Kirjoittelenpa surullisia uutisia tännekin, kun jonnekin pitää saada tuntojaan purkaa. Epämääräinen vuoto on jatkunut koko ajan vaihtelevan suuruisena ja vaihtelevan värisenä. Tänään soitin taas ihan paniikissa terveyskeskukseen, jossa harmikseni oli ihan täyttä enkä enään sinne päivystykseen päässyt. He kuitenkin neuvoivat soittamaan Oysiin, jonne onnistuinkin pääsemään suoraan äitipolille.
Siellä pääsin sitten kunnolliseen ultraan, josta irtosikin paljon enemmän tietoa, kun maanantaisesta tk:n ultrasta. Ultraus tehtiin tällä kertaa alakautta ja kuvakin oli paljon selkeämpi. Ultrassa näkyi edelleen pieni alkio, jonka sydän löi. Huomattavaa oli alkion pieni koko, joka vastasi viikkoja 7+1. Omien laskujeni mukaan nyt olisi rv 8+4. Tosin hedelmöittyminenhän on voinut ihan hyvin tapahtua pikkaisen myöhemmin. Kaikista huolestuttavin asia oli kuitenkin se, että lapsivettä oli todella vähän. Lääkärin mielestä vuoto oli vetistä ja hän epäilikin, että se on lapsivettä, joka sieltä ulos vuotaa. Lääkäri ei antanut paljoakaan toiveita alkion selviämisestä. Sanoi kuitenkin, että mitä tahansa voi sattua. Varoitteli kuitenkin erittäin todennäköisestä keskenmenosta.
Harmitus on suuri, vaikka olenkin tähän ehtinyt jo henkisesti valmistautua. Jotenkin on vaan ollut koko ajan sellainen olo, ettei kaikki ole kunnossa. En oikein jaksa uskoa, että sitä lapsivettä yhtäkkiä jostain ilmaantuisi. Toisaalta myös mietityttää, että onko alkiolla ollut edes mahdollisuutta kehittyä normaalisti ilman sitä vettä?
Huomasin tuossa manguen avatar kuvassa selvän eron omaani nähden. Minulla tuota mustaa aluetta (lapsivesi) ei käytännössä ollut ollenkaan. Saanko kysyä, millä viikoilla tuo kuva on otettu?
Lääkäri epäili myös alkiolla olevan joku rakenteellinen häiriö, kun näytti, että sillä olisi ollut joku ylimääräinen uloke. Sanoi kuitenkin, että alkio on niin pieni, ettei oikein varmaksi voi mitään sanoa. Lääkäri kuitenkin piti todennäköisimpänä sitä, että napanuora olisi ollut siinä niin sykkyrällä johtuen lapsiveden vähyydestä. (enemmän vettä, niin napanuora mahtuisi kellumaan siinä vapaasti)
Tässä vaiheessa ei tehty mitään asialle. Kontrolliultra on viikon pästä ja sinne asti pitäisi odotella ellei tule ulos ennen sitä. Täytyy sanoa, että melkoinen sissi se on kyllä, kun sinnittelee siellä melkein tyhjässä pussissa ja edelleen vaan sydän löi.
Miehen kanssa katselimme yhdessä ruudulta näkyvää sydämen sykettä haikein mielin kuultuamme huolestuttavat uutiset. Nyt kuitenkin tiedämme, että voimme luomusti onnistua saamaan yhdessä raskauden aikaan. Onhan siinäkin jo jotain positiivista siihen nähden, että olimme molemmat varautuneet siihen, ettemme ehkä saisikaan lapsia.
On tämä vaan niin väärin. Ensin saa yrittää ja yrittää ja pettyä puolentoista vuoden ajan. Sitten, kun se onnistuu, niin siinä on heti joku vialla.
Onneksi koira on sellainen päivien ilopilleri [:)] Nytkin kantaa koko ajan leluja syliin...