mielialavaihtelut ja pelot

En usko, että oireettomuus merkitsee ainakaan tuossa vaiheessa yhtään mitään! Mulla alkoi kunnon oireet vasta tällä viikolla (nyt 7+5). Ja eihän kaikki mitään oireita muutenkaan saa oikein missään vaiheessa, mullakin tuttavapiirissä ollut näitä onnekkaita :) mutta ymmärrän hyvin huolesi, mäkin olin ihan paniikissa ekassa raskaudessa, joka menikin myöhemmin kesken. Mutta silloin oli raskausoireita, tosin veristä tiputteluakin oli heti plussaamisesta lähtien. Alkio oli myös ultrassa reilun viikon edestä liian pieni.
 
Ruusa# sanoi:
Mua pelottaa välillä että onko kauheaa esikoista kohtaan että toinen tulee näin pian... että kokeeko hän ihan traumaattisena että toinen vauva on äidin rinnalla jne.. On siis 1v4kk kun ois laskettuaika. Haluaisin hänetkin pitää äidin vauvana vielä :Heartred

Lisäksi tietty huolettaa että pysyyhän tämä varmasti mukana, vaikka eilisessä ultrassa olikin kaikki hyvin.

Onhan toki arkikin rankkaa kahden lapsen kanssa... Voi olla ettei sitä omaa aikaa tai kahdenkeskistä aikaa tahdo löytyä jos esim lasten nukkumiset ajoittuu eriaikoihin... Mutta lyhythän tuo pikkulapsivaihe kumminkin on! Uskon että parisuhde kestää vaikka huonosti nukutut yöt, ajanpuute ja kasaantuvat kotityöt toisivatkin äkäilyä ja ärsytystä :)
Click to expand...

Musta ainakin itsestäni 1v9kk ikäero oli helpompi mitä 2v3kk. Tosin keskimmäinen ei ikinä ollut tottunut saamaan sitä kaikkea huomiota, mitä taas esikoinen. Et sekin saattaa olla yksi syy siihen että oli helpompaa. Mutta myös uhman kannalta toi pienempi ero oli parempi, kun se uhma ei sattunut just samaan aikaan pienemmän syntymän kanssa vaan vasta myöhemmäksi.
 
eloäiti90 sanoi:
En usko, että oireettomuus merkitsee ainakaan tuossa vaiheessa yhtään mitään! Mulla alkoi kunnon oireet vasta tällä viikolla (nyt 7+5). Ja eihän kaikki mitään oireita muutenkaan saa oikein missään vaiheessa, mullakin tuttavapiirissä ollut näitä onnekkaita :) mutta ymmärrän hyvin huolesi, mäkin olin ihan paniikissa ekassa raskaudessa, joka menikin myöhemmin kesken. Mutta silloin oli raskausoireita, tosin veristä tiputteluakin oli heti plussaamisesta lähtien. Alkio oli myös ultrassa reilun viikon edestä liian pieni.
Click to expand...

Kiitos lohdullisista sanoista! Varmasti olisi helpompaa jos ei olisi lukenut niin paljon noista keskenmenoista ja tuulimunista niin ei osaisi tällaisia edes miettiä. Onneksi täällä saa tiedon lisäksi myös tukea. Pahoittelut että ensimmäinen raskautesi meni kesken, toivotaan että nyt menee onnellisesti loppuun asti. :)
 
Oon lueskellut ihan liikaa noista tuulimunaraskauksista, kun kuulin että omalla äidilläni ensimmäinen raskaus oli sellainen. Nyt pelottaa ihan hulluna, että ensi viikon varhaisultrassa ei näykään ketään. Välillä nuo pelot vaivaa ihan taukoamatta. Itselleni raskautuminen on keskimääräistä vaikeampaa ja muuttuu vaikeammaksi koko ajan kun ikää tulee lisää. Täytän pian 34 ja tiedän, että olisi äärimmäisen raskas pettymys, jos tämä hartaasti toivottu pienokainen menisi kesken.
 
Mielialanvaihtelut näyttää mulla käynnistyneen nyt isolla volyymilla kun alkuraskauden vaivat on ohi. Tänään alkoi kaupassa itkettää kun mies ei halunnut että leivon kakkua. Autossa sitten pillitin kunnolla ja vielä kotonakin vähän. Viime vkolla sain vielä pahemman itkukohtauksen jostakin,en edes muista mistä, ja ei meinannut loppua ennenkuin lähdin vaan tekemään jotain että menisi ohi. Alkuviikoilla vähän jos herkistyi ja itketti niin tämä on jotain omaa luokkaansa Nyt 12+5.
 
Kiitos hyvin tarpeellisesta ja ajankohtaisesta keskustelunavauksesta! Meneillään on 11+3 ja mielialanvaihtelut on tullut auvoisan alkuraskauden jälkeen oikein rytinällä. En tunnista itseäni tällaisena ollenkaan. Muutaman päivän tunnemyrskyssä on jo hyvin huomannut kuinka tämä ruokkii itseään ja kaikki, tulevaisuutta myöten, tuntuu synkältä. Pitää toivoa, että huomenna heräisi takaisin vauvakuplaan!
 
Hei! Sympatiat täältä kaikille mieliasioiden kanssa painiskeleville. Mulla taas on hiukan helpottanut alakuloisuus, mutta edelleen en oikein aina tunnista itseäni tämän tunneskaalan joukosta. Ystäville olen asiasta puhunut ja se on helpottanut. Kannattaakin olla rehellinen tunteistaan, koska kaikista pahinta on tunteiden kieltäminen itseltään ja kulissien ylläpito. Raskaus on ihanuudessaan myös valtavin elämänmuutos, jonka voi elämänsä aikana kokea. Niin ja ne hormonit...
 
Mulla oli tota alakuloisuutta paljonkin ja pahimmillaan just ennen nt-ultraa... nyt sieltä on noustu ja tällä hetkellä osaan varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti nauttia raskaudesta ja mietin ilolla tulevaa vauvaa.. nyt rv 14+3... toivottavasti teilläkin menee ohi ja tosiaan puhuminen auttaa ja kannattaa :)
 
Mä olen huomannut kans että alkaa tulla masennusta ja olen nyt muutenkin paljon herkempi itkemään. Toivottavasti tää olo on ohi menevää. Niin ja nyt myös oon ruvennut näkemään painajaisia seulonnasta ja tulevaisuudesta muutenkin :sad001
 
Mä olen nyt ihan varautunut siihen, että vauvalla on Down syndrooma. Siis en vaan voi käsittää, ettei tälle järkylle pahoinvoinnille ois syytä! Koska olen pikasesti yksiöön päässyt kurkkaamaan, niin kyseessä ei ole monikko- eikä rypäleraskaus, joten jäljelle jää vain Down.
12+0
 
Hyvää alkanutta viikkoa! Minä olen jo siirtynyt murehtimaan tulevan lapsen murrosikää ja riskiä ajautua vääriin porukoihin! Tässä alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään omankin äitin kohtuuttomia ajatuksenkulkuja
 
Nannasutu mä just kattelin terveysaseman edessä parveilevia päihdeongelmaisia ja mielen valtasi kova huoli tulevasta. Enpä ois aiemmin uskonut, mitä kaikkea vanhemmuus tuo tullessaan. Ymmärrän omia vanhempiani nykyään erittäin hyvin!
 
alia sanoi:
Mä olen nyt ihan varautunut siihen, että vauvalla on Down syndrooma. Siis en vaan voi käsittää, ettei tälle järkylle pahoinvoinnille ois syytä! Koska olen pikasesti yksiöön päässyt kurkkaamaan, niin kyseessä ei ole monikko- eikä rypäleraskaus, joten jäljelle jää vain Down.
12+0
Click to expand...

Alia joillain vaan on tosi paha pahoinvointi! Vaikka Englannissa prinsessa Catherine joka joutui sairaalaan pahoinvoinnin takia. Ja kaksi tervettä lasta heillä. Vaikka ei edes taida kovin nuori äiti olla. Munkin äidillä on ollu läpi raskauksien järkyt pahoinvoinnit ja terveet on lapset.

Nuo ylimitoitetut huolet on kyllä tulleet tutuiksi äitiyden myötä :/ Lapsen saatuani itkin aina kun luin koulukiusaamisesta... ja muutenki ahdistaa aina jos miettii kaikkea lapsiinkohdistuvaa huonoa kohtelua :sad001
 
alia sanoi:
Mä olen nyt ihan varautunut siihen, että vauvalla on Down syndrooma. Siis en vaan voi käsittää, ettei tälle järkylle pahoinvoinnille ois syytä! Koska olen pikasesti yksiöön päässyt kurkkaamaan, niin kyseessä ei ole monikko- eikä rypäleraskaus, joten jäljelle jää vain Down.
12+0
Click to expand...

Kuten Ruusa sanoi, niitä selittämättömiä syitä mielettömälle pahoinvoinnille ihan terveenkin vauvan kanssa on. Miun läheinen ystävä kärsi koko yhdeksän kuukautta pahoinvoinnista, ja koko raskauden aikaiset päivät, jolloin tämä ei oksentanut, mahtuivat yhden käden sormille. Ja mummoni sanoi myös tälle raskauden paljastettuani että oli kärsinyt kaikki kuukaudet pahoinvoinnista ja oksentelusta.
Terkkari vinkkasi minua lopujo.fi -sivustosta, jolle on kerätty tietoa ja tarinoita raskauspahoinvoinnista. Ehkä siellä joku tarina voisi sinun mieltä rauhoittaa?
 
En ole itse kuullutkaan, että rankasta pahoinvoinnista voisi olla jtn terveydellisiä syitä? :eek:
 
Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jossa raskauden aikaisen sairausjakson riski on n. 75%, raskauden jälkeisen masennuksen riski suurentunut samoin kuin raskauden jälkeisen psykoosinkin. Tällä hetkellä lievä masennusjakso päällä sekä melko kovaa ahdistusta. Oma jaksaminen siis huolettaa ja masentuneena toki melkein kaikki muukin. Onneksi mulla on terapia, hyvä psykiatri ja läheisiä, jotka tietävät sairaudesta ja osaavat tukea.

Pelkään myös saavani tähän viestiin inhottavia vastauksia. Joidenkin ihmisten mielestä minunlaisellani hullulla ei ole oikeutta lisääntyä. Etenkään kun kaksisuuntainen mielialahäiriö on osittain periytyvä sairaus. Ajattelin itsekin pitkään, ettei minulla ole oikeutta saada lasta. Pitkäaikainen puolisoni on kuitenkin terve, joten uskon että yhdessä selviämme.
 
Viirivehka sanoi:
Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jossa raskauden aikaisen sairausjakson riski on n. 75%, raskauden jälkeisen masennuksen riski suurentunut samoin kuin raskauden jälkeisen psykoosinkin. Tällä hetkellä lievä masennusjakso päällä sekä melko kovaa ahdistusta. Oma jaksaminen siis huolettaa ja masentuneena toki melkein kaikki muukin. Onneksi mulla on terapia, hyvä psykiatri ja läheisiä, jotka tietävät sairaudesta ja osaavat tukea.

Pelkään myös saavani tähän viestiin inhottavia vastauksia. Joidenkin ihmisten mielestä minunlaisellani hullulla ei ole oikeutta lisääntyä. Etenkään kun kaksisuuntainen mielialahäiriö on osittain periytyvä sairaus. Ajattelin itsekin pitkään, ettei minulla ole oikeutta saada lasta. Pitkäaikainen puolisoni on kuitenkin terve, joten uskon että yhdessä selviämme.
Click to expand...

Itsellä tuttavaäiti samalla diagnoosilla, ja eipä hän ole äitinä yhtään sen huonompi kuin kukaan mukaan. Ja omalle lapselle tietysti se paras :) onnellista odotusta sinulle!
 
Äitini sairasti myös ko sairautta. Kiitos, että sai lapsen, jotta minulla ja lapsillani on elämä. Olen 35v ja toistaiseksi ainakin psyykkisesti terve. Maailmassa nyt on kaikenlaisia ääliöitä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin toisten arvostelu! Jaksamista siis raskauteen ja tulevaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top