Mielialat

Noniin. Tänään se tapahtui. Nimittäin mun ensimmäinen nauruhepuli-itku kohtaus. Mä aloin nauraa jollekin ihan tyhmälle asialle, enkä pystynyt lopettamaan. Käkätin ja käkätin, kunnes lennosta nauru muuttui itkuksi kyyneleiden kera. Itkeä tihrustin siinä sitten tovin kunnes "kohtaus " laantui.

Mulla oli ekassa raskaudessa näitä puoliväliin asti. Erittäin kiusallisia seurassa. Tänään olin äitini, mieheni ja esikoiseni seurassa. Esikoinen kattoi vähän kummissaan että mikä sille äidille yhtäkkiä tuli. Mun oma äiti PISTI HORMONIEN PIIKKIIN, muttei arvannut mistä hormoneista kyse :D taitaa pitää mua sekopäänä.. tsihhih.. Nää on kyllä outoja hetkiä, kun naurun voi laukasta melkein mikä vaan ja sit se on menoa... onks kohtalotovereita? ;)
 
Ei ne mielialat lopu. Eka on raskaushormonit sinne synnytykseen asti ja sit imetys hoitaa seuraavat hormonit sekasin... ehkä sen jälkeen :) Herkkäitkuisuus on mulle jäänyt päälle pojan raskaudesta... Itken helposti kaikelle :D
 
Mä oon ollut aivan tajuttoman väsynyt ja työviikkojen päälle on jo pitkään ollut joka ikinen viikonloppu jotain menoa la-su, pitkiä ajomatkoja ja kaikenlaisia juhlia. Luulin jo, että ensi viikonloppuna ei olis MITÄÄN, mutta kun kutsut tuli la ristiäisiin ja sunnuntaina synttäreille satojen kilsojen päähän, sain totaalisen hermoromahduksen. Töissä olin niin väsynyt maanantaina, ettei mikään kiinnostanut ja kotiin kaupan kautta raahauduttuani rysähdin vaan sohvalle ja itkin räkä poskella tunnin putkeen. Sit helpotti :D Ehkäpä seuraavana viikonloppuna ei sit oo yhtään mitään pakollista ja saan nukkua vuorokauden ympäri. :)
 
Mä oon myös itkuherkkä, välillä melkein hävettää :P
Eilen tuli ihan maailmanloppu kun kuulin että mies oli pessy pyyhkeet ja koiran pedin samassa koneessa ja 40 asteessa. Mä pesen aina 60 ja en tosiaan samaan aikaan. No itkuhan siinäkin tuli. :P
 
Täällä kans itketään tyhmille asioille melkeen päivittäin, ja tosi herkästi loukkaannun kaikesta mitä mulle sanotaan. Lisäks ollu noita samoja nauru-itkukohtauksia ku iitullaki :D
 
Tämänhetken mielialaa on vaikea kuvata.. Toisaalta olen iloinen ja toiveikas.. Toisaalta surullinen ja pettynyt.. 3vk menee, ennen kun saadaan selvyys minua vaivaavaan asiaan.. Saadaan selvyys, tuleeko meille Down-vauva vai terve vauva.. Molemmat toki tervetulleita, mutta tokihan sitä asiaa tulee mietittyä..
 
Täälläkin ollut mielialanvaihteluja havaittavissa. Herkkäitkuisuus tv-ohjelmia katsellessa ei ole uutta, mutta tulistuminen asiasta kuin asiasta on. Siihen tulistumiseen kun ei paljon tarvita kun pinna katkeaa ja sitten mies saa kuulla kunniansa. Tiedostan olevani tempperamenttinen luonne, mutta on mulla ennen pidempi pinna ollut. :rolleyes: Mies onneksi ymmärtänyt ja laittanut raskauden piikkiin :joyful:
 
Marikoo, ihanaa että pidät down vauvankin! Mä joskus katoin sellasen videon down vauvoista/lapsista ja ne oli niin sulosia ja onnellisina vaan leikki ja oli tyytyväisiä <3 se oli ihana video ja sillon mietin et jos itelle joskus tulis sellanen tilanne nii ottaisin avosylin vastaan <3 Ja ne äidit kerto siinä kans, että vaikka välillä on haastavaa niin ei vaihtais mihinkään. Tsemppiä!! Toivottavasti kuitenkin tulis terve vauva :)
 
Heittelööö....Tänään pillahdin itkuun ku sanoin työkaverille jotain tyyliin että pian saa tietää ostanko pikkuvaatteita poitsulle vai tytölle (viitaten rakenneultraan johon kyl vielä 6 viikkoa :D).
Koiran kanssa kävin ulkona ja näin uskomattoman kauniin kellokukan nousevan ojanpientareesta (mikä lie syyskuussa kukkii?) ja itkuhan siinä pääsi liikutuksesta..huoh.
Miehen kanssa puhuttiin puhelimessa, kiihdyin nollasta sataan kun jotenkin hänen sanoistaan tulkitsin, että hän ei usko remontin olevan parisuhteelle hyvä koitos. Eipä hän niin edes sanonut, suotta kiihdyin, pyysin kyllä tulistumistani myöhemmin (itkun kera) anteeksi. Temperamenttinen JA herkkis olen aina ollut, mut nyt vähän liian kanssa.
Joo ja itkin tänään myös kun katoin vikan HIMYM-jakson. :D
 
mielialojen vaihtelut taitaa ikäväkyllä kestää koko raskauden ajan ja vielä sen jälkeenkin kun hormoonit hyrrää.
Mullakin on ymmärtäväinen mies ja lapsetkin jo tottuneet siihen että äiti voi joskus itkeä vähän herkästä mutta he tietävät ettei johdu mitenkään heistä :)
 
Nää mielialojen vaihtelut on kyllä kauheita! Päivässä menee nollasta sataan monta kertaa, kiukuttelen aivan mitättömistä asioista. Onneksi läheiset ymmärtää tilanteen mutta inhottaa oikein muiden puolesta jotka eivät raskaudesta tiedä kun heillekin saatan turhaan tiuskia. Asiaa kun ei halua kuitenkaan paljastaa vielä koska vasta 10+6 menossa ja ensimäinen ultrakin vasta ensi viikon lopulla.. :/
 
Muokattu viimeksi:
Mulle nää mielialanvaihtelut on kyllä muutenkin tuttuja, oon aika herkkä ihminen. :D Mieskin on todennut vaan että ei mitään uutta, kaikki on jo nähty... Nyt on kuitenkin huomannut että kaikki mikä ketuttaa, ketuttaa sitten oikein ja kunnolla.. Joku asia kun ei mee niinku pitäis niin tuntuu että ihan nenästä varpaisiin asti kiehuu ja tulee siis ihan fyysisiä tuntemuksia, kurkkua kuristaa yms. Hui! :D Tähän asti oon kuitenkin saanut kiukut ihan hyvin pidäteltyä, itku taas on päässyt pari kertaa vähän ehkä herkemmästä mitä yleensä.. Kihlattu on saanut näitä mun kyyneleitä todistaa mm. jos radiossa on soinut joku "tää on vaan niiiiin ihana" kappale ja kerran kun selitin jostain videosta missä pikkulapsi sai lahjaksi pelkän banaanin ja oli tosi onnellinen. :D
 
Minä odottelen niitä mielialan vaihteluita edelleen, mutta eipä ole näkynyt! Oon yleensä aika temperamenttinen, mutta nyt tuntuu että mieli on jopa tasaisempi kun normaalisti. Kertaakaan en oo edes mistään itkenyt tai saanut itkupotkuraivareita. Lempee ku lehmä siis :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top