Millaisia raskausoireita sinulla on?

Täällä 5+3 eikä oo tälle aamulle vielä ehtiny iskeä huono olo vaikka oon jo kuudelta heränny. Jännästi vaihtelee oireet päivän mukaan 😅 syön jo kolmatta ateriaa tälle päivää 🙈 Eli nälkää on.
 
Musta tuntuu tänään, että kaikki oireet on kadonnut. Paitsi nännien/tissien arkuus, se on ja pysyy. :rolling:
 
Tuntuu kuin vatsassa olisi koko ajan nyrkinkokoinen kivenmurikka :D Rinnat on tosi arat ja turvonneet, jouduin vaihtamaan kaarituettomiin ja saumattomiin, joiden kanssa nukun yölläkin. Pientä etomista ruoan jälkeen ja työpäivän jälkeen on ihan valmis yöunille. Ja nälkä ihan koko ajan! Muuten ei mitään selkeämpää, tokikaan ei ole viikkojakaan kuin 4+3. Äidiltäni kuulin, että hän oli raskausaikana muuttunut "ihan hirviöksi" isääni kohtaan, niin sitä odotellessa sitten :D Miesparka ei tiedä mitä on edessä...
 
Olen ollut aika väsynyt, mutta muuten ei vielä oikeastaan mitään oireita, rv 5+3. Välillä mietityttää että onkohan tässä nyt ihan väärä idea itsellä ja ehkä luettiin testiä väärin kun ei mitään tunnu. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: mutta toisaalta olisi hirveän kivaa jos välttyisi ainakin pahimmalta pahoinvoinnilta!
 
Nyt ollut pientä pahaa oloa illalla ja nälkä on koko ajan ja vessassa saa ravata... Tissit tulleet myös kipeämmiksi.
 
Tänään (5+3) olikin nyt eka päivä, kun oli huono olo lähes koko päivän (ei oksettava, vaan vähän kun olis matkapahoinvointia). Aiemmin on tullut vaan sellasia hetkellisiä huonoja oloja.
 
Ei oikein mitään. Nyt 4+0 tai 4+1. Rinnat tuntuu vähän erilaisilta, muttei ole kipeät. Välillä pientä nipistelyä alavatsalla mutta siinä kaikki 🤔

Paitsi että väsymystä on ollut. Aikaisin nukkumaan, ja aikaisin ylös 😄
 
Tuntuu, että tänä aamuna maha pullahti näkyviin 🙈😄 Turvotusta siis löytyy.
Samoin flunssaoireita on, oliko se niin että alkuraskaudessa vastustuskyvyn laskiessa voi helpommin napata flunssapöpöt 😩
 
Sairastan endometrioosia, joten ensimmäiset kaksi viikkoa plussaamisesta oli menkkamaista, hyvin epämukavaa ja voimakasta kipuoiretta vatsalla, selässä säteillen jalkoihin ja välillä käsivarsiinkin. Sitten rv 5 kipu vaihtui pahoinvointiin, ja sitä onkin sitten jatkunut nyt yötä päivää tähän päivään asti.

Pahoinvointi oli alkuun hyvin pahaa, jouduin syömään kahden tunnin välein yötä päivää (kyllä, heräsin öisin kahden tunnin välein syömään koska olo oli kertakaikkisen hirveä), sillä erittäin säännöllinen syöminen tuntui olevan ainoa helpottava keino. Tätä jatkui lähes kaksi kuukautta. Oksentelin alkuun muutaman päivän välein, mutta tietysti oksentelu tapahtui aina öisin. Päivät meni pahassa olossa velloessa. Välillä oksetti pelkkä seisominen. Monet päivät kuluivatkin siis sohvalla puoli-istuvassa asennossa maatessa. Vaikka mielestäni sain juotua ja syötyä hyvin, kävin silti kahdesti päivystyksessä saamassa tiputusta, ja kuivuneeksihan siinä oli hieman päässyt. Syöminen oli erittäin työlästä, vaati paljon suunnittelua että mikä sopii ja mikä ei etoaisi ja että aina olisi ruokaa tarjolla. Tietyt hajut olivat aivan omiaan lisäämään pahoinvointia. Paino nousikin tästä järkyttävästä syömisen määrästä 10kg heti ensimmäisen kuukauden aikana, mikä oli erittäin harmittava muutos heti alkuunsa. Ensimmäisen pari kuukautta myös turvotti vatsaa aivan mielettömästi vaikka ei olisi syönytkään hetkeen, tuntui että maha ratkeaa kun oli jotenkin niin piukkana. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:

Noin kahden kuukauden jälkeen olo vakiintui hieman siten, että oksentamista tapahtui käytännössä joka yö kerran. Aina oksentamisen jälkeen yöpalaa oli syötävä. Joskus jos en oksentanut ja söin, saatoin oksentaa syödyn. Toisinaan en oksentanut koko yönä, mutta sitä pahempi oli huonovointisuus aina päivällä. Nykyään herään klo 01-05 välillä oksentamaan. En ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä sitten maaliskuun puolenvälin. Loppua ei valitettavasti näy, mutta olen pyrkinyt hieman liikkumaan ja tekemään edes vähän kotihommia, sillä pää hajoaa tekemättömyyteen. Toki on päiviä, kun ei paljoa jaksakaan tehdä. Kaiken kukkuraksi jossain kohtaa ilmestyi aivan vietävä närästys, joka vaatii aivan tietyt ruoka-aineet tiettyyn kellonaikaan, etten kärsisi esim. nukkumaan mennessä ruokasulan noususta ruokatorveen tai happaman poltteen tuntumisesta nielussa.

Pahoinvoinnin hoitokeinoina tällä hetkellä ovat metoklopramidi (pahoinvointilääke, 10mg x3 päivässä), pahoinvointirannekkeet, Rennie, Gaviscon ja Omepratsoli (20mg x1 päivässä). Todennäköisesti tällä kombolla olo on pääasiassa melko siedettävä. Erehdyin kerran olemaan vuorokauden ilman metoklopramidia, olo paheni hyvin jyrkästi hyvin vaikeaksi, samaten pahoinvointirannekkeiden 2 vrk poissa pitäminen.

Muita oireita olivat alkuun rintojen ja varsinkin nännien mieletön arkuus, liitoskivut, väsymys ja oleellisesti tihentynyt syke. Myös pissatuksen tunnetta oli ihan alussa enempi. Kaikesta näistä oireista huolimatta olen onnistunut pitämään mielen pääasiassa positiivisena ja kyennyt suhtautumaan pahoinvointiin vain ohimenevänä tilana. Olen erittäin innoissani raskaudesta ja nautin kaikista pienistä ja ihanista hetkistä, kun jaksaa tehdä jotakin mukavaa ja pahoinvointi ei ole aivan silmitöntä. Eikä tämä kokemus ole toistaiseksi vienyt intoani seuraavia raskauksia ajatellen. On myös helpottavaa ollut lukea muiden vastaavia kokemuksia, ja tiedostaa ettei ole tosiaankaan yksin olojensa kanssa. :smiling-eyes:
 
Voisiko tämä koko elämän energian vievä väsymys mennä jo pois? :Angry Face: Tuntuu, että menee päivät aivan sumussa. Kaikki raskaussovelluksetkin vaan vinkkailee, että pieni liikkuminen piristää ja tekee hyvää. Mutta kun EN JAKSA ääähhhh. Toivottavasti ei mene koko kesä tässä sumussa ohi.
 
Voisiko tämä koko elämän energian vievä väsymys mennä jo pois? :Angry Face: Tuntuu, että menee päivät aivan sumussa. Kaikki raskaussovelluksetkin vaan vinkkailee, että pieni liikkuminen piristää ja tekee hyvää. Mutta kun EN JAKSA ääähhhh. Toivottavasti ei mene koko kesä tässä sumussa ohi.
Mietin aivan samaa! Työpäivätkin tuntuu todella raskailta kun ei vaan jaksa ja tekis mieli ummistaa silmänsä.
 
Mietin aivan samaa! Työpäivätkin tuntuu todella raskailta kun ei vaan jaksa ja tekis mieli ummistaa silmänsä.
Mä teen ajatustyötä ja arvatkaa vaan kulkeeko ajatus. Vähän vielä tunnekuohutkin vielä päällä koko asiasta ja tänään väsymys on ollut toistaiseksi pahin. En tiedä onko hyvä vai huono että etätöissä voi välillä torkkua sohvalla.
 
Sairastan endometrioosia, joten ensimmäiset kaksi viikkoa plussaamisesta oli menkkamaista, hyvin epämukavaa ja voimakasta kipuoiretta vatsalla, selässä säteillen jalkoihin ja välillä käsivarsiinkin. Sitten rv 5 kipu vaihtui pahoinvointiin, ja sitä onkin sitten jatkunut nyt yötä päivää tähän päivään asti.

Pahoinvointi oli alkuun hyvin pahaa, jouduin syömään kahden tunnin välein yötä päivää (kyllä, heräsin öisin kahden tunnin välein syömään koska olo oli kertakaikkisen hirveä), sillä erittäin säännöllinen syöminen tuntui olevan ainoa helpottava keino. Tätä jatkui lähes kaksi kuukautta. Oksentelin alkuun muutaman päivän välein, mutta tietysti oksentelu tapahtui aina öisin. Päivät meni pahassa olossa velloessa. Välillä oksetti pelkkä seisominen. Monet päivät kuluivatkin siis sohvalla puoli-istuvassa asennossa maatessa. Vaikka mielestäni sain juotua ja syötyä hyvin, kävin silti kahdesti päivystyksessä saamassa tiputusta, ja kuivuneeksihan siinä oli hieman päässyt. Syöminen oli erittäin työlästä, vaati paljon suunnittelua että mikä sopii ja mikä ei etoaisi ja että aina olisi ruokaa tarjolla. Tietyt hajut olivat aivan omiaan lisäämään pahoinvointia. Paino nousikin tästä järkyttävästä syömisen määrästä 10kg heti ensimmäisen kuukauden aikana, mikä oli erittäin harmittava muutos heti alkuunsa. Ensimmäisen pari kuukautta myös turvotti vatsaa aivan mielettömästi vaikka ei olisi syönytkään hetkeen, tuntui että maha ratkeaa kun oli jotenkin niin piukkana. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:

Noin kahden kuukauden jälkeen olo vakiintui hieman siten, että oksentamista tapahtui käytännössä joka yö kerran. Aina oksentamisen jälkeen yöpalaa oli syötävä. Joskus jos en oksentanut ja söin, saatoin oksentaa syödyn. Toisinaan en oksentanut koko yönä, mutta sitä pahempi oli huonovointisuus aina päivällä. Nykyään herään klo 01-05 välillä oksentamaan. En ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä sitten maaliskuun puolenvälin. Loppua ei valitettavasti näy, mutta olen pyrkinyt hieman liikkumaan ja tekemään edes vähän kotihommia, sillä pää hajoaa tekemättömyyteen. Toki on päiviä, kun ei paljoa jaksakaan tehdä. Kaiken kukkuraksi jossain kohtaa ilmestyi aivan vietävä närästys, joka vaatii aivan tietyt ruoka-aineet tiettyyn kellonaikaan, etten kärsisi esim. nukkumaan mennessä ruokasulan noususta ruokatorveen tai happaman poltteen tuntumisesta nielussa.

Pahoinvoinnin hoitokeinoina tällä hetkellä ovat metoklopramidi (pahoinvointilääke, 10mg x3 päivässä), pahoinvointirannekkeet, Rennie, Gaviscon ja Omepratsoli (20mg x1 päivässä). Todennäköisesti tällä kombolla olo on pääasiassa melko siedettävä. Erehdyin kerran olemaan vuorokauden ilman metoklopramidia, olo paheni hyvin jyrkästi hyvin vaikeaksi, samaten pahoinvointirannekkeiden 2 vrk poissa pitäminen.

Muita oireita olivat alkuun rintojen ja varsinkin nännien mieletön arkuus, liitoskivut, väsymys ja oleellisesti tihentynyt syke. Myös pissatuksen tunnetta oli ihan alussa enempi. Kaikesta näistä oireista huolimatta olen onnistunut pitämään mielen pääasiassa positiivisena ja kyennyt suhtautumaan pahoinvointiin vain ohimenevänä tilana. Olen erittäin innoissani raskaudesta ja nautin kaikista pienistä ja ihanista hetkistä, kun jaksaa tehdä jotakin mukavaa ja pahoinvointi ei ole aivan silmitöntä. Eikä tämä kokemus ole toistaiseksi vienyt intoani seuraavia raskauksia ajatellen. On myös helpottavaa ollut lukea muiden vastaavia kokemuksia, ja tiedostaa ettei ole tosiaankaan yksin olojensa kanssa. :smiling-eyes:
!... onhan meitä enemmän ja vähemmän krapulaisia tällä foorumilla.
Lienee kohtuullista että vaikea raskaus palkitaan helpolla synnytyksellä, eikös vain?
 
Mä teen ajatustyötä ja arvatkaa vaan kulkeeko ajatus. Vähän vielä tunnekuohutkin vielä päällä koko asiasta ja tänään väsymys on ollut toistaiseksi pahin. En tiedä onko hyvä vai huono että etätöissä voi välillä torkkua sohvalla.
Joo ite kanssa pitäis luivia lakipykälöiden sun muiden maailmassa :tears:
 
Mä teen ajatustyötä ja arvatkaa vaan kulkeeko ajatus. Vähän vielä tunnekuohutkin vielä päällä koko asiasta ja tänään väsymys on ollut toistaiseksi pahin. En tiedä onko hyvä vai huono että etätöissä voi välillä torkkua sohvalla.
Just tänään kavereiden kanssa nauroin, että etätyö on tässä väsymyksessä todellakin uhka ja mahdollisuus. On aivan liian helppoa hetkeksi torkahtaa, kun ei ole kukaan ympärillä ihmettelemässä työnteon tahtia. Mutta eipä ne työt oikein tällä tavalla tuu valmiiksi :No Evil Monkey:
 
Mua on oksettanut viimeiset 4 tuntia. Toissapäivänä keskimmäinen lapsi alkoi oksentamaan ja viime yönä vanhin myös. Mä täällä pohdin olenko saanut saman taudin, kun lapsilla vai johtuuko tämä raskaudesta 🫣 Oli mitä oli, voisi tämä olo jo loppua 🙄
 
Voi vee. Olo on kuin alati kiihtyvän vuoristoradan kyydissä ja just luin että: "Raskauspahoinvointi alkaa yleensä 5.–7. viikolla, on pahimmillaan 8.–12. viikolla ja lakkaa useimmilla lähes kokonaan 14. viikkoon mennessä."

Meneekö tässä nyt ihan koko kesä tässä? :disappointed-face:
 
Voi vee. Olo on kuin alati kiihtyvän vuoristoradan kyydissä ja just luin että: "Raskauspahoinvointi alkaa yleensä 5.–7. viikolla, on pahimmillaan 8.–12. viikolla ja lakkaa useimmilla lähes kokonaan 14. viikkoon mennessä."

Meneekö tässä nyt ihan koko kesä tässä? :disappointed-face:

Saman luin tänään, huomenna alkaa viikko 8 joten sitä odotellessa 😅

Tänään tuli otettua tunnin päikkärit vaikka alunperin piti mennä kävelemään. Tuntuu myös että töihin on tosi vaikea keskittyä
 
Saman luin tänään, huomenna alkaa viikko 8 joten sitä odotellessa 😅

Tänään tuli otettua tunnin päikkärit vaikka alunperin piti mennä kävelemään. Tuntuu myös että töihin on tosi vaikea keskittyä
Mulla on vasta 5+4. Olin odottanut kesää ja kaikkia rientoja tosi paljon. Ei edes haittaisi ettei voi juoda ja syödä kaikkea, kunhan jaksais mennä ja tehdä!
 
Takaisin
Top