Meilläki tissit hyytyy uhkaavasti, annan sen mitä tulee. Alkaa vaan unohtua, että noi tissitki on olemassa ni vois useemminkin ees tarjota sen vähän mitä tulee. Pojalle kelpaa kyllä, on edelleen kova imuttelemaan, tosin puklaa aina enemmän tissimaidosta, nii tuntuu että se vähäkin tulee ulos.
Mun äidillä maito ei koskaan noussut, vaikka oli kaksi ihan normaalia synnytystä (eli unohtakaa nyt vaan se luulo, että ihmisen elimistö olisi kaikilla samanlainen, tai no miksi täällä jotkut kamppailee liikakiloja vastaan kun mulla niitä ei ole?
Eikös luonto pidä kaikki normaalipainoisina..? Miksi muuten maitoa tuottavat elikot on aika yleisiä kotieläimiä? Kymmeniä tuhansia vuosia ihminen on kyllä keksinyt vaihtoehtoisia tapoja ruokkia lapsensa. ) ja epäilin että sama voisi olla mullakin eessä.
Synnärillä väittivät että kyllä maitoa tulee ja niinhän laski vauvelin verensokerit ja paino. Kyllä siellä synnärillä aika moni mukula korviketta sai, jos vaan äidit älys pyytää. Mulle tehtiin sektio, joten osin varmaan senkin takia maito nousi oikeasti vasta kuutisen päivää synnytyksestä! Tai siis silloin näin ensimmäiset valkoiset tipat ja kuulin nielemisäänet. Sairaalan verensokeriepisodin takia en uskaltanut olla antamatta korviketta lisänä, meidän poika kun ei nälkäänsä huuda vieläkään (toisaalta ei ole joutunut sairaalan jälkeen nälkää näkemäänkään). Suht vähän korviketta meni, mut pari viikkoa synnytyksestä mulla diagnosoitiin kohtutulehdus johon sain voimakkaat antibiootit. Niistä antibiooteista oli vähän ristiriitaista tietoa, nii pidin aina parin tunnin imetystauon ab:n oton jälkeen, toisaalta olin niistä niin tokkurassakin että en olis varmaan ottamisen jälkeen ees heränny jos oisin esim. nukahtanu vauvan päälle. AB-kuurin ja kohtutulehduksen paranemisen myötä huomasin, että maitoa alkoi tulla paljon paremmin ja piti alkaa tehostella imetystä, nii eiköhän iskeny karsee kuumeinen räkätauti päälle (ja uus kuumeflunssa vielä viikko edellisen paranemisesta) ja eipä siinä kuumeessa räkiessä kauheesti kenguruhoitoo viittiny harrastaa, lähinnä mies käytti vaan pojan tissillä ennen kuin antoi korviketta. Itekseni mietin, että saapi sitä imetyksestä vasta-aineita tullakin, jos imettäjät on kokoajan näin kipeenä! :) (normisti oon kerran vuotee kipeenä).
Jos kakkonen tulee, niin luulen että täysimetykseen päästään kyllä (eka lapsi ja sektio on molemmat ihan tunnetut maidonnousun hidastajat). Toisekseen mulla jäi synnytyksestä aika vähän painoakin, eli mahdollisella seuraavalla kerralla pitää ostaa jo etukäteen kaapit täyteen välipaloja ja osaan muutenkin paremmin käytännöt. Mulla ei myöskään oo mitään kammoja korvikkeita kohtaan, kun ollaan niillä pikkuveikan kanssa kasvettu. Mä sairastin pienenä paljon, pikkuveli ei. Nyt aikuisena meitä terveempiä saa hakee (oon syöny kaksi antibioottikuuria 15v sisällä ja viimeksi oon sairastanu oksennustaudin 17v sitten), allergioita tai muita perussairauksia meillä ei ole ja suht hyvin ollaan koulussa pärjätty... Ei luonto ole mitään järjestäny, muuta kuin luonnonvalinnan. Sitä vastaan meillä on lääketiede (ja korvikkeet) :)
Mun äidillä maito ei koskaan noussut, vaikka oli kaksi ihan normaalia synnytystä (eli unohtakaa nyt vaan se luulo, että ihmisen elimistö olisi kaikilla samanlainen, tai no miksi täällä jotkut kamppailee liikakiloja vastaan kun mulla niitä ei ole?
Eikös luonto pidä kaikki normaalipainoisina..? Miksi muuten maitoa tuottavat elikot on aika yleisiä kotieläimiä? Kymmeniä tuhansia vuosia ihminen on kyllä keksinyt vaihtoehtoisia tapoja ruokkia lapsensa. ) ja epäilin että sama voisi olla mullakin eessä. Synnärillä väittivät että kyllä maitoa tulee ja niinhän laski vauvelin verensokerit ja paino. Kyllä siellä synnärillä aika moni mukula korviketta sai, jos vaan äidit älys pyytää. Mulle tehtiin sektio, joten osin varmaan senkin takia maito nousi oikeasti vasta kuutisen päivää synnytyksestä! Tai siis silloin näin ensimmäiset valkoiset tipat ja kuulin nielemisäänet. Sairaalan verensokeriepisodin takia en uskaltanut olla antamatta korviketta lisänä, meidän poika kun ei nälkäänsä huuda vieläkään (toisaalta ei ole joutunut sairaalan jälkeen nälkää näkemäänkään). Suht vähän korviketta meni, mut pari viikkoa synnytyksestä mulla diagnosoitiin kohtutulehdus johon sain voimakkaat antibiootit. Niistä antibiooteista oli vähän ristiriitaista tietoa, nii pidin aina parin tunnin imetystauon ab:n oton jälkeen, toisaalta olin niistä niin tokkurassakin että en olis varmaan ottamisen jälkeen ees heränny jos oisin esim. nukahtanu vauvan päälle. AB-kuurin ja kohtutulehduksen paranemisen myötä huomasin, että maitoa alkoi tulla paljon paremmin ja piti alkaa tehostella imetystä, nii eiköhän iskeny karsee kuumeinen räkätauti päälle (ja uus kuumeflunssa vielä viikko edellisen paranemisesta) ja eipä siinä kuumeessa räkiessä kauheesti kenguruhoitoo viittiny harrastaa, lähinnä mies käytti vaan pojan tissillä ennen kuin antoi korviketta. Itekseni mietin, että saapi sitä imetyksestä vasta-aineita tullakin, jos imettäjät on kokoajan näin kipeenä! :) (normisti oon kerran vuotee kipeenä).
Jos kakkonen tulee, niin luulen että täysimetykseen päästään kyllä (eka lapsi ja sektio on molemmat ihan tunnetut maidonnousun hidastajat). Toisekseen mulla jäi synnytyksestä aika vähän painoakin, eli mahdollisella seuraavalla kerralla pitää ostaa jo etukäteen kaapit täyteen välipaloja ja osaan muutenkin paremmin käytännöt. Mulla ei myöskään oo mitään kammoja korvikkeita kohtaan, kun ollaan niillä pikkuveikan kanssa kasvettu. Mä sairastin pienenä paljon, pikkuveli ei. Nyt aikuisena meitä terveempiä saa hakee (oon syöny kaksi antibioottikuuria 15v sisällä ja viimeksi oon sairastanu oksennustaudin 17v sitten), allergioita tai muita perussairauksia meillä ei ole ja suht hyvin ollaan koulussa pärjätty... Ei luonto ole mitään järjestäny, muuta kuin luonnonvalinnan. Sitä vastaan meillä on lääketiede (ja korvikkeet) :)
