin on valmis (vessassa saa käydä), peppu pysyy omalla tuolilla ruokailun ajan ja pöydän ääressä syödään, kaikilla on omat paikat. Pöydässä saa jutella, laulaa, nauraa, nautiskella, mutta ei apinoida ja sotkea tahallaan ruuan kanssa. Meidän lapset on usein saaneet kiitosta kauniista pöytä- ja käytöstavoista :happy:

Monesti olen mielenkiinnolla seurannut erään äidin taiteilua ruokapöydässä lastensa kanssa. Lapset ovat alusta asti saaneet tuoda kaiken mahdollisen roinan pöytään ja äiti syöttää isojakin lapsia samalla kun vaihtaa heille telkkarista kanavaa ja videota youtubesta, yrittää saada lautasen mahtumaan pöydälle samaan aikaan kun siinä on pari leikkiä, ainakin toisen lapsen jalat ja ties mitä muuta. Melske on yleensä melkoinen silloin harvoin kun yhdessä syödään :rolleyes: Äidin mukaan lapset eivät suostu syömään ilman tätä kaikkea viihdyttämistä.
 
Meillä leluja ei saa tuoda pöytään, telkkari on auki, mutta olohuoneessa eli ei häiritse syömistä. Syö minkä syö ja jos lähtee pois niin ruokailu on loppu ja saa hakea purkan ja mennä leikkimään. Eli en pakota syömään vielä niin ja niin monta haarukallista. Saa jutella, nauraa tai laulaa, mutta ei pelleillä. Kaikki ketkä syö meillä, noudattaa meidän sääntöjä, eli komennan myös vieraita lapsia, jos heidän vanhemmat ei komenna itse. Tabletteja tms laitteita meillä ei ole. Siitä olen joustanut, että lapsi saa tulla syliin syömään, koska ei muuten uskaltaisi useimmiten syödä mitään, jos meillä on vieraita/olemme vieraassa paikassa.

Vaikeinta meillä ruokailussa on se, että osallistuessaan ruokailuun isäkin tottelisi ja laittaisi kännykän/Aku Ankan pois syödessä.. Häntä kun ei kuulemma samat säännöt koske. Muistaakseni meillä ei ole ruokailussa ollut koskaan aiemminkaan haasteita eikä ongelmia.
 
Televisio suljetaan eikä ruokapöytään tuoda leluja. Tablettia meillä ei ole eikä poika käytä kännyköitä. Silloin kun poika oli pienempi, katsottiin kyllä usein samalla kirjaa, mutta tästä tavasta on nyt opeteltu jo aikoja sitten pois. Kädet käydään pesemässä ennen ruokailua, syödään rauhallisesti ja ilman melttoamista, maistaa pitäisi ainakin. Jos vain mahdollista syödään kaikki yhdessä ja vaikka jutellaan päivästä. Maistaa ruokaa pitää, pakko ei ole syödä ellei maistu. Pöydästä ei nousta ennen, kuin ruokailu on lopetettu. Ruokailun jälkeen saa purkan tai herra hakkaraispastillin.
 
Onpa ihana kuulla, etten ehkä sittenkään ole kohtuuton vaatimuksissani. Muillakin ruokapöydässä on syöminen pääasiassa. :Heartred
 
Ruokapöytään ei tuoda leluja eikä tekniikkaa. Tai lapsi ei tuo. Isä välillä pelaa ja äitikin saattaa katsoa ruokailun alussa viestin, mutta sitten laitan puhelimen pois. Ruokapöydässä ei pyöritä (koska silloin on nopeasti lasi nurin tai ruokaa lattialla) ja pylly pysyy penkissä. Vessassa saa käydä ja kun iskee "minä itse" on jo itsellä ristiriitainen fiilis kun haluaisin pitää lapsen pöydässä ja hakea hänelle sen mitä tarvitaan, mutta toisaalta en halua oma-aloitteisuutta karsia. Mutta jos leikkimään lähtee ei enää ruokapöytään palata. Puhua saa ja laulaakin saisi, mutta ei meillä kyllä kukaan ruokapöydässä laula eikä lapsi oikein missään muuallakaan. Minkäänlainen apinointi ei ole sallittua.

En myöskään ihan tajua sitä että jos lapsi ei syö ruokaa sitä tarjotaan tunnin päästä uudestaan. Meillä saa odottaa seuraavaan ruoka-aikaan ja silloin saa taas sitä mitä silloin on tarjolla. Muutoinhan poika olisi syönyt pienenä joskus aamupuuroa pitkälle päivään.
 
Vargynja sanoi:
Ruokapöytään ei tuoda leluja eikä tekniikkaa. Tai lapsi ei tuo. Isä välillä pelaa ja äitikin saattaa katsoa ruokailun alussa viestin, mutta sitten laitan puhelimen pois. Ruokapöydässä ei pyöritä (koska silloin on nopeasti lasi nurin tai ruokaa lattialla) ja pylly pysyy penkissä. Vessassa saa käydä ja kun iskee "minä itse" on jo itsellä ristiriitainen fiilis kun haluaisin pitää lapsen pöydässä ja hakea hänelle sen mitä tarvitaan, mutta toisaalta en halua oma-aloitteisuutta karsia. Mutta jos leikkimään lähtee ei enää ruokapöytään palata. Puhua saa ja laulaakin saisi, mutta ei meillä kyllä kukaan ruokapöydässä laula eikä lapsi oikein missään muuallakaan. Minkäänlainen apinointi ei ole sallittua.

En myöskään ihan tajua sitä että jos lapsi ei syö ruokaa sitä tarjotaan tunnin päästä uudestaan. Meillä saa odottaa seuraavaan ruoka-aikaan ja silloin saa taas sitä mitä silloin on tarjolla. Muutoinhan poika olisi syönyt pienenä joskus aamupuuroa pitkälle päivään.
Click to expand...
Minusta tuo itse tarvittavien tavaroiden tai ruuan hakeminen on hyvä asia etenkin, jos on liikkuvainen lapsi, jolla on motorista levottomuutta. Kun istumisen katkaisee vaikkapa talouspaperin hakeminen tai ketsupin lisääminen ruokaan, ajatus pysyy kuitenkin ruuassa eikä ruokailu varsinaisesti keskeydy, mutta lapsi saa tarpeellisen tauon paikallaan pysymiseen.
 
Meilläkään ei leluja tai mitään tekniikkaa tuoda pöytään silloin kun syödään, myöskään me vanhemmat ei oteta kännyköitä tai tabletteja. Jutella saa ja nauraa, mut mitään pelleilyä, riehumista tai huutamista ei. Myöskään ruualla ei saa leikkiä/heittää/tiputtaa. Maistaa pitää, mut ei pakoteta syömään jos ei yksinkertaisesti maistu. Sit pitää odottaa seuraavaa ruoka-aikaa eikä aleta siinä välissä tarjoamaan mitään. Jos pelleilee eikä muutamasta varotuksesta usko, niin sit voi poistua pöydästä. Meillä ei oo tainnu kuin esikoinen kerran joutua poistumaan, muuten yleensä osaavat suht hyvin käyttäytyä eikä tarvii poistua. :)
 
Olisi hauska kuulla myös niiden toisenlaisten ruokailijoiden näkemyksiä, heitäkin kun on. Muistan, kuinka oma siskoni juoksi lusikka ojossa ympäri taloa ja yritti saada taaperon syömään edes jotain, siinä kului rattoisasti ainakin tunti. Nyt tuo lapsi on jo täysi-ikäinen ja osaa tiettävästi istua paikallaan ruokapöydässä. Olin suorastaan järkyttynyt ystäväni luona, kun lapset tepastelivat kesken aamupalan pöydällä(!) ja vanhemmat vain lukivat lehteä tyynen rauhallisina. Itselläni ei kestäisi pää sellaista menoa.
 
Samoin mielelläni kuulisin toisenlaisille näkemyksille perusteluja ja miten pää kestää sen menon.

Tänään serkkujen perheessä oli pelottava tilanne, kun piti tulla ruokapöytään. Se oli uusi ja vieras asia, ei onnistunut.
 
Meillä on sääntöjä, joista ei jousteta: ruokapöydässä ei katsota kännykkää tai tablettia, kesken syömisen ei lähdetä leikkimään, tahallista pelleilyä ja ruualla leikkimistä ei harrasteta (tai jos harrastetaan eikä muutamasta varoituksesta huolimatta lopeteta, ruokailu katsotaan päätyneeksi).

Sitten on niitä sääntöjä, joista olen hyvin haastavan keskimmäiseni kohdalla joustanut, koska oman mielenterveyteni vuoksi minun pitää valita taisteluni. Näihin kuuluu esimerkiksi lelut ruokapöydässä. Leikkiminen leluilla syömisen aikana on kielletty, mutta joskus, kun tietystä lelusta on meinannut tulla järkyttävä vääntö, olen taipunut siihen, että lelu (esim. auto) saa "katsoa" lapsen ruokailua vaikka talouspaperirullan päältä. Ja vaikka leikkimään lähteminen kesken ruokailun ei ole sallittua, ovikellon soidessa saa juosta katsomaan, kuka siellä on.

Mitäs muuta... No, ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi, mutta muistutan, että jos ruoka ei maistu, seuraavan kerran sitä on tarjolla seuraavana ruoka-aikana. Yritän myös kannustaa edes maistamaan, mutta yleensä lapset maistavatkin ihan oma-aloitteisesti. Hattuja ei käytetä ruokapöydässä - paitsi jos syödään ulkona auringossa, lippistä voi pitää paisteelta suojaamassa. Tuolilla pitää istua, ei pyöriä, mutta polvillaan istuminen on sallittu (tämä kitkeytynee itsestään pois lasten kasvaessa, koska minä ainakaan en edes pystyisi istumaan polvillani syömisen ajan :grin).

Mummilassa saa katsoa tablettia syödessä, mutta koska lapset selvästi assosioivat sen mummilan erikoisuudeksi eivätkä vaadi samaa kotona, en ole alkanut puuttua siihen. Sain itsekin lapsena syödä mummilassa jälkiruuan ennen ruokaa. :D
 
Tänään tuli mieleen sellainen, joka pätee, mutta yleensä ei tarvitse edes sanoa: ruokapöydässä ei olla ilman paitaa.
 
Uusperhesatu sanoi:
Meillä on sääntöjä, joista ei jousteta: ruokapöydässä ei katsota kännykkää tai tablettia, kesken syömisen ei lähdetä leikkimään, tahallista pelleilyä ja ruualla leikkimistä ei harrasteta (tai jos harrastetaan eikä muutamasta varoituksesta huolimatta lopeteta, ruokailu katsotaan päätyneeksi).

Sitten on niitä sääntöjä, joista olen hyvin haastavan keskimmäiseni kohdalla joustanut, koska oman mielenterveyteni vuoksi minun pitää valita taisteluni. Näihin kuuluu esimerkiksi lelut ruokapöydässä. Leikkiminen leluilla syömisen aikana on kielletty, mutta joskus, kun tietystä lelusta on meinannut tulla järkyttävä vääntö, olen taipunut siihen, että lelu (esim. auto) saa "katsoa" lapsen ruokailua vaikka talouspaperirullan päältä. Ja vaikka leikkimään lähteminen kesken ruokailun ei ole sallittua, ovikellon soidessa saa juosta katsomaan, kuka siellä on.

Mitäs muuta... No, ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi, mutta muistutan, että jos ruoka ei maistu, seuraavan kerran sitä on tarjolla seuraavana ruoka-aikana. Yritän myös kannustaa edes maistamaan, mutta yleensä lapset maistavatkin ihan oma-aloitteisesti. Hattuja ei käytetä ruokapöydässä - paitsi jos syödään ulkona auringossa, lippistä voi pitää paisteelta suojaamassa. Tuolilla pitää istua, ei pyöriä, mutta polvillaan istuminen on sallittu (tämä kitkeytynee itsestään pois lasten kasvaessa, koska minä ainakaan en edes pystyisi istumaan polvillani syömisen ajan :grin).

Mummilassa saa katsoa tablettia syödessä, mutta koska lapset selvästi assosioivat sen mummilan erikoisuudeksi eivätkä vaadi samaa kotona, en ole alkanut puuttua siihen. Sain itsekin lapsena syödä mummilassa jälkiruuan ennen ruokaa. :D
Click to expand...

Mun äiti 64v istuu edelleen polvillaan ruokapöydässä :)
 
Takaisin
Top