Täällä ihan ok yö takana. Jotenkin illalla mietin, että tänä yönä voisi alkaa tapahtua. Mutta ei, väärässä olin.
Juteltiin eilen miehen kanssa pitkästä aikaa rauhassa. Jotenkin pahoitin mieleni, kun hän sanoi viime kuukausien olleen raskaita. Hän sanoi, että ymmärtää, että mulla on ollut vaikeaa kipujen ja valvomisten kanssa, mutta että vaikuttaahan se muihinkin perheessä. Järjellä häntä ymmärrän, mutta tunteet ja itku tuli pintaan.
Plaah, jotenkin tuntuu, ettei jaksa ketään eikä mitään hyvässä eikä pahassa. Eilen yksin messuilla viihdyin hyvin. Miutenkin tekisi mieli vain sulkeutua omaan maailmaan ja unohtaa kaikki muut.
Eilen kaupasta löytyi viimeiset vauvatarvikkeet, hoitoalusta ja itkuhälytin. Tai ne viimeiset, joita nyt tajuaa tarvitsevansa. Varmaan jotkut on jutut ovat tämän pienen kohdalla turhia ja jotain tullaan kaipaamaan jossain hetkessä kipeästi.
Leppoisaa lauantaita! Toivottelen sitä myös itselleni, kun tosiaan tuntuu, että ärsyyntyy pienestäkin...