Marraskuun mietteet

^Älä etukäteen maalaa piruja seinille muuttamisen ja muutoksen takia :) Me asutaan nyt myös kerrostalossa ja naapurit ovat tosi mukavia vaikka keski-ikä lienee +60 :D

Ja toivottavasti anoppi ei heittäydy hankalaksi, pidän teille peukkuja!
 
kirputar sanoi:
Ostin itselleni mm. inkivääriolutta lauantaille, mutta tajusinpahan tässä, että inkivääriä ei suositella.. Uskaltaako tuota nyt juoda vai ei?
Click to expand...
Eiköhän sitä uskalla. Noi on monesti jtn aromimömmöjä tms, eli ei aitoa kamaa, ja vaik olisikin aitoa lisätty, määrät lienee häviävän pienet. Ellet ajatellut sammioittain sitä juoda... :P An mennä vaa. Pari ginger alea versus pari inkivääripötköä, ensimmäiset lienee hiukan paremmat kuitenkin.
 
Ootteko muuten huomanneet tänään Hesarin jutun siitä nyt paljastetuista sokeriteollisuuden vaietusta tutkimuksista, kuinka paljon haittaa sokerista on, mm. syöpää ja riippuvuutta. Kaikki teolliset ruuat sisältää sokeria, jopa ne vauvojen soseet. Pienestä pitäen meitä ruvetaan addiktoimaan. Kyllä sapetti taas. Siksi ne omien soseiden keittelyt, josta aiemmin oli puhe ja siksi ei tule minun lapseni esim. karkkeja syömään. Luin joskus aiemmin et kun ei kehity se sokeririippuvuus, ihminen harvoin haluaakaan myöhemminkään sitä karkkia ym. naamaansa mättää. (esim irtokarkkien etova haju...yyyh).

Ni mahtoiko joku lukea sen artikkelin ja mitä tuumaatte asiasta ja esim.sokerin käytöstä raskausaikana? Enkä nyt tarkoita sitä että kahviin puol teelusikallista sokeria, vaan jos antaa vaikka makeanhimolleen periksi ja vetää kaksin käsin suklaata ja karkkia, eikse oo vähän kuin tupakointi raskauden aikana? Haitaksi sikiölle? Vai....? Tää ei ole mikään tuomioviesti sitten, vaan ihan pohdinta/ajatus/mielipidekysely.
 
Juurikin tuosta syystä lopetin sokerin käytön :) siis ku sitä tukitaan ihan joka paikkaan. Eli en siis käytä sokeria juuri olleenkaan, tai no joskus laitan kastikkeeseen lihaliemikuution (joka myöski sisältää sokeria), mutta ketsupit ja sinapit ym on muuten sokerittomia. Leipääkin pyrin ostamaan sokerittomana, mutta mun lempparileivässä on siirappia, joten sitä joskus tulee syötyä.
Eikä edes oo ollu vaikeeta lopettaa sokeria! Ekat 1,5 kk en syöny sokeria yhtään, en tippaakaan missään muodossa, eikä ollu mitään vierotusoireita tms vaikka oon ollu sokerihiiri. Olo on paljon parempi, eikä maha turvota juuri koskaan. Ennen luulin että viljat turvotti mut mulla turvottiki sokeri.

Edellisessä raskaudessa noudatin radi-ruokavaliota, ja koin sen hyväks. Paino nousi tosi maltillisesti. Vauva valitettavasti oli kuitenki iiiso vaikka en sokeria juuri syönykkään eikä ollu radia :D
Ja toivon että pystyn koko loppuraskauden ajan noudattaan sokeritonta ruokavaliota. Tosin se sujuu nyt jo niin automaattisesti ku sitä on tehny 3kk nyt.
 
Mä oon sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. :) En ite välttele sokeria raskauden tai minkään muunkaan takia, mut toki pyrin syömään terveellisesti suurimman osan ajasta. Sillon siihen ruokavalioon mahtuu hyvin niitä pieniä herkutteluhetkiäkin. Esikoisen vauva-aikana pyrin tekemään ruuat ite, mutta välillä sai myös valmisruokaa. Joskus oli vaan kätevintä antaa purkista, jos oltiin vaikka reissussa tms. Enkä mä sitä mitenkään pahana koe. Tietty se ite tehty on ravitsevinta, mut aina ei vaan siihen kykene. Esikoinen saa/on saanut myös sokeria. Alle 1-v ei saanut mitään herkkuja, mutta sen jälkeen on saanut satunnaisesti maistaa esim.synttärikakkua, mummolassa pullaa, jäätelöä tms. Samalla tavalla aion menetellä myös uusimman tulokkaan kanssa. :)
 
Meilläki tyttö on saa/on saanu sokeria. Syö jugua, jäätelöä, keksiä sillon tällön.
Itellä sokerittomuuden syynä oli painon pudotus. Se ku ei millään tahtonu tippua muulla tavalla.
 
kirputar sanoi:
^Älä etukäteen maalaa piruja seinille muuttamisen ja muutoksen takia :) Me asutaan nyt myös kerrostalossa ja naapurit ovat tosi mukavia vaikka keski-ikä lienee +60 :D

Ja toivottavasti anoppi ei heittäydy hankalaksi, pidän teille peukkuja!
Click to expand...

Ei oon minäkin asunut monessakin kerrostalossa ja vain kahdessa en oo tuntenut naapureita. Vähän mulla vaan taitaa tunteet haitata tässä kun oon niin tykännyt tässä asua.
Plussia on kuitenkin enemmän niin ei mulla varmasti mee kuin hetki tottua tilanteeseen.
 
Me asutaan taloyhtiössä, johon kuuluu 2 pienkerrostaloa (6 asuntoa/talo) ja täällä melkein kaikki muut asukkaat on meitä aika paljon vanhempia ja välillä mua meinaa jopa vähän ahdistaa kun pitää aina niin kauan jutella naapureiden kanssa :D Mutta toisaalta mukavaa on kiva yhteishenki :) Ja tää alue on ihana ja meillä iso oma asunto jossa viihdytään :)
 
Me asutaan omakotitalossa, naapureita on muutama mutten juurikaan tunne niitä :D tervehitään mut ei sen enempiä jutella. Kavereita mullei täälä juurikaan oo, kaikki asuu keski-pohjanmaalla, mut töissä taas oon jatkuvasti ihmisten kans tekemisis ni vapaalla mieluusti oonki yksikseni, tai siis lapsen kans :)
 
Jäätävä väsymys aina (työ)päivän jälkeen. Järjestään nukahan sohvalle viimestään Pikku Kakkosen aikaan. Ei vaan pysy hereillä. :/
 
Mekin asutaan kerrostalossa, nyt saatiin myytyä samasta talosta meidän kaksio pois ja ostettua neliö että olisi sitten molemmille lapsille tilaa. Asuttu samassa talossa 3 vuotta ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana vasta ruennut naapurit tulemaan tutuiksi.
 
Miehellä iltavuoroviikko ja nää illat on kyllä nyt ollu erityisen raskaita ja tuntuu vielä, että mun pinna on niiiin lyhyt :/ Onneksi nyt alkoi on viikonloppu :)

Viikonlopun aikana kerrotaan esikoiselle (10v) että siitä tulee heinäkuussa toisen kerran isosisko, jos siis kaikki menee hyvin [emoji177]
 
Tytölle piirsin aamulla kuvan, jossa on meidän perheenjäsenet ja mun mahan kohdalla ympyrä jonka sisällä oli tikku-ukko :) Tytön kuvan alle kirjoitin, että isosiskoksi toista kertaa ❤ Tyttö katsoi kuvaa, hymyili ja kysyi: "Tuleeko meille...?" Ihan onnessaan on :)

Mun ja miehen porukoille ja mun veljelle lähti tämmöinen mun itse taiteilema runo:
Elämä joskus yllättää, ei sitä liikaa suunnitella saa.
On joku, joka kovasti perheeseemme liittyä haluaa
ja sitä ihmettä alla sydämeni kantaa saan.
Jos kaikki menee niin kuin pitääkin juuri,
syntyy meille heinäkuussa
ihmeistä suurin.

Ei haluttu tätä asiaa enää salaisuutena pitää,
haluttiin, että saatte jo asiasta tietää.
Viikkoja on vasta vähän yli kuusi,
mutta tulossa on toivottavasti isovanhemmille/enolle hellittäväksi suppusuu uusi.

Pidetään tämä salaisuus ihan teidän lähimpien tietona vaan,
muut kanssamme raskausviikon 12 jälkeen iloita saa.
 
Onpa hyvä runo! :)

Meidän oli tarkoitus odottaa vielä kauan, ennen kuin kerrotaan kenellekään, mutta eilen mies puhui sivu suunsa kaverinsa käydessä meillä. Enpä siis usko, että tää raskaus tulee pysymään yhtä kauan salaisuutena kuin edellinen, josta kerrottiin kaikille vasta puolen välin jälkeen :grin
 
Kattelin tota heinäkuisten listaa ja huomasin et yllättävän moni synnyttää pohjanmaalla! :) siis vaasa-kokkola-seinäjoki alueella. Edellisessä ryhmässä, helmikuu 2016, ei kukaan muu ollu pohjanmaalta.
 
Tupareista ja baarikeikasta selvitty ja kukaan ei tajunnut mitään :D Alkuillasta alkoholittomia ruskeista pulloista ja shotit juotin miehelle ja baarissa se sitten olikin jo ihan sama mitä joi, kun ei kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota :D
 
Siis mulla on ollut tänään niin kauhee koomaväsymys, että en muista tämmöistä kokeneeni! Ihan hirveä olo... Illalla painun kyllä sänkyyn ajoissa :)
 
https://aitiyspakkaus.kela.fi/ehdota-nimea

Nyt äkkiä äänestämään, että pysyy se nimi äitiyspakkauksena. Vedin oikein kunnon raivoavautumisen siihen perusteluihin, koska pidän aivan naurettavana pelleilynä tuota kaiken pakkoneutralisointia. Pistää vihaksi. Äi-tiys-pak-kaus. Sellanen me halutaan ens vuonna, eiksni? Ei mitään uushenkilöpakkausta tai muuta vastaavaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top