Marraskuun höpinät
- Ketjun aloittaja Helmiella
- Aloituspäivämäärä
Mites on muilla lähtenyt marraskuu kulkemaan? Täällä muut alkuoireet helpottanut aikalailla mutta migreeni on jääny ilmeisesti päälle, eilen sain jo tipalla parasetamolia ja ei apua. Nyt odotellaan sitten tietoa jatkotoimista. Pitänee kysellä äitiltä ja siskolta, miten niillä on tuo migreeni käyttäytynyt raskausaikana, onko ollut samoja ongelmia. Tarkoitus olis siis kertoa perheille viikonloppuna :)
Mimppunen
Oman äänensä löytänyt
Voi ei. Toivottavasti pääset migreenistä pian eroon. Niin ja hauska kuulla, että ootte saanu näinkin pitkään pidettyä salaisuutena, ite oon niin lörppä, että eipä taida kovin montaa ihmistä löytyy, jolle en jo ois kertonu.
Itsellä viimein alkanu pahoinvointi helpottaa ja ollu pari lähes normaalia päivää. Ainut et väsymys edelleen aika kova. Nukuttua tulee sellasia lähes yhdentoista tunnin unia :)
Itsellä viimein alkanu pahoinvointi helpottaa ja ollu pari lähes normaalia päivää. Ainut et väsymys edelleen aika kova. Nukuttua tulee sellasia lähes yhdentoista tunnin unia :)
Mä oon ollu jotenkin niin epäuskoinen asian kanssa, että mietittiin tosi pitkään kertomista vielä nytkin. Ei olla käyty varhaisultrassa ja ekaan varsinaiseen ultraankin on vielä kaks viikkoa, joten periaatteessa vähän riski oli jo nytkin kertoa asiasta... mutta yritän ajatella että niin kauan kun on oireita eikä mitään hälyttävää niin uskotaan että kaikki etenee niinkuin pitää :) helpommalla olisi varmasti päässyt kun olisi asiasta kertonut aiemmin, joten ymmärrän kyllä täysin tuon sun ratkaisun :D
Mimppunen
Oman äänensä löytänyt
Joo, no meillä kun homma saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla, niin aika moni jo valmiiks tiennyt että yritys päällä ja eka ultrakin oli jo viikolla 7. Siellä siis jo varmistui että joku siellä on ja sydänkin sykkii. Sitähän sitä intoa oli vaikea peitellä ja esim. töissä oli aika vaikeeta peitellä järjettömän pahoinvoinnin takia.
Aivan hirveä tunne tuli perjantaina työreissussa, kun yhtäkkiä paperiin tuli vessassa ihan kunnolla verta. 
Verentulo kuitenkin loppui, mutta lopun työmatkaa olin aivan paniikissa, ja pääsin vasta myöhään illalla takaisin kotimaan kamaralle. Nukuin sitten aivan järkyttävän huonosti, eikä tietysti miehen paniikki myöskään parantanut tilannetta... Suuntasin heti lauantai-aamuna ultraan, ja kiitos korkeammille voimille, pikku pallura oli ihan kunnossa, heilutteli siellä jalkoja ja käsiä yhtä aikaa aivan älyttömän söpösti! En muista koska olisin koskaan ollut noin paniikissa, vaikka kaikkea on etenkin työelämässä tullut eteen... Onneksi selvittiin säikähdyksellä! 
Verentulo kuitenkin loppui, mutta lopun työmatkaa olin aivan paniikissa, ja pääsin vasta myöhään illalla takaisin kotimaan kamaralle. Nukuin sitten aivan järkyttävän huonosti, eikä tietysti miehen paniikki myöskään parantanut tilannetta... Suuntasin heti lauantai-aamuna ultraan, ja kiitos korkeammille voimille, pikku pallura oli ihan kunnossa, heilutteli siellä jalkoja ja käsiä yhtä aikaa aivan älyttömän söpösti! En muista koska olisin koskaan ollut noin paniikissa, vaikka kaikkea on etenkin työelämässä tullut eteen... Onneksi selvittiin säikähdyksellä! 
M3L
Vauhtiin päässyt keskustelija
Aivan hirveä tunne tuli perjantaina työreissussa, kun yhtäkkiä paperiin tuli vessassa ihan kunnolla verta.
Voi hurja, onneksi vain säikäytti! Mutta voin kuvitella kuinka inhottava tunne tulee, ja vielä reissun päällä. Mäkin lähden perjantaina työmatkalle ja hirvittää jo valmiiksi miten tämän pahan olon kanssa jaksaa.
Lauantaina ja sunnuntaina oli tosi kökkö olo. Ahdisti ihan hirveästi (ilman syytä), oli itkuinen olo ja halusin vain nukkua koko päivän. Mitään en saanut tehtyä kumpanakaan päivänä.
Viime yönä vetelin sitten sellaiset 12 tunnin yöunet ja olin tarmoa täynnä kun heräsin! Olen siivonnut koko päivän, tein ruuan ja leivoin peltileipää. Voi kun tällaisia päiviä tulisi enemmänkin.
Viime yönä vetelin sitten sellaiset 12 tunnin yöunet ja olin tarmoa täynnä kun heräsin! Olen siivonnut koko päivän, tein ruuan ja leivoin peltileipää. Voi kun tällaisia päiviä tulisi enemmänkin.
Simsalabim
Oman äänensä löytänyt
Mulla on ainoana oireena ollut nyt viimeiset viikot jäätävä väsymys. Yhtään ei helpota tämä kaamos ja vuoden kiireisin aika... Harmittaa, kun päivisin ei ehdi kuntoilemaan ja illalla eo vaan jaksa. Kun tietää miten hyvää se tekis sekä mielelle että kropalle!
Mimppunen
Oman äänensä löytänyt
Mulla kans oli pari tosi hyvää ja reipasta päivää, valitettavasti reilusta nukkumisesta huolimatta alkanut jälleen pahoinvointi, järkyttävä väsymys ja sitä myöden alakuloisuus vaivata Kunpa se tarmokas olo palaisi pian. Neuvolassa ainakin kovasti tsempattiin että hiljalleen ne huonot päivät vähenee ja hyvät lisääntyy
No se siinä oli jotenkin niin kamalaa, että tiesi, ettei voi sännätä saman tien lääkäriin vieraassa maassa (vaikka en nyt varmaan muutenkaan olisi kesken työpäivän lähtenyt), mutta kauhukuva keskenmenosta lentokoneessa oli kyllä todella kamala. Tsemppiä työmatkalle, ja toivottavasti tulee vähemmän dramaattinen kuin minun reissustani! :)
Mimppunen
Oman äänensä löytänyt
Tiedän niin tunteen. Itse lensin Turkkiin viikoilla 8+3 ja heti seuraavana aamuna alkoi vuoto. Soitto neuvolaan ja siitä sitten paikalliselle onneksi suomea puhuvalle lääkärille. Siellä onneks halusivat heti tarkistaa että vauvalla kaikki hyvin, kuten olikin. Yön yli jäätiin tarkkailuun ja kolmen päivän vuodelevon määräsivät, mutta onneksi sillä selvittiin. Jäi vaan sellanen tunne että aiheutui lentomatkasta, enkä siksi meinannut uskaltaa lentää takaisin. Paluu sujui kuitenkin ilman ongelmia.
Veren vuoto säikäyttää aina, voin kuvitella miten se säikäyttää vielä enemmän vieraassa maassa kaukana kotoa 
Täällä on joku tautibingo menossa. Ensin oli vatsatauti ja nyt on kurkussa kaktus ja pää täynnä räkää. Ihan kauhee olo. Muut perheestä pysynyt terveinä, kai raskaana oleva nainen on helppo kohde taudeille :D
Täällä on joku tautibingo menossa. Ensin oli vatsatauti ja nyt on kurkussa kaktus ja pää täynnä räkää. Ihan kauhee olo. Muut perheestä pysynyt terveinä, kai raskaana oleva nainen on helppo kohde taudeille :D
Rikse
Vasta-alkaja
Hei! Olen uusi täällä. Ultra oli viime to ja kaikki arvot näyttäisi nyt olevan kunnossa. Olen 41v. esikoisen odottaja. Olisi kiva kontaktoitua täällä "kohtalotovereiden" kanssa:) ja ilmanmuuta osallistua mahdollisiin tapaamisiin jos niitä järjestetään. Onko täällä muuten myös ikäisiäni odottajia? Aivan kun olisin joskus törmännyt niihinkin kun lueskelin näitä. Meidän lapsen laskettu aika on 20.5. Onko muuten lähes kaikki palstalaiset siellä salaisessa foorumissa. Harmi jos sinne pääsee vain hyvin aktiiviset kirjoittajat kun en aina tiedä miten on aikaa kirjoittaa. Muutoinkin jotenkin minulle ollut hankala kirjautua tänne palstalle ja opetella käyttämään tätä kun en ole niin haka koneenkäyttäjä. Mutta palaamisiin!
Kyllä vissiin aika moni on salaisella puolella? Itse en ole, enkä kyllä ole menossakaan kun ihan satunnaisesti vain kirjottelen niin ei ole sinne asiaa
On siellä aika moni, mutta monet keskustelevat molemmissa :)
Tuosta tulikin mieleen, että pitääpä tarkistaa viestit, että joko ne riittäisi tuonne salaiselle puolelle! :) Edellisen vauvan aikana tykkäsin enemmän salaisesta puolesta, jotenkin ei ihan kaikkea halua tänne julkiselle puolelle kirjoittaa.