Mikä raskaudessa pelottaa..?

Mä en uskalla doppleria ostaa kun rupeisin sitten stressaamaan jos en saakaan sydänääniä kuuluviin :D
 
Pelottaa täälläkin keskenmeno, tuulimunan mahdollisuus ja tietenkin kaikki sikiöpoikkeemat. Varsinkin, kun olo on niin normaali ainakin toistaseks. Mut niin tais olla esikoisestakin vielä tässä vaiheessa.
 
Muakin pelottaa se, jos vauvalla ei ole kaikki kunnossa tai sitä ei varsinaisesti ole koskaan oikeasti ollutkaan. Lisäksi taloudellinen toimeentulo huolestuttaa, sillä en saa luultavasti yhtään mitään tukia/rahaa mistään ennen kuin äitiysloma alkaa. Enkä usko, että kukaan innosta kiljuen palkaa raskaana olevaa töihin. Joten aika kitkuttelua tulee tämä odotusaika olemaan. Vähän myös jännittää, kuinka pärjään yksin koko odotusajan ja synnytyksen. Tai en nyt yksin yksin, mutta ilman miehen läsnäoloa.
 
Keskenmeno ja vaikeat rakenneviat pelottavat eniten. En pelkää synnytystä, en raskausvaivoja. Tää on niin toivottu lapsi, että olen valmis kärsimään. Pahoinvoinnista ja nipistelyistä olen lähinnä onnellinen.
 
Moikka! Täälläkin aika tavanomaiset pelot: keskenmeno, lapsen terveys, synnytys. Olen yrittänyt olla miettimättä noita liikaa mutta silloin tällöin tulee mieleen mitä jos.. Eipä sitä tässä kohta auta kuin pitää mieli positiivisena ja uskoa että kaikki menisi parhain päin[emoji4]
 
Tinja79 sanoi:
Oletko Alenda ajatellut doulaa synnytykseen?
Click to expand...

Joo, tuotakin vaihtoehtoa on tullut harkittua, mutta en ole päättänyt vielä mitään suuntaan tai toiseen. Joka tapauksessa jonkun kyllä ajattelin ottaa mukaan, ettei ihan yksin tarvi mennä. Onko kenelläkään kokemusta doulasta?
 
Minua hirvittää ensi vuosi nyt kun minulla on 8kk ikäinen poika, että miten menee vauva-aika pienen jokapaikkaan säntäilevän taaperon kanssa.Raskaudessa nyt vähän pelottaa tuleva ultra että onko kaikki ok, ja keskenmeno nyt on pelottanut. Toivon todella, että tämä lapsi on terve ja pääsee syliin ensi vuonna ja kokoaikaisena. Raskausmyrkytys oli ekan lapsen odotuksessa varjostamassa, joten hänen piti tulla maailmaan vähän ennemmin, ja toisen kanssa oli aikaisin aloitetut insuliini pistokset. Tiedän sokeriarvojen perusteella jo, että joudun tämänkin raskauden aikana varmasti pian jo pistämään ainakin iltainsuliinia. tuo pistäminen jos nyt ei pelota, niin tympäisee jo valmiiksi. Kakkostyypin diabetes siis on minulla, sekä kilpirauhasen vajaatoiminta joihin syön molempiin lääkkeitä. Minua pelottaa että miten jaksan, koska olen jo yli 40 kun saan tämän lapsen ja tämän nuorimmaisen kanssakin on välillä jaksamista. Mutta toiveikas olen, ja enemmän luotan kuin pelkään. Ja toivon.. :Heartblue:Heartpink:Heartred
 
Lähinnä pelottaa kaikki. Keskenmenon riski, kehityksen häiriöt, synnytys, kätkytkuolemat, lapsen kasvatus, koulukiusaaminen, teini-ikäisen kasvuvaikeudet, taloudellinen vakaus, maailman poliittinen tilanne, kasvihuoneilmiö, maapallon asento, asteroidien putoaminen ja universumin lämpökuolema. Mutta muuten kaikki ihan ok :chicken:
 
:D hahah! Mutta muistan hyvin tuon tunteen esikon raskausajalta, tuntui lähes mahdottomalta että raskaudesta+synnytyksestä (nyt alkuun) voisi selvitä ehjin nahoin. Poika kun syntyi pitkän synnytyksen jälkeen mutta lopulta hyvin ja terveenä, mies kysyi kätilöltä että onko sillä nyt varmasti kaikki hyvin? Kätilöt sanoi että juu ei me oltais näin rauhallisia jos jotain olis. Vasta sitten mies vähän rentoutui :D Sen jälkeen on myöhemmin oppinut luottamaan itseensä vanhempana ja siihen että elämä kantaa. Toki teineistä (puhumattakaan poliittisista tai luonnon karastrofeista) ei ole vielä mitään kokemusta :D mutta tosiaan Karhunkainen - hyvin se menee - usko pois :)
 
Oli se kyllä hurja tunne kun sai lapsen syliin. Miten siitä osaa pitää huolta ja hoitaa? Mut nopeasti siihen tottu ja alko sujua rutiinilla. Vaikka hengitystä kyllä tarkistan nukkuessa vieläki, vaikka se on kohta jo 2v :D
 
Karhunkainen, kuulostaa tutulta. :D Ekana iltana, kun oltiin päästy kotiin mä itkin sitä kuinka me selvitään murrosiästä. Siinä taisi kyllä hormoneilla olla osuutensa...
 
Kaikkien edellä mainittujen lisäksi Työn ja raskauden yhdistäminen
(mm. Todella aikaiset herätykset, seisomatyö, asiakaspalvelu) miten sitä mahtaa jaksaa. Toivottavasti loman jälkeen paremmin.
 
Helga, mä kehotan aina kuuntelee herkästi kroppaa ja sit vaan hakemaan saikkua, jos tuntuu, ettei oo väsymyksen/kipujen/huonovointisuuden/minkä tahansa vuoksi työkuntoinen. Se ei oo kenenkään etu, että yrittää väkisin vääntää puolitehoilla ja oman voinnin kustannuksella hampaat irvessä duunia.
 
Mielipidekysymys sanoi:
Helga, mä kehotan aina kuuntelee herkästi kroppaa ja sit vaan hakemaan saikkua, jos tuntuu, ettei oo väsymyksen/kipujen/huonovointisuuden/minkä tahansa vuoksi työkuntoinen. Se ei oo kenenkään etu, että yrittää väkisin vääntää puolitehoilla ja oman voinnin kustannuksella hampaat irvessä duunia.
Click to expand...

Kiitos mielipidekysymys! Ihan mielettömän hyvä muistutus :Heartred
Noinhan se menee. Aina ei tarvi sinnitellä olonsa kanssa.
 
Mä kanssa stressaan syksyn duuneja ihan hirveästi ! Ja ärsyttää että tuo on se asia mikä tällä hetkellä eniten ahdistusta tuottaa, pelkään miten jaksan lähinnä henkisesti, meillä resurssit on tosi huonot. Pelottaa myös kuinka ymmärtäväisesti esimies uutiseen suhtautuu, kyseessä perheetön nuorehko uraohjusmies....aaaargh
 
Aika samanlaisia pelkoja tuntuu kaikilla olevan. Itsekin pelkään keskenmenoa, rakennevikoja ja sairauksia. Joudun syömään kahta lääkettä krooniseen sairauteen koko raskauden ajan, niin mietin, mitä ne vaikuttaa sikiölle. Vaikka lääkäri sanonut, että ne lääkkeet on ihan ok. Pelkään myös, että oma sairaus pahenee ja sen myötä km riski kasvaa. Voi kun osaisi olla pelkäämättä ja stressaamatta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top