Marraskuun marmatukset!

Keskustelun 'Laskettu aika toukokuussa 2013' aloitti taikatutti, 1 marras 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Anu-li Aloittelija

    MimiMom, Vuoto loppui eilen illalla ja nyt on tullut ihan pari pikkaraista tippaa päivän aikana. Olen vain lepäillyt, mikä tympäsee kuitenkin kun oon sellanen touhuilija aina ollut. Mutta toki nyt mennään pikkuisen ehdoilla. Kauhea päänsärky on nyt vaan ollut pari päivää, mut sitä mulla oli myös edellisessä raskaudessa.
    Se gyne sano sillon torstaina kun ultrasi, et seuraavat pari päivää on ne kaikkein ratkaisevimmat, joten nyt ne on ainakin ohi, mut ei tässä kyllä uskalla vielä huokaista helpotuksesta, menee varmaan sinne toukokuulle.
  2. siskolintu Aloittelija

    Jospa minäkin nyt liityn keskusteluun, vaikkei mitään edellisenkaltaisia stressitekijöitä olekaan täällä ilmassa.

    Odottelen siis ensimmäistä, ja on kyllä jännittävää kun ei tahdo saada ajatuksia kuin käymään muissa aiheissa kun tässä raskaudessa ja miten elämä sen jälkeen muuttuu. Siksi tuntuu, että aika matelee - olen vasta tiennyt odottavani alle kuukauden. Mulla ei ole oikeen ketään tuttavia samassa tilanteessa (tietääkseni), joten olen nyt näitä teidän juttuja lukenut innoissani.

    Tiistaina ultraan, ehkäpä sen jälkeen tämä konkretisoituu! Mukavaa ensiviikkoa kaikille!
  3. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Tervetuloa siskolintu! :)

    Olipa kiva olla täsin polttareissa lauantaina, oli ihan superhauskaa :) Näin tädin ja hänen miehensä uuden asunnonkin, voi jestas miten upea se on! Ensi viikonloppuna on sitten häät :)
    Toisaalta polttarit oli mielenkiintoinen kokemus, kun kaikki muut oli suht humalassa paitsi minä. Pommacia tuli juotua vaan :D Ei silti haittaa vaikkei saa juoda, kyllä raskaus on ihan sen arvoista.

    Ensi viikko vielä töitä ja sit seuraavat suunnitellut työvuorot vasta joulukuun puolessa välissä. Saas nähdä miten sinne asti pärjätään!!
  4. akidi Tuttu foorumilla

    Ihanaa! :) Tänään pääsee vihdoin viimein sovittamaan unelmien hääpukua :) Nyt kun pahin turvotus laskenut, eikä maha vielä alkanut kasvaa, niin pitää hoitaa sovitus alta pois, kun synnytyksen jälkeen ei sitten enää hirveästi ole aikaa häihin, niin pitää se puku saada tilattua :)
  5. Iippi Aloittelija

    Noista rattaista; meillä on ollut reilut pari vuotta Emmaljungat käytössä eikä ole kyllä yhtään pahaa sanaa sanottavana... Muutamalla kaverilla myös Emmaljungat, hekin ovat vaan kehuneet eivätkä muihin vaihtaisi. Sillä perusteella itsekin ne ostimme että oli ainoa merkki josta emme olleet kuulleet pahaa sanaa... Ne on ihanan kevyet työntää, ei natise eivätkä huoju. Menevät lumessa ja loskassa yhtä lailla kuin hiekalla ja asfaltillakin. Näppärät vaunuina sekä rattaina. Meillä on siis nuo City Crossit. Niin ne kokemukset ja puheet vaihtelevat...
  6. Äippä86 Aloittelija

    Hmph, tämä pimeys ja vesisade alkaa painamaan mieltä alas, vaikka luulisi että sitä virkistyisi kun 1,5kk on kärsinyt pahoinvoinnista ja muista kivoista vaivoista ja nyt näyttäisi ne loppuneen (koputan puuta, pari päivää vasta olleet poissa). Mieliala muutoksia on sinne sun tuonne, mutta ne taitaa jatkua vielä synnytyksen jälkeenkin :).
    Ikävintä on, että tuntuu että olen muuttunut ihmisenä: väsynyt, laiska, saamaton, kiukkuava ja valittava ämmä. Saisinpa jotenkin muutettua tätä olotilaa.. en ole mikään mukava seurustelukumppani tälläsenä, eikä tämä tee parisuhteelle hyvää :/. Onko muilla ongelmia mielialan kanssa?
  7. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Äippä86: mulla on ollut mielialanvaihteluita myös, mut nyt tuntuu hiukan laantuneen. Hermo tosin menee aika nopeaan, varsinkin jos on nälkä :) kyllä miestä käy välillä sääliksi kun vaimo yhtäkkiä nostaa metelin ihan pienestä asiasta :D
  8. Pilperö Aloittelija

    hitsinpitsi :) mä oooon niiin hormoonien sarjatulituksessa :)) lueskeskelen näistä keskusteluista keskusteluja ni tippahan linssilöön vaan tulloo :))
    onneksi nämä on  ilon kyyneleitä :))
    mä oon niiin herkkis.
    olen tietokone mato, jos en makaa oloissani sohvalla oksennukset poskella selaan kaikkea raskausjuttuja nettilön ihmeellisestä maailmasta. pitäisköhän vähän ryhdistäytyä...
    13+ 2 nyt :))
    laskettu aika 11.5

  9. Unna13 Aloittelija

    mun käy niin sääliks miestäni! oon iha kauhee.. mielialahirviö!

    ja nii pienikin asia voi saada hyvän tuulen helvetin kiukkuseksi, ja kiristää vaikkei tiedä ees mikä. OMG!

    välillä mietin jo et oonko hukannu itteni totaalisesti. tietysti se o hankalaa ko välillä nii  et miettii et onko mitää järkee ko riidellä pitäs koko ajan, mutta kyllä se järjen häiven jossain siellä kuitenkin on että HALOO nainen mitä oikein mietit?! xD

    on meillä jo kuultu toiveita et saatas oma akka takas jostain täältä manauksen sisuksista xD

    mutta mua todella itseäni ärsyttää noi vaihtelut. ja vaikka syön tasaisesti ja yritän nukkua kunnolla, ja tehdä kaikkee et ei olis liikaa energiaa mut kuitenkin niin ettei kulu liikaa (turhaudun nopeasti jos ei mitää saa aikaa) ..

    mut silti ihanaa vaikka kuinka kiukuttais ni miehen ei paljo tarvi tehä ni saa mut nauramaan! <3
  10. Emu Aloittelija

    AH, niin tuttua nuo mielialanvaihtelut... Pinnaa kiristää joka pieninkin asia.

    Tänäkin aamuna kun olin linja-autolla kouluun menossa niin eiköhän mun viereen paukahtanut mies joka haisi äärimmäisen pahalla ja tunki itteesä kokoajan ihan muhun kiinne. Kyllä oli hermot koetuksella. Argh!

    Saa omakin mies osuutensa tästä ihanuudesta.. joutuu kuuntelemaan marmatusta harva se päivä. Ja sit kun ensin oon raivonnut niin sitten tulee itku kun alkaa harmittamaan raivoamiseni. Niinä hetkinä kun oon normaali, yritän miehelle muistuttaa että en mä tahallani oo kamala akka.

    Aina ennen oon pitänyt mölyt mahassani kun ärsyttää mut nykyään päästän kyllä kaiken pihalle sanoja säästelemättä. 

    Kovasti harmittaa tämä asia... muuten kun oon niin onnellinen kaikesta, lapsi tulossa ja ihana mies ja muutenkin elämä kohdillaan. Olisi ihana vaan nauttia tästä raskaudesta..
    mutta ehkä se siittä:)

  11. Äippä86 Aloittelija

    Jei! En ole ainut joka on mielialojen vaihtelujen vallassa :). Miehen on vaan vaikea ymmärtää minua. Hänen mielestään itseään pystyy hillitsemään ja hallitsemaan jne, minkä vuoksi ymmärryskään minua kohtaan ei ole kovin suuri. Sellainen roolien vaihto väline olisi tosi hyvä tähän saumaan. Sais olla mun tilassa.
    Ja toinen mikä raivostutti yksi päivä, kun puhuttiin miehen kanssa synnytyskivusta. Mies vähätteli sitä kipua, ja sekin on ihan vaan asenteesta kiinni. Mulla on niin alhainen kipukynnys. Argh, että kun haluisin sen kokevan sen kivun niin arvostaisi tulevaa urakkaani vähän enemmän. Väittelemään tai keskustelemaan en siis pysty ilman riitaa :). Ennen ei riidelty pahemmin ollenkaan.
  12. Tuik Peruskäyttäjä

    Ah, mielialan vaihtelut! Mua ei hirveesti ole kiukuttanut, ellen muista syödä, mutta liikutun ihan pienestäkin asiasta. Siis pillittelen vähintään pari kolme kertaa päivässä. Lisäksi olen äärimmäisen hellyyden kipeä ja voisin suoraan sanoen viettää koko päivän sängyssä ukon kanssa peittoja heilutellen. Eli en siis uskoisi, että miehellä on mitään valittamista, päin vastoin se jo miettii, että pitää kyllä tehä kolmaskin lapsi kun tämä raskaushan on aika mukavaa. Nyt kun pahoinvoinneistakin on selvitty.

    Tänään oli neuvolalääkäri ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Sydän jumpsutti ja kohdunsuu tiukasti kiinni. Liikkeitä odotellessa!

    Ärsyttävä ukko sinulla Äippä86! Eikö täällä jossain sivuilla ole se artikkelikin jossa mies kokeilee miltä synnyttäminen tuntuu ja lopettaa leikin kesken. Siinä vaiheessa kun joku mies joka on itse synnyttänyt sanoo jotain synnytyskivuista niin kuuntelen, mutta ennen sitä voi kuitata niiden hölmöt mielipiteet hölynpölynä mitä ne onkin! Vai kipu on asenteesta kiinni. Huhuh. Muistutapa sitä siitä seuraavan kerran ku se kolauttaa varpaansa tms. :)
  13. Tapsu Aloittelija

    Tuik täällä kans yks hellyyden kipeä ;) Mies tossa totes yks päivä, et voisit olla aina raskaana,kun oot niin hyvällä päällä nykyään :D En mie kyl mikään kiukuttelija sinänsä oo,mut joskus suutun nanosekunnisa..tosin sit lepynkin yhtä nopeesti :)
  14. Pääskynen Tuttu foorumilla

    Äippä86, jos miehesi tulee mukaan synnytykseen, niin voisi kuvitella viimeistään siinä vaiheessa ymmärtävän mistä on kyse. Ei tietenkään kaikilla toimi, mutta useimmat kyllä jopa säikähtää sitä. Käytäville saattaa kuulua toisten synnyttäjien vaikeroinnit ja jos oma rouva tai "rouva" on huutavaa sorttia, niin huh. Itse huusin kuin riivattu ja saatoin jopa jonkun voimasanankin päästää ilmoille. Sen lisäksi jouduin pitkään odottamaan epiduraalia, joten kivut todella ehtivät melkoisiksi. Koko kehoni sätki ja nytkähteli kivusta, enkä pystynyt muuta kuin rutistamaan tyynyä ja vaikeroimaan supistusten välissä. Välistä tietysti huutamaan miehelle, että pois sieltä jalkopäästä :D Voisin kuvitella, että hetkittäin olin ehkä hiukan pelottava näky sellaiselle, joka ei ollut valmistautunut siihen. Voit myös pyytää miestäsi työntämään hunajamelonin takapuoleensa ja kertoa miltä tuntui. Anteeksi tämä mielikuva, mutta muakin kyllä tympii kaikenlaiset ihmiset, jotka vähättelee raskautta/synnytystä/vanhemmuutta. Yleensä vieläpä ne, joilla ei ole harmainta aavistusta, mistä puhuvat. Niin ja ylipäätään voit yrittää luoda mieheen mielikuvaa suurimmasta kivusta, minkä hän keksii ja kuvitella sen kestävän vaikka kymmenen tuntia. Great times. Tässä kohtaa pätee mun mielestä Frendeistä Rachelin toteamus: "no uterus, no opinion!"

    En jaksa etsiä nimimerkkejä, mutta sinä joka menet hääpukusovitukseen, kuinka nopeasti häät ovat synnytyksestä? Huomioithan nimittäin sen, että sieltä synnytyssalista lähdettäessä vatsa ei ole vielä palautunut entisiin mittoihinsa, ja ihmisestä riippuen ottaa oman aikansa ennen kuin palautuukaan.

    Ja voi haloo, taas näitä terveydenhuollon ammattilaisia. "Emme voi mitään keskenmenolle" Kuka sanoo noin???? Se on epäammattimaista jo potilaan kohtaamisen osalta. Saati, että vuoto voi johtua jostain vaarallisemmastakin, joten olisi aika hyvä tarkistaa tilanne. Ja kai näillä viikoilla pitää sekin tarkistaa, että keskenmeno on ollut "täydellinen"? En kyllä tuosta tiedä, mutta itse ainakin haluaisin varmistuksen.
  15. akidi Tuttu foorumilla

    Pääskynen: Häät on 6 viikkoa lasketun ajan jälkeen, ja juu, on puku missä on varaa suuntaan ja toiseen hieman säätää :) Nyt kun edellisestä synnytyksestä ei niin kauan ole, niin lantiokaan ei ole palautunut ihan mittoihinsa, niin sen takia uskalsinkin ostaa suoralta kädeltä unelmapukuni :)
  16. siskolintu Aloittelija

    ultrassa määrättiin minut siirtymään kesäkuun osastolle, joten hyvää odotusta teille :)
  17. Pääskynen Tuttu foorumilla

    No kato akidi, selasin niin nopeasti nämä viestit, etten huomannut kuka oli sanonut ja mitä :D Tottahan sä jo tiedät, minkälainen möykky sieltä voi olla tuliaisina synnäriltä vauvan lisäksi :D Ensimmäisenä mieleen vaan tuli kuva onnellisesta tulevasta äidistä ja morsiamesta unelmapuku päällänsä, täydellisesti istuvana ja muutama kuukausi eteenpäin onnettomana kun ei mahdukaan pukuun eikä ole varaa avata saumoista :) Niin ja tietysti PALJON ONNEA tulevista häistä! Me mentiin myös naimisiin, kun vauva oli tuon kuusi viikkoa, mutta maistraatissa ilman läheisiä. Muuten olen tyytyväinen meidän ratkaisuun, mutta on jäänyt hiertämään, etten saanut hääpukua. Täytynee uusia vihkivalat joskus ison maailman malliin :)
  18. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Meillä on myös hääjuhlat tulossa synnytyksen jälkeen, mutta siihen väliin mahtuu aikaa sellaiset 3 kuukautta :) en siltikään uskalla edes enempää kuin katsella hääpukuja, sitä ei sitten yhtään tiedä miltä kroppa näyttää ensi kesänä :D Me ollaan myös menty maistraatissa naimisiin jo, mutta pidetään kunnon juhlat läheisille ja tietty meillekin. Avioliiton siunaaminen siis tiedossa ensi loppukesänä :)

    Mulle muuten myös sanottiin keskenmenon aikoihin, etteivät he sille mitään voi tehdä. Päivystykseen kuitenkin ängin itseni ja sain lähetteen ultraan kolmen päivän päähän. Olipa muuten elämäni kauheimmat 3 päivää kun piti sitä ultraa odotella. Onneksi ei ollut tarvetta jatkotoimenpiteille. Seuraavaksi yöksi pitikin sitten mennä jo töihin...!

    Hauskaa miten väen hormonit heittelee noin :) Mä olin alussa tosi hellyydenkipeä enkä olis päästänyt miestä pois sängystä lainkaan, mutta nyt tuntuu, että olis ihan päinvastoin. Ei tee mieli. Tietty näillä meidän ongelmillakin varmaan on osuutta asiaan. Toivottavasti asiat lähtee noususuuntaan kunhan päästään toiselle kolmannekselle! :)

    Miehellä muuten huomenna ensimmäinen terapiakäynti liittyen tähän hänen ongelmaansa. Vähän jännittää, että mikä on tulos, mutta ainahan se on hyväksi, että näistä asioista puhuu :) Toisaalta pelottaa, että tuleeko sieltä viestiä kotiinpäin, että oon itse tehnyt jotain väärin yrittäessäni tukea ja auttaa, mutta toisaalta siitäkin sitten oppii, mitä pitää tehdä :) Kunhan nyt mies saa apua niin eiköhän se siitä!
  19. Anu-li Aloittelija

    Pätkis87; mulle kans sanoivat että kirjoittavat lähetteen ultraan vasta parin päivän päähän, mutta en suostunut vaan pakotin soittamaan päivystävälle gynegologille. Onni oli mulla matkassa että tää gyne suostu tulemaan myöhälläkin ultraamaan, hoitaja sanoi suoraan että kaikki ei olis suostunu. En voi ees kuvitella miltä olis tuntunu odottaa tietoa se muutama päivä!
    Nyt täällä kuitenkin on kaikki ihan ok, vuotoa ei ole ollut sunnuntain jälkeen yhtään eikä edelleenkään kipuja, tänään pientä nipistelyä mut taitaa johtua ihan siitä kun masu ja vauva alkavat kasvamaan, ainakin toivon niin. Tiistaina on seuraava neuvola aika, sinne saakka jos pääsen ja sydänäänet kuuluu, uskallan jo hiukan huokaista!
  20. Tuik Peruskäyttäjä

    No hyhyh kun tulin vau:n sivuille niin heti silmiin lävähti nuo lasten pahoinpitelyjutut ja toi kun isä uhkaa tappaa oman poikansa ja sit tää äiti asuu vieläkin saman miehen kanssa! Siinä on varmasti mukava ja turvallinen olo pojalla myös. Uskomatonta! Tuli ihan kyynel silmään noiden pienten puolustuskyvyttömien lasten puolesta.
    Tossa jutussa sanottiin, että alle 2-vuotiaita kuritetaan enemmän kuin yli 7-vuotiaita. Siis alle KAKSI vuotiaita! Mitä ihmettä aikuisten ihmisten päässä oikeen menee?

    Anteeksi tämä purkautuminen, mutta mä en vain käsitä ja nämä raskaushormonit tekee musta niin herkän, että itku tulee vähemmästäkin.

Jaa tämä sivu