mielialavaihtelut ja pelot

Voi kiitos alia ja eloäiti90! Te ette tiedä miten paljon noi viestit mulle merkitsi. Kiitos!
 
Jatka ihmeessä kirjoittelemista meidän kanssa täällä! Itselläkin jos minkälaista huolta ja murhetta aina aika ajoin, mutta täällä näyttäs olevan hyvin avoinmielisiä ja sydämelisiä ihmisiä jäseninä :Heartred vertaistuki rocks!
 
Oon aivan ihmeissäni, miten kauniisti jengi täällä toisilleen kirjoittaakin! En oo itse kauheasti millään palstalla ikinä kirjoitellut, enemmänkin seuraillut ja välillä meininki ollut aika rajua, kylmää ja tunteetonta. Täällä tunnelma on ihan eri. Upeaa miten helposti vertaistukea onkaan saatavilla :Heartred En malta oottaa että pääsisin tonne "suljetulle osastolle"!
 
Mietinkin just, että oothan tulossa tuonne "suljetulle osastollemme"! :D juu siis ite oon joskus kirjoittanut jollekin toiselle keskustelupalstalle ja sain joitain aivan kamalia vastauksia... Jotkut nauttii toisten lyttäämisestä -sairasta :sad001
 
Tämä palsta ei onneksi ole mikään "Vauva.fi." !
Tosiaan jos sattuu niihin joskus googlen kautta eksymään lukemaan niin oli aihe mikä tahansa niin siellähän on aina kauheet lyttäämiset ja provo-viestit ja hirveä riitä:hilarious: Siis ihan oikeasti, etsin joskus jotain salaattireseptiä niin siitäki aiheesta oli hirveät väännöt että: "Millainen emäntä tuollaista kehtaa tarjota" ja lisäksi jotain riitaa allergiaa aiheuttavista kasviksista:woot:
Hui!

Täällä saa rauhassa puhua huolista ja murheista, kysellä tyhmiä ja olla välillä myös erimieltä, toki voi riitojakin tulla mutta niistäkin pääsee sopuun :)

Ja siis tosiaan tuonne salaiselle puolelle kannattaa tulla! Kun ei ole kiva liikaa täällä julkisella puhella ettei ole liian tunnistettavissa. Ja nuo salaiset ryhmät voi pysyä hengissä vielä pitkään lasten synnyttyäkin kun julkisella puolen keskustelu tahtoo kuihtua siinä vaiheessa.
 
Joo ehdottomasti liityn salaiselle puolelle - kunhan kriteerit täytän :). Sitäkään en millään malttais odottaa. Tää odotus on täynnä odotusta!
 
Hei!

Toivottu raskaus, mutta silti lähes päivittäin pelottaa ja ahdistaa tuleva elämänmuutos. Miten käy parisuhteen? Entä alkava urani? Onko lapsi terve? Onko minusta äidiksi? Teenkö samoja virheitä kuin vanhempani? Stressaan vielä muutenkin ihan mielettömästi, miten vanhempani suhtautuvat tähän...heidän tuki tulisi kuitenkin olemaan tilanteessa kuin tilanteessa erittäin tärkeä. Onneksi on ihana mies. Mutta silti tulee niitäkin hetkiä, kun olisin melkein valmis peruuttamaan koko homman. Minä, jolla takana keskenmenon aiheuttama suru ja pelko siitä, onnistuuko raskaus koskaan. Nytkin takana vasta 7 raskausviikkoa, mitä vain voi siis tapahtua.

Onko tämä olo hormonimyrskyn tuotos ja vaihtuvatko tunnelmat raskauden edetessä? Pelottaa mahdolliset masennukset myös synnytyksen jälkeen :sad001

Ihan kun olisi lukenut omaa tekstiä. Poen hirveää syyllisyyttä kun olen lähes koko ajan vaan peloissani,ahdistunut sekä epävarma että tuleeko tästä mitään,mitä jos minusta ei ole äidiksi,miten saan tämän peruttua? yms... Masennusta on jo ennestään taustalla elämässä ja pelkään että tämä aktivoi sen. Miksei voisi olla kuin useimmat äidit,tai ne jotka nauttivat raskaudesta ja ovat niin onnellisen oloisia....:crybaby2
 
Ihan kun olisi lukenut omaa tekstiä. Poen hirveää syyllisyyttä kun olen lähes koko ajan vaan peloissani,ahdistunut sekä epävarma että tuleeko tästä mitään,mitä jos minusta ei ole äidiksi,miten saan tämän peruttua? yms... Masennusta on jo ennestään taustalla elämässä ja pelkään että tämä aktivoi sen. Miksei voisi olla kuin useimmat äidit,tai ne jotka nauttivat raskaudesta ja ovat niin onnellisen oloisia....:crybaby2

Voi Milena, sä et todellakaan ole yksin! Nuo ajatukset ovat vissiin hyvinkin yleisiä (googlaa esim. "raskaus kaduttaa"), kirjoittajina monessa erilaisessa tilanteessa olevia äitejä, myös niitä, jotka ovat olleet pitkään hyvässä suhteessa ja joilla on vakityö jne. Myös jo yhden tai useamman lapsen äitejä, joilla jokaisessa raskaudessa ollut näitä fiiliksiä mutta vauvan synnyttyä ovat palautuneet mielialaltaan entiseen :) Nämä tunteet ovat niin tabuja, ikävä kyllä. Neuvolassa tosin kokemukseni mukaan ymmärretään hyvin! Mulle sanottiin, et ekan kolmanneksen jälkeen usein hieman helpottaa, ja mulla tosiaan käynyt niin. Myös rehellisesti asiasta puhuminen on auttanut hirveästi!

Laita ihmeessä yv:tä jos kaipaat juttuseuraa, nämä ovat kurjia asioita kantaa yksin. Mitään hävettävää ei ole, sinusta tulee upea äiti. Nämä ovat nyt niitä kasvukipuja, joita täysin uusi elämäntilanne + mieletön hormonimyrsky aiheuttavat!

Täältä miljoonasti virtuaalihaleja! :Heartred
 
Huomasin Milena muutenkin tuolta esittelypuolelta, että ollaan menty aika samoja polkuja tässä, mullakin nimittäin oli keskenmeno lähes samaan aikaan kuin sulla (07/16). Sekin voi edelleen hämmentää ja aiheuttaa pelkoja yms.
 
Voi Milena, et tosiaankaan ole tuntemuksinesi yksin. Itsellä on joka ikisessä raskaudessa heitellyt tunteet ääripäästä toiseen. Välillä kaduttaa raskaus ja välillä ei malta odottaa vauvaa. Vaikka itselläkin oli ennen tätä raskautta keskenmeno joka oli henkisesti raskas, niin kuitenkin pian plussan jälkeen alkoi mieleen nousta myös niitä negatiivisia tunteita.

Pelko siitä, olenko hyvä äiti lapselleni on varmaan sisäsyntyistä. Itse ainakin tuskailen edelleen sen asian kanssa. Kun teinini jäi kiinni tupakasta ja hänen koulu meni viime vuonaa kuin lehmän häntä alaspäin vietin iltani itkien kuinka epäonnistunut olen ja ajattelin olevani ehkä maailman huonoin äiti. Kuitenkin siitä suosta noustiin ja oikealla asenteella ja rajuilla rajoilla saatiin teinikin aisoihin ja pahat tavat loppumaan.

En kuitenkaan usko olevani sen huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Tarjoan lapsilleni rakkautta, rajoja ja turvalliset kasvuolosuhteet. Olemme kaikki varmasti lapsillemme parhaita mahdollisia äitejä:Heartred
 
Voi Milena, et tosiaankaan ole tuntemuksinesi yksin. Itsellä on joka ikisessä raskaudessa heitellyt tunteet ääripäästä toiseen. Välillä kaduttaa raskaus ja välillä ei malta odottaa vauvaa. Vaikka itselläkin oli ennen tätä raskautta keskenmeno joka oli henkisesti raskas, niin kuitenkin pian plussan jälkeen alkoi mieleen nousta myös niitä negatiivisia tunteita.

Pelko siitä, olenko hyvä äiti lapselleni on varmaan sisäsyntyistä. Itse ainakin tuskailen edelleen sen asian kanssa. Kun teinini jäi kiinni tupakasta ja hänen koulu meni viime vuonaa kuin lehmän häntä alaspäin vietin iltani itkien kuinka epäonnistunut olen ja ajattelin olevani ehkä maailman huonoin äiti. Kuitenkin siitä suosta noustiin ja oikealla asenteella ja rajuilla rajoilla saatiin teinikin aisoihin ja pahat tavat loppumaan.

En kuitenkaan usko olevani sen huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Tarjoan lapsilleni rakkautta, rajoja ja turvalliset kasvuolosuhteet. Olemme kaikki varmasti lapsillemme parhaita mahdollisia äitejä:Heartred

Hienosti sanottu :Heartred
 
Takaisin
Top