Heeeip
Tervetulotoivotukset uusille!
Eevi- Mulla on aikasemmissa raskauksissa pahoinvoinnin yllättäessä maistunut just kylmät, raikkaat ja happamat ruuat. Smoothiet ja raikkaat ruokaisat salaatit. Sitten kevyehköjä keittoja, mitä raskaampaa ruokaa, niin sitä helpommin alkoi ällöttämään ja ällötys kesti pitkään, kun ruuan sulminenkin kesti kauan.
Tässä raskaudessa olen himoinnut rasvaisia ruokia. Oon juonut kermaa suoraan purkista, teen VOIleipiä, syön paksuja täyteläisiä juustoja tosin ei pysty paljoa kerrallaan syömään, koska tulee juurikin ähkyinen olo.
Luulen että tuo rasvanhimo on vain merkki lisääntyneestä energiantarpeesta, olen hoikkarakenteinen, imetän, tämä raskaus ja aktiivinen elämäntyyli päälle..
En osaa sanoa, kumpaa sukupuolta toivon. Molemmat otan avosylin vastaan, toivon vain terveyttä.
Toisaalta tyttö olisi kiva tähän äijämeininkiin, mutta mulla on niin ihanat pojat, että viideskin käy mainiosti.
Mies kyselee koko ajan, että mitä jos tämä onkin tyttö, mutta olen aika varma pojasta..
Meillä on kaikki valmiina, kun kuopus on vielä pieni. En ole oikeastaan koskaan pukenut lapsia perinteisiin poikaväreihin, niin vaatteitakin on tosi paljon. Keltaisia, valkoisia, beigejä, punaisia, oransseja ja ruskeita.
Muutama vaaleansininen löytyy, joita olemme saaneet lahjaksi
Autoon tarvitsemme telakan kaukaloa varten, koska nykyinen on käytössä turvaistuimelle. Hoitopöytää emme käystä, minusta ihan turhin vauvanvaruste. Ovat kömpelöitä ja vievät hirveästi tilaa ja käyttöainka tosi lyhyt. Khh:ssa on työpöydälle tehty pienoinen vauvan hoitopiste. Pehmustettu alusta ja korit tavaroille.
Ja sitten ilmeisesti ne tuplat.. Tuo kaksi vuotta tulee kuitenkin vasta syksyllä, niin seisomalaudalla ei ehkä pärjää. Toisaalta vauva menisi lenkillä liinassa ja isompi rattaissa, mutta katsellaan sitä sitten joskus.
Soitin neuvolaan ja ensimmäinen neuvola-aika on 16. pvä. Sehän on jo ihan pian!
Sain eilen illalla megalomaanisen itkukohtauksen.. Mun mies ei oo mitenkään verbaalisesti lahjakas ja saattaa tahtomattaan töksäytellä asioita. Haudoin sitten yhtä sanottua monta päivää mielessäni ja se raskaushormooneilla kyllästettynä romahdutti maailmani.
Nyt on hyvä olo, itkulla on ihmeellinen voima, varsinkin tuollaisella kolmen tunnin vuodatuksella. Saimme keskusteltua muistakin mieltä painavista asioista. Muuten tuntuu ettei tahdo löytyä aikaa kiireen ja väsymyksen keskellä, sitten ne usein painaa villasella.. Mutta kyllähän ne jää kuitenkin tuonne mielen syövereihin
Nyt voisin ottaa pienet päivätirsat, jaksuja tuleville pallomahoille