Millaisia raskausoireita sinulla on?

Täällä yks jolla on vaikeuksia sopeutua näihin oireisiin. Kauhee ja joka päivä paheneva kuvotus ja yökkiminen ja tosi kovat vatsakivut, jotka gynen mukaan johtuu endometrioosin aiheuttamista kiinnikkeistä kun kohtu kasvaa. Viikkoja 7+2. Oon ollu tän viikon lomalla ja koko viikon kohokohta oli kun kävin suihkussa maanantaina. Muutoin lähinnä maannut paikoillaan. Jännittää että pääseekö ens viikolla töihin asti ollenkaan vai meenkö suosiolla heti maanantaiaamuna työterveyteen ja haen saikkua...

Jos tätä pahoinvointia ei ois nii voisin nauttia paljonkin tästä alkuraskaudesta. Himot on nimittäin kohillaan ja puolison kanssa kuhertelu ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä vaikka aina ollaanki hyvin sovittu yhteen ;)
 
Minulla on myös oireina vatsan turvotus, etova olo ja ruokahaluttomuus, mutta mielenkiintoisin oire on todella herkät ikenet. Huomasin ennen plussaa ikenien herkkyyden ja siitä jo hieman päättelin, että voisinko olla raskaana kun jotain olin lukenut että sellainenkin oire on jollain muulla ollut. Mm. omenoiden ja porkkanoiden syönti sattuu ja hampaita pestessä saa olla varovainen :hungry:
 
Täällä yks jolla on vaikeuksia sopeutua näihin oireisiin. Kauhee ja joka päivä paheneva kuvotus ja yökkiminen ja tosi kovat vatsakivut, jotka gynen mukaan johtuu endometrioosin aiheuttamista kiinnikkeistä kun kohtu kasvaa. Viikkoja 7+2. Oon ollu tän viikon lomalla ja koko viikon kohokohta oli kun kävin suihkussa maanantaina. Muutoin lähinnä maannut paikoillaan. Jännittää että pääseekö ens viikolla töihin asti ollenkaan vai meenkö suosiolla heti maanantaiaamuna työterveyteen ja haen saikkua...

Jos tätä pahoinvointia ei ois nii voisin nauttia paljonkin tästä alkuraskaudesta. Himot on nimittäin kohillaan ja puolison kanssa kuhertelu ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä vaikka aina ollaanki hyvin sovittu yhteen :wink

Voiko kysyä miten paha endometrioosi sinulla on? Mulla ilmeisesti aika paha (kiinnikkeitä vähän siellä ja täällä, erityisen pahoja kohdun takana). Mutta endoni ei ole koskaan oireillut. Nytkään ei ole ollut mitään kipuja lukuunottamatta menkkakipuja silloin kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa.

Haluja ei ole ollut. Muutaman kerran ollaan hommailtu Hoitojen jälkeen, mutta alkuun se lugemössö vei halut ja sitten plussan jälkeen minua alkoi pelottaa, ettei yhdyntä tee hyvää (tiedän kyllä ettei sillä ole vaikutusta, mutta minkäs alitajunnalle teet). Tässä vähän odottelen sitä että halut lisääntyisivät. Vuosien yritys on johtanut siihen, että meillä on hiljaisempia kausia aina välillä. Olisi kiva saada se säpinäfiilis takaisin.
 
Tervetuloa! Meillä melkein sama vaihe, täällä 7+0 (ja taas uusi viikko täynnä, jee jee). Samanlainen turvotus täälläkin. Tosin on varmaan IVF-hoitojen jälkeistä turvotusta ja toisaalta sitä, että syön KOKO ajan jos en nuku (koska syödessä ja nukkuessa ei ole etova olo). Mun maha on onneksi muutenkin tällainen löysä säkki, joten turvotus ei näy ulospäin :grin

Kiitos. Mulla olikin 7+5, menee päivät vauhilla. :)
Nenän tukkoisuus myös muuten yks oire kun alko samoihin aikoihin kuin raskaus.
 
Mulla ei ole edelleenkään minkäänlaista pahoinvointia (7+4). Mainitsin siitä lääkärille, joka kommentoi, ettei kaikille tule. Ja ultrassa oli kaikki kuitenkin kunnossa.

Juttelin eilen äitini kanssa, hänellä takana 4 raskautta ja 4 synnytystä. Hänellä ei pahoinvointia yhdestäkään raskaudesta, ja synnytyksetkin olleet helpohkoja.

Tällaisena kommenttina oireettomuutta/pahoinvoinnittomuutta huolehtiville...
 
7+5, maha on kuin pallo ja heti jos vatsa tyhjenee, alkaa pahoinvointi :nailbiting: siltikään ruoka ei maistu, paitsi kaikki epäterveellinen..Saa nähdä kuinka paljon tulee kiloja :banghead: Ekaa kertaa raskaana ollaan ja kaikki on uutta ja outoa. Pahinta tässä on kuitenkin se, että tottunut juomaan 2x batterya päivässä ja plussasta lähtien ei yhtään. Miksei oo keksitty energiajuoman makuista limua? :eek:Markkinarako löytyis selvästi :rolleyes:
 
Huonovointisuus lisääntyy selvästi päivä päivältä. Haluistakin oli täällä puhetta, meikä teki toissapäivänä historiaa, kun sanoin ukolle ei. :grin Ei kai muuten, mut kun olo on koko ajan kuin ois just vetässy kilon karkkia kertaistumalta.

Toisaalta ei tee mieli syödä mitään ja toisaalta sorrun sitten pupeltamaan leipää ja napsimaan herkkuja.

Onks muilla ollu alakuloisuutta? Mä oon jotenkin aivan lannistunut koko ajan ja haluisin vaan hautautua sänkyyn. :sorry: Voi toki johtua tästä kestoväsymyksestä ja huonovointisuudestakin.
 
Huonovointisuus lisääntyy selvästi päivä päivältä. Haluistakin oli täällä puhetta, meikä teki toissapäivänä historiaa, kun sanoin ukolle ei. :grin Ei kai muuten, mut kun olo on koko ajan kuin ois just vetässy kilon karkkia kertaistumalta.

Toisaalta ei tee mieli syödä mitään ja toisaalta sorrun sitten pupeltamaan leipää ja napsimaan herkkuja.

Onks muilla ollu alakuloisuutta? Mä oon jotenkin aivan lannistunut koko ajan ja haluisin vaan hautautua sänkyyn. :sorry: Voi toki johtua tästä kestoväsymyksestä ja huonovointisuudestakin.


Ei ole alakuloisuutta vaan päinvastoin pitkän yrittämisen jälkeen edelleen leijailen pää pilvissä raskauden kanssa ❤

Pinna on kyllä kireällä kun on melkein koko ajan päällä tämä kestokrapula. Ja samaan aikaan sitä yrittää töissä esittää, että pystyy kyllä selviytymään töistä ihan vanhaan tapaan (mikä ei ole kyllä totta, onneksi on vanha työpaikka ja on tullut osoitettua arvonsa työnantajalle. Muutama viikko niin voin kertoa esimiehelle miksen ole saanut aikaan asioita normaaliin tapaan. Ja samalla saa "immuniteetin" jos ei pääsekään tavoitteisiin).

Ärsyttää myös vähän se, että miksi just naisen pitää tämä rooli kantaa heterosuhteessa :rolleyes: Ehkä tämä palkitaan siinä vaiheessa kun alkaa ne raskauden positiiviset vaikutukset (niitä odotellessa). Nyt tekis esimerkiksi tosi kovasti mieli korkata viinipullo illalla perjantain kunniaksi, mutta kun ei. Onneks löysin viikko sitten alkoholittoman lonkeron, joka maistuu melkein oikealta. Kesä ja mökkisaunat on siis pelastettu.
 
Ei ole alakuloisuutta vaan päinvastoin pitkän yrittämisen jälkeen edelleen leijailen pää pilvissä raskauden kanssa ❤

Pinna on kyllä kireällä kun on melkein koko ajan päällä tämä kestokrapula. Ja samaan aikaan sitä yrittää töissä esittää, että pystyy kyllä selviytymään töistä ihan vanhaan tapaan (mikä ei ole kyllä totta, onneksi on vanha työpaikka ja on tullut osoitettua arvonsa työnantajalle. Muutama viikko niin voin kertoa esimiehelle miksen ole saanut aikaan asioita normaaliin tapaan. Ja samalla saa "immuniteetin" jos ei pääsekään tavoitteisiin).

Ärsyttää myös vähän se, että miksi just naisen pitää tämä rooli kantaa heterosuhteessa :rolleyes: Ehkä tämä palkitaan siinä vaiheessa kun alkaa ne raskauden positiiviset vaikutukset (niitä odotellessa). Nyt tekis esimerkiksi tosi kovasti mieli korkata viinipullo illalla perjantain kunniaksi, mutta kun ei. Onneks löysin viikko sitten alkoholittoman lonkeron, joka maistuu melkein oikealta. Kesä ja mökkisaunat on siis pelastettu.

Ihanasti ajateltu et kun alkaa ne raskauden positiiviset vaikutukset :angelic: toivon oikeasti että saat kokea ne :Heartbigred mä en oo ikinä kokenut sitä vaan tarponut kaksi täyttä helvettiä läpi elämäni aikana ja ainut ihanin asia raskaudessa on ollut ja se oli kun se päätty ja sain lapset syliin :Heartred ja silti sitä ollaan taas raskaana vaikka lääkäri sanoi ettei kannata välttämättä edes tulla raskaaksi kun ne on olleet tosiaan pelkkää kipua ja ahdistavaa aina..
 
Mulla ei ole edelleenkään minkäänlaista pahoinvointia (7+4). Mainitsin siitä lääkärille, joka kommentoi, ettei kaikille tule. Ja ultrassa oli kaikki kuitenkin kunnossa.

Juttelin eilen äitini kanssa, hänellä takana 4 raskautta ja 4 synnytystä. Hänellä ei pahoinvointia yhdestäkään raskaudesta, ja synnytyksetkin olleet helpohkoja.

Tällaisena kommenttina oireettomuutta/pahoinvoinnittomuutta huolehtiville...
Joo mulla ei ensimmäisessä raskaudessa ollu minkäänlaisia oireita, nyt on senkin edestä pahoinvointia ja päänsärkyä :hilarious:
On niin yksilöllistä, kuinka tulee oireita vai tuleeko olleskaan.
 
Huonovointisuus lisääntyy selvästi päivä päivältä. Haluistakin oli täällä puhetta, meikä teki toissapäivänä historiaa, kun sanoin ukolle ei. :grin Ei kai muuten, mut kun olo on koko ajan kuin ois just vetässy kilon karkkia kertaistumalta.

Toisaalta ei tee mieli syödä mitään ja toisaalta sorrun sitten pupeltamaan leipää ja napsimaan herkkuja.

Onks muilla ollu alakuloisuutta? Mä oon jotenkin aivan lannistunut koko ajan ja haluisin vaan hautautua sänkyyn. :sorry: Voi toki johtua tästä kestoväsymyksestä ja huonovointisuudestakin.

Mulla myös mieli matalana, mutta saattaa johtua tästä olosta mikä koko ajan on läsnä :depressed:

Eilen illalla ja tänään aamulla oli ihmeen hyvä olo, ei oksettavaa oloa mutta se palasi heti kun sain syötyä jotain... Nyt oon kirjaimellisesti koko viikon maannut sohvalla saikulla, en ole oksentanut mutta aivan karmea olo ihan koko ajan edelleen. Mikään ei tunnu auttavan.
 
Kyllä nää on vaikeita päiviä. Kaikista ollut aika lailla yhtä voimakas pahoinvointi. Viikolla 12 ei ole enää ollut. Vielä jokunen viikko jäljellä...
 
Kyllä nää on vaikeita päiviä. Kaikista ollut aika lailla yhtä voimakas pahoinvointi. Viikolla 12 ei ole enää ollut. Vielä jokunen viikko jäljellä...

4 viikkoa olis tohon 12 viikkoon jäljellä. Jotenkin kauhulla mietin niitä, joilla on tähän päälle vielä oksettava olo. Minua ei okseta mutta etoo. Kaiken muun aikaa paitsi syödessä ja nukkuessa. Ja mikään ruoka ei tee sitä etovaa oloa vaan ihan kaikkea tekee mieli - mitä kaloripitoisempaa sen parempi. Lihon varmaan 50 kiloa näiden kuukausien aikana o_O
 
Mulla helpottanut pahoinvointi nyt 9-9+1, kyllä se tulee mutta ei niin järisyttävän pahana kuin ehkä alkuviikosta. Huolestuisin mutta ke oli ultrassa kaikki hyvin joten olen positiivinen, väsymys ja etova olo jatkuu kyllä mutta pahin voi olla nyt ohi. Oli sama ekassa, 24/7 krapula hävisi suht äkkiä 3-4 vkon jälkeen.
 
7+2 enkä enää voi sanoa etten ole oksentanut. Kävin kaverin kanssa kävelyllä ja ruokailuväli venähti pidemmäksi kuin olisi pitänyt. Tiesin jo alkaessani syömään että tämä tuskin tulee pysymään sisällä. Jotenkin ällötti suolaisen syöminen ja sen jälkeen iski himo makeaan ja otin pari karkkia. Karkkien jälkeen tulikin sitten koko komeus ulos :depressed:
 
Onks muilla ollu alakuloisuutta? Mä oon jotenkin aivan lannistunut koko ajan ja haluisin vaan hautautua sänkyyn. :sorry: Voi toki johtua tästä kestoväsymyksestä ja huonovointisuudestakin.

Minulla on myös vähän alakuloinen fiilis ollut, mutta voi johtua siitäkin etten ole vielä tottunut ajatukseen raskaudesta ja se etten ole kertonut kenellekään tekee aika yksinäisen olon. Ja kavereille kertominen jopa pelottaa, koska he eivät ole mitään lapsirakkaita ihmisiä ja olen jo miettinyt tulevan elämäni ikuisesti yksinäisenä äitinä! No ehkä äitikavereita löytyy vielä :wink

Myös väsymys, huonovointisuus, aikaansaamattomuus ja korona vetää mielen hetkittäin matalaksi. Välillä sitten huomaan miettiväni kasvatuskirjojen lukemista ja pienien sukkien neulomista ettei mistään pahasta masennusesta onneksi ole kyse :cat:
 
4 viikkoa olis tohon 12 viikkoon jäljellä. Jotenkin kauhulla mietin niitä, joilla on tähän päälle vielä oksettava olo. Minua ei okseta mutta etoo. Kaiken muun aikaa paitsi syödessä ja nukkuessa. Ja mikään ruoka ei tee sitä etovaa oloa vaan ihan kaikkea tekee mieli - mitä kaloripitoisempaa sen parempi. Lihon varmaan 50 kiloa näiden kuukausien aikana o_O

Jännää miten erilaista voi olla! Minua etoo ja kuvottaa myös eikä mitään oikein tee mieli. Sitten välillä huomaan että raikkaat asiat maistuu, kuten sitrukset, kurkku ja tomaatti. Olen ollut jopa yllättynyt kun viikonloppuherkut on pysyneet yllättävän pitkään kaapissa kun yleensä rohmuan herkut heti. Mutta varmaan sitten kun kuvotus katoaa niin ruokahalu palaa massiivisena!
 
@Mustekurki kun mä sain esikoisen n. 8vuotta sitten olin mun ystävistä viimeisin kuka sai lapsen ja heidän lapset oli silloin jo niin isoja ettei heistä löytynyt ns juttelu seuraa... Mutta ihme kyllä tutustuin moneen samassa tilassa olevaan äitiin ja sain uusia ystäviä lisäksi.. Kuopuksen ajalla ehdin muutamassa äiti tapaamisessa käydä ennen koronaa.. Et kyllä niitä ystäviä saa lisää..
 
Minulla on myös vähän alakuloinen fiilis ollut, mutta voi johtua siitäkin etten ole vielä tottunut ajatukseen raskaudesta ja se etten ole kertonut kenellekään tekee aika yksinäisen olon. Ja kavereille kertominen jopa pelottaa, koska he eivät ole mitään lapsirakkaita ihmisiä ja olen jo miettinyt tulevan elämäni ikuisesti yksinäisenä äitinä! No ehkä äitikavereita löytyy vielä :wink

Myös väsymys, huonovointisuus, aikaansaamattomuus ja korona vetää mielen hetkittäin matalaksi. Välillä sitten huomaan miettiväni kasvatuskirjojen lukemista ja pienien sukkien neulomista ettei mistään pahasta masennusesta onneksi ole kyse :cat:

Mä olin aikanaan kaveripiiristä ensimmäinen (25 v.), joka sai lapsen, ja koin kyllä yksinäisyyttä. Jotenkin lapsellisesti kuvittelin, että lapsen saamisen jälkeen kaikki jatkuu kuin ennenkin, mä vaan lähden bileistä aikaisemmin kotiin muksun iltapalaa tekemään. :rolleyes: Loukkaannuin, kun ei meitä sitten toivotettukaan tervetulleiksi. Voi, en voi muuta kuin syyttää nuoruutta ja pöhköyttä. :woot: Jos olisin silloin jo tajunnut hakea seuraa muista äideistä, olisin ollut paljon onnellisempi. Äidin iällä ei niinkään väliä, vaan lapsen. :hilarious: Kavereita löytyy varmasti, ja silloinen kaveripiirikin sai myöhemmin lapsia, joten mitään peruuttamatonta tuhoa ei tapahtunut.
 
No nyt ei voi tosiaankaan enää puhua oireettomuudesta. Tosiaan oksentelu liittynyt krapulaoloon mukaan ja se olo on tosiaan koko ajan lukuunottamatta ihan aamulla ja just ennen nukkumaanmenoa. Ajatus joistakin ruokalajeista alkanut ällöttämään, mutta pääosin edelleen vaan söisin koko ajan ja kaikkea (en ymmärrä itsekään kuinka tämä on mahdollista koska etoo koko ajan) Kävin kaupassa ja tuli ostettua sellainen kasa herkkuja, että olin ihan vähällä tokaista kassalle että "joo, olen raskaana" :grin Ja sitten herkkujen kotiinsaannin jälkeen iski roskaruoan himo ja siis todellakin HIMO: tilasin siivet ranskalaisilla, pizzan ja rullakebabin :shy: Mies ei ole kotona niin pitänee keksiä jokin selitys tai toivoa, että hän tajuaa tämän menevän raskauden piikkiin. Onneks noista ruoista jäi suuri osa, että pääsee mieskin osingoille näistä syömingeistä :p
 
Takaisin
Top