Mielenterveyden hoitaminen ja vaaliminen

[Bella Swan]

Mitä kaikkea teette, kun yritätte vaalia mielenterveyttänne?

Itse yritän päästä terapiaan. Yritän keskittyä positiiviseen ja löytää jatkuvasti toimivampaa hoitomuotoa "naistenvaivoihin". Saada diagnooseja, että osataan hoitaa oikeaa asiaa.
Yritän ottaa omaa aikaa. Tehdä asioita, joista saa iloa. Nyt täyttelen kirjoja, joissa voi pohtia omaa elämää, itsetuntemusta, sen sellaista.
Kaikista vaikeinta on olla kiitollinen siitä mitä on, eikä koko ajan elää tulevassa.

 

[Pilkki24]

Harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, koitan nukkua hyvin ja luen kirjoja. Olen opetellut antamaan tunteille sijaa ja käsittelemään niitä sen sijaan, että työnnän niitä syrjään. Tästä on ollut jännänä seurauksena se, että myös empatiataitoni ovat kehittyneet huomattavasti.

 

[Ginger]

Pidän omasta kehon ja mielen yhteydestä huolta. Liikun, puran energiaani kehittävästi, toimin luovasti päivittäin, syön terveellisesti, osoitan rakkautta läheisilleni, opiskelen ja olen kiinnostunut ympäristöstäni.

Olen ollut se, joka ravasi vuosikausia terapiassa lapsuuden traumojen takia ja pohti onko minulla nyt mikä diagnoosi. Se oli aivan järkyttävän uuvuttavaa, kuluttavaa, tuhosi parisuhteeni ja minuuteni eikä auttanut mitään. Kun opin miten olla itse itselleni tukena, kohtaamaan tunteeni ja ottamaan vastuuta kehittymisestäni menneisyydestäni huolimatta, aloin parantua. Tästä on pitkälti kiittäminen erästä elämääni tullutta ihmistä, joka osasi ottaa minut vastaan eri tavalla kuin kukaan aiemmin ja herätti minut pohtimaan näitä asioita eri kantilta.

Oivallukset olivat todella tärkeitä, se ei todellakaan toiminut että vain höpötin traumoistani ja ongelmistani höpöttämästä päästyäni jollekin joka vaan taputti päähäni ja hoki, että on oikeus tuntea näin. Puhuminen ei ole ratkaisu ja vielä vähemmän päähän taputtelu ja negatiivisten toimintamallien jatkamisen salliminen. Ei ole ainakaan itselleni. Nyt on tullutkin uusia tutkimuksia, joiden mukaan puhuminen ei tosiaankaan aina ole oikea tapa.

En missään muotoa silti sano, etteikö terapiaan kannattaisi mennä, vaan se on kokonaisuus. Tärkeää on ehdottomasti myös löytää oikea suuntaus ja terapeutti juuri itselle, eikä vaan ottaa ensimmäistä jolle pääsee. Nykyään mielenterveyspalveluiden hankalan saatavuuden vuoksi tämä on valitettavasti aika iso haaste.

 

[Vargynja]

Olen käynyt kelan tukeman psykoterapian ja hyödyin siitä paljon. Sen jälkeen olen osannut paremmin kohdata tunteeni niiden pois työntämisen sijaan eikä traumat vaikuta elämääni niin suuresti kuin ennen terapiaa.

Nykyisin huolehdin mielenterveydestä tekemällä mieleisiä asioita. Parisen vuotta sitten löytynyt liikuntaharrastus on muodostunut todella tärkeäksi jaksamiselleni. Lisäksi ylipäätään riittävä oma aika on tarpeen. Sekä itsestäni yleisesti huolehtiminen (uni, terveellinen ruoka jne.) tukee jaksamistani. Toisaalta myös armollisuus itseäni kohtaan. Sen hyväksyminen, ettei aina jaksa ja kohtuus kaikessa.

// Sillä välin kun kirjoitin Ginger postasikin oman päinvastaisen kokemuksensa terapiasta. Se mikä sopii yhdelle ei vaan ikinä sovi kaikille.

 

[Voikukkia]

Mulle liikunta on lääke. Tekee hyvää fyysisesti ja henkisesti. Käyn myös terapiassa. Neulominen auttaa keskittymään ja lievittää ahdistusta. Sitten mitä yritän, on itsemyötätunto. Itseensä voisi suhtautua myönteisemmin.