Mikä raskaudessa pelottaa..?

Lovehearts_

Lovehearts_

Näppärä viestien naputtelija
Toukoäidit 2020
..vai pelottaako mikään? :)

Itse plussailin vasta tänään ja aika hämmentävä fiilis kyllä tuli, vaikka olikin positiivinen yllätys niin itselleni kuin poikakaverillenikin. Hetipä sitten mieleen hiipi ajatukset foolihapposuosituksista, lääkkeiden ja ruoka-aineiden haittavaikutuksista jnejne.. :rolleyes:

Eli tosiaan otsikon aiheeseen viitaten, onkos teillä mitään pelkoja alkuraskauteen liittyen? Pelottavaa ajatella että näillä ensimmäisillä viikoilla jo erittäin ratkaisevat vaikutukset sikiöön, kuten jos foolihappoa ei saa tarpeeksi niin hermostoputki voi sulkeutua vajanaisesti ja mitähän kaikkea :wideyed:..

Keskustelua kehiin! :happy:
 
Mua pelottaa/jännittää eniten tietty keskenmenon mahdollisuus, vaikkei se sillai kauheesti pohdituta. Mulla on pyöriny päässä sekin, että jos tulee nt-ultrassa tuomio tuulimunasta, niin sen tyhjentämisen ja kaiken kanssa voi mennä tosi kauan ennen kuin kierto on siinä pisteessä, että voi yrittää uudelleen. Meillä on niinkin raadollinen aikaikkuna tässä, jonka sanelee raha, kun tartteis taloudellisesti saada uudesta muksusta äitiysrahakausi pyörii ennen ens vuoden syyskuuta, koska silloin kuopus täyttää kolme, enkä enää sais kelalta sitä äitiysrahaa, jonka oon saanu kahdesta aiemmasta ja se on huomattavasti isompi summa, kuin mitä edellisen vahvistetun verotuksen mukaan saisin. Kauheen tyhmä syy pelätä tuulimunaa, mutta kun tiedän, miten pienille rahoille sitte tippuis, niin kyllähän se sitte viishenkisessä perheessä ja kolmen kissankin kanssa tuntuu, jokainen roponen.

Kauheesti en osaa pelätä mitään omien tekojeni vaikutuksia, kun kuitenkin pääasiassa teen suositusten mukaan enkä läträä kemikaaleilla tms. Sitte jos jotain todettais, niin osaisin varmaan asennoitua siihen niin, että näin nyt kävi, koska joku solu oli alussa menny väärinpäin tms, enkä syyttelis itteeni tai ketään muutakaan. Tavallaan on semmonen kova luotto siihen, että kaikki menee hyvin jos on mennäkseen, ja jos ei mee, niin sillon se oli tähän kyseiseen sikiöön sisäänrakennettu juttu, eikä kenenkään tekemisillä ollu siihen vaikutusta, joten tuntuu turhalta pelätä mitään semmosia.

En tiiä oliko tässä nyt mitään tolkkua :D
 
Kurjaa Mielipidekysymys jos tuo aikaikkuna määrittelee, ymmärrän sen kyllä täysin! Toivotaan siis kaikille terveitä vauvoja, jotka jaksaa loppuun asti. :Heartred

Mua ei pelota mikään muu kuin tää järjetön epätietoisuus siitä kestääkö tämä... eli myös keskenmenon pelko. En tiedä miksi sisällä on tunne, ettei tämäkään mene hyvin. Toivon niin kovin, että se olisi turha ja tarpeeton tunne. En tiedä miten selviytyisin taas.
 
Mullakin on toi sama eli keskenmenon pelko. Ei uskalla liikaa innostua ja nauttia raskaudesta kun ei voi tietää jos meneekin kesken. Toinen mikä pelottaa on, että ultrassa selviäisi jokin vakava vamma vauvalla.:sad001
 
Tsemppiä teille kaikille! :Heartred

Täytynee vain luottaa kohtaloon ja siihen että kaikella on tarkoituksensa:) vaikka piinaaviahan nämä ensi viikot on..
 
Itsellä suurin pelko on, että alkio lakkaa taas kasvamasta kuten kahdessa aiemmassa raskaudessa molemmat keskeytyneitä keskenmenoja. Vaikka syke ja kaikki nähty moneen kertaan ei se takaa mitään ja siksi elän täysin päivä kerrallaan "raskaana kunnes toisin todistetaan".

Tuohon aikaikkunaan.. tein joskus samaa suunnitelmallisuutta, mutta kamalien koitosten myötä ymmärsin, että tämä lapsen saanti on asia, jota ei voi suunnitella. Tietysti jos raskautuu helposti on suunnitteleminen helpompaa, mutta meillä lapsettomuutta, joten minulla mennyt aina vähintään vuosi, että raskaudun edes uudelleen ja nekin keskeytyneet viikolla 8. Suurin toive on nyt, että pääsisi joskus edes pidemmille viikoille ja synnytykseen asti. Synnytyksessä taas ei pelota mikään vaan antaisin mitä tahansa jos pääsisin siihen pisteeseen. Nyt viikkoja 7+2 eli päivä kerrallaan ja tässäkin raskaudessa syke jo nähty. Ensi viikolla tarkistus ultra tyksissä ja toivon ettei olisi taas niitä huonoja uutisia mitä viime kerroilla.

Tsemppiä kaikille!
 
Minua pelottaa eniten np-ultra. Että siellä olisi samanlainen kohtalo kuin ensimmäisellä vauvalla. :sad001
 
Kirppunen, siksipä se juuri onkin mulla semmonen pelko, koska tiedän ettei asioita voi suunnitella. Mutta nyt tän kanssa vielä olis mahdollista päästä siihen, ettei oltas taloudellisesti ihan lirissä. Joten pelottaa nimenomaan se tuulimuna, kun sen tyhjennys voi kestää niin kauan. Kolmas lapsi haluttais kuitenkin, niin jos nyt tää menis mönkään, niin voi olla että vois rahan takia joutua lykkää, enkä tiiä lähettäiskö enää sit myöhemmin uuteen yritykseen. Raadolliselta kuulostaa, tiedän, mutta ollaan niin kauan kituuteltu tässä muutenkin, niin vielä pienemmällä kituuttaminen useampaa suuta ruokkien ei kuulosta reilulta kellekään.
 
Löytyiskö täältä joku fiksu kertomaan keskeytyneen keskenmenon ja tuulimunan eron?
 
Keskeytyneessä keskenmenossa alkio/sikiö lakkaa kehittymästä ja menehtyy, muttei vuoda spontaanisti ulos. Tuulimunassa taas on kehittynyt pelkkä sikiöpussi, mutta sisältä puuttuu alkio/sikiö kokonaan. Sekään ei välttämättä vuoda itsekseen ulos.
 
Joten oikeestaan kkm ois yhtä paha tässä meijän tilanteessa, mutta en jostain syystä osaa pelätä sitä.
 
Pikagooglasin, niin tuolla sanottiinkin, että kaikista keskenmenoista suurinta osaa epäillään tuulimuniksi. Jotenkin lohdullinen ajatus, ainakin itelle, ettei siellä ehkä sit keskenmenon sattuessa koskaan mitään vauvaa oliskaan ollu tulossa.
 
Todettiin anenkefalia. On kyllä erittäin harvinaista että niin kävisi uudestaan mutta pelko siitä aina on. Sen raskauden jälkeen mulla on kuitenkin kaksi tervettä poikaa. :Heartred
 
Tämä ensimmäinen kolmannes... en muistanutkaan että tää on yhtä pelkoa ja jännitystä. Meneekö kesken, löytyykö syke, onko siellä edes ketään, onko nt-ultrassa poikkeamia jne jne. Mulla vielä ikä (37-v) lisää pelkoja, koska sanotaan että iän myötä kasvaa kehityshäiriöiden riski. :sad001

Mutta silti... välillä unohdan koko raskauden, ja pelätä mitään. Päivä kerrallaan kohti sitä ens viikon ultraa, jossa nähdään sitten onko siellä enää ketään kyytiläistä. :Heartred
 
Muakin pelottaa että vauvalla olisi jokin vamma. Ihan siksikin et joutuis tosissaan miettimään perheen resurssit, koska meillä ennestään 3 lasta. :rolleyes:
 
Minua kenties eniten pelottaa se, että minulla on myös epilepsia ja sen kanssa absenor lääke jonka on todettu jossain tapauksissa aiheuttavan sikiövaurioita.. Huomenna soitan heti neurologille ja kyselen mitä tehdä asian kanssa, toivottavasti osaisivat optimistisia olla.. :) en myöskään sitä foolihappoa ole käyttänyt mutta jospa sen puutos ei olisi mitään seurauksia aiheuttanut..

Ihanan optimistisia te ainakin olette, pitää ottaa teistä muista odottajista mallia❤:)
 
Minun yhdellä ystävälläni on epilepsia ja on nyt rv 17. Aika vähän pidetään yhteyttä kun asumme kaukana toisistamme. En ole sen kummemmin kysyny miten sairaus vaikuttaa raskauteen.
 
Tuulimuna ja keskenmeno pelottaa. Eniten kuitenkin se, että jos tälläkin on joku rakennevika.. edellinen raskaus keskeytettiin rv 23. Se oli niin hirveää aikaa, että en haluaisi/jaksaisi enää ikinä kokea sitä uudestaan.
 
Ivy93 sanoi:
Minun yhdellä ystävälläni on epilepsia ja on nyt rv 17. Aika vähän pidetään yhteyttä kun asumme kaukana toisistamme. En ole sen kummemmin kysyny miten sairaus vaikuttaa raskauteen.
Click to expand...

Minäkin tätä stressailua helpottaakseni olen yrittänyt selailla keskustelupalstoja ja lukea vastaavista epilepsiaraskaustilanteista.. :)tänään ostinkin sen b-vitamiinipurkin jossa sitä foolihappoa, jospa oisi vielä vaikutusta.. :shy:

heidukka sanoi:
Tuulimuna ja keskenmeno pelottaa. Eniten kuitenkin se, että jos tälläkin on joku rakennevika.. edellinen raskaus keskeytettiin rv 23. Se oli niin hirveää aikaa, että en haluaisi/jaksaisi enää ikinä kokea sitä uudestaan.
Click to expand...

Tsemppiä sinne, toivottavasti nyt menee ongelmitta raskaus:Heartpink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top