Marraskuun jännitykset

Oho, vasta vähän yli puolenpäivän ollaan menty, ja täällä jo sivullinen uutta juttua oli odottamassa!

Pulu, jännää jännää!! Kumpikohan ehtii ekaksi päivittelemään tilaansa, Prana vai Pulu? Mä en jotenkin itse osaa yhtään vielä ajatella, että lähtö sairaalaan vois olla edes lähellä... Hyvänen aika, jos se vauva nyt jo päättäis syntyä, niin eihän meillä olis vielä yhtään valmista täällä kotona! Makkari pitää järkätä uuteen uskoon vielä ainakin, ei sinne muuten mitään mahdu! Mies kyllä lupaili, että lähtee tänään aiemmin kotiin töistä, ja auttaa mua tuon makuuhuoneen kanssa.

Iona: paha tuo video kyllä! Oispa kauheeta jos mies ois tuommoinen! Ja jos itse olis tuommoinen... Pitääkin joo kokeilla joillain kirjoilla korottaa tuota sänkyä. Eipä muuten ees tullut mieleen. Vois kokeilla laittaa niitä patjan alle, kun en sängyn jalkojen alle raaskis niitä laittaa, ettei ne naarmuunnu. Mutta siis, hyvä idea, kokeillaan!

Ninoska: sama täällä, mun mies myös väittää, että mä uikutan yöllä unissani. Ei ois kyllä ihme, kyllä noita lonkkia siihen malliin aina välillä särkee. Ja jos vahingossa erehtyy selällään nukkumaan, niin kauheasti rupeaa vatsaa kiristämään. Minä täällä myös muuten vauva- ja tonttutunnelmissa fiilistelen! :D

Sinttu: niin joo, kuka laskis nyt, että meneekö noi prosentit oikein? Saanko mäkin lapsivedet vielä sänkyyn lorotella? Niin, ja onnittelut kakan johdosta! [:D]

Hoopoli: varmaan tarkoitit mua, vaikka Ampuksi kutsuitkin. [;)] Ei haittaa kylläkään. [:D] Juu, kallista taitaa lasten saaminen ihan joka maassa olla. Täytyy vaan olla onnellinen, että ollaan aika paljon tarvikkeita lahjaksi saatu, joten ei oo itse tarvinnut niin hirveää määrää rahojaa tässä ihan alussa törsätä. Ja vaatteita meilläkin alkaa olemaan ihan kunnioitettava kasa. Ehtiiköhän kaikkia edes käyttää?? Mä vähän harkitsen tuon äitiyspakkauksen käyttöä sänkynä vielä, kun en tiedä, hyväksyykö se hoitaja, joka tänne tulee, sen. Niitä sivupehmikkeitä mä en kyllä siihenkään laatikkoonkaan menis asentelemaan, kun oon niin paniikissa tuon kätkytkuolemahomman (tukehtumisvaara) kanssa. Täällä on kyllä hyvin onnistuttu tulevia vanhempia pelottelemaan just tuon kätkytkuoleman kanssa, kun heti kättelyssä annettiin kauheesti kaikkia lippuja ja lappuja tästä aiheesta luettavaksi. Kapalointia ois kyllä kiva kokeilla, mutta ei oo hajuakaan siitä, miten se toimii. Itse olen vauvana kuulemma kapaloissa nukkunut, ja nukuinkin kuulemma tosi rauhallisesti.

Diza: samat kokemukset korvakuumemittarista. Ei pelitä. Täällä ei sillä saa vauvan lämpöjä mittaillakaan. Toivottavasti saat sen palautettua! Mä edelleen tuuletan pyllymittarin puolesta, vaikka se ajatuksena ei välttis kaikkein ihanin olekaan. Toimii hyvin. Kuumemittari onkin muuten oikeastaan ainoa tärkeä, joka meiltä vielä uupuu. Pitänee tänään käydä ostamassa se vielä.

Nyt rupeen valmistautumaan, neljältä pitää olla jonottamassa sikainfluenssarokotusta (vihdoinkin)! Huu...
 
Puolustan nyt korvakuumemittaria, kun sellaisen menin ostamaan. [;)] Ostin siis Braunin mittarin ja eilen mittailin mieheltä lämpöä testimielessä. Näytti 36,6 astetta, eli ihan normaalia. Ainakin Braunilla oli mukana ohjevihkonen, jossa mainittiin, että korvakuumemittari ei näytä juuri samaa lukemaa kuin perus kainalomittari. Siksipä pitäisikin mitata useampana päivänä itseltään ns. peruslämpö, jonka kirjaa ylös. Miehellä esimerkiksi tuo peruslämpö on noin 35,8 kainalomittarilla, mutta korvaversiolla näytti siis tuon 36,6. Muutoinkin noissa mittareissa on ihan älyttömästi eroja! Käsittääkseni sairaalat yms. käyttävät vain noita Braunin mittareita. [8|] Hinta olikin 60€, joten parempi olla hyvä! [>:] Netistä katsoin, että sellainen Braunin "ammattilaisversiomittari" olisi maksanut 160€... [X(]

Monella tuntuu olevan ongelmia tuon kakkoshädän kanssa. Itselläni ei ole ilmennyt vielä moista ongelmaa. Pisin "ummetus" on kestänyt noin 12 tuntia! Ja se oli jo tosi epänormaalia! Miehellekin paruin, että nyt se ummetuskin alkoi. [:D]

Ja meillä vaavi kyllä tulee nukkumaan alkuajat juurikin tuossa äippäpakkauksen laatikossa. Neuvolassa sanoivat, että vauva nukkuu paremmin, kun tila on pienempi. Tuntee olonsa turvallisemmaksi. Ja tuota unipussia ajattelin käyttää...

Pranan ja Pulun uutisia odotellessa...
 
hennas: juu, sehän noissa korvamittareissa on, että niitä pitäis ihan ajan kanssa opetella käyttämään. Ja ostaa kunnon merkkiä oleva mittari. Mäkin erehdyin joskus aikoinani ostamaan jonkun Medisanan tai jonkun vastaavan merkin korvakuumemittarin, ja se kyllä näytti ihan puutaheinää. Esim. mun lämmöksi saattoi näyttää vaikkapa 34.5 astetta, vaikka kainolomittari piipotteli jo lähempänä 37 astetta... Ei ollut siis mulle toimiva ratkaisu tuo! Mutta uskon, että oikein käytettynä korvamittarikin on oikein hyvä vekotin.
 
Päivää!

Täällähän on tapahtumia, heti kun silmä välttää!  Minä horroksessa tätä päivää taas kahlannut. Eilissä iltana tuli valvottua kahteen yöllä, joten näin se kostautuu. Niinku Ninoska sanoikin tuolla rutineista. Heti kun pikkusen poikkeaa niin kaikki on sekaisin. Pää ja takapuoli. Nehän tämän mamman hyvinvointia juuri nyt eniten ohjailee!

Ja Pulu ystävämme pääsi yllättämään! Voi että... toivon sinne hyvää tuulta ja mieleen painuvia onnenhetkiä!

Dizalle myöskin onnehetkiä viimeiselle työviikolle! Annan niitten (työkavereitten) passata sinua mahollisimman paljon! Kato, ethän sää voi enää ite ees kahvia kuppiin kaataa, kun kerta oot NIIN IHANASTI raskaana!

Sape83. Saat kyllä olla aiheesta mustis. Kyllä vaan minäkin olisin. Mikä ihme tommonen muija on joka noin suoraan latelee? Toisaalta parempi suoraan olla porno, kun tuhertaa salaa, mutta mutta. Minä vetäisin kyllä hirveet seinäkävelyt tommosesta. Mitäpä muuten ukkosi siihen *****? Mustasukkaiseksi ihmiseksi tunnustaudun SIIS minäkin! Paitsi, että nyt raskauden myötä en ole jaksanu ressata mokomalla ihteeni!
Ennen kyllä...

RAHAHOMMAT. Kallista on kyllä kaikki! Hemmetti, miten jokaisesta pikku kilkuttimesta yhessä tulee iso summa. Jää IKEAN GLÖGIT meiltä ostamatta, ennen seuraavia äippärahoja. Mutta tässä tilanteessa on kyllä oikeesti tämä RAKKAUS rahaa tärkeämpi. Ja rahaakin taas tulee, kun vaan osais jalat maassa taas olla puhaltamatta kaikkea jonninjoutaviin pakkosaada-mielitekoihin!

KUUMEMITTARI. Pyllyyn varmaan, niinko ennenki, eipä ole tullut miettineeksi?

Jaa.. se on perinteiseti kohti päiväunia. Sais näyttää jotakin mukavaa unenpätkää....  Elekää kehatko tässä välissä synnyttää!
 
Täällä taas! :)

Mustasukkasuudesta:
Mies ensin hermostu et minkäs se sille voi mutta ymmärsi myöhemmin kyllä että mä loukkaannuin siitä tosissani. Se on ollu jotenki huomaavainen sen jälkeen kun eilisen pävän vuoroin itkin ja raivosin silkasta ärsytyksestä tollasia akkoja kohtaan. (Hormoonihöyrypäissäni) [8|]
Mies taisi ymmärtää muutenkin hiukan olleensa jotenki poissaoleva omien työ/urheiluharrastus puuhiensa kanssa ja olen tuntenut jo hetken aikaa että jään ihan toisaalle välillä sen elämässä. Se lohdutti sekä halaili ja sano että rakastaa mua todella paljon ja pyysi anteeksi ettei ole huomioinut tarpeeksi. Nyt on ihan hyvä olo mutta jotenki alakuloinen vieläkin.
Pelkään kamalasti että vaivun johki masennukseen kun olen senkin kokenut pari vuotta sitte. mut onneksi olen myös oppinut lukemaan itseäni paremmin ja myös kertomaan läheisille jos alkaa tuntua liian rskaalta.

No niin asiasta sitten kymmenenteen (taas). Korvakuumemittarista olen mäkin saanu tarpeekseni. Ostin sellasen n.vuosi sitten apteekista. Aattelin et ostan samantein vähän laadukkaamman ja sain maksaaki siitä melkein 60e!! No sillä ei ole tehny yhtään mitään, harmittaa kun en heti tajunnut sitä silloin palauttaa. hyvä esimerkki kun mittasin tytön kuumetta ku se tuli kipeeksi. Kainalosta digitaalisella sain lukemaksi 38astetta. Korvakuumemittari näytti 40astetta! No mittasin varmuudeksi vielä pepusta ja lukema oli 38,5 joten luotan kyllä että se on paras tapa mitata pienillä lapsilla ja toi kainalokin antaa kyllä hyvin suuntaa.

Seuraavaan kertaan! [:)]
 
Piti tulla huutelemaan, että possupiikki on nyt haettu! Vielä ei ainakaan mitään tuntemuksia ole tullut. Sain sen kyllä vasta 35 minuuttia sitten, joten ihme kai olisi jos se heti alkaisi tuntumaan. En tuntenut edes sitä pistosta, sen verran mukavasti on vissiin lihaa tuossa käsivarressa.. [:D]
 
MOI

Vihdoin täällä taas [:)] Vaan ilman masua. Masun sisältö on tuolla isin sylissä sohvalla, tuhisee tyytyväisenä ja ruokittuna. No niin. Meillä on siis se luvattu poika täällä kanssamme ja on se kertakaikkiaan ihmeellistä. Oma pikkuruinen lapsi. Lumoava olento<3
Tapahtumat etenivät sitten viime päivityksen niin, että synnytys olisi käynnistetty perjantaina, mutta perjantaina aamuyöllä kahden aikaan alkoi supistella itsekseen. Noin neljän aikaan väli alkoi olla sitä kymmentä minuuttia josta synnytys lasketaan alkaneeksi, tosin tuossa lapussa jonka kätilö on täyttänyt, sanotaan synnytyksen kestoksi ihan eri tuntimäärä. Laskevatko sen sitten jostain tietystä avautumisen vaiheesta, kuka tietää...
Joka tapauksessa supistukset kovenivat ja täytyy sanoa, että olisi pitänyt aikaisemmin pyytää jotain troppia, ei vain tajunnut. Oletin että kyllä eestaas juoksevat kätilöt huomaavat oloni kai. Jyväskylässä on aivan käsittämätön buumiviikko ollut. Kun aloin olla niin kipeä etten meinannut enää tutkimushuoneeseen päästä supistusten välissä oli kohdunsuu jo auennut hieman ja huokasin helpotuksesta että tilanne etenee. Tutkimuksen jälkeen sain sellaisen pöhnäpiikin että oksat pois! Sain taukoa kivuista pariksi tunniksi ja sellaisen olotilan kuin olisin kunnolla humalassa [:D] Puhuin aivan pehmoisia ja olin alkanut iskeä miestäni. Hän letitti tukkani ja minä olin tokaissut että "Nakki on varma". Kommentti yhdestä elokuvasta... Sitten lensi laatta ja rakas mies siivosi vessan jäljiltäni, en osunut ihan kokonaan pönttöön. Mikään ei sen jälkeen pysynyt sisällä vaan kaikki tuli pihalle. Piikki auttoi kuitenkin rentoutumaan ja paikat aukesi sitten vauhdilla. Suosittelen!!! Pitääpä katsoa papereista mitä ainetta se oli. Puoli kuudelta päästiin synnytyssaliin ja olo oli taas hirveän tukala. En tiedä miten kuvaisin niitä kipuja pelottelematta. Ei puhettakaan täysin lääkkeettömästä synnytyksestä. Kipuja ei voi millään mittarilla mitata, mutta ei ne päälimäiseksi mieleen jää. Ja jos ajoissa vielä pyytää niin ei mene sellaiseen kokovartalokramppiin mihin itse menin. Puoli kuudelta pääsin sitten synnytyssaliin, johon piti jonottaa, täällä on ollut niin kova kiire. Käynnistykseen tulleita ei käynnistettykään, koska uusia synnyttäjiä tuli ovelle jatkuvasti. Itse saliaika oli lyhyt. Puoli kuudelta sisään ja kello 20.04 pieni ihme tuli syliimme. Sain kipupiikin ja kohdunkaulanpuudutuksen, jotka vaikuttivat loppun asti niin että en tuntenut mitään supistuksia enää muuten kuin paineena alapäässä, kun vauva tunki itseään ulospäin. Mies oli mukana ja oikeasti tukena, fyysisestikin ponnistuksen aikana. Hän oli aivan myytyä miestä, kun pojan pää alkoi välillä näkyä. Istukka oli käsittämättömän iso ja hassusti kiinni kalvoissa. Mies kertoi jälkeen päin halunneensa koittaa miltä se tuntuu, mutta ei rohjennut ehdottaa kätilölle. Kätilö oli tosi sopiva meille. Kokenut, luonteva, ei hössöttänyt. Hän tuumasi ensin että taitaa mennä yhteentoista, mutta häneltä loppuu vuoro puoli kymmenen, että vauhditetaanko touhua. Harjoitusponnistaessani hän otti ja venytti paikkoja ja yllätyksekseen näki päälaen jo kurkkivan. Kaiken oltua ohi hän kiitteli rauhallisuuttani ja sanoi hämmästyksekseni että synnytys oli ihan luomu, koska lääkkeitä käytettiin niin vähän. Kai sitä sitten epiduraalia ja muita toivotaan helpommin. Muutama tikki tuli sisäpuolelle, mutta ei tarvinnut leikata välilihaa eikä mitään.
Pojan näkeminen ensikertaa oli sanoin kuvaamatonta. Miten ihmeessä tuo on mahtunut sisääni? ihan oikea ihminen, pieni vain. Mies lauloi vauvalle tuttua laulua ja vauva tunsi sen. Alkoi liikehtiä ja ilmehtiä. Itku pääsi kummaltakin. Hän tunsi meidät, omat vanhempansa. Me olemme nyt isä ja äiti. Mikään ei ole enää samoin kuin ennen. Poika painoi 2780g ja oli 48cm pitkä. Pisteet 9,9. Hän on kovin rauhallinen eikä hermostu helposti. Kokeita on otettu reppanan kantapäistä joka päivä. Eri juttuja seurattiin aikaisen ajankohdan ja lapsiveden aikaisen menon takia tarkemmin. Tulehdusriski on suurempi silloin kun on ollut vähissä vesissä pitkään. Tissit paisuivat viime yönä järkyn kokoisiksi ja maitoa tulee runsaasti. Vauvan painokin oli alkanut jo nousta, sehän saa laskea ekan viikon aikana noin 10%, mutta näin pienellä se ei olisi hyväksi.
Mieheni on ylpeä isä[:)] Hän höpöttää ja suukottelee ja halailee ja pitää sylissä rakasta poikaansa. Viikko on ollut tosi pitkä ja raskas ja vienyt voimia. Matka sairaalaan ja takaisin on väsyttävä ja varsinkin kun on erottava perheestään yöksi ja kotonakin lämmitykset ja kaikki. Nyt olemme kuitenkin yhdessä ja onnellisia ja ihmeissämme tuosta aarteesta joka meille on annettu. Miehelle on jäänyt suukottelu päälle. Tänään hän meni sairaalan aulaan vastaan ystäväämme, joka halasi onnitellakseen. Mies oli meinannut suikata suukon poskelle, kuin vauvalle[:D] mutta juuri ehtinyt vetää päänsä pois. Voi sitä. Ketähän se vielä ehtii pussaillakaan.
Kukaan ei muuten ole puhunut jälkisupistuksista mitään! Kun vauva alkaa imeä, kohtu supistelee takaisin mittoihinsa. Ei mitään olemattomia tuntemuksia.
Olisko tässä nyt alkuun jo tarpeeksi. Omasta suloisesta tuhisijasta jaksaisi löpistä vaikka lopun päivää, mutta niin se on jokaiselle meistä, ihan varmasti. Kiitos vielä kaikille täällä tuesta ja kaikesta. Nyt odotellaan teidän muiden lähtöjänne! Pitää muuten päivittää tuo tikkeri kunhan kerkee.

Pululle tsemppiä koitokseen!
 
ONNEA Pranametrille ja perheelle!! Uskomattoman hienoa, että teillä on jo pieni tuhisija siellä kotona! Ja ei tuo sun synnytystarinasi niin kauhealta vaikuttanut, joten uskaltaa sitä itsekin varmaan tuon lapsen pukata ulos, sitten kun se aika tulee. Mutta voi mahdotonta... [:)] Niin, ja toivottavasti tulet tänne aina välillä päivittelemään teidän kuulumisia myöskin!
 
Moi!

Kuumemittarijuttua minäkin tulin tänne jauhamaan nyt sitten... luulin ihan tosissaan, että tuo korvakuumemittari olisi ihan käypä ja parhaiten toimiva lapsilla! Tiedän Espoossa sairaaloiden ja terkkariasemien sitä käyttävän, vaan en oo koskaan mallia tullut katsoneeksi... Toisaalta, jos sen vain "kalibroisi", eli tietäisi mittarin näyttävän aina vaikka asteen pari enempi, niin kyllähän sitä silti voisi käyttää, mutta ei se mun mielestä kovin hyvästä mittarista kerro.... hennas siis kuitenkin suosittelee tota Braunia?

Tuttikuumemittarista oliko kellään niitä kokemuksia? Mä en sellaista ehkä itse haluaisi, kun en voi olla varma, että syökö vauva edes tuttia, ja entäs sit sen jälkeen, kun tutista on vieroitettu... Oon aatellu, et tutti lähtee vuotiaalta, eikä se kainalomittaus sillonkaan vielä auta. Jäljelle jäisi myös otsakuumemittari, josta en siitäkään osaa sanoa... anyone?
Pepusta mittaamisesta ei ainakaan mulla oo lapsuudesta traumoja, mutta jostain syystä en vaan itse tykkää ajatuksesta työntää kylmää mittaria kuumeisen vauvan peppuun... tosin joutuuhan se suppojakin kestämään... Ja sit täytyy vaan muistaa ottaa pyyhkeitä paljon tai kehittää joku muu systeemi, kun noi poikavauvat tuppaa usein olemaan aika pissimaakareita, kun ei oo vaippaa esteenä :D

Täytyyki laittaa vaik tonne yleiselle palstalle kyselyä, et mitä porukka käyttää vauvalla... jos sais laajemman kokemuskirjon, vaik te ootteki ehkä mun ykkös vauvatietolähde nykyään ;)

EDIT: NO VOI ETTÄ! NYT SE PRANA ON SIT LAITTANU KUULUMISIA! EIKUN LUKEMAAN! :)))
 
Ihan tuhannesti onnea Pranalle ja koko perheelle! Voi että, kyyneltulva ja onnen tunne on käsittämätön täälläkin, niin voin vain kuvitella, mitä se teillä sielä on!! Ihanaa, ihanaa!

Olette vissiin vielä sairaalassa? Toivottavasti teidätkin lasketaan pienen (joka ei onneksi ihan niin kovin pieni olekaan, suloinen tirriäinen varmasti) kanssa kotitupaa ihmettelemään, ja starttailemaan Perhe-elämänne!

Olen mykistynyt ja sanaton onnesta puolestanne! :)
 
OOOOONNNEEEAAAAA!

Hyvä Pranis! Pääsit ihanasti kotiin kunnon tuomisten kanssa! Ihan meni pää sekaisin sinun viestiä lukiessa!

Itkettää ja naurattaa! Kyllä tätä on on odotettu ja nyt sitten TOTTA! Enhän minä ossaa mittää järkevää kirjottaa. Miehen kanssa tuota yhessä luettiin ja nyt meillä on hiljaista!

Meen niistämään nenän ja yritän järkiintyä! Onnea koko pikku perheelle!
 
Jee!! Onnea Pranametrille ja koko perheelle!! [:)] Aivan ihana kuulla, nyt odotellaan Pulun kulumisia ja uusia "lähtijöitä"...
Omaa vuoroa odotellessa ja haaveillessa menee nyt tämä aika , eikä mikään muu jaksais enää kiinnostaa ja olis vaiks mitä puuhasteluja...
 
Kiitos sydämellisistä onnitteluista, Täällä ollaan onnemme kukkuloilla. Mies lukee sohvalla poika sylissä. Äsken pikkuinen piti isin sormesta tiukasti kiinni, eikä isi päässyt tupakalle. Kätevää vieroitusta[:D]
Tulin kokeilemaan josko saan tikkerin uudistettua. Muuten, on hieman outo olo kun en olekaan enää raskaana.[8|] Kun suolet muljahtelee mahassa, niin eka ajatus oli että potku! Eipä ole. Ja muutamia hauskoja juttuja tuossa viikon aikana ehti sattua. Kun meitä oli kolme naista samassa huoneessa ja kahdella meistä supistukset alkoivat olla ihan tiukkoja, niin mieheni koetti keventää tilannetta sanomalla: Mäkin muistan kuinka armeijassa joskus piti seistä kymmenen minuuttia pakkasessa asennossa, se se vasta kovaa oli se! Kommentin vastaanotto oli naisten keskuudessa ehkä hämmentynyt, mutta miehet hymähtelivät huvittuneina vitsille.
 
Onnea Prana ja tietysti koko perhe[:D] Saitte aikaan sen että täälläkin on nyt sairaalakassit pakattu...[;)] Uskomatonta että teillä on jo oma pikkuinen kotona, kohta siis meillä muillakin...aika jännää ja toisaalta vähän pelottavaakin!

Täällä olo vähän flunssainen, toivottavasti ei pitkään jatku. Ollaan lähdössä Kuopioon porukoille loppuviikoksi niin mietittiin just että pitääkö se sairaalakassi mukaan ottaa.

Noista kuumemittareista sen verran, että itse olin ensin sitä mieltä että mittaan digitaalimittarilla pepusta mutta sitten kuulin ettei nykyään enää suositella peppumittaamista kun vauvan peräsuolen pinta on niin ohut että menee herkästi rikki(lastenosastolla ei kuulemma enää pepusta mitata). Ostin siis otsa/korvamittarin Geratherm-merkkisen, otsalta en meinaa mitata (ei oo luotettava) mutta korvasta antaa aika tasasia lukuja. Tuttiin en kyllä hirmusesti luottais (vaikka niitä itse myynkin) tai ainakin enemmän luotan tuohon korvamittariin, ja tutti voi olla ongelma jos lapsi ei syö tuttia.

Mutta tässäpäs taas näitä lurinoita, päällimäisenä kuitenkin hirmuiset onnittelut vielä Pranalle!
 
Saparo, onko tää se sun mittaris siis? http://www.apteekkituotteet.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Eura/Products/4018674402040
 
Valtavasti paljon onnea Paranalle ja koko perheelle!! Oli ihana lukea kertomuksesi, kiitos kun jaksoit kirjottaa! Kaikkea hyvää teille! Perästä tullaan! [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top