ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Sehän on jo marraskuun 1. päivä.
Tähän voitaisiin kirjoitella tässä kuussa kuulumisia yleisesti. Eikös vaan?
Eilisestä Toisenlaiset äidit ohjelmasta tuli mieleeni, onko täällä yksinäisiä äitejä? Ensi kertaa äidiksi tulevia?
Itse koen aika ajoin paljonkin yksinäistä oloa. Aina olen ollut vähän erakko, joukkoon kuulumaton jne. Nyt ehkä raskaushormoonit herkistää vielä niin että eilen kun ajeltiin kaupungissa niin hyvä ettei itku tullut kun tuli ikävä entistä asuinpaikkaa ja ulkoilukavereita ja ihmisiä.
Kesällä muutettiin, ei kauas, mutta tarpeeksi kauas että kävellen ei vanhoille kulmille pääse ja tästä bussipysäkillekin n.2km (aika vähän mutta on se aikamoinen rupeama lähteä tosta vaan lapsen tai lasten kanssa).
Tässä uuden kodin lähellä ei ole kuin taloja. Yksi kauppa reilu 2km päässä. No kahvilakin, muttei sinne yksin viitsi mennä.
En tunne tästä alueelta ketään ja päivät kun isommat on koulussa, mies töissä, minä tuon kohta 1v kanssa, on toisinaan tosi yksinäisiä.
Eilenkin käveltiin sitte 2 tunnin lenkki.
Ennen sentään pääsi kävellen kirppikselle tai perhepuistoon.
Mutta, muutimme koska elämä kerrostalossa jossa asuimme kävi aika mahdottomaksi.
Ja lapset pääsi nyt pienempään kouluun mikä näkyy selvästi heissä että oli fiksu ratkaisu.
Välillä taasen mietin että voi kun ei olis yhtäkään naapuria näkyvissä että asuisi ihan korvessa pikku mökissä.
Olen maalta kotoisin...
Että semmoisilla ajatuksilla täällä tänään.
Aurinkoista pakkaspäivää :)
ellami & kesäheinä-18
Tähän voitaisiin kirjoitella tässä kuussa kuulumisia yleisesti. Eikös vaan?
Eilisestä Toisenlaiset äidit ohjelmasta tuli mieleeni, onko täällä yksinäisiä äitejä? Ensi kertaa äidiksi tulevia?
Itse koen aika ajoin paljonkin yksinäistä oloa. Aina olen ollut vähän erakko, joukkoon kuulumaton jne. Nyt ehkä raskaushormoonit herkistää vielä niin että eilen kun ajeltiin kaupungissa niin hyvä ettei itku tullut kun tuli ikävä entistä asuinpaikkaa ja ulkoilukavereita ja ihmisiä.
Kesällä muutettiin, ei kauas, mutta tarpeeksi kauas että kävellen ei vanhoille kulmille pääse ja tästä bussipysäkillekin n.2km (aika vähän mutta on se aikamoinen rupeama lähteä tosta vaan lapsen tai lasten kanssa).
Tässä uuden kodin lähellä ei ole kuin taloja. Yksi kauppa reilu 2km päässä. No kahvilakin, muttei sinne yksin viitsi mennä.
En tunne tästä alueelta ketään ja päivät kun isommat on koulussa, mies töissä, minä tuon kohta 1v kanssa, on toisinaan tosi yksinäisiä.
Eilenkin käveltiin sitte 2 tunnin lenkki.
Ennen sentään pääsi kävellen kirppikselle tai perhepuistoon.
Mutta, muutimme koska elämä kerrostalossa jossa asuimme kävi aika mahdottomaksi.
Ja lapset pääsi nyt pienempään kouluun mikä näkyy selvästi heissä että oli fiksu ratkaisu.
Välillä taasen mietin että voi kun ei olis yhtäkään naapuria näkyvissä että asuisi ihan korvessa pikku mökissä.
Olen maalta kotoisin...
Että semmoisilla ajatuksilla täällä tänään.
Aurinkoista pakkaspäivää :)
ellami & kesäheinä-18