Se oli jotain kamalaa. Olin viikko tolkulla saikulla, paino tippui ja lähinnä vaan makasin paikoillani silmät kiinni. Tai olin halaamassa pönttöä. Kyllä pelotti että jos tämänkin kanssa on sama niin miten hoitaa esikoisen, koirat ja kodin. Onneksi nyt tosiaan paaaaljon helpommalla päässyt. Mutta kyllä se niin kammoa oli että siinä ei käynyt sitä kun sanotaan että aika kultaa muistot Hyvin elävästi on vieläkin ne hetket mielessä kun istun vessan lattialla itkien ja ainut mitä pystyy miettimään on että miksi lähdin tähän. Tosin palkinto kestämisestä oli kyllä kaiken yrjön arvoinen
Pahoinvointi on vaan kamala, siihen ei auta mikään ja oksentaminen ei helpota oloa. Ja vie kyllä voimat ihan kokonaan. Jossain vatsataudissa voi aina lohduttautua sillä että pian se paranee, mutta raskaudessa tiedät että sitä on parhaimmassa tapauksessa monta viikkoa ja pahimmassa tapauksessa 9kk:tta
Pahoinvointi on vaan kamala, siihen ei auta mikään ja oksentaminen ei helpota oloa. Ja vie kyllä voimat ihan kokonaan. Jossain vatsataudissa voi aina lohduttautua sillä että pian se paranee, mutta raskaudessa tiedät että sitä on parhaimmassa tapauksessa monta viikkoa ja pahimmassa tapauksessa 9kk:tta