Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Kaukana on ne ajat, kun toinen makas ikuisuudet sylissä vaan tissi suussa ja nukkui siinä niin, että äiti sai katsella ja nuuskutella onnea kitusiinsa... nyt siinä tissillä käydään kääntymässä (ja tissiä kääntämässä ja repimässä) ja sitten venkuloidaan itsensä sadalle mutkalle ja äkkiä takas lattialle leikkien pariin!
Sinne se meni se pikkuvauva, ihan _oikeasti_ kohta nää meidät pikkuset kävelee... huoh
Vaikka onkin ihana huomata toisen kehittyvän ja kasvavan, niin silti. Möh.


. Onhan tämä puoli vuotta mennyt nopeasti. Toisaalta hän on vielä ihan sylivauva, kun ei vielä ole lähtenyt liikkeelle ja popsii lähinnä äidinmaitoa. Seuraavan puolen vuoden aikana muutos on varmasti isompi. Vähän välillä mielessä kummittelee, että muistanko nyt ihastella ja nauttia tarpeeksi, kun tämä on suurella todennäköisellä meidän viimeinen pikkuinen. Toisaalta väsypäivinä tuntuu, että vähän isompi tyttö, joka nukkuisi jo ehkä yöt, ei olisi yhtään hassumpi sekään.
ja vaikka vielä voi tulla vauvoja niin tää esikoisaika on varmasti taas niin erilaista kun on vain tää yksi jolle antaa kaiken aikansa jne, vaikka tähän aikaa liittyy taas varmasti enemmän stressiä (osaako esim.) kuin sit taas myöhemmin jos tosikko kyseessä 

Laiskimus kun olin. Lahjaksi saa aikuisten kaulurin, sillä vaikka lenkillä kaulaan paleltaa, niin huivia ei voi käyttää
Sanoisinko stereotypisesti, että - miehet. Josko se olis sit ok, ku näyttää vaan siltä, että olis poolopaita päällä. Hassu ukkeli mulla 
Sitten saa avaimenperälompakon... lompakkoavaimenperän... kumpi nyt onkaan, niin vanha on ihan rikki, joten saapi sitten uuden, kun tykkää pitää autonavaimiaan siinä lenksussa ja kotiavaimia siellä pussissa :) Käytännöllisiä lahjoja siis, mutta jotenkin se kuuluu asiaan