Marrasmurut
- Ketjun aloittaja Gaiza
- Aloituspäivämäärä
Heippa kaikki piiitkästä aikaa!!
En ole sitten alkuraskaus huuman jälkeen tänne kirjoitellut... Tuli pientä paniikkia ja neuvolassa ja muut kaikki suosittelivat jättämään nämä foorumit, ettei lietsoisi turhaa pelkoa.. Pelkäsin niin kaikkia tuulimunia jne.
Nyt ollaan rv21 ja laskettuaikakin on muuttunut tuonne lokakkun loppuun (26.10) mutta päätin siti tänne kirjoittaa edelleen... ku tänne sillo joskus aikoja sittenki kirjoitin..
no nyt on asiat niin että rv 21 ja rakenneultrassa käyty, poika tulee!!! Minut on myös jätetty eli sinnkuäiti ollaan...
Mies otti ja jätti tuossa pari viikkoa sitten, ei vaan olekaan valmis tähän kaikkeen...
Lupasi sittemmin hoitaa lapsen mutta yhteiseloa ei halua. Hän on lapsen isä jne. Rahaa on turha vinkua ja hänellä rikastua. Lapsestaan hän kyllä huolen pitää ja mä en saa ruveta sooloilemaan jne!
No vime perjantaina oli rakenneultra ja niin uhosi sinne tulevansa ja että se on hänen oikeutensa mutta torstai illalla tuleva isä soitti ja sanoi ettei tulekaan " ku se on sulle varmaan liian rankkaa.."
että näin.......
nyt on kaikki toiveet tulevaisuudesta ja hänen lapsesta huolehtimisesta mennyt, taitaa isätön lapsi tulla... kiva ja tulossa vielä poika!!!!!!! olen ihan tuuliajolla, toivon välillä keskenmenoa tai että annan adoptioon tämän lapsen tai isälle yksinhuoltajuuden... en vaan halua että pojastani tulee isätön!!!
olisin niiiiiin halunnut tytön, tytön olisin voinut yksin kasvattaa ja me oltais pärjätty ihan hyvin. Pojan kasvatuksesta ei tietoakaan ja olen vakaasti sitä mieltä että poika tarvitsee isän!!!!!
no mutta tälläistä nyt tänne... läski ruma hylkiö fiilis ja epätoivoton!!!
mutta mukavaa kesää kaikille onnellisille!!
En ole sitten alkuraskaus huuman jälkeen tänne kirjoitellut... Tuli pientä paniikkia ja neuvolassa ja muut kaikki suosittelivat jättämään nämä foorumit, ettei lietsoisi turhaa pelkoa.. Pelkäsin niin kaikkia tuulimunia jne.
Nyt ollaan rv21 ja laskettuaikakin on muuttunut tuonne lokakkun loppuun (26.10) mutta päätin siti tänne kirjoittaa edelleen... ku tänne sillo joskus aikoja sittenki kirjoitin..
no nyt on asiat niin että rv 21 ja rakenneultrassa käyty, poika tulee!!! Minut on myös jätetty eli sinnkuäiti ollaan...
Mies otti ja jätti tuossa pari viikkoa sitten, ei vaan olekaan valmis tähän kaikkeen...
Lupasi sittemmin hoitaa lapsen mutta yhteiseloa ei halua. Hän on lapsen isä jne. Rahaa on turha vinkua ja hänellä rikastua. Lapsestaan hän kyllä huolen pitää ja mä en saa ruveta sooloilemaan jne!
No vime perjantaina oli rakenneultra ja niin uhosi sinne tulevansa ja että se on hänen oikeutensa mutta torstai illalla tuleva isä soitti ja sanoi ettei tulekaan " ku se on sulle varmaan liian rankkaa.."
että näin.......
nyt on kaikki toiveet tulevaisuudesta ja hänen lapsesta huolehtimisesta mennyt, taitaa isätön lapsi tulla... kiva ja tulossa vielä poika!!!!!!! olen ihan tuuliajolla, toivon välillä keskenmenoa tai että annan adoptioon tämän lapsen tai isälle yksinhuoltajuuden... en vaan halua että pojastani tulee isätön!!!
olisin niiiiiin halunnut tytön, tytön olisin voinut yksin kasvattaa ja me oltais pärjätty ihan hyvin. Pojan kasvatuksesta ei tietoakaan ja olen vakaasti sitä mieltä että poika tarvitsee isän!!!!!
no mutta tälläistä nyt tänne... läski ruma hylkiö fiilis ja epätoivoton!!!
mutta mukavaa kesää kaikille onnellisille!!
iines*
Puuhakas puhuja
Kiitokset [:)] Meillä on vielä varsinainen rakenneultra erikseen sitten parin viikon päästä. Todella mielelläni sinne menen, tai siis yhdessä mennään vaikka jo paljon tiedetäänkin. Mutta on se kiva nähdä pikkunen taas ja toivoisin että nähtäis vähän 4D kuvaakin [:)]
Muuten, kun puhutaan 3D ja 4D niin onko niillä eroa vai puhuuko vaan eri ihmiset eri tavalla?? [8|]
Heloisa Sä kyllä selviät yksinkin!!! Älä vaivu epätoivoon vaikka varmasti nyt kurjalta tuntuukin! Olen pahoillani että miehes teki tollasen tempun ja vaikuttaa vielä todella tökeröltä ja itsekkäältä!! Mutta älä sen takia hylkää tätä lastasi! Kyllä monet lapset kasvaa ilman isää ja heistä tulee ihan tavallisia ja hyvinvoivia ihmisiä, kaikki on vaan itsestäs kiinni. Varmasti tulee oleen vaikeitakin aikoja mutta kyllä varmasti löydät tukea, ystävät, vanhemmat ym. Mä uskon myös että vaikka kuinka olit toivonut tyttöä, tulee poika olemaan aivan yhtä rakas!! Eikä meistä kukaan ole täydellinen vanhempi, eikä kukaan voi tietää etukäteen miten kuuluu kaikki asiat tehdä, kokemus opettaa.
Nyt tuntuu varmasti epätoivoiselta ja onnettomalta ja ns hylkiöltä mutta et sä sitä ole! Susta tulee upea äiti ja paras mahdollinen kasvattaja pojallesi!!! Älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä, anna pölyn laskeutua ja ajatusten tasaantua. Sä selviät kyllä!!
Muuten, kun puhutaan 3D ja 4D niin onko niillä eroa vai puhuuko vaan eri ihmiset eri tavalla?? [8|]
Heloisa Sä kyllä selviät yksinkin!!! Älä vaivu epätoivoon vaikka varmasti nyt kurjalta tuntuukin! Olen pahoillani että miehes teki tollasen tempun ja vaikuttaa vielä todella tökeröltä ja itsekkäältä!! Mutta älä sen takia hylkää tätä lastasi! Kyllä monet lapset kasvaa ilman isää ja heistä tulee ihan tavallisia ja hyvinvoivia ihmisiä, kaikki on vaan itsestäs kiinni. Varmasti tulee oleen vaikeitakin aikoja mutta kyllä varmasti löydät tukea, ystävät, vanhemmat ym. Mä uskon myös että vaikka kuinka olit toivonut tyttöä, tulee poika olemaan aivan yhtä rakas!! Eikä meistä kukaan ole täydellinen vanhempi, eikä kukaan voi tietää etukäteen miten kuuluu kaikki asiat tehdä, kokemus opettaa.
Nyt tuntuu varmasti epätoivoiselta ja onnettomalta ja ns hylkiöltä mutta et sä sitä ole! Susta tulee upea äiti ja paras mahdollinen kasvattaja pojallesi!!! Älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä, anna pölyn laskeutua ja ajatusten tasaantua. Sä selviät kyllä!!
satu`
Puuhakas puhuja
Heloisa ..mun ukko on kasvanut käytännössä ilman isää lapsuutensa (tietty jossakin vaiheessa kuvioihin astu aivan ihana isäpuoli - jota pitääkin nykyään enemmän isänään kuin omaansa) ja ihan mahtavaksi mieheksi tuo on äitinsä opeilla kyllä tullut. Kyllä niitä miehen malleja löytyy muualtakin, vaikkei kotona isää olisikaan ja pärjäät varmasti ihan yhtä hyvin pojan kanssa, kuin tytön!
Jos mies on tosiaan noin kusipää mitä sun teksti antaa ymmärtää, ni mä en antais moiselle ees yhteishuoltajuutta.. ilmeisesti ette ole naimisissa, joten isyyttäkään tuskin tää mies aikoo mennä tunnustamaan?? Jos ei elatusmaksuja tipu ja välttelee vastuuta muutenkin, niin sietäis kyllä mun mielestä elää kokonaan ilman lastansa. Tietty sun tarvii sitten ajatella sitäkin puolta, että mikä sun mielestä on parasta vauvalle ja sulle itelles tietty myös.. mun mielestä vaan kuulostaa todella hölmöltä, ettei ukko aio osallistua oman lapsensa elättämiseen rahallisesti mitenkään, mutta on kyllä valmis muuten nauttimaan lapsensa seurasta.. [:@]
Mä en voi ees kuvitella kuinka paha sun on olla tällä hetkellä ja päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia [:(] - muistathan kuitenkin, ettet tee mitään hätiköityjä päätöksiä.. iha niinkun iines*kin sanoi.
Voimia suuresti, sä kyllä selviät!! ??
Jos mies on tosiaan noin kusipää mitä sun teksti antaa ymmärtää, ni mä en antais moiselle ees yhteishuoltajuutta.. ilmeisesti ette ole naimisissa, joten isyyttäkään tuskin tää mies aikoo mennä tunnustamaan?? Jos ei elatusmaksuja tipu ja välttelee vastuuta muutenkin, niin sietäis kyllä mun mielestä elää kokonaan ilman lastansa. Tietty sun tarvii sitten ajatella sitäkin puolta, että mikä sun mielestä on parasta vauvalle ja sulle itelles tietty myös.. mun mielestä vaan kuulostaa todella hölmöltä, ettei ukko aio osallistua oman lapsensa elättämiseen rahallisesti mitenkään, mutta on kyllä valmis muuten nauttimaan lapsensa seurasta.. [:@]
Mä en voi ees kuvitella kuinka paha sun on olla tällä hetkellä ja päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia [:(] - muistathan kuitenkin, ettet tee mitään hätiköityjä päätöksiä.. iha niinkun iines*kin sanoi.
Voimia suuresti, sä kyllä selviät!! ??
satu`
Puuhakas puhuja
ALKUPERÄINEN: satu`
Heloisa ..mun ukko on kasvanut käytännössä ilman isää lapsuutensa (tietty jossakin vaiheessa kuvioihin astu aivan ihana isäpuoli - jota pitääkin nykyään enemmän isänään kuin omaansa) ja ihan mahtavaksi mieheksi tuo on äitinsä opeilla kyllä tullut. Kyllä niitä miehen malleja löytyy muualtakin, vaikkei kotona isää olisikaan ja pärjäät varmasti ihan yhtä hyvin pojan kanssa, kuin tytön!
Jos mies on tosiaan noin kusipää mitä sun teksti antaa ymmärtää, ni mä en antais moiselle ees yhteishuoltajuutta.. ilmeisesti ette ole naimisissa, joten isyyttäkään tuskin tää mies aikoo mennä tunnustamaan?? Jos ei elatusmaksuja tipu ja välttelee vastuuta muutenkin, niin sietäis kyllä mun mielestä elää kokonaan ilman lastansa. Tietty sun tarvii sitten ajatella sitäkin puolta, että mikä sun mielestä on parasta vauvalle ja sulle itelles tietty myös.. mun mielestä vaan kuulostaa todella hölmöltä, ettei ukko aio osallistua oman lapsensa elättämiseen rahallisesti mitenkään, mutta on kyllä valmis muuten nauttimaan lapsensa seurasta.. [:@]
Mä en voi ees kuvitella kuinka paha sun on olla tällä hetkellä ja päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia [:(] - muistathan kuitenkin, ettet tee mitään hätiköityjä päätöksiä.. iha niinkun iines*kin sanoi.
Voimia suuresti, sä kyllä selviät!! ??
äh.. mitä mä sählään.. piti vaan muokata kirjotusvirheet pois, mut tulikin kokonaan uudestaan [>:]
luomuleena
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heloisa: Älä vaivu epätoivoon vaikka tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta. Jos et häneltä saa elatusapua niin kunta sen sinulle maksaa ja kunta perii sen sitten itse pojan isältä. Vaikka ulosottoina. Älä tyydy siihen ettet muka ole oikeitettu rahalliseen apuun, sillä sinä olet ja te olette. Tulet olemaan ihan varmasti maailman paras äiti pojallesi, koska kukapa ei omalle lapselle olisi se paras houltaja. Pidä hyvää huolta itsestäsi niin poikasikin jaksaa masussa hyvin kasvaa. Itselläni esikoinen on poika ja enkä vaihtaisi häntä yhteenkään tytöön. Ei se pojan kasvattaminen niin erilaista ole. Onhan olemassa rämäpäisiä tyttöjä ja rauhallisia poikia. Meidän poika on kyllä aika villi persoona. Itsekin silloin epäilin että miten pärjään pojan kanssa kun itselläni on vain siskoja mutta hyvin on mennyt. Ja saahan sinun poikasi miehen mallia esim. omalta isältäsi, sukulaisilta ja ystäviltä. Ja silloin kun vauva on pieni niin se ei omaa sukupuoltaan tiedä. Meidän esikko on kohta 2v. ja olen ostanut hänelle yhden nuken ja vaunut. Niillä leikkii kovin ja välillä leikkii taas autoilla. Viikonloppuna ostettiin hänelle leikki keittiö ja rakastaa sitä yli kaiken. Nytkin nukkuu päikkäreitä leikkiperuna kädessä. Lisäksi hän pitää hello kitystä, hänellä on yksi hello kitty t-paita jota käytetään yöpaitana. Itse kun olin lapsi niin halusin leikkiä kaikkia "poika" juttuja. Vanhempani eivät koskaan sitä kieltäneet, välillä olin robin hood sekä halusin aina ken nukkeja barbiesta en pitänyt. Toisinkun siskoni joka oli aina prinsessa, minä en silloin hametta päälle laittanut. En sitten millään vaikka "henki" olisi mennyt. Niin tarkoitin vain että kaikki me ollaan erilaisia ja se hyväksyttäköön. Voimia sinulle paljon!
rechaka
Vauhtiin päässyt keskustelija
Komppaan edellisiä. Kannattaa miettiä, haluatko antaa miehen vaikuttaa lapsesi elämään, jos hän ei voi ottaa MYÖS taloudellista vastuuta lapsen hoidosta. Omasta mielestäni tärkeintä on, että olipa lapsen vanhemmilla yksin- tai yhteishuoltajuus, asiat täytyy sopia ja pystyä riidoitta yhteistyöhön siinä määrin kuin tarpeellista on. Jos riitoja ja taisteluja tulee, on parempi selvittää ne jossain ennen kuin lapsi joutuu kärsimään siitä.
Tuntuu tosi kauhealta ja kurjalta että sut on noin jätetty. Minusta tosi vastuutonta ja turhauttavaa tuollaisen miehen käyttäytyminen. EI ole selvästikään kasvanut aikuiseksi. Muista että ihan varmasti pystyt kasvattamaan lapsen ilman häntäkin. Jos sen sijaan haluat lapsellesi isän, mieti, saatko selvitettyä tämän eksäsi kanssa välit niin, että hän todella on HYVÄ isä lapselle (eikä esim manipuloi sitten lasta).
Täältä foorumilta saat varmasti tukea ja muista hakea sitä myös muualta! Ero on aina kipeä paikka ja nyt kun olet raskaana ,se tuntuu varmasti tuhat kertaa raskaammalta.
Älä syytä itseäsi, älä syytä ulkoista olemustasi tai omaa luonnettasi. Näyttäisi siltä, että MIES ei nyt halunnut ottaa vastuuta siitä, mitä on sinun kanssasi tehnyt. Kunnioita itseäsi ja arvosta itseäsi ja hae itsellesi tukea, apua ja voimia <2
Täällä varmasti tuetaan myös.
Tuntuu tosi kauhealta ja kurjalta että sut on noin jätetty. Minusta tosi vastuutonta ja turhauttavaa tuollaisen miehen käyttäytyminen. EI ole selvästikään kasvanut aikuiseksi. Muista että ihan varmasti pystyt kasvattamaan lapsen ilman häntäkin. Jos sen sijaan haluat lapsellesi isän, mieti, saatko selvitettyä tämän eksäsi kanssa välit niin, että hän todella on HYVÄ isä lapselle (eikä esim manipuloi sitten lasta).
Täältä foorumilta saat varmasti tukea ja muista hakea sitä myös muualta! Ero on aina kipeä paikka ja nyt kun olet raskaana ,se tuntuu varmasti tuhat kertaa raskaammalta.
Älä syytä itseäsi, älä syytä ulkoista olemustasi tai omaa luonnettasi. Näyttäisi siltä, että MIES ei nyt halunnut ottaa vastuuta siitä, mitä on sinun kanssasi tehnyt. Kunnioita itseäsi ja arvosta itseäsi ja hae itsellesi tukea, apua ja voimia <2
Täällä varmasti tuetaan myös.
Tarunen
Puuhakas puhuja
Onnea Iines tytöstä ja Heloisalle paljon onnea pojasta!!
Heloisa ei kannata loupua nyt toivosta, vaan nautit vaan vauvasta. Kyllä kaikki varmasti muuttuu parhain päin. Täältä ainakin saat 100% tuen!!! Tullaan vaikka porukalla auttaan sua ja sitten ku on paska päivä, niin ei muuta ku valittaan meille :D Mie voin antaa puhelinnumeronki, niin saat valittaa kunnolla [:D] Välillä se meinaan tekee oikein hyvää!!
En tiiä mistä syystä miehes otti ja lähti ja teki noin ruman tempun, mutta kyllä sä pärjäät. Sitten tiiän kaksi iskää, jotka on tehny saman ja vauvan synnyttyä tullu takas. Naiset ei tietenkää ois niitä noin vain ottanu, mutta sitten ne kai ymmärsi, että se raskaus ja asioiden yhtäkkinen muuttuminen oli ollu niille miehille jotenkin liikaa. Ne oli vasta myöhemmin tajunneet, että mistä kaikesta olivat luopuneet. Onnellisia perheitä ovat nykyään. Tosin itse en kyllä tietäisi huolisinko miestä, joka täs vaihees jättäis mut pulaan... Ehkä huolisin... Sen verran hormonihirviö olen [:D] Kahdeksan viikkoa ku meni pää vessanpöntössä ja nyt itkeskelen joka asiasta.... Kaikki tuntuu muka maailman lopuilta ja mies ei muka rakasta jos ei joka välissä sitä hirveesti tuo esiin... Niin ja tuo ku viel pakkaa olemaan semmonen perisuomalainen jässikkä joka ei liiemmin puhu eikä pussaa...eikä etenkään puhu. Nyt se sitten kysyikin multa, että voitaisko vaan puhua kaikista arkipäivän asioista, ku aina tulee itku ku aletaan puhua muusta... Arvatkaas alkasinko itkemään tuostakin kommentista [:D]
Mutta niin ja näin! Pidän sulle Heloisa peukkuja ja lähetän paljon jaksamista ja hyvää energiaa ja kaikkea ihanaa!!!
Itse olen taas iha hulluna jatkanu shoppailua. Löysin niin ihania vauvan vaatteita kirppareilta, että oli pakko ostaa. Nyt pitää vaan varmaan alata jo laskee kuinka paljon mitäki on, etten hukuta sitä vauvaa noihi kaikkii vaatteisiin [:D]
Heloisa ei kannata loupua nyt toivosta, vaan nautit vaan vauvasta. Kyllä kaikki varmasti muuttuu parhain päin. Täältä ainakin saat 100% tuen!!! Tullaan vaikka porukalla auttaan sua ja sitten ku on paska päivä, niin ei muuta ku valittaan meille :D Mie voin antaa puhelinnumeronki, niin saat valittaa kunnolla [:D] Välillä se meinaan tekee oikein hyvää!!
En tiiä mistä syystä miehes otti ja lähti ja teki noin ruman tempun, mutta kyllä sä pärjäät. Sitten tiiän kaksi iskää, jotka on tehny saman ja vauvan synnyttyä tullu takas. Naiset ei tietenkää ois niitä noin vain ottanu, mutta sitten ne kai ymmärsi, että se raskaus ja asioiden yhtäkkinen muuttuminen oli ollu niille miehille jotenkin liikaa. Ne oli vasta myöhemmin tajunneet, että mistä kaikesta olivat luopuneet. Onnellisia perheitä ovat nykyään. Tosin itse en kyllä tietäisi huolisinko miestä, joka täs vaihees jättäis mut pulaan... Ehkä huolisin... Sen verran hormonihirviö olen [:D] Kahdeksan viikkoa ku meni pää vessanpöntössä ja nyt itkeskelen joka asiasta.... Kaikki tuntuu muka maailman lopuilta ja mies ei muka rakasta jos ei joka välissä sitä hirveesti tuo esiin... Niin ja tuo ku viel pakkaa olemaan semmonen perisuomalainen jässikkä joka ei liiemmin puhu eikä pussaa...eikä etenkään puhu. Nyt se sitten kysyikin multa, että voitaisko vaan puhua kaikista arkipäivän asioista, ku aina tulee itku ku aletaan puhua muusta... Arvatkaas alkasinko itkemään tuostakin kommentista [:D]
Mutta niin ja näin! Pidän sulle Heloisa peukkuja ja lähetän paljon jaksamista ja hyvää energiaa ja kaikkea ihanaa!!!
Itse olen taas iha hulluna jatkanu shoppailua. Löysin niin ihania vauvan vaatteita kirppareilta, että oli pakko ostaa. Nyt pitää vaan varmaan alata jo laskee kuinka paljon mitäki on, etten hukuta sitä vauvaa noihi kaikkii vaatteisiin [:D]
Kiitokset kaikille tuesta ja vastauksistanne!
Hävettää ku tänne joudun parkuu ja säälittäväks tunnen itseni...
On vaan siiis niiiiin paska olo, itkettää, surettaa, säälittää...
Mussa on varmasti vikoja, tiedän... en avudu helposti ja en näytä tunteitani helposti myöskään...Sen verran saanu kolhuja ed suhteissa et en vaan helposti päästä lähelleni ketään enää. Ollan oltu yhdessä 7kk tai nyt tulee 7kk täyteen ja siitä ajasta 5kk raskaana ei varmasti helpoin suhde. MUTTA yhdessä päätettiin lapsi pitää ja olla yhdessä koska tykätään toisistamme ja molemmat haluaa perheen ja yhdessä käydään tämä läpi rakkautemme voimalla jne lässynlässynlää.. kuinkas kävikään!
ostin meille juhannukseksi matkan kööpenhaminaan kun hänellä oli synttärit toukokuussa ja ei suostu nyt edes sinne lähtemään kanssani...
Pelkään juhannusta yli kaiken, olen anellut ja pyytänyt että hän lähtisi kanssani mutta ei, ei ole mitään juteltavaa tai keskusteltavaa enää.. Lapsestaan pitää huolen mutta siihen se jääkin... ja mahtaakohan enää edes tuota lupaustaan pitää?????
mitä kun uusi nainen tulee kuviohin niin kyllä poika unohtuu!!
olen niin epätoivoinen ja masentunut että joka päivä alennun laittamaan hänelle viestiä tai spostia ja kysymään "miksi?" "mitä olen tehnyt vääri?" yöt mene itkiessä ja valvoessa ja ruokaa ei mene suusta alas..
tänäänkin olen syönyt 2hedelmäsosepilttiä, leivän, geishapatukan ja lihapiirakan... heikko/huono olo on mutta ei vaan tule syötyä.. jotenkin rankaisen itseäni aina kun masennun, etten edes ansaitse ruokaa... tiedän päässä vikaa... neuvolaan menen perjantaina YKSIN ja ensi viikolla terapeutille....
en vaan voi tunteilleni mitään ja välitän ja rakastan vaan miestäni niiin paljon ja päässäni vaan soi kaikki hänen sanomat ihanat jutut lapsestamme ja meidän tulevaisuudesta jne. ja nyt hän ei edes halua puhua kanssani puhelimeessa.. pelkään niin että koska löytää uuden naisen ja minä täällä maha pystyssä rumana läskinä yksinäni....
olen niin iloinnut tästä lapsesta ja ei haitannut kumpi tulee paitsi nyt!
en voi tunteilleni mitään! en halua poikaa ja en halua olla yksin, säälittävä yksinhuoltaja... näistä tunteistanikin minulle tulee vilä pahempi olo, eihän musta voi tulla hyvää äitiä jos näin ajattelen lapsestani jo... toivon keskenmenoa ja mietin adoptiota jne huono äitihän minä olen jo nyt!!!!!
anteeksi taas tämä vuodatus mutta pakko johonkin purkaa.. siskoja ym minulla on mutta niinkuin aikaisemmin kirjoitin , en päästä lähelleni helpolla ja en oikein pysty puhumaan tunteistani jne. Minulla on myös vaikea äitisuhde, äiti oli täyspäiväinen alkoholisti ja kuoli kun olin 17v. isäni kasvatti minut ja siksi olen myös aika sulkeutunut, isän kanssa ei paljoa tunteista puhuttu tai sylissä oltu....
mutta tämäkin auttaa että saan tänne turista ja porista, KIITOS SIITÄ ja anteeksi vielä kerran!!!!
Hävettää ku tänne joudun parkuu ja säälittäväks tunnen itseni...
On vaan siiis niiiiin paska olo, itkettää, surettaa, säälittää...
Mussa on varmasti vikoja, tiedän... en avudu helposti ja en näytä tunteitani helposti myöskään...Sen verran saanu kolhuja ed suhteissa et en vaan helposti päästä lähelleni ketään enää. Ollan oltu yhdessä 7kk tai nyt tulee 7kk täyteen ja siitä ajasta 5kk raskaana ei varmasti helpoin suhde. MUTTA yhdessä päätettiin lapsi pitää ja olla yhdessä koska tykätään toisistamme ja molemmat haluaa perheen ja yhdessä käydään tämä läpi rakkautemme voimalla jne lässynlässynlää.. kuinkas kävikään!
ostin meille juhannukseksi matkan kööpenhaminaan kun hänellä oli synttärit toukokuussa ja ei suostu nyt edes sinne lähtemään kanssani...
Pelkään juhannusta yli kaiken, olen anellut ja pyytänyt että hän lähtisi kanssani mutta ei, ei ole mitään juteltavaa tai keskusteltavaa enää.. Lapsestaan pitää huolen mutta siihen se jääkin... ja mahtaakohan enää edes tuota lupaustaan pitää?????
mitä kun uusi nainen tulee kuviohin niin kyllä poika unohtuu!!
olen niin epätoivoinen ja masentunut että joka päivä alennun laittamaan hänelle viestiä tai spostia ja kysymään "miksi?" "mitä olen tehnyt vääri?" yöt mene itkiessä ja valvoessa ja ruokaa ei mene suusta alas..
tänäänkin olen syönyt 2hedelmäsosepilttiä, leivän, geishapatukan ja lihapiirakan... heikko/huono olo on mutta ei vaan tule syötyä.. jotenkin rankaisen itseäni aina kun masennun, etten edes ansaitse ruokaa... tiedän päässä vikaa... neuvolaan menen perjantaina YKSIN ja ensi viikolla terapeutille....
en vaan voi tunteilleni mitään ja välitän ja rakastan vaan miestäni niiin paljon ja päässäni vaan soi kaikki hänen sanomat ihanat jutut lapsestamme ja meidän tulevaisuudesta jne. ja nyt hän ei edes halua puhua kanssani puhelimeessa.. pelkään niin että koska löytää uuden naisen ja minä täällä maha pystyssä rumana läskinä yksinäni....
olen niin iloinnut tästä lapsesta ja ei haitannut kumpi tulee paitsi nyt!
en voi tunteilleni mitään! en halua poikaa ja en halua olla yksin, säälittävä yksinhuoltaja... näistä tunteistanikin minulle tulee vilä pahempi olo, eihän musta voi tulla hyvää äitiä jos näin ajattelen lapsestani jo... toivon keskenmenoa ja mietin adoptiota jne huono äitihän minä olen jo nyt!!!!!
anteeksi taas tämä vuodatus mutta pakko johonkin purkaa.. siskoja ym minulla on mutta niinkuin aikaisemmin kirjoitin , en päästä lähelleni helpolla ja en oikein pysty puhumaan tunteistani jne. Minulla on myös vaikea äitisuhde, äiti oli täyspäiväinen alkoholisti ja kuoli kun olin 17v. isäni kasvatti minut ja siksi olen myös aika sulkeutunut, isän kanssa ei paljoa tunteista puhuttu tai sylissä oltu....
mutta tämäkin auttaa että saan tänne turista ja porista, KIITOS SIITÄ ja anteeksi vielä kerran!!!!
Tarunen
Puuhakas puhuja
Heloisa ymmärrän sun tunteet paremmin kuin hyvin. Itse olen ollu niin vaikea täs raskauden aikana, varsinkin kun pahoinvoinnit on ollut hirveät. Miehelle se on sitten ollut tosi raskasta myös. Sitten minä hormoonieni kanssa ymmärrän kaikki sen sanomat väärin ja kun se halusi vähän omaa aikaa ja oli kaksi yötä kotoa poissa, niin minähän itkin koko ajan. Jotenkin hormoonit vielä saa kaiken tuntumaan paljon vaikeemmalta ja paskemmalta. Tosin en halua mitenkään vähätellä tuota sun tilannettasi. Ihan takuulla se on vaikea. Voi kun voisi tulla ja rutistaa ja saada sulle paremman mielen aikaiseksi. Itselleni ainakin auttaa aina kun saa purkaa tunteitaan ja puhua jollekin. Se on tosi tärkeetä! Ja että saa puhua juuri silloin kun haluaa puhua!
Nyt vaan otat jonku muun matkaan kanssas ja pidät hauskaa siellä lomalla. Unohtuu huolet edes hetkeksi. Ihan takuulla on yli paljon kavereita ym. jotka haluais matkalle myös [:)]
Ja täällä on aina kuuntelia ku on vaikeeta! Ite ku olen semmonen ruikuttaja ku mulla on paska mieli, niin tiedän, että tuollaisessa tilanteessa tarvii kuunteliaa. Minä ku valitan usein niiiin turhista asioista. (kaveri parat)
Nyt vaan otat jonku muun matkaan kanssas ja pidät hauskaa siellä lomalla. Unohtuu huolet edes hetkeksi. Ihan takuulla on yli paljon kavereita ym. jotka haluais matkalle myös [:)]
Ja täällä on aina kuuntelia ku on vaikeeta! Ite ku olen semmonen ruikuttaja ku mulla on paska mieli, niin tiedän, että tuollaisessa tilanteessa tarvii kuunteliaa. Minä ku valitan usein niiiin turhista asioista. (kaveri parat)
satu`
Puuhakas puhuja
en voi tunteilleni mitään! en halua poikaa ja en halua olla yksin, säälittävä yksinhuoltaja... näistä tunteistanikin minulle tulee vilä pahempi olo, eihän musta voi tulla hyvää äitiä jos näin ajattelen lapsestani jo... toivon keskenmenoa ja mietin adoptiota jne huono äitihän minä olen jo nyt!!!!!
Et todellakaan ole huono äiti, vaikka pahat ajatukset valtaa mielen välillä.. uskon kuitenkin, että pohjimmiltasi rakastat tulevaa vauvaa -vaikkei siltä ehkä kokoajan (ja varsinkaan tällä hetkellä) tuntuisikaan. Sitäpaitsi yksinhuoltajat tuskin kenenkään mielestä ovat säälittäviä! ..minä ainakin annan kaiken arvostukseni niille ihmisille, jotka pienen lapsen jaksavat kasvattaa yksin!
Toivottavasti en pahenna sun mieltä nyt sillä mitä sanon seuraavaksi, mutta siis ymmärrän sun tunteet ihan täysin siinä mielessä, että mun suurin pelko on nimenomaan se mitä sulle on just tapahtunut. Mä oon lähtenyt tähän vauvarumbaan kaksin - en yksin.. ja jos nyt joutuisin yhtäkkiä yksin, niin en kyllä todellakaan tietäisi haluaisinko lapsen kasvattaa yksin - vaikka paljon maha-möllertäjää rakastankin jo nyt ? Kyllä munkin mielessä kävis varmasti siinä vaiheessa adoptiot ja muut ikävät vaihtoehdot.. se, että haluaisinko niitä kuitenkaan loppujen lopuksi toteuttaa onkin sitten eriasia. Uskoisin, että rakkaus omaan lapseen kuitenkin voittaisi ja antaisi voimaa yksinhuoltajuuteen - toivon, että niin käy sunkin kohdalla!
Sä olet varmasti ihana ja kaunis ihminen.. se että miehes ei sitä ymmärtäny on sääli, mutta mä uskon että kaikella mitä tapahtuu on syynsä.
Sua odottaa tän kaiken jälkeen jotain ihan muuta ja ihanaa tulevaisuudessa ja oot vaan vahvistunu tästä kaikesta :)
.... heippa taas....
juttelin tuossa äsken tulevan poikani mummun kanssa eli poikaystäväni/exäni/lapsen isän äidin knassa. Hän ihmettelee poikansa käytöstä myös ja sanoi että se tuntee olevansa jotenki pakotettu/huijattu tähän tilanteeseen ja isäksi tulemiseen ja siitä nyt kenkä puristaa sitä...
Meillähän kävi niin että vaikka olin pillereillä niin raskaaksi tulin, joo myönnän nostan käteni, muutaman pillerin unohdin ottaa ja oli työ- ja koulustressiä ja yksi oikeudenkäyntikin tuossa alkuvuodesta niin setti oli sillä selvä. näin neuvolasta sanottiin että 1+1=2 eli cocktail oli selvä ja ku mä vielä syön tai söin vähähormonisimpia pillereitä ni ne ei pal tarvii et ehkäisy pettää... mutta en mä tätä raskautta suunnitellut ja huijannut miestäni tähän !!!!!!!!!!!!!!!
ja tästä asiasta on puhuttu ja keskusteltu ja neuvolassaki olen parkunut miten syyllinen olo mulla on ja neuvolan ihana täti tämän selitti miehelle et miks ehkäisy petti ja näin kävi....
mutta näköjään se miestä vaan vaivaa.. ja ei taida vaan olla valmis isäksi!!!!
ja kyllähän mä tien et mitä yksinhuoltajuus on ja en pidä yh:ta säälittävinä, vaan eriitäin rohkeina ja nostan myös hattua!! molemmat siskot yh:ta ja nähnyt myös et miten rankkaa se on ja miten kamalaa on kun lasten isää ei kiinnosta kuin vaan jokatoinen vloppu jos silloinkaa... uudet naiset ja kuviot/perheet... niin se vaan on, miehillä se on helpompaa...
mutta kyllähän mulla hetkiä on ku ihan ihanalta tuntuu ja varsinki kun liikkeet tuntuu jo välillä ja tulee pieniä iskuja vatsaan, sitten myös alkaa itkettää kun ei ole lapsen isä niitä mun kanssa jakamassa ja tätä ihmeellisyyttä kokemassa....
mutta päivä kerrallaan... toivon parasta edelleen ja pelkään pahinta....
juttelin tuossa äsken tulevan poikani mummun kanssa eli poikaystäväni/exäni/lapsen isän äidin knassa. Hän ihmettelee poikansa käytöstä myös ja sanoi että se tuntee olevansa jotenki pakotettu/huijattu tähän tilanteeseen ja isäksi tulemiseen ja siitä nyt kenkä puristaa sitä...
Meillähän kävi niin että vaikka olin pillereillä niin raskaaksi tulin, joo myönnän nostan käteni, muutaman pillerin unohdin ottaa ja oli työ- ja koulustressiä ja yksi oikeudenkäyntikin tuossa alkuvuodesta niin setti oli sillä selvä. näin neuvolasta sanottiin että 1+1=2 eli cocktail oli selvä ja ku mä vielä syön tai söin vähähormonisimpia pillereitä ni ne ei pal tarvii et ehkäisy pettää... mutta en mä tätä raskautta suunnitellut ja huijannut miestäni tähän !!!!!!!!!!!!!!!
ja tästä asiasta on puhuttu ja keskusteltu ja neuvolassaki olen parkunut miten syyllinen olo mulla on ja neuvolan ihana täti tämän selitti miehelle et miks ehkäisy petti ja näin kävi....
mutta näköjään se miestä vaan vaivaa.. ja ei taida vaan olla valmis isäksi!!!!
ja kyllähän mä tien et mitä yksinhuoltajuus on ja en pidä yh:ta säälittävinä, vaan eriitäin rohkeina ja nostan myös hattua!! molemmat siskot yh:ta ja nähnyt myös et miten rankkaa se on ja miten kamalaa on kun lasten isää ei kiinnosta kuin vaan jokatoinen vloppu jos silloinkaa... uudet naiset ja kuviot/perheet... niin se vaan on, miehillä se on helpompaa...
mutta kyllähän mulla hetkiä on ku ihan ihanalta tuntuu ja varsinki kun liikkeet tuntuu jo välillä ja tulee pieniä iskuja vatsaan, sitten myös alkaa itkettää kun ei ole lapsen isä niitä mun kanssa jakamassa ja tätä ihmeellisyyttä kokemassa....
mutta päivä kerrallaan... toivon parasta edelleen ja pelkään pahinta....
Tarunen
Puuhakas puhuja
Heloisa on tosi hyvä, että exmiehesi sukulaisiin silti saat pidettyä yhteyttä ja juteltua niidenkin kanssa. Haluavat kuitenkin varmasti olla mukana lapsen elämässä ja toivon että kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Itse täällä olen lopen ymmälläni koko elämästäni joka heittää häränpyllyä aina kun luulen, että kaikki asiat on hyvin. Sitten jonkun tuolla jossain pitää pistää kapuloita rattaisiin ja taas koko mun elämäni on päälaellaan. Nyt kun viimein olen selvinnyt kauheista pahoinvoinneista, jotka mun ihana mieheni kesti kunnialla ja jaksoi hoivata mua, niin nyt se sitten ei jostain syystä enää jaksakaan mua ollenkaan. Olenhan mä näistä hormoneista sekaisin ja itken joka välissä, mutta olen yrittäny sille sanoa, että sitä enemmän mä vielä sitä tukea tarvitsisin. Se taas vetää ihan lukkoon ja ei anna sitten sitä tukea senkään vertaa. Ei suostu enää keskustelemaan mun kanssa yhtään mistään, kun kuulemma aina alan tappelemaan jne. Ja minä kun en edes omasta mielestäni tappele, vaan pahoitan vaan mieleni. No sille mun itku ja kiukku on aivan sama asia.... Helppoa.... Tänään se sitten päätti kun oli neuvola aika, ettei se alkaa mun kanssa sinne tulemaan tappelemaan. Ja sanoi, ettei se tule sinne. Otti päähän ihan sikana ja itketti ihan yli paljo!! Toinen voi vain jättää tulematta ja jättää mut sinne yksin. En minä oisi voinu jättää sinne menemättä!!! Alkaa oikein kunnolla risoa tämä asia ja ärsyttää ku oikein ajattelee. Olenhan mä vähän herkkä nyt jne. mutta eikö miehen pitäisi olla vaimonsa tukena, eikä vain jättää toista yksin. Tuntuu niiin väärältä!!!
Itse täällä olen lopen ymmälläni koko elämästäni joka heittää häränpyllyä aina kun luulen, että kaikki asiat on hyvin. Sitten jonkun tuolla jossain pitää pistää kapuloita rattaisiin ja taas koko mun elämäni on päälaellaan. Nyt kun viimein olen selvinnyt kauheista pahoinvoinneista, jotka mun ihana mieheni kesti kunnialla ja jaksoi hoivata mua, niin nyt se sitten ei jostain syystä enää jaksakaan mua ollenkaan. Olenhan mä näistä hormoneista sekaisin ja itken joka välissä, mutta olen yrittäny sille sanoa, että sitä enemmän mä vielä sitä tukea tarvitsisin. Se taas vetää ihan lukkoon ja ei anna sitten sitä tukea senkään vertaa. Ei suostu enää keskustelemaan mun kanssa yhtään mistään, kun kuulemma aina alan tappelemaan jne. Ja minä kun en edes omasta mielestäni tappele, vaan pahoitan vaan mieleni. No sille mun itku ja kiukku on aivan sama asia.... Helppoa.... Tänään se sitten päätti kun oli neuvola aika, ettei se alkaa mun kanssa sinne tulemaan tappelemaan. Ja sanoi, ettei se tule sinne. Otti päähän ihan sikana ja itketti ihan yli paljo!! Toinen voi vain jättää tulematta ja jättää mut sinne yksin. En minä oisi voinu jättää sinne menemättä!!! Alkaa oikein kunnolla risoa tämä asia ja ärsyttää ku oikein ajattelee. Olenhan mä vähän herkkä nyt jne. mutta eikö miehen pitäisi olla vaimonsa tukena, eikä vain jättää toista yksin. Tuntuu niiin väärältä!!!
Heloisa: inhottava tilanne, tuntuu pahalta sun puolesta. Siltikin, yritä muistaa, että sun sisällä kasvaa pieni ihme. Voiko mitään parempaa ihmiselle tapahtua :) En tarkoita siis vähätellä, todella törkeää käytöstä sun exältä!
Kun nyt alettiin näistä miesten suhtautumisista puhua, niin tässä yksi näkökulma. Kun meillä oli keskenmenoja, ni mun mielestä mun mies ei tukenut mua eikä ylipäätänsä surrut niitä asioita. Olen itsekin aika vahva näiden asioiden kanssa, enkä halua jäädä tuleen makaamaan, mutta toisen kylmä suhtautuminen tuntui pahalta. Jälkeenpäin olen kuitenkin ymmärtänyt, että hän käsitteli asiat omalla tavallaan ja hänen tuki minulle oli nimenomaan sitä, ettei tehdä asiasta enää sen isompaa numeroa kuin se jo on. Yritän siis vaan sanoa, että raskaus ei tapahdu pelkästään naiselle, vaan se on iso muutos myös miehen elämässä, minkä vuoksi mies ei ehkä myöskään osaa käyttäytyä kaikista fiksuimmin kaikissa tilanteissa. Esim mieheni sanoi edellisestä raskaudestamme, joka oli minulle heikkovointista aikaa, että olin jotenkin aivan eri ihminen. Ja ettei hän oikein tiennyt, miten suhtautua asioihin, kun olin koko ajan vaan "raskausmaailmassa", enkä jaksanut tehdä mitään. Olin kyllä myös aika masentunut, kun jotenkin tiesin vauvan kuolevan, kuten sitten kävikin. Vaikka raskaus on naiselle iso muutos ja vituttaa ottaa vastaan kaikki tähän liittyvät asiat, niin helpottaa suhtautumista, kun yrittää välillä myös asettua miehen asemaan. Ei me aina niin helppoja olla me naisetkaan :)
Kun nyt alettiin näistä miesten suhtautumisista puhua, niin tässä yksi näkökulma. Kun meillä oli keskenmenoja, ni mun mielestä mun mies ei tukenut mua eikä ylipäätänsä surrut niitä asioita. Olen itsekin aika vahva näiden asioiden kanssa, enkä halua jäädä tuleen makaamaan, mutta toisen kylmä suhtautuminen tuntui pahalta. Jälkeenpäin olen kuitenkin ymmärtänyt, että hän käsitteli asiat omalla tavallaan ja hänen tuki minulle oli nimenomaan sitä, ettei tehdä asiasta enää sen isompaa numeroa kuin se jo on. Yritän siis vaan sanoa, että raskaus ei tapahdu pelkästään naiselle, vaan se on iso muutos myös miehen elämässä, minkä vuoksi mies ei ehkä myöskään osaa käyttäytyä kaikista fiksuimmin kaikissa tilanteissa. Esim mieheni sanoi edellisestä raskaudestamme, joka oli minulle heikkovointista aikaa, että olin jotenkin aivan eri ihminen. Ja ettei hän oikein tiennyt, miten suhtautua asioihin, kun olin koko ajan vaan "raskausmaailmassa", enkä jaksanut tehdä mitään. Olin kyllä myös aika masentunut, kun jotenkin tiesin vauvan kuolevan, kuten sitten kävikin. Vaikka raskaus on naiselle iso muutos ja vituttaa ottaa vastaan kaikki tähän liittyvät asiat, niin helpottaa suhtautumista, kun yrittää välillä myös asettua miehen asemaan. Ei me aina niin helppoja olla me naisetkaan :)
Nipsu84
Jostain jotain jo tietävä
Heloisa Oletko kokeillut käänteistä. Älä pidä yhteyttä tähän mieheen milläään tavalla. Kyllä hän jossain vaiheess tajuaa mitä on menettänyt. Jos hän ei aio osallistua rahallisesti oman siemenensä kasvattamiseen niin hän ei ole oikeutettu silloin mielestäni myöskään häntä tapaamaan. Älä ilmoita kun lähdet laitokselle synnyttämään äläkä anna hänelle mitään merkkiä tai tietoa tulevasta lapsestaan.
Miehillä on tapana tulla järkiinsä vähän jälkijunassa. Nyt pidät pääsi ja sormesi sekä puhe-elimesi kurissa. Ei yhteyttä.. se on usein paras lääke :)
Voimia vielä
Miehillä on tapana tulla järkiinsä vähän jälkijunassa. Nyt pidät pääsi ja sormesi sekä puhe-elimesi kurissa. Ei yhteyttä.. se on usein paras lääke :)
Voimia vielä
iines*
Puuhakas puhuja
Moikka!
Miten ihmiset on kommentoineet teidän vatsoja vai onko kommentoitu ollenkaan? Mulle suurin osa sanoo että onpas se pieni ja nyt se on jo alkanu vähän ärsyttään...! [:'(] Sit jos olis iso maha niin sitte päivitellään että voi kun se on suuri ja kuinkas isoks oikein kasvat ja BLAABLAA !!!! Koskaan ei MIKÄÄN ole hyvä. pyh ja pah.
Miten ihmiset on kommentoineet teidän vatsoja vai onko kommentoitu ollenkaan? Mulle suurin osa sanoo että onpas se pieni ja nyt se on jo alkanu vähän ärsyttään...! [:'(] Sit jos olis iso maha niin sitte päivitellään että voi kun se on suuri ja kuinkas isoks oikein kasvat ja BLAABLAA !!!! Koskaan ei MIKÄÄN ole hyvä. pyh ja pah.
tinkerbell84
Näppärä viestien naputtelija
Jotenkin tuntuu, ettei joka asiaan kuuluisi nokkaansa pistää, mutta ilmaisen nyt kuitenkin mielipiteeni, jos kokemuksestani voisi olla edes hieman apua. Tai sitten sekoitan soppaa vain lisää :)
Heloisa, itse olen kokenut saman, tosin teiniraskautena. Olimme molemmat 17 kun tulin raskaaksi esikoiselleni. Suurin piirtein puolessa välissä raskautta lapsen isä päätti, ettei halua olla isä eikä minun kanssani missään tekemisissä. Lapsesta hän kyllä lapsen synnyttyä päätti haluta huolehtia, mutta lopulta hänen tyylinsä olla isä silloin kun huvittaa ja ilman mitään vastuuta mistään kääntyi hänen tappiokseen, en halunnut hänestä isää lapselleni. Minusta tuli siis "säälittävä yksinhuotaja" 18-vuotiaana. Ja usko pois, parempi niin! Minusta kasvoi iloisempi ja vahvempi ihminen, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois vaikka rankkaa varsinkin opiskeluaikoina olikin. Yhtäkkiä minulla oli tarkoitus elämässä. Lapsi oli ja on minulle kaikki kaikessa. Varmasti minua, stereotyyppistä yksinhuoltajateiniäiti on katsottu kieroon kerran jos toisenkin, mutta ajan myötä opin että sillä ei ole väliä. Vain sillä on väliä, mitä lapsesi sinusta ajattelee. Yksinäisyys oli toki melko rankkaa, harva parikymmpinen mies vielä katselee itselleen naista jolla olisi lapsia. Mutta hieman ennnen kuin tyttäreni täytti 5 vuotta, astui elämääni nykyinen avopuolisoni. Ja voin 100 % varmuudella sanoa, että hän on ollut parempi isä lapselleni kuin oikea isä konsanaan. Minä olen ollut onnellisempi yksin lapseni kanssa, ja myöhemmin uuden mieheni kanssa kuin olisin voinut uskoakaan. Valitettavastihan biologisuus ei ole hyvän vanhemmuuden tae.
Kaikki varmasti hokevat nyt, kuinka tietävät useita perheensä luo takaisin palanneita miehiä. Näin varmasti onkin, mutta siihen luuloon ei kannata tuudittautua. Tämä saattaa kuulostaa tylyltä, mutta niin minulle aina hoettiin "kyllä x pian tajuaa asian ja tulee takaisin, odota vaan, kunhan lapsi syntyy jne". Elin näissä "harhoissa" sitten loppuraskauden, eikä sitä päivää koskaan tullut, vaikka sitä niin kovasti odotin. Oli, jos mahdollista, vielä rankempaa käsitellä asiaa vastasyntyneen kanssa kuin se olisi ollut raskausaikana. Mutta eihän minun tarvinnut ajatella asiaa, x:hän olisi tulossa takaisin. Eihän muita voi toki hyvän ajattelemisesta syyttää, minun oloanihan he yrittivät vain parantaa ja suuri kiitos heille siitä. Nyt jälkikäteen vain olen todennut, että helpompaa on kohdata asiat heti eikä tuudittautua mahdollisiin toiveisiin. Eikä se rakkaus toista kohtaan lopu kuin seinään, kun toinen lähtee. Eihän itse ole lakannut rakastamasta. Tottakai sitä toivoo parasta. En toki tarkoita missään nimessä sanoa, että miehesi ei olisi tulossa takaisin. Haluan vain sanoa, että asiat kyllä järjestyvät parhain päin, kävi miten kävi. Tällä hetkellä voit antaa miehelle vain aikaa ajatella, ja teet itsellesi suuren palveluksen jos et kokoajan tivaa syitä hänen lähtöönsä ja itke hänen peräänsä. Sekin on tehty, huonoin tuloksin. Jos tivaat ja itket, hän ei ehdi käsitellä oikeaa asiaa miettiessään, kuinka rasittava osaat olla kun et anna hänen olla rauhassa. Valitettavasti näissä asioissa painostus kääntyy aina itseä vastaan. Jos hän saa miettiä asiaa rauhassa, hän saattaa jopa tulla oikeaan tulokseen ja tajuta oman idioottimaisuutensa. Ja usko pois, kun näet lapsesi ensimmäisen kerran, et mieti kahta kertaa jaksatko hoitaa hänet yksin vai et :) Uskon myös, että jos sinulla on ystävät ja sukulaiset tukenasi kuten minulla oli, ei sinulla tule olemaan mitään hätää, tuli miehesi takaisin tai ei :) Yritän ainoastaan sanoa, että älä keskity nyt mieheen ja kariutuneeseen suhteeseen, keskity nyt tulevaan lapseen ja ystäviisi, niihin joita sitä voimaa ja tukea voit saada :)
Heloisa, itse olen kokenut saman, tosin teiniraskautena. Olimme molemmat 17 kun tulin raskaaksi esikoiselleni. Suurin piirtein puolessa välissä raskautta lapsen isä päätti, ettei halua olla isä eikä minun kanssani missään tekemisissä. Lapsesta hän kyllä lapsen synnyttyä päätti haluta huolehtia, mutta lopulta hänen tyylinsä olla isä silloin kun huvittaa ja ilman mitään vastuuta mistään kääntyi hänen tappiokseen, en halunnut hänestä isää lapselleni. Minusta tuli siis "säälittävä yksinhuotaja" 18-vuotiaana. Ja usko pois, parempi niin! Minusta kasvoi iloisempi ja vahvempi ihminen, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois vaikka rankkaa varsinkin opiskeluaikoina olikin. Yhtäkkiä minulla oli tarkoitus elämässä. Lapsi oli ja on minulle kaikki kaikessa. Varmasti minua, stereotyyppistä yksinhuoltajateiniäiti on katsottu kieroon kerran jos toisenkin, mutta ajan myötä opin että sillä ei ole väliä. Vain sillä on väliä, mitä lapsesi sinusta ajattelee. Yksinäisyys oli toki melko rankkaa, harva parikymmpinen mies vielä katselee itselleen naista jolla olisi lapsia. Mutta hieman ennnen kuin tyttäreni täytti 5 vuotta, astui elämääni nykyinen avopuolisoni. Ja voin 100 % varmuudella sanoa, että hän on ollut parempi isä lapselleni kuin oikea isä konsanaan. Minä olen ollut onnellisempi yksin lapseni kanssa, ja myöhemmin uuden mieheni kanssa kuin olisin voinut uskoakaan. Valitettavastihan biologisuus ei ole hyvän vanhemmuuden tae.
Kaikki varmasti hokevat nyt, kuinka tietävät useita perheensä luo takaisin palanneita miehiä. Näin varmasti onkin, mutta siihen luuloon ei kannata tuudittautua. Tämä saattaa kuulostaa tylyltä, mutta niin minulle aina hoettiin "kyllä x pian tajuaa asian ja tulee takaisin, odota vaan, kunhan lapsi syntyy jne". Elin näissä "harhoissa" sitten loppuraskauden, eikä sitä päivää koskaan tullut, vaikka sitä niin kovasti odotin. Oli, jos mahdollista, vielä rankempaa käsitellä asiaa vastasyntyneen kanssa kuin se olisi ollut raskausaikana. Mutta eihän minun tarvinnut ajatella asiaa, x:hän olisi tulossa takaisin. Eihän muita voi toki hyvän ajattelemisesta syyttää, minun oloanihan he yrittivät vain parantaa ja suuri kiitos heille siitä. Nyt jälkikäteen vain olen todennut, että helpompaa on kohdata asiat heti eikä tuudittautua mahdollisiin toiveisiin. Eikä se rakkaus toista kohtaan lopu kuin seinään, kun toinen lähtee. Eihän itse ole lakannut rakastamasta. Tottakai sitä toivoo parasta. En toki tarkoita missään nimessä sanoa, että miehesi ei olisi tulossa takaisin. Haluan vain sanoa, että asiat kyllä järjestyvät parhain päin, kävi miten kävi. Tällä hetkellä voit antaa miehelle vain aikaa ajatella, ja teet itsellesi suuren palveluksen jos et kokoajan tivaa syitä hänen lähtöönsä ja itke hänen peräänsä. Sekin on tehty, huonoin tuloksin. Jos tivaat ja itket, hän ei ehdi käsitellä oikeaa asiaa miettiessään, kuinka rasittava osaat olla kun et anna hänen olla rauhassa. Valitettavasti näissä asioissa painostus kääntyy aina itseä vastaan. Jos hän saa miettiä asiaa rauhassa, hän saattaa jopa tulla oikeaan tulokseen ja tajuta oman idioottimaisuutensa. Ja usko pois, kun näet lapsesi ensimmäisen kerran, et mieti kahta kertaa jaksatko hoitaa hänet yksin vai et :) Uskon myös, että jos sinulla on ystävät ja sukulaiset tukenasi kuten minulla oli, ei sinulla tule olemaan mitään hätää, tuli miehesi takaisin tai ei :) Yritän ainoastaan sanoa, että älä keskity nyt mieheen ja kariutuneeseen suhteeseen, keskity nyt tulevaan lapseen ja ystäviisi, niihin joita sitä voimaa ja tukea voit saada :)