Marraskuun mölinät!

Lyydia, mun äiti jostain oli lukenut, että 3 v on jonkun tutkimuksen mukaan vähiten sisarusta "traumatisoiva" ikäero, joten voit sijhen vedoten ainakin sen aikaa saada aikalisää :D Mutta tosissaan, ärsyttävää tollanen utelu (taas kerran). Mitä se kenellekään kuuluu monta lasta te hankitte tai yritätte hankkia..

MUTTA olen kyllä huomannut itse ajattelevani, että jos alkaa liian isoksi kasvaa ikäero, niin ihmiset ajattelee meillä menevän huonosti/esikoisen olevan hankala/rsikoisen olleen vahinko jne,,, kuinka idioottimaista!
 
Se on kyllä jännä miten jotkut saa analysoitua lapsien ikäerosta(kin) toisten parisuhteen tilanteen :D oma äiti on alusta asti epäillyt mun ja miehen parisuhdetta että erotaan mikä hetki hyvänsä. No nyt on muksu ni ollaan ikuisesti yhdessä ;D mutta olis kai se elämä tylsää jos ei analysois ja juoruilis toisten elämästä ku oma elämä lähenee täydellisyyttä :P
 
Katsoin sen silloin ke- iltana ja itkin.. Erityisesti pientä hinkuyskäpotilasta. Mutta suosittelen silti minäkin katsomaan
 
Huutoporuu veti tää mamma dokkarii kattoes:shifty:
 
Meillä 1v 10kk ikäero, nyt tuntuu ihan hyvältä. Oikeastaan ekan 3kk:n jälkeen aloin enemmän nauttia tästä kun opin tuntemaan vauvan paremmin ja hieman ennakoimaan milloin kannattaa tehdä mitäkin, ollaan saatu ihan kivat päivärutiinit luotua ja esikoinen on kehittynyt ihan huimasti näiden muutaman kuukauden aikana, on mm.alkanut puhumaan vihdoinkin ihan kunnolla, ei malttaisi hiljaa enää ollakaan :) toiset päivät on edelleen ihan hirveitä kun esikoinen uhmaa ja kiukuttelee ja jos vauvalle sattuu kitinä/huononukkumispäivä, tuntuu että saa revetä joka paikkaan, kantaa vauvaa ja samalla siivota esikoisen jälkiä jos keksii esim.koiran vesikupin käydä kaatamassa tai tunkemassa sinne tavaraa tai sotkee ruualla tms.eikä kuuntele ollenkaan vaan vähän väliä saa käydä ottamassa pahanteosta pois. Siinä sitten joutuu vauva kainalossa laittamaan ruuat sun muut ja keksimään kitisevälle 2vuotiaalle tekemistä. Ja näiden kanssa lähteminen näin talviaikaan on jotain aivan kamalaa..hiki kaatuu päältä äidiltä tässä pukemisrumbassa ennen kun ollaan kaikki ulkona, ja vähintään toinen lapsista kitisee/huutaa ja usein tekisi mieli itsekin huutaa :D

Mutta tosiaan, enimmäkseen positiivisella asenteella mennään ja kyllä minä nautin kotona ja lasten kanssa olemisesta enimmäkseen :) Mukava nähdä millainen sisarussuhde näille sitten vähän isompana tulee. Kyllä minusta on ihanaa että lapsilla on sitten seuraa/tappelukaveria toisistaan. Kolmatta ei ihan vielä ole suunnitteilla, sen verran työllistää nimenomaan äitiä tämä herkkä pikkutyttö, itkee herkästi, ei juo pullosta ja vierastaa, äidin syli on usein ainoa joka kelpaa. Että antaahan tytön kasvaa ennen kuin kolmannesta aletaan haaveilemaan, muutaman vuoden päästä sitten ehkä.. :)
 
Emmää kyllä nuista kahesta luopuis! Vaikka välillä saaki revetä joka paikkaan niin on ne silti rakkaita ja ihan toivottuja ollu molemmat. Jossain vaiheessa kyl kävi mieles että viitsiikö toista tehdä ku oli päässy yöheräämisistä ja muista ohi. Mutta eihän tuo vauva ees heräile yöllä :D kuluneen viikon ajalla oon heränny esikoisen takia pari kertaa yöllä ja se herää aikasemmin ku vauva. Hassua! Kyllä sitä varmasti pärjää sitten :) on niistä seuraa toisilleen. Meillä ainaki vauva ihmettelee ja seuraa isosisko todella kiinnostuneena. Ja isosisko haluaa hoitaa pientä ♡
 
Mieki varmaan harkitsisin toista perään jos tää ei heräis kahden tunnin välein ja alku ei olis ollu yhtä huutoo mahan takii.. Mut kattellaan ens kevätkesällä..
 
Ommuute pluikast ulkon! Aattelin koirien kaa hölkälle ni ojan penkereitä pitkin sai töpötellä menemää, aivan persiistä:arghh:
 
Mulla noilla kahdella ekalla on ikäeroa 1v 8kk, eli nyt ovat 4v ja 6v ja leikkivät ( ja tappelevat) koko ajan yhdessä, eli sen puolesta saan nyt keskittyä vauvaan aika hyvin.. ja tuo 1v 8kk oli aika kiva ikäero, vaikka alussa olikin aika raskasta välillä ja lasten isän kanssa erottiin kun nuorempi oli 1,5 v, niin olin yksin kahden suht pienen kanssa..

Nyt meillä oli miehen kanssa tuossa yks päivä puhetta että kyllä sitä vielä yhden voisi haluta ja suht pienellä ikäerolla myös...
Nyt tuli kyllä aika sekavaa tekstiä...
 
SeEnsimmäinen sanoi:
Se on kyllä jännä miten jotkut saa analysoitua lapsien ikäerosta(kin) toisten parisuhteen tilanteen :D oma äiti on alusta asti epäillyt mun ja miehen parisuhdetta että erotaan mikä hetki hyvänsä. No nyt on muksu ni ollaan ikuisesti yhdessä ;D mutta olis kai se elämä tylsää jos ei analysois ja juoruilis toisten elämästä ku oma elämä lähenee täydellisyyttä :p
Click to expand...
Juu mä oon yleispätevä ainaki analysoimaan muiden asioita ihan noin niinku mistä vaan ;)
 
Vauva teki ekan pökäleen. :-o On ollut kaksi päivää kakkaamatta. Lisää taitaa olla tulossa, kun naama punaisena ja itkuisena punnertaa. Isi kannustaa ja silittelee mahaa. Ei oo ennen ollut mitään masuvaivaa. Kiinteet alkaa vaikuttamaan.
 
Meillä ikäero kymmenen päivää vajaa 2v. ja tottakai on päiviä, kun kaikki ei todellakaan suju, mutta kyllä on vaan niin maailman parasta katsoa noita kahta yhdessä. Isoveli on vaan alusta asti ollut siskostaan niin käsittämättömän onnellinen ja ylpeä, et en ehkä kestä :Heartpink Hän suukottelee, halii, juttelee, hoivaa jne siskoa ihan koko ajan.
Poika on ihan parhaassa iässä, kun juttelee ummet ja lammet, ja alkaa olla joissain asioissa oikeasti vähän avuksikin (pukee itse, riisuu itse jne). Eniten tässä ehkä itseä harmittaa se, että en ehdi millään viettämään pojan kanssa niin paljon aikaa kun haluaisin.
Esikoinen oli meillä se helpompi tapaus, neiti on ollut huomattavasti vaativampi. Hänelle kelpaa vain tissi, vain syli jne.
 
Tuotakin oon miettinyt että esikosta on varmasti paljon iloa pienemmälle, just kun esikko juttelis nuoremmalle ni ei tarttis potee huonoa omatuntoa joka hetki kun ei keskustele vauvan kanssa , esim aamuisin ku silmät ristissä nousee vaihtamaan aamuvaippaa ja tytöllä on hirveesti asiaa ja ite yrittää hymyillä ja keskustella ni voi hyvää päivää, ei siitä tuu yhtää mitään :D eri asia tietenki ne aamut ku on vähän pirteempi itekki (jos on ehtinyt herätä ennen vauvaa) :P
 
Mä oon jotenkin aina tosi pahantuulinen aamulla. En oo mielestäni ennen ollut, mutta nyt kun yöunet on katkonaiset ni huomaan ettei paljon aamulla naurata. Ja niinpä onkin huono omatunto ku tyttö haluis kovasti heti sesikalta seurustella ja jutustella eikä musta vielä sillon siihen oo...
 
Meillä tyttö potkii, repii, tökkii ja raapii aina aamuviidestä lähtien. Välillä jaksan siitä nousta, joskus yritetään olla vaan, jos hää vaikka vielä väsyis mut useimmiten se on koiranunta kutoseen, jonka jälkeen nousen sitte ylös :p Se on kyllä söpöä, kun tyttö herättää äidin päällä pökkimällä selkään, se tarkottaa, että maitoa pitää saada :love7
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top