Millaisia raskausoireita sinulla on?

Mullakin alkoi noin rv20 tihkumaan rinnoista :)

Aika helpolla olen oireiden puolesta päässyt. Oikeastaan väsymys, selkäkivut ja päänsäryt ovat olleet ne pääasialliset oireet tässä raskauden varrella. Oikeastaan mitään ruuansulatukseen liittyvää ei ole ollut, paitsi pahoinvointia oli ekalla kolmanneksella niin että pari kertaa tuli oksennettua mutta muuten se oli vaan sellaista etovaa oloa. Valitettavasti makuuhuoneen hommat on kyllä saaneet jäädä kuivuuden ja turvotuksen tunteen takia.:smiley-ashamed005 Olisin kuvitellut,että toisella kolmanneksella pystyy touhuaan, mut ei :confused005

Minulla kans mielihalut on kovat, mutta kroppa niin kivulias ettei tuosta peitonheilutuksesta oikein pysty nauttimaan. Nyt kun alkoi ilmaantua liitoskipuja niin itse isommalla hädälläkin käyminen tukalaa toisinaan kun koko toosa vihloo ja turvoksissa :inpain: parempia aikoja odotellessa... :rolleyes:
 
Mulla oli myös tuota kuivuuden tunnetta aiemmmin, mutta neuvolassa sanoivat että joitain intiimi rasvoja ja öljyjä voi käyttää erityisesti suositteli ceraderm intime hoitoöljyä (on kuulemman hyvä myös välilihalle ennen synnytystä, ehkäisemään repeämiä)
ja se helpotti! Ootteko ite turvoksissa ja sen takia ei huvita vai vaan alapää tuntuu turvonneelta? Alapään turvotukseen auttaa kun laittaa hetkeksi (noin 30min tai vähemmän) jalat ylös :)
 
Niin ja tuo ceraderm intime öljy maksoi apteekissa joku 7-8e, tosin oli vaam 100ml paketti mutta mulla on sitä vieläkin jäljellä ja noin 1viikon käytin aamulla ja illalla
 
Mullakin alkoi noin rv20 tihkumaan rinnoista :)

Aika helpolla olen oireiden puolesta päässyt. Oikeastaan väsymys, selkäkivut ja päänsäryt ovat olleet ne pääasialliset oireet tässä raskauden varrella. Oikeastaan mitään ruuansulatukseen liittyvää ei ole ollut, paitsi pahoinvointia oli ekalla kolmanneksella niin että pari kertaa tuli oksennettua mutta muuten se oli vaan sellaista etovaa oloa. Valitettavasti makuuhuoneen hommat on kyllä saaneet jäädä kuivuuden ja turvotuksen tunteen takia.:smiley-ashamed005 Olisin kuvitellut,että toisella kolmanneksella pystyy touhuaan, mut ei :confused005
Mullakin alkoi tällä viikolla rintojen tihkuminen, mitä en tosiaan odottanut vielä tapahtuvan. Mies oli aika järkyttynyt, kun kerroin asiasta reissussa ollessamme, ja kysyi että nytkö se sit loppui mun rintojen helliminen rakasteluan aikana :p
Libido on aika järkyn aktiivisella tasolla, toisin kun sympatiaraskausoireista kärsivällä miehellä... Ei siis ihan hirveästi peittoa heilutella meilläkään. Limakalvot on kuivuneet ja koko alapää aika turpeana, mutta ihan perus vesipohjainen liukkari on riittänyt meille/mulle oikein hyvin sillon, kun on nakuilemaan päästy. Toivon et ukko pääsis yli oireistaan, ja nauttisi mun kanssa tästä raskaushormonien positiivisesta vaikutuksesta vielä kun pystyn moiseen :hug003
 
Joo ei oo pahemmin tääläkää peitto heilunu. Itteeni huvittaas mut mies on pihtari. :facepalm: nii karulta ku se kuulostaaki nii viimeks ollaan peittoa heiluteltu ku tää maha-asukki tehtiin. Hyi apua. :bored:

Ja muita oireita: bebe painaa kusirakkoa tai ainaki potkii sinne niin vessas saa rampata, oksennus lentää vielki välillä aamuisin, harkkasuppareita välillä. Oliskoha muuta :meh:
 
Onpa kiva nähdä täälläkin kirjoituksia pitkästä aikaa!:happy: Ja heti ekana pitää tarttua tohon että voi kunpa voisin lainata teidän haluja myös tänne päin:oops: Viime raskaudessa oli sellainen olo että olis voinu ihan koko ajan hinkata johonkin, mutta tällä kertaa tilanne on ihan päinvastainen. En tiedä onko vika hormoneissa vai ajattelumallissa, mutten koe itseäni yhtään haluttavaksi vaan pikemminkin vastenmieliseksi ja lihavaksi:sad010Tuntuu että vois elää melkein ilman ja sekös harmittaa!
Miten te muut händläätte kehon muutokset, omakuvan ja itseluottamuksen?
Se on jotenkin todella kuormittavaa kokea häpeää omasta itsestä niin että kun toinen laittaa vaikka kädet lantiolle niin tulee kamala paniikki ja itseinho päälle, eikä edes kosketustakaan tarvitse - pelkät kauniit sanatkin jo ahdistaa:oops:
Asiaa ei varmastikkaan hirveästi helpota se, että on kipuja, IHAN JÄRKYTTÄVÄÄ TURVOTUSTA, selkäkipuja (jos treenaa!) ja ihan jäätävä hapotus kurkussa koko ajan. Tuntuu että alku tässä keskiraskaudessa oli aivan loistava ja mahtava kun kaikki oli fyysisellä ja henkisellä puolella aivan mallillaan, mutta tosiaan nyt viikon-2 on kaikki tuntuneet kääntyneen päälaelleen ja se onnellinen, energinen ja itsevarma raskaus on muuttunut todella masentavaksi ja ahdistavaksi:sorry: Onko ketään joka jakaa samaa tai vaikka ihan vastakohtaista kokemusta? Olisi ihana kuulla kokemuksia kaikilta kanteilta:)
 
Onpa kiva nähdä täälläkin kirjoituksia pitkästä aikaa!:happy: Ja heti ekana pitää tarttua tohon että voi kunpa voisin lainata teidän haluja myös tänne päin:oops: Viime raskaudessa oli sellainen olo että olis voinu ihan koko ajan hinkata johonkin, mutta tällä kertaa tilanne on ihan päinvastainen. En tiedä onko vika hormoneissa vai ajattelumallissa, mutten koe itseäni yhtään haluttavaksi vaan pikemminkin vastenmieliseksi ja lihavaksi:sad010Tuntuu että vois elää melkein ilman ja sekös harmittaa!
Miten te muut händläätte kehon muutokset, omakuvan ja itseluottamuksen?
Se on jotenkin todella kuormittavaa kokea häpeää omasta itsestä niin että kun toinen laittaa vaikka kädet lantiolle niin tulee kamala paniikki ja itseinho päälle, eikä edes kosketustakaan tarvitse - pelkät kauniit sanatkin jo ahdistaa:oops:
Asiaa ei varmastikkaan hirveästi helpota se, että on kipuja, IHAN JÄRKYTTÄVÄÄ TURVOTUSTA, selkäkipuja (jos treenaa!) ja ihan jäätävä hapotus kurkussa koko ajan. Tuntuu että alku tässä keskiraskaudessa oli aivan loistava ja mahtava kun kaikki oli fyysisellä ja henkisellä puolella aivan mallillaan, mutta tosiaan nyt viikon-2 on kaikki tuntuneet kääntyneen päälaelleen ja se onnellinen, energinen ja itsevarma raskaus on muuttunut todella masentavaksi ja ahdistavaksi:sorry: Onko ketään joka jakaa samaa tai vaikka ihan vastakohtaista kokemusta? Olisi ihana kuulla kokemuksia kaikilta kanteilta:)

Hep.. Oli kun olisi itse tuon kirjoittanut :sorry: paitsi että nyt on itsellä enemmän haluja, jotka sitten viikonloppuisin kun mies kotona niin kääntyy tuohon itseinhoon eikä sitten oikein teekkään mieli...

Ja kun saisikin edes jotain kehuja mieheltä..
Paino se kun vaan nousee ja olo on koko ajan kurjempi :banghead:
 
Onpa kiva nähdä täälläkin kirjoituksia pitkästä aikaa!:happy: Ja heti ekana pitää tarttua tohon että voi kunpa voisin lainata teidän haluja myös tänne päin:oops: Viime raskaudessa oli sellainen olo että olis voinu ihan koko ajan hinkata johonkin, mutta tällä kertaa tilanne on ihan päinvastainen. En tiedä onko vika hormoneissa vai ajattelumallissa, mutten koe itseäni yhtään haluttavaksi vaan pikemminkin vastenmieliseksi ja lihavaksi:sad010Tuntuu että vois elää melkein ilman ja sekös harmittaa!
Miten te muut händläätte kehon muutokset, omakuvan ja itseluottamuksen?
Se on jotenkin todella kuormittavaa kokea häpeää omasta itsestä niin että kun toinen laittaa vaikka kädet lantiolle niin tulee kamala paniikki ja itseinho päälle, eikä edes kosketustakaan tarvitse - pelkät kauniit sanatkin jo ahdistaa:oops:
Asiaa ei varmastikkaan hirveästi helpota se, että on kipuja, IHAN JÄRKYTTÄVÄÄ TURVOTUSTA, selkäkipuja (jos treenaa!) ja ihan jäätävä hapotus kurkussa koko ajan. Tuntuu että alku tässä keskiraskaudessa oli aivan loistava ja mahtava kun kaikki oli fyysisellä ja henkisellä puolella aivan mallillaan, mutta tosiaan nyt viikon-2 on kaikki tuntuneet kääntyneen päälaelleen ja se onnellinen, energinen ja itsevarma raskaus on muuttunut todella masentavaksi ja ahdistavaksi:sorry: Onko ketään joka jakaa samaa tai vaikka ihan vastakohtaista kokemusta? Olisi ihana kuulla kokemuksia kaikilta kanteilta:)

Voi Merrykarhu, toivottavasti noin voimakkaat negatiiviset tunteet ovat vain väliaikaisia!

Itse ajattelin ennen raskautta, että vatsan kasvu olisi se ihanin osuus. Nyt kun se on alkanut kasvaa, niin se aiheuttaakin lähinnä pelonsekaisia tunteita. Voisin ehkä nauttia pömpöstä enemmän, jos rintoihin ei olisi ilmestynyt raskausarpia jo useita viikkoja sitten. Syynään päivittäin vatsaa arpien varalta, vaikka tiedän että ne kuuluvat asiaan, eikä niitä pidä hävetä. :oops:

Miehelle kehon muutokset ja vaivat tuntuvat tekevän raskauden vain konkreettisemmaksi ja sen takia osaan kuitenkin olla suht sujut itseni kanssa.
 
Onpa kiva nähdä täälläkin kirjoituksia pitkästä aikaa!:happy: Ja heti ekana pitää tarttua tohon että voi kunpa voisin lainata teidän haluja myös tänne päin:oops: Viime raskaudessa oli sellainen olo että olis voinu ihan koko ajan hinkata johonkin, mutta tällä kertaa tilanne on ihan päinvastainen. En tiedä onko vika hormoneissa vai ajattelumallissa, mutten koe itseäni yhtään haluttavaksi vaan pikemminkin vastenmieliseksi ja lihavaksi:sad010Tuntuu että vois elää melkein ilman ja sekös harmittaa!
Miten te muut händläätte kehon muutokset, omakuvan ja itseluottamuksen?
Se on jotenkin todella kuormittavaa kokea häpeää omasta itsestä niin että kun toinen laittaa vaikka kädet lantiolle niin tulee kamala paniikki ja itseinho päälle, eikä edes kosketustakaan tarvitse - pelkät kauniit sanatkin jo ahdistaa:oops:
Asiaa ei varmastikkaan hirveästi helpota se, että on kipuja, IHAN JÄRKYTTÄVÄÄ TURVOTUSTA, selkäkipuja (jos treenaa!) ja ihan jäätävä hapotus kurkussa koko ajan. Tuntuu että alku tässä keskiraskaudessa oli aivan loistava ja mahtava kun kaikki oli fyysisellä ja henkisellä puolella aivan mallillaan, mutta tosiaan nyt viikon-2 on kaikki tuntuneet kääntyneen päälaelleen ja se onnellinen, energinen ja itsevarma raskaus on muuttunut todella masentavaksi ja ahdistavaksi:sorry: Onko ketään joka jakaa samaa tai vaikka ihan vastakohtaista kokemusta? Olisi ihana kuulla kokemuksia kaikilta kanteilta:)

Keskustelut tuntuneet aika pitkälti siirtyneen tosiaan salaisen puolelle.

Ja tsemppiä oloihin, toivottavasti ne vielä taas helpottavat ja pystyt nauttimaan raskaudesta. Ekasta odotuksesta en juuri muista enää mitään, taisin olla niin panikoitunut ja ulapalla muutenkin että se vaan meni. Toisesta oli enemmän ulkonäkökriisiä, mutta tästä kolmannesta osannut parhaiten nauttia. Mulla taas itsevarmuus ja oman kehon hyväksyminen on voimakkainta näin raskausaikana. Toki sit ei-raskaana ollessa ahdistaa kaikki ylimääräiset makkarat, näppylät, rypyt,jne. Nyt useimmiten peilistä katsoo takaisin ihan kaunis kolmekymppinen nainen, toki hieman rähjääntyneen näköinen jos ei vaivaudu meikkaamaan tai harjaamaan hiuksiaan. Just yksi päivä katselin kuvia parin vuoden takaa ja totesin, että olenpas minäkin taas vähän rupsahtanut. Vauva-taaperovuodet ei auta asiaa ollenkaan :hilarious:
 
Mulla on tällä hetkellä suurimpana ”oireena” ihan valtava olo (:angelic:) , mutta sen lisäksi alaselkäkivut ja alaraajaturvotukset, jotka tosin ovat varsin lieviä vielä, onneksi! Ja mahanahka kutisee, mutta onneksi helpottaa rasvaamalla :) Lisäksi musta tuntuu, että karvat kasvaa aiempaa nopeammin?! Onko muilla tällaista? :anyone
 
Mulla on tällä hetkellä suurimpana ”oireena” ihan valtava olo :)angelic:) , mutta sen lisäksi alaselkäkivut ja alaraajaturvotukset, jotka tosin ovat varsin lieviä vielä, onneksi! Ja mahanahka kutisee, mutta onneksi helpottaa rasvaamalla :) Lisäksi musta tuntuu, että karvat kasvaa aiempaa nopeammin?! Onko muilla tällaista? :anyone

Tässä raskaudessa hiustenkasvu tuntuu pysähtyneen, toisinkuin edellisissä, mutta joo muuten esim. kainalot rehottaa nopeasti. Lisäksi mun leukaluiden kohdalla poskissa kasvaa sellaista valkoista haituvaa, lanugo - karvaa :hilarious:
 
Tässä raskaudessa hiustenkasvu tuntuu pysähtyneen, toisinkuin edellisissä, mutta joo muuten esim. kainalot rehottaa nopeasti. Lisäksi mun leukaluiden kohdalla poskissa kasvaa sellaista valkoista haituvaa, lanugo - karvaa :hilarious:

Joo just tollasta haituvaa! :grin Onneksi ei kuitenkaan mitään paksua ja tummaa karvaa, ainakaan vielä. On tämä hauskaa seurata, mitä kaikkea muutoksia kropassa huomaa! :)
 
Itsellä kans tulee noita harkkasupistuksia ainakin lenkillä, ei tartte ees pitkälle kävellä ku vatta jo kova :arghh: Yrit täs ny sit urheilla ja pitää kiloja kurissa :sorry: Uintiaki koitin kerran mut sain 200m uitia ni meni vatta taas kovaks. Väsymyskään ei auta yhtään asiaa, monta kertaa meinannu et menis salille mut ei oo vaa yksinkertasesti jaksanu :bored:. Välillä mulla kans se SI-nivel vaivas, mut nyt ei oo taas hetkeen. Onko muut huomanneet et alkaa kävelemään jo jotenkin vaappumalla? :wideyed:
 
Täällä kans kainaloita saa olla jatkuvasti ajelemassa... Ja ainakin mun äiti sanoi että kävelen jo kun ankka :D
 
Mullakin tulee lenkeillä aina harkkasupistuksia, onneks useimmiten vasta lenkin loppuvaiheessa. Ja nämä lenkit siis rauhallista kävelyä koirien kanssa 1-1,5km. Aiemmin oli 2-3km lenkkejä, mutta enää ei pysty noiden supistusten ja jatkuvan pissahädän takia. Enpä oo sitten salillakaan käynyt kun siellä sit kuitenkin rasittaa itseä enemmän ja tulee sit noita supistuksiakin..

Välillä on tullut jo vaaputtua hieman, etenkin jos on väsyneempi tai muuten kolottaa paikkoja.

Tuon karvojen kasvun kans huomannut. Mahassa selkeesti semmosta vaaleeta karvaa ja muutenkin tuntuu että saa kainaloita ajella useammin. Hiukset sen sijaan tuntuu pysäyttäneen kasvun ja niitä tuntuu lähtevän reilusti..
 
Huomaan ite että kävelytyyli muistuttaa epäilyttävästi Ahtisaaren kulkua. :grin Eli vaappuen ja hitaasti liikutaan täällä... Ja supistaa heti ku vähänkin kävelee, auta armias jos yrittää olla reipas ja vähänkin vauhdikkaampi! Eli ei auta muu kuin sopeutua tähän tahtiin... Koiran ulkoiluttaminen jäänyt lähes tyystin miehen harteille, ei karvakasalla tunnu kestävän kärsivällisyys jos lähden mukaan ja hidastan sen vauhtia. :hilarious:
 
Kärsiikö kukaan muu alhaisista verenpaineista? Tuntuu että taju lähtee joka mutkassa, käskeevät vaan suolaa syödä että ei sille mitään voi tehdä. Ei saa mitään raskasta urheilua enää harrastaa.
Tuota vaaleta karvaa kanssa ilmestynyt vatsan päälle :0
 
Kärsiikö kukaan muu alhaisista verenpaineista? Tuntuu että taju lähtee joka mutkassa, käskeevät vaan suolaa syödä että ei sille mitään voi tehdä. Ei saa mitään raskasta urheilua enää harrastaa.
Tuota vaaleta karvaa kanssa ilmestynyt vatsan päälle :0
Mulla ilmeisesti on, kun nyt kotona mittaillu noin 100/65.. neuvolassa ja töissä ollu vähän korkeempaa ja normaalimpaa. Mut huomaa kyllä et ei pysty seisoskeleen paikallaan kun alkaa huippaan. Ja syke on noussu yli 100 ja kohoaa herkästi jos jotain liikun tai teen. Mut mitään kieltoja ei oo mulle annettu, sanottu vaan et olon mukaan ja että hyvä ois liikkua. Ite miettiny tota sykkeen nousua et onko vielä ok, kyllähän se kävellessä ja salilla nousee varmaan reilusti yli 140.
 
Takaisin
Top