Marraskuun mietteet

Ei hitsi, voiko eläimet tollasta vaistota? Mä olen ihmetellyt, kun kissa on viimeaikoina nukkunut ihan mussa kiinni ja tullut aina kun on voinut syliin. Voisiko se jotenkin aistia sen, että on raskaana? o_O

Muakin hävettää jotenkin, kun just aloitin uudessa työpaikassa itsenäisenä yrittäjänä kylläkin, mutta työyhteisössä ja mut valkattiin todella tarpeeseen, koska muut oli ihan ylityöllistettyjä. Tämä raskaus on niin ihana asia, mutta jotenkin pelottaa, että muut on happamia, koska heillä on sitten taas yksi henkilö vähemmän siellä ja mä vasta aloitin. Nyt lauantaina on pikkujoulut ja on sen verran pienellä porukalla, että varmasti tulee kyselyä juomattomuudesta. Ajattelin, että voisin heille tämän kertoa, tietävät sittenkin jos joku menisi vikaan, että miksi voi huonosti.
 
Meidän koira on aina hengannu raskaana olevien tuolien alla, abaut siitä lähtien tokikin kun arvais jo että ovat raskaana. Mietin kovasti et oisko se voinu aistia jotain kun se oli pari päivää tosi erikoinen ja änki syliin yms ennen kuin tein plussatestin.. ken tietää :)

Asiasta toiseen meinaan rintaliivit! Miten niitä uskaltais ostella? Omat käy pieniks jo tässä vaiheessa ja en tiiä millon niitä kannattaa ostaa uusia. Tai siis etten joudu ostaa joka kk uusia. Ja siis nyt 7+3.. viel kun en oo mikään tyypillisintä kokoa, kun kuppi iso ja rinnanympärys pieni niin harvoin niitä alerekeistäkään bongaa..
 
Kirputar, kiva, kun pääsit tänne puolelle! :Heartred Samoissa lukemissa ainakin ennen tarkempia tutkimuksia mennään, minullakin 4+3 tänään ovulaation mukaan laskettuna. :)

Itse olen ihan sekasyöjä, minusta tuo asenne on hyvä, että perheen tavoilla elellään toki ravitsemussuositukset huomioiden, sitten lapsi saa jossain vaiheessa itse päättää, haluaako olla vege vai jotain muuta. Niinkin päin, että jos meidän lapsi päättäisi ruveta vegeksi, niin valintaa kunnioitetaan.

Tänään oli ihan pakko töiden jälkeen kulutella vielä testejä kaapista. Ovulaatiotestiin tuli nyt vahvempi viiva kuin ikinä ovulaation aikaan. :p Ehkä jossain vaiheessa vielä käy luottamaan, että kyllä se pieni kyydissä on.
 
^Olisi meillä ainakin ihan hauska, jos arvio pitäisi paikkansa, sillä LA olisi miehen syntymäpäivänä :D
Juteltiin tänään, että voisi käydä ar ultrassa, niin uskaltaisi jouluna kertoa tuleville isovanhemmille raskaudesta :) pitää vähän selvittää mitä nuo kustantavat täällä.
 
^Olisi meillä ainakin ihan hauska, jos arvio pitäisi paikkansa, sillä LA olisi miehen syntymäpäivänä :D
Juteltiin tänään, että voisi käydä ar ultrassa, niin uskaltaisi jouluna kertoa tuleville isovanhemmille raskaudesta :) pitää vähän selvittää mitä nuo kustantavat täällä.
Olisi kyllä ihana synttärilahja! :)
Meilläkin aikomuksena kertoa jouluna ja edeltävästi kyllä halutaan ar ultra, aika jo varattu 21.12. Pääkaupunkiseudulla hinnat pyörivät suht isossa haarukassa n. 75-200 € (ainakin tällä välillä tullut vastaan), riippuen mm. siitä, tekeekö ultran lääkäri vai kätilö. Muusta Suomesta en osaa sanoa.
 
Me päätettiin nyt kertoa jouluna molempien vanhemmille. Sitä ennen on kuitenki ollu ultra ja eka neuvolakäynti. Kavereille kerrotaan kuitenki vasta nt-ultran jälkeen.
Mulla on se ar ultra mehiläisessä ja sen tekee lääkäri ja hinta oli n.100€. Edellisessä raskaudessa sen teki myös lääkäri ja se makso sillon 120€ (terveystalo).
 
Olisi kyllä ihana synttärilahja! :)
Meilläkin aikomuksena kertoa jouluna ja edeltävästi kyllä halutaan ar ultra, aika jo varattu 21.12. Pääkaupunkiseudulla hinnat pyörivät suht isossa haarukassa n. 75-200 € (ainakin tällä välillä tullut vastaan), riippuen mm. siitä, tekeekö ultran lääkäri vai kätilö. Muusta Suomesta en osaa sanoa.
Mangusti_, miten sulla noin myöhään on ar-ultra..? Mä soitin niin varasivat jo 8.12. jolloin 7+0. Mut toisaalta vähän myöhemmin varmaan näkeekin jo jotain enemmän...
Edit: vai onkse nyt sit kuitenkaan niin paljon myöhempään, pari viikkoa... :D

Onpa muuten outoa nähdä toi "heinämammat 2018" omassa nimimerkissä. Tosi hassua. :p
 
Mangusti_, miten sulla noin myöhään on ar-ultra..? Mä soitin niin varasivat jo 8.12. jolloin 7+0. Mut toisaalta vähän myöhemmin varmaan näkeekin jo jotain enemmän...
Edit: vai onkse nyt sit kuitenkaan niin paljon myöhempään, pari viikkoa... :D

Onpa muuten outoa nähdä toi "heinämammat 2018" omassa nimimerkissä. Tosi hassua. :p
Haluttiin just ennen joulua, että uskaltaa paremmin kertoa silloin uutiset. :) Nyt kyllä houkuttaisi varata toinen ultra-aika aiemmaksi... :hilarious:

Plus: niin on minustakin outoa nähdä tuo kyltti nimimerkin alla! Mutta ihanaa. :Heartred
 
Neuvolatäti eilen soitti. Kävin tänään siellä verikokeissa mittaamassa sen hCG arvon. Tulokset tulivat juuri: 5612 U/l. Hyvin kai sopii tuo luku taulukkoon. Taulukossa tosin on isot rajat. Ensiviikolla uudestaan piikille.

En ole oikein nyt jaksanut kirjoitella tai lukea edes, kun meidän perhe on sairaana ja yöt menee valvoessa.. /5+3

Niin ja eilen ja tänään ei oo enää vuotanut verta.
 
Muokattu viimeksi:
Vihdoin sain tän toimimaan! Olen seuraillut tätä ketjua jo viikon verran mutta en ole saanut kirjauduttua sisään, vaikka olen ollut tän foorumin käyttäjä jo vuodesta -15, kun esikoinen syntyi.. :happy: Elikkäs olen 24-vuotias, ja odotan toista lasta, menkoista laskettuna viikkoja 5+0-kasassa, jolloin laskettu aika menisi heinäkuun loppupuolelle. Tärppäsi heti toisesta kierrosta pillereiden lopetuksen jälkeen, yllättävänkin helposti, olin varautunut paaaaljon pidempään yritykseen. Toivotaan nyt vaan että kaikki menisi hyvin, ensi viikolla soittelen neuvolaan ja varailen ekaa aikaa! Hirveän jännää aikaa :wink
 
Taitaa jäädä meiltä ar ultra väliin, koska siitä pyydetään täällä niin posketonta hintaa. Yli 200e jokaisessa kolmessa paikassa mistä kysyin. Jonkun 150e nyt olisi vielä voinut maksaakin, mutta minusta yli 200 euroa on pelkkää rahastusta :eek:
 
RanaRidibunda, soseiden tekemisen sijaan ootko harkinnut sormiruokailua? Me sormiruokailtiin aikoinaan (ja vähän vieläkin) tuon taaperon kanssa ja oikein mallikkaasti on oppinut syömään. Ehkä jopa rohkeamminkin kuin moni verrokkinsa, koska ei oo välittänyt kokkareista tai oudon näköisistä ruuista kun on saanut alusta asti ärsykkeitä monilla aisteilla ja ihan itse viedä sen ruuan suuhunsa. Mä ainakin suosittelen lämpimästi! Tosin sellaisilla, joilla on suuria pelkoja tukehtumisen suhteen, voi olla aika haastavaa noudattaa sormiruokailua, koska kakomisreflekseiltä ei voi välttyä. Puolivuotiailla se onneks syntyy jo suun puolivälissä, joten pikkuisilla on paljon turvallisemmat mahdollisuudet opetella ruuan pureskelua kuin noin vuosikkailla, joilla se kakomisrefleksi syntyy suun takaosassa kuten aikuisillakin. Mutta pointtini yritti siis olla se, et vois päästä helpommalla ruuan tekemisen kanssa? Siivouksen suhteen voi toki olla just päin vastoin, ainakin alussa :grin
 
RanaRidibunda, soseiden tekemisen sijaan ootko harkinnut sormiruokailua? Me sormiruokailtiin aikoinaan (ja vähän vieläkin) tuon taaperon kanssa ja oikein mallikkaasti on oppinut syömään. Ehkä jopa rohkeamminkin kuin moni verrokkinsa, koska ei oo välittänyt kokkareista tai oudon näköisistä ruuista kun on saanut alusta asti ärsykkeitä monilla aisteilla ja ihan itse viedä sen ruuan suuhunsa. Mä ainakin suosittelen lämpimästi! Tosin sellaisilla, joilla on suuria pelkoja tukehtumisen suhteen, voi olla aika haastavaa noudattaa sormiruokailua, koska kakomisreflekseiltä ei voi välttyä. Puolivuotiailla se onneks syntyy jo suun puolivälissä, joten pikkuisilla on paljon turvallisemmat mahdollisuudet opetella ruuan pureskelua kuin noin vuosikkailla, joilla se kakomisrefleksi syntyy suun takaosassa kuten aikuisillakin. Mutta pointtini yritti siis olla se, et vois päästä helpommalla ruuan tekemisen kanssa? Siivouksen suhteen voi toki olla just päin vastoin, ainakin alussa :grin
Ööö... Mitä tarkoitat sormiruokailulla? Tähän asti se mun käsityskyvyssä on ollut sitä, että syödään jotain, vaikka porkkanasuikaleita, sormin. Veikkaan ettei vauvat vedä sellaista sormiruokaa. :D
 
RanaRidibunda, meillä myös puolivuotias vauva aloitti aikoinaan kiinteät ruuat sormiruokaillen ja sormiruokaili siis pääasiassa. Alkuun tarjottiin muistaakseni pehmeäksi höyrytettyä parsakaalia, keitettyä pehmeää porkkanaa, kurkun keskiosaa, avokadoa ja erilaisia hedelmiä. Alkuun suupalat tarjoillaan niin isoina, etteivät mahdu kokonaan vauvan suuhun vaan vauva jyrsii niistä pienempiä paloja. Myös puuro meni paremmin alas sormiruokaillen kuin perinteisesti lusikalla syötettynä.
 
Meillä taas sormiruokailu ei toiminu ku vasta likempänä 1v. Tyttö ei vaan osannu sitä. Tunki suun täyteen, yökkä ja syöminen loppu siihen. Toki joo yökki mut ei siitä vaan tullu mitään. Muutenki piti kaikki soseet olla ihan sileetä pitkän aikaa. Lihaa ja riisiäki soseutettuna oppi syömään yllättävän myöhään. En tiiä vaikuttiko se pikkuvauva-ajan paha refluksi sitte siihen ettei se syöminen oikeen tahtonu onnistua. Nyt vetää enemmin ruuan paloina mitä soseina :)
 
Mä en tajua miksi iltaa kohden alkaa aina ihan hirveä palelu. Mä en nimittäin yleensä ikinä palele. Mä kuljen syystakilla kovallakin pakkasella ja alla ihan normaalit ohuet päivävaatteet, usein ihan jopa lyhythihainen.
Nyt on raajat ihan jäässä. Kylmät ja ihan kohmeiset.

Viikko ja neljä päivää ultraan...
menee hitaasti odottaessa :)
 
Törkeästä hinnasta huolimatta ar ultra on nyt varattu ja aika on jouluviikolla. Jännittää :D Ei millään jaksaisi odottaa vähän yli kolmea viikkoa..
 
Ostin itselleni mm. inkivääriolutta lauantaille, mutta tajusinpahan tässä, että inkivääriä ei suositella.. Uskaltaako tuota nyt juoda vai ei?
 
En osaa sanoa kirputar tuosta inkiväärioluesta mitään.


Mä sain tänään järjestettyä anopille asunnon toiselle paikkakunnalle helmikuun alusta. Saadaan asumisasioita järjestykseen vihdoin! Meilläkin siis muutto täten helmikuussa. Joulu vielä tässä omassa rakkaassa asunnossa ja sitten muutto uuteen outoon kaupunginosaan mistä en tunne ketään. Tässä on ihanat naapurit ollut ja ikävä jää. Puutaloyhtiö missä ihana yhteisöllisyys.
Mun aiemmat kokemukset kerrostaloissa olleet sellaisia, missä naapurit ei tunne toisiaan ja ihmiset katsoo melkeinpä eri suuntaan ettei vaan joudu moikkaamaan.
Mä oon niin erityyppinen ihminen ja pelottaa jäänkö ihan yksin siellä.
Mutta on siinä positiivisiakin asioita. Ei portaita (vaunujen rahtaus helpottaa) ja uimahalli/kuntosali/lenkkipolut nurkan takana melkein.
Parveke lasitettu ja se on iso kolmio. Nyt meillä pieni kolmio.

Mies on juuri kertomassa uutisia asunnon saannista äidilleen ja odotan sekä innolla että kauhulla mitä hän mieltä. On hän odottanut saantia, mutta on aikamoisen ”vaikea” ihminen ja voi heittää kapuloita rattaisiin kuitenkin.
Oon valvonut öitä tän huolen vuoksi ja nyt toivottavasti saa nukuttua kun on edes yksi asia järjestyksessä. JOS ei anoppi heitä kuraa niskaan...
 
Takaisin
Top