Mikä kaikkea itsekästä vanhemmuudessa teet?

[Bella Swan]

Teetkö jotain omasta tai toisten mielestä itsekästä vanhemmuudessa?
Minusta se on itsekästä, että illalla otan omaa aikaa, vaikka pitäisi mennä nukkumaan..

 

[Kyfi7]

Itsekkäintä on varmaan ottaa vapaapäiviä töistä niin et lapsi on päikyssä. Herkkujen ostaminen niin et ei kerro lapselle ja syö ne yksin. Kännykän selaaminen, kun vois leikkiä lapsen kanssa. Lapsen laittaminen isoäidille et saa ite tehä jotain itselleen kivaa (välillä myös et saa koko kodin siivottua kunnolla), mut selitän tätä itselleni myös sillä et saa rakennettua yhteyttä lapsen ja isoäidin välille.

Oma aika illalla ei musta oo kovin itsekästä, koska ei kukaan voi pakottaa ihmistä nukkumaan ja yleensä lapset kuitenkin menevät aikaisemmin nukkumaan ku aikuiset. Toki jos ei sit jaksa aamulla olla lapsen kanssa kun valvoi, niin ehkä sit se on itsekästä.

 

[harsokukka]

Ekana mieleen tuleva, selkeästi täysin itsekäs teko oli esikoisen kohdalla imetyksen lopettaminen hänen ollessaan 14 kk vanha. Lapsi olisi varmasti jatkanut vielä vaikka kuinka pitkään, mutta minulle riitti.

Sitten on paljon sellaisia, jotka ovat toisaalta itsekkäitä, mutta pitkällä tähtäimellä myös arvioni mukaan lapsen edun mukaisia. En esim. todellakaan leiki lapsen kanssa tuntitolkulla päivittäin, mutta on hyvä, että lapsi tylsistyy ja oppii keksimään itse itselleen tekemistä. Isovanhemmilla esikoinen kyläilee toisaalta sen vuoksi, että me vanhemmat saadaan hengähdystauko, mutta myös siksi, että lapsi itse pyytää päästä kylään ja läheinen suhde isovanhempiin on tutkitusti hyödyllinen lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Mun mielestä ei ole ollenkaan itsekästä syödä herkkuja lapsen nukkuessa, vanhempi on kuitenkin vastuussa lapsen terveydestä ja liiallinen määrä herkkuja vaarantaa sitä. Samoin valvominen ei mielestäni ole itsekästä, ellei sitten valvomisen takia ole niin väsynyt, että se näkyy negatiivisesti lapsille.

 

[AnnMarii]

Mä en koe tekeväni kovin montaakaan itsekästä asiaa. Tai ehkä en koe niitä kovin itsekkäinä. Ylempi Harsokukan teksti voisi olla minun kirjoittama mukaan lukien imetyksen lopetus. Eli se on ehkä minullakin se itsekkäin teko.
En tiedä käsitänkö itsekkään teon väärin, mutta itselle se kuulostaa teolta josta pitäisi kokea huonoa omaatuntoa, enkä itse esim. koe minkäänlaisia tunnon tuskia siitä jos katson illalla telkkaria ja syön sipsiä enkä säästä lapsille muruakaan. Myöhään valvominen toki kostautuu aamulla kun lapset heräävät aikaisin, mutta oma valinta silloin tällöin valvoa. Tai muutenkaan en pahemmin koe syyllisyyttä omasta ajasta jos sitä silloin tällöin itselleni otan. Sen avulla jaksan kuitenkin olla parempi ja läsnäolevampi äiti. Itse ajattelisin että jos lapsella on turvallinen olo ja hänen tarpeensa tulevat täytetyiksi niin en näkisi näissä teoissa mitään ongelmaa.

 

[Kipuna]

Välillä otan itselleni saldovapaan tms ja vien lapset hoitoon, vaikka voisin heidät kotonakin pitää. Muuten omaa aikaa en pidä itsekkäänä. Jos kokoajan sivuuttaa liki kaikki omat tarpeensa ja toiveensa, niin se ei pitkällä aika välillä ole kestävää vanhemmuutta.

 

[Vargynja]

Riippuu mikä ajatellaan itsekkääksi. Kyllä lapseni on päiväkodissa enemmän kuin töiden takia olisi pakko, valvon illalla lasten mentyä nukkumaan ja lapset käy myös äidilläni yökyläilemässä. Ja kaikki nämä osittain, jotta voisin hyvin. Mutta toisaalta kuopus on jo 5v eikä me pystyttäisi tarjoamaan hänelle mahdollisuutta kaverisuhteisiin samalla tavalla kuin päiväkodissa, iltavalvomiseni ei ole keneltäkään pois ja uskon yökyläilyjen olevan hyväksi niin lapselle kuin äidillenikin. Käyn myös harrastuksessa jättäen lapset miehen kanssa kotiin. Ihan vain koska harrastus tekee minulle hyvää. Mutta onko toisaalta itsekästä pitää huolta itsestään. Myös äideillä on tarpeita ja jos niistä ei lainkaan huolehdi voi väkisin huonommin - eikä se palvele lopulta lapsiakaan. Eli jos se on itsekästä niin sellainen terve itsekkyys on vain hyvästä.

 

[Pilkki24]

En koe olevani kovin itsekäs vanhempi. Toisaalta itsekkäät ihmiset harvoin huomaavat sitä ominaisuutta itsessään eli kuka tietää.

Minä kyllä venyn ja laitan lapseni edun edelle missä pystyn, varmaan välillä liikaakin. Joskus on meinannut itkettää, kun on kahden tunnin yöunilla väsännyt lapselle puuroa ja koittanut jaksaa viihdyttää tätä iltaan asti, mutta olen yrittänyt ajatella, että jonain päivänä kaipaan niitä päiviä, kun lapsi oli pieni ja olen onnellinen, että tein parhaani. Minusta ei kuitenkaan ole itsekästä ottaa välillä omaa aikaa, jos siihen pystyy. Itselläkin tulee välillä mitta täyteen muista ihmisistä ja haluan olla vain yksin. Ne on niitä hetkiä, kun laitan puhelimen äänettömälle ja painun metsään.
Se miten sen ajan ottaa, esim maksattaa sen tarpeettoman hoidon yhteiskunnalla tai uuvuttaa isovanhempia liikaa, voi olla itsekästä tai eettisesti arveluttavaa, mutta onko se itsekästä vanhemmuutta, niin se on minusta jokseenkin eri asia. Näen itsekkäänä vanhemmuutena asiat, joissa mennään lapsen edun kustannuksella sieltä missä aita on matalin. Jos lapsi kärsii päiväkodissa ja ottaa omaa aikaa pitämällä lasta siellä, se on itsekästä. Jos vie lapsen mummolaan missä tämä viihtyy, sehän on vain hyvästä kaikille osapuolille. Eikä nyt ole tarkoitus vertailla päiväkotia ja mummolaa, vaan antaa satunnainen esimerkki, joka sattumoisin pätee omaan lapseeni erittäin hyvin.

 

[Hyytti]

Juuri nyt tuntuu itsekkäältä kun raskaana syön sipsejä vaikka ei olisi hyväksi en kylläkään paljoa tässä niitä mussuta vaan ihan yksittäisiä silloin tällöin, mutta kyllä mun täytyy joskus saada herkutella

 

[Selah]

Tämä on kyllä hankala kysymys. Ja just niinkuin @Pilkki24 sanoi niin ei sitä varmaan itse tiedosta niitä itsekkäitä asioita.

En mennyt unessa ja syöttämisessä "vauvantahtisesti" kuten joka paikassa tunnuttiin neuvottavan, vaan kevyesti ohjailin kohti aikatauluja. Unikoulutin vauvan nukkumaan aika aikaisin omassa huoneessaan, koska ajattelin että myöhemmin olisi ollut vaikeampaa, ja tosiaan lapsen puolelta se menikin paljon kevyemmin kun vanhempien. Lopetin imetyksen 1v2kk, vaikka lapsi olisi voinut varmaan jatkaakin. Mutta toisaalta tein nämä lähinnä myös lapsen parhaaksi, turvaamaan myös hänen untaan ja ruokahalukkuuttaan pidemmällä tähtäimellä.

Ehkä itsekkäin valinta on käyttää puhelinta lapsen läsnäollessa, vaikka aluksi ajattelin etten halua sitä mallia antaa. Mutta yritän tehdä sitä kyllä hyvin tietoisesti, joko kerron lapselle mitä puhelimella teen tai sitten kun lapsi on uppoutunut leikkiin niin olen silti herkkä vastaamaan jos hakee huomiota.

En anna lapselle herkkuja, jotta saan syödä omani rauhassa ilman kerjäämistä

Ja todellakin syön epäterveellisesti raskaana, vähän sillä ajatuksella että nyt saan kerätä energiaa ruokavarastoon, jos koskaan. Enkä tee elämääni monimutkaiseksi ruokasuosituksista, jotka on "voi mahdollisesti olla haitallista sikiölle" -tasolla.

 

[Vargynja]

Ai niin, minäkin lopetin kuopuksen imetyksen vaikka lapsi olisi halunnut vielä jatkaa. Kuopus tosin oli jo lähemmäs 3v silloin. Esikoisen imetys lopeteltiin enemmän yhteisymmärryksessä, kun ei häntä enää tissittely kiinnostanut. Viimeiseksi jääneen iltaimetyksen jätti ihan itse pois ilmoittamalla haluavansa tissin sijasta sänkyyn.

 

[litranmitta]

Täälläkin imetys loppui äidintahtisesti, erityisesti tokan kohdalla enemmän mun päätös kuin ekan, joka vierottui viimeisestä aamumaidostaan melkein itsekseen 1,5-v iässä vaihtaen tissin pilttijoulukalenteriin vaikka tokaa imetinkin melkein puoli vuotta kauemmin kuin isoveljeään, tuntuu että hänen taival jäi silti vähän kesken.

Ja kännykkää käytän lasten nähden turhaan se ärsyttää itseä, mutta välillä sitä vaan kaipaa jotain yhteyksiä ulkomaailmaan.

 

[Elsae]

No siis tuota. Lapsen hankkiminen on jo lähtökohtaisesti itsekäs teko tai harvapa sitä lisääntyy muusta syystä kuin ihan puhtaasti omasta halusta. Vaikea kuvitella, että lisääntyminen olisi mitenkään altruistista toimintaa eikä sen musta tarvitsekaan olla. Vai miten se meni se vanha iskulause: "Neljäs isänmaalle."

Mulla ehkä itsekkäintä oli jatkaa osittaisimetystä oman jaksamisen kustannuksella vain, koska itse halusin imettää. Imetysohjaaja sen sanoi, että lapsi tarvii jaksavan ja hyvinvoivan vanhemman, ei imetystä. Siinä se sit tuli, että ei oo mikään pakko imettää ja pumpata ja pumpata ja imettää.

 

[Vargynja]

No siis tuota. Lapsen hankkiminen on jo lähtökohtaisesti itsekäs teko tai harvapa sitä lisääntyy muusta syystä kuin ihan puhtaasti omasta halusta. Vaikea kuvitella, että lisääntyminen olisi mitenkään altruistista toimintaa eikä sen musta tarvitsekaan olla. Vai miten se meni se vanha iskulause: "Neljäs isänmaalle."

Tämäkin kyllä totta. Lapsi tehdään itsekkäistä syistä (siis koska vanhempi haluaa lapsen). Ihmiskunta siis lakkaisi olemasta (tai vain kehitysmaissa lisäännyttäisiin) jos ei saisi olla itsekäs. Ja samalla lasten saaminen on tosi epäitsekästä. Tai ainakin niiden pienten hoitaminen.

 

[Pingviiniemo]

Täälläkin imetys loppui äidintahtisesti, erityisesti tokan kohdalla enemmän mun päätös kuin ekan, joka vierottui viimeisestä aamumaidostaan melkein itsekseen 1,5-v iässä vaihtaen tissin pilttijoulukalenteriin vaikka tokaa imetinkin melkein puoli vuotta kauemmin kuin isoveljeään, tuntuu että hänen taival jäi silti vähän kesken.

Ja kännykkää käytän lasten nähden turhaan se ärsyttää itseä, mutta välillä sitä vaan kaipaa jotain yhteyksiä ulkomaailmaan.

Mä ajattelisin, että käyttämällä itse puhelinta rauhallisilla hetkillä, kun lapset ei vaadi mitään tai säännöllisesti muttei liikaa opettaa myös lapsille vastuullista älylaitteiden käyttöä ja sen että muutakin elämää on, mutta on ok myös olla ruudulla välillä ja lapsien keksiä muuta tekemistä.

Toki myös aikuisilla pitää olla välillä muuta tekemistä. Mä esim päästän esikoisen pelaamaan konsolilla jos oon puhelimella enemmän kuin viestien tsekkauksen kun on tekopyhää vaatia lapselta silloin muuta.