Neuvolassa muuten puhuttiin tuosta, että osalla paikkakunnista kaikki testataan, joka siis neuvolatädin mukaan johtuu siitä, että niillä alueilla ei ole synnärillä niin hyviä mahdollisuuksia "toimittaa" sokerivauvoja tähän maailmaan, jonka takia sitten jo alusta lähtien siirretään toisen sairaalan piiriin. Sokerivauvat kun tarvitsevat mahdollisesti paljon intensiivisempää hoitoa ja pahimmassa tapauksessa hoitoja, joita sillä alueellaa ei ole synnytyssairaalassa mahdollista tarjota. Sen takia siis kuulemma nuo eriävät sokerirasitus kriteerit.
Marraskuun höpöttelyt :)
- Ketjun aloittaja HainiH90
- Aloituspäivämäärä
Ailime
Puuhakas puhuja
Heippa pitkästä aikaa,
Mulla ei edelleenkään ole ollut vielä mitään kummempia uutisia jaettavana, joten olen hissunkissun seurannut keskusteluja vähän täältä taustalta. Nyt ajattelin kuitenkin tulla taas ilmoittautumaan.
Niin, ja tähän alkuun minultakin pahoitteluja keskenmenon kokeneille. Jaksamisia!
Sokereista: täällä meilläpäin noita ei juurikaan testailla, mitä nyt ensimmäisessä verikokeessa mittaavat sokerin verestä, mutta muuten ei tosiaan täällä purkkiin pissailla. Ekan kanssa mulla ei tosin onneksi ongelmia sokereiden kanssa ollutkaan, vaikka paino nousikin sen hurjat 30+ kiloa raskauden aikana! Jaiks muuten, pitääpä muistaa kontrolloida syömisiään hiukkasen paremmin tämän aikana...
Erilaiset perheet: Minustakin on mahtista, että täällä on monenlaista perhetyyppiä edustettuna. Me ollaan myös ihan heteroperhe, mutta lähipiirissä on muunkinlaisia perheitä, esim. miehen sisko sai vaimoineen juuri pienen tytön. :)
Sansia: Tsemppiä tissien kanssa! ;) Mulla alkoi viimeksi maidontulo todella aikaisin, muistaakseni viikolla 16... Silloin jo liivinsuojat siis käytössä, sillä muuten sain nukkua maitolammikossa. :D
Lisää omaa napaa vielä sen verran, että pahat olot ovat hävinneet, ja väsymyskin on ehkä hitusen helpottanut. Rinnat ovat vielä vähän arat, mutta eivät niin julmetun kipeät, mitä pari viikkoa sitten... Nyt tietenkin takaraivoissa on hienoinen pelko, että onkohan kaikki ihan hyvin, mutta ei kai tässä auta muu, kuin odottaa kärsivällisesti siihen ultraan saakka vaan...
Mulla ei edelleenkään ole ollut vielä mitään kummempia uutisia jaettavana, joten olen hissunkissun seurannut keskusteluja vähän täältä taustalta. Nyt ajattelin kuitenkin tulla taas ilmoittautumaan.
Niin, ja tähän alkuun minultakin pahoitteluja keskenmenon kokeneille. Jaksamisia!
Sokereista: täällä meilläpäin noita ei juurikaan testailla, mitä nyt ensimmäisessä verikokeessa mittaavat sokerin verestä, mutta muuten ei tosiaan täällä purkkiin pissailla. Ekan kanssa mulla ei tosin onneksi ongelmia sokereiden kanssa ollutkaan, vaikka paino nousikin sen hurjat 30+ kiloa raskauden aikana! Jaiks muuten, pitääpä muistaa kontrolloida syömisiään hiukkasen paremmin tämän aikana...
Erilaiset perheet: Minustakin on mahtista, että täällä on monenlaista perhetyyppiä edustettuna. Me ollaan myös ihan heteroperhe, mutta lähipiirissä on muunkinlaisia perheitä, esim. miehen sisko sai vaimoineen juuri pienen tytön. :)
Sansia: Tsemppiä tissien kanssa! ;) Mulla alkoi viimeksi maidontulo todella aikaisin, muistaakseni viikolla 16... Silloin jo liivinsuojat siis käytössä, sillä muuten sain nukkua maitolammikossa. :D
Lisää omaa napaa vielä sen verran, että pahat olot ovat hävinneet, ja väsymyskin on ehkä hitusen helpottanut. Rinnat ovat vielä vähän arat, mutta eivät niin julmetun kipeät, mitä pari viikkoa sitten... Nyt tietenkin takaraivoissa on hienoinen pelko, että onkohan kaikki ihan hyvin, mutta ei kai tässä auta muu, kuin odottaa kärsivällisesti siihen ultraan saakka vaan...
Mäkään en oo vähään aikaan mitään kirjotellut, kun oltiin mökkeilemässä ja muutenkin ollut vaikka mitä hulinaa. :)
Tosiaan isot pahoittelut niille, joilla raskaus on mennyt kesken, toivottavasti tärppää pian uudelleen! <3
Tänään käyty siis ultrassa, kaikki oli hyvin ja tuntuu taas hitusen konkreettisemmalta tämä raskaus. :) Olokin alkaa olee jo vähän parempi, en oo enää niin kuolemanväsynyt, ja pahoinvointikin on alkanut helpottaa pikkuhiljaa. Usein ilta saattaa olla pahin, mutta nyt tosiaan tuntuu paranevan päivä päivältä.
Ihanaa kun täällä on erilaisia perheitä! <3 Erilaisuus on rikkaus, niin mä ainakin ajattelen, vaikka meillä siis ihan ns. perusperhe itellä onkin.
Mutta nyt toi tyttö heräs, meenpä siis noutamaan sen tuolta pinniksestään. :)
Tosiaan isot pahoittelut niille, joilla raskaus on mennyt kesken, toivottavasti tärppää pian uudelleen! <3
Tänään käyty siis ultrassa, kaikki oli hyvin ja tuntuu taas hitusen konkreettisemmalta tämä raskaus. :) Olokin alkaa olee jo vähän parempi, en oo enää niin kuolemanväsynyt, ja pahoinvointikin on alkanut helpottaa pikkuhiljaa. Usein ilta saattaa olla pahin, mutta nyt tosiaan tuntuu paranevan päivä päivältä.
Ihanaa kun täällä on erilaisia perheitä! <3 Erilaisuus on rikkaus, niin mä ainakin ajattelen, vaikka meillä siis ihan ns. perusperhe itellä onkin.
Mutta nyt toi tyttö heräs, meenpä siis noutamaan sen tuolta pinniksestään. :)
täällä myös oltu vähän enempi taka-alalla tarkkailemassa. Oon ollut kauheen huolestunut että onko kaikki hyvin, en tiedä miksi. Oireet ei oo siis mihinkään hävinny, kuvotusta ja oksentelua edelleen. Tuonne ultra ja neuvolakuulumisien puolle jo kerroinkin että sain nyt huokasta kun tänään neuvola/lääkärissä kuulu pienen sdämmen jyskytys ihanasti massusta <3 voinko nyt hengittää? :D Viikko vielä niin olis ultra, sitä odotellessa!
Samaa mieltä kun moni muukin, mukavaa nähdä että nykyään uskalletaan olla ihan avoimesti erillaisia perheitä. Täällä myös ihan heteroperhe mutta erillaisuutta tarvitaan :)
Mutta tän täytyy nyt suunnata töihin päin, iltavuoro tiedossa, huoh, koitan koota itseni ja jaksaa!
Samaa mieltä kun moni muukin, mukavaa nähdä että nykyään uskalletaan olla ihan avoimesti erillaisia perheitä. Täällä myös ihan heteroperhe mutta erillaisuutta tarvitaan :)
Mutta tän täytyy nyt suunnata töihin päin, iltavuoro tiedossa, huoh, koitan koota itseni ja jaksaa!
Enah
Jostain jotain jo tietävä
Pikainen päivitys kuulumisiin :D Tänään se sitten vihdoin ja viimein tuli postin mukana! Varhaisultran kutsu <3 Joka on siis 12.12 klo 8 <3 Siihen on huomenna tasan kolmeviikkoa ja nyt jo ihan malttamaton, toivottavasti tää aika kuluis nopeesti ja saatais meidän toinen pikkuinen nähdä <3
Tervehdys kaikille! Se ois sitten 200 päivää laskettuun aikaan :)
Tänään käytiin ultrassa ja lapsonenhan sieltä löytyi :)
Mä lueskelin kyllä kaikki mitä tänne on kirjoteltu mutta miten mulla ei tartu mitään päähän? Kuinka laho olenkaan latvastani? Kääk! Ja tää tunnetusti pahenee pitkin raskautta...
Nyt pitäs alkaa askartelemaan ultrakuvasta korttia isovanhemmille. Tekis mieli soittaa ja kertoa mutta pidetään nyt salassa siihen asti kunnes posti heille sen kuvan tuo ;)
Tänään käytiin ultrassa ja lapsonenhan sieltä löytyi :)
Mä lueskelin kyllä kaikki mitä tänne on kirjoteltu mutta miten mulla ei tartu mitään päähän? Kuinka laho olenkaan latvastani? Kääk! Ja tää tunnetusti pahenee pitkin raskautta...
Nyt pitäs alkaa askartelemaan ultrakuvasta korttia isovanhemmille. Tekis mieli soittaa ja kertoa mutta pidetään nyt salassa siihen asti kunnes posti heille sen kuvan tuo ;)
Heippa vaan pitkästä aikaa!
Pikainen tervehdys ja päivitys kuulumisiin. Olen käynyt kyllä lueskelemassa lähes päivittäin, mutta illat menee mulla edelleen niin hirveän etomisen kourissa, että en ole jaksanut itse yhtään kirjoitella...
Ensinnäkin tietysti pahoittelut ja jaksamista kaikille keskenmenon kokeneille :(
Moon: Ihana idea toi ultrakuvasta kortti isovanhemmille. Saatamme joutua adoptoimaan idean :)
Mollamaija: Hauskaa, ollaan tosiaan saatu ja toivottavasti myös saamassa lapsemme ihan samoihin aikoihin! Meillä on tuo autodilemma myös. Joskin yksi jo löytyy ja ilman sitä ei kyllä pärjättäisi (tarvitsen itse autoa ihan töiden tekoon), mutta nyt on harkinnassa toinen. Ei millään viitsisi laittaa rahojaan kiinni moiseen rahasyöppöön, mutta miesten töiden takia arki on tosi hankalaa niinä päivinä kun mulla on auto ja mies kulkee julkisilla töihin. Esikoinen pitää melkein viedä ja hakea autolla päiväkodista, on sen verran hankalan matkan päässä ja jos auto on mulla, joudun käytännössä hoitamaan kummatkin kuljetukset. Siinä tekeekin sitten jo tiukkaa saada itse täysi työpäivä tehtyä. Mutta kuten sanoit, paluuta ei ole.. sen takia toista ei viitsisi turhaan ostaa, siihen varmaan tottuu yhtä lailla kuin yhteen :)
Omasta olosta vielä sen verran, että viime viikot ovat olleet ihan älyttömän rankkoja. Esikoinen on sairastellut ja töissä ollut järjetön kiire. Töissä olen kertonut vasta pomolle ja yhdelle lähimmälle työkaverille, joten on pakko pystyä tsemppaamaan. Siihen päälle 24/7 etominen ja ensimmäinen oksennuskin nyt sunnuntai-iltana. Lisäksi oltiin minilomalla koko porukalla viikonloppuna ja vaikka olikin mukava irroittautua arjesta, on tämä viikko lähtenyt käyntiin ihan hirmu väsymyksellä kun ei samallalailla saanut levättyä kuin kotona. Lisäksi mua on alkanut jo vähän supistella (?). En tiedä onko edes mahdollista näin varhaisessa vaiheessa, mutta tuntuu samalta kuin ekasta harjoitussupparit. Tällä on selvästi jotain tekemistä rasituksen/ väsymyksen kanssa, joten pitäisi osata ottaa vähän iisimmin.. mutta työssäkäyvälle pikkulapsen äidille se on mielestäni helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka mies kyllä on todella ihanasti nyt ottanut isointa vetovastuuta kun olen itse ihan naatti. Poden jatkuvasti kuitenkin huonoa omaatuntoa jos en tee tarpeeksi tai päinvastoin jos rasitan itseäni liikaa.. ihme ristiriita, mutta kuuluu varmaan osana tähän "tilaan". Aah, olipa ihana valittaa! :)
Pikainen tervehdys ja päivitys kuulumisiin. Olen käynyt kyllä lueskelemassa lähes päivittäin, mutta illat menee mulla edelleen niin hirveän etomisen kourissa, että en ole jaksanut itse yhtään kirjoitella...
Ensinnäkin tietysti pahoittelut ja jaksamista kaikille keskenmenon kokeneille :(
Moon: Ihana idea toi ultrakuvasta kortti isovanhemmille. Saatamme joutua adoptoimaan idean :)
Mollamaija: Hauskaa, ollaan tosiaan saatu ja toivottavasti myös saamassa lapsemme ihan samoihin aikoihin! Meillä on tuo autodilemma myös. Joskin yksi jo löytyy ja ilman sitä ei kyllä pärjättäisi (tarvitsen itse autoa ihan töiden tekoon), mutta nyt on harkinnassa toinen. Ei millään viitsisi laittaa rahojaan kiinni moiseen rahasyöppöön, mutta miesten töiden takia arki on tosi hankalaa niinä päivinä kun mulla on auto ja mies kulkee julkisilla töihin. Esikoinen pitää melkein viedä ja hakea autolla päiväkodista, on sen verran hankalan matkan päässä ja jos auto on mulla, joudun käytännössä hoitamaan kummatkin kuljetukset. Siinä tekeekin sitten jo tiukkaa saada itse täysi työpäivä tehtyä. Mutta kuten sanoit, paluuta ei ole.. sen takia toista ei viitsisi turhaan ostaa, siihen varmaan tottuu yhtä lailla kuin yhteen :)
Omasta olosta vielä sen verran, että viime viikot ovat olleet ihan älyttömän rankkoja. Esikoinen on sairastellut ja töissä ollut järjetön kiire. Töissä olen kertonut vasta pomolle ja yhdelle lähimmälle työkaverille, joten on pakko pystyä tsemppaamaan. Siihen päälle 24/7 etominen ja ensimmäinen oksennuskin nyt sunnuntai-iltana. Lisäksi oltiin minilomalla koko porukalla viikonloppuna ja vaikka olikin mukava irroittautua arjesta, on tämä viikko lähtenyt käyntiin ihan hirmu väsymyksellä kun ei samallalailla saanut levättyä kuin kotona. Lisäksi mua on alkanut jo vähän supistella (?). En tiedä onko edes mahdollista näin varhaisessa vaiheessa, mutta tuntuu samalta kuin ekasta harjoitussupparit. Tällä on selvästi jotain tekemistä rasituksen/ väsymyksen kanssa, joten pitäisi osata ottaa vähän iisimmin.. mutta työssäkäyvälle pikkulapsen äidille se on mielestäni helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka mies kyllä on todella ihanasti nyt ottanut isointa vetovastuuta kun olen itse ihan naatti. Poden jatkuvasti kuitenkin huonoa omaatuntoa jos en tee tarpeeksi tai päinvastoin jos rasitan itseäni liikaa.. ihme ristiriita, mutta kuuluu varmaan osana tähän "tilaan". Aah, olipa ihana valittaa! :)
moon- siis laho on mullakin pää ja olen saanut kärsiä siitä :( ärsyttää ku jotenkin olen muuttunu tosi hajamieliseksi ja unohtelen asioita. yks päivä unohdin, että oma äitini oli ajanut autonsa meidän pihalle siihen kohtaan, johon mä aina peruutan autoni kääntääkseni sen ja pam! äitin auto rytyssä. kerran unohdin laittaa ulko-oven kiinni ja lukkoon, kun läksin kotoa. kesken matkan piti kääntyy takaisin. silloin oli viel pakkasta, joten ois ollu talo aika kylmä, ku oltais tultu kotiin. oon unohtanut laittaa auton ovet lukkoon kaupungilla ja siis tätä rataa!
tää raskaus on erilainen ku esikoista oottaessani ja jotenkin on vähän sellainen tunne, et onkohan kaikki ok. jotenkin ois mukavempaa ku oireet ois samat ku esikoisen kaa ni se ehkä lois tunnetta, että kaikki on hyvin. mut toisaalta pitää olla onnellinen, että tässä raskaudessa ei oo tarvinnu vielä vessanpönttöä kumarrella, kuten esikoista oottaessa. äklö oloa on ollut. tässä raskaudessa mä syön jo nyt ihan älyttömän paljon enemmän ku ensimmäisessä. silloin mä väitin, ettei mulla oo mielitekoja ruuan suhteen. nyt mä kyl huomaan mättäväni sitä suuhun ihan eri tahdilla ja suklaata syön monen kuukauden tauon jälkeen. kyllä taas saavat neuvolassa huomautella painosta ;) viime raskaudessakin sitä tuli 20 kiloo ja neuvolatäti siitä vähän aina muistutteli, mutta sairaalassa lääkärit olivat tyytyväisiä siihen, että mulle oli tullut kunnolla painoo, kun lähtöpaino oli niin alhainen.
meillä alkaa kohta muuttotouhutkin ja tänäänkin kävin uudella talolla siivoomassa paikkoja. kyllä me taidetaan jouluks saada asua uudessa omassa talossa, jota ollaan jo reilut 1 ½ vuotta rakennettu :D
et tämmöistä. rv:t on 9+5. kyselinkin tuolla oireet-palstalla jo et tuleeko toisilta jo maitoa näin varhaisessa vaiheessa. vielä ei oo kukaan vastannu, joten kysyn täälläkin. tuleeko muilta jo maitoa rinnoista?
Täällä menossa rv 10+5. Tää viikko on ollut jotenkin tosi vaikee. Voimakasta väsymystä on ollut ja töissä on ollut vaikee pysyy hereillä ja voimakasta pahoinvontia on ollut. :/ Eilen oksensin ihan kunnolla, tänään on ollut helpompi päivä kyllä :)
Saa nähä et millon tää pahoinvointi helpottaa. Aamulla näköjään autto kun join mehukeittoa heti kun heräsin, oli mukissa sängyn vieressä. :) Mies on kotipuolessa käymässä vielä ainakin ensiviikon alun ja ollut koko viikon. Välillä tuntuu vaan siltä, että oon ihan yksin ja joudun hoitaa koko arjen yksin,mutta onneks puhelimessa tulee höpöteltyä useemmin päivässä, jotta saadaan kuulumiset vaihdettua. :)
Saa nähä et millon tää pahoinvointi helpottaa. Aamulla näköjään autto kun join mehukeittoa heti kun heräsin, oli mukissa sängyn vieressä. :) Mies on kotipuolessa käymässä vielä ainakin ensiviikon alun ja ollut koko viikon. Välillä tuntuu vaan siltä, että oon ihan yksin ja joudun hoitaa koko arjen yksin,mutta onneks puhelimessa tulee höpöteltyä useemmin päivässä, jotta saadaan kuulumiset vaihdettua. :)
isot pahoittelut pienensä menettäneille, paljon voimia <3
Täällä tulee käytyä vain taustailemassa, on niin jämähtänyt tuonne facebookin puolelle :) mut josko sitä taas pitkästä aikaa jotain kirjoittaisi kun olo on ihan ok.. päivittäin on kuitenkin täällä tullut käytyä uudet jutut lukemassa.
Eli täällä pahoinvoinnit jatkuu, mut ehkä jonkin verran lieventynyt, että ei tartte päiväs enään montaa kertaa halailla pönttöä. :) Esikoinen on kuumeessa, ja viime yöt on ollut tosi vähä unisia, mitä ilmeisemmin enterorokko, joten voipi olla että tauti kestää aika pitkään..
Sain tällä viikolla ripakopallisen hyviä uutisia, eli mun työt jatkuu uudessa paikassa niin kauan kunnes jään mammalomalle! ihan huikeaa :) ei tartte enään stressata :)
Ja tänään oltiinkin np-ultrassa, ja siellä kaikki ok, yksi pieni ihmisen alku siellä imeskeli peukaloa <3 Nyt sitten vaan alkaa ootella rakenneultraa, joka on tammikuun loppupuolella :)
Mut nyt tuntuu että raskaudesta pystyy alkaa nauttimaan kun pystyy, muutakin tekemään kuin makaamaan ja halailemaan pönttöä. Jaksaa paremmin esikoisen kanssa pössöttää <3
en muista onko ollut jo puhetta aiemmin, mutta aikookos joku osallistua johonkin mamma liikuntaan? :)
mä löysin pitkän etsinnän jälkeen omalta paikkakunnalta mammajoogan, ja aattelin että vois sen tammikuussa aloittaa :)
Täällä tulee käytyä vain taustailemassa, on niin jämähtänyt tuonne facebookin puolelle :) mut josko sitä taas pitkästä aikaa jotain kirjoittaisi kun olo on ihan ok.. päivittäin on kuitenkin täällä tullut käytyä uudet jutut lukemassa.
Eli täällä pahoinvoinnit jatkuu, mut ehkä jonkin verran lieventynyt, että ei tartte päiväs enään montaa kertaa halailla pönttöä. :) Esikoinen on kuumeessa, ja viime yöt on ollut tosi vähä unisia, mitä ilmeisemmin enterorokko, joten voipi olla että tauti kestää aika pitkään..
Sain tällä viikolla ripakopallisen hyviä uutisia, eli mun työt jatkuu uudessa paikassa niin kauan kunnes jään mammalomalle! ihan huikeaa :) ei tartte enään stressata :)
Ja tänään oltiinkin np-ultrassa, ja siellä kaikki ok, yksi pieni ihmisen alku siellä imeskeli peukaloa <3 Nyt sitten vaan alkaa ootella rakenneultraa, joka on tammikuun loppupuolella :)
Mut nyt tuntuu että raskaudesta pystyy alkaa nauttimaan kun pystyy, muutakin tekemään kuin makaamaan ja halailemaan pönttöä. Jaksaa paremmin esikoisen kanssa pössöttää <3
en muista onko ollut jo puhetta aiemmin, mutta aikookos joku osallistua johonkin mamma liikuntaan? :)
mä löysin pitkän etsinnän jälkeen omalta paikkakunnalta mammajoogan, ja aattelin että vois sen tammikuussa aloittaa :)
Tuli vähä nukuttuu viime yönä, melkein 12 tuntia :D huh huh. Tekis mieli keittää kahvia,mutta en voi,koska sitten kun tunnen sen kahvin hakun nenässä niin oksennan satavarmasti. huoh. Aamu alkoi ihan hyvin, eikä ollu oikein mitään pahoinvointia,mutta nyt kun on ollut tunnin hereillä niin alkaa sllanen pahaolo hiipimään pikkuhiljaa, on siis mehukeiton vuoro. :)
Rinnat on vieläkin välillä tosi arat ja välillä helpottaa se arkuun, hieman oon ehkä huomannu niiden turvonneen. Mutta näillä mennään. :)
Pitäs yrittää saada ittsensä liikkeelle ja lähteä aamulenkille,kun tuola on niin kunis sää,mutta pylly ei vaan meinaa nousta tästä penkistä. :D
Rinnat on vieläkin välillä tosi arat ja välillä helpottaa se arkuun, hieman oon ehkä huomannu niiden turvonneen. Mutta näillä mennään. :)
Pitäs yrittää saada ittsensä liikkeelle ja lähteä aamulenkille,kun tuola on niin kunis sää,mutta pylly ei vaan meinaa nousta tästä penkistä. :D
vanilj: Äitiysjoogaan ollaan menossa myös täällä :) Joogan harrastamista olisin halunnut itsekseni jatkaa, mutta se on sellaisenaan ilmeisesti raskausaikana kiellettyä, kuten myös valitettavasti tiibetiläiset riitit, joka siis myös eräänlainen joogaliikesarja on (ja jonka harjoittamisen lopettaminen näin pitkäksi ajaksi on kyllä aika kova pala itselle). Joogakoululta opin varmasti sallitut asanat, ja voin nosta riiteistäkin kysyä neuvoa, että miten niitä pitäisi muokata raskausajalle sopivaksi, eikä tarvitse ihan sohvaperunaksi täällä kotonakaan oleillessa muuttua :)
Onneksi tuo vannetanssi sopii liikuntamuodoksi koko raskauden ajan, siihen kun olen hurahtanut ihan täysin! Ja olisi multa kyllä tirahtanut kyynel jos toinenkin jos mun vanteeni olisi multa pois viety raskausuutisten myötä :D Oli jo liian pitkä tauko kun pahimpina pahoinvointiviikkoina vanne jäi nurkkaan, mutta onneksi nyt on helpottanut jo pahimman yli :)
Uiminen on alkanut myös houkuttaa. Olo tuntuu jo nyt isolta ja kömpelöltä ja kun tässä vielä kasvetaan, niin liikunta vedessä voisi luoda mukavan illuusion kehon keveydestä. Uimapuvun tosin tarvitsen, ehkä jonkun mekkomallisen mahan peittävän sellaisen kun taidan omistaa pelkkiä bikinejä..
Saisi kyllä tuo maha pian kasvaakin kunnolla. Olo on niin lihonut, ruma ja pöhöttynyt, kun maha on moninkertainen verrattuna normaaliin, mutta vauvaa siitä ei kuitenkaan vielä näy. Mua hävettää liikkua missään ja nähdä ystäviä kun keho ei tunnu omalta ja vaatteistakin enää murto-osa mahtuu päälle. Luulen, että se tästä kuitenkin helpottaa kun maha on selkeämmin vauvamaha eikä tällainen epämääräinen turvonnut pallo. Sitten voinkin taas pukeutua enemmän itseni tyylisesti kun voi käyttää oikeasti istuvia vaatteita, eikä vain kummallisen mallisia mahan peittäviä telttamekkoja..
Onneksi tuo vannetanssi sopii liikuntamuodoksi koko raskauden ajan, siihen kun olen hurahtanut ihan täysin! Ja olisi multa kyllä tirahtanut kyynel jos toinenkin jos mun vanteeni olisi multa pois viety raskausuutisten myötä :D Oli jo liian pitkä tauko kun pahimpina pahoinvointiviikkoina vanne jäi nurkkaan, mutta onneksi nyt on helpottanut jo pahimman yli :)
Uiminen on alkanut myös houkuttaa. Olo tuntuu jo nyt isolta ja kömpelöltä ja kun tässä vielä kasvetaan, niin liikunta vedessä voisi luoda mukavan illuusion kehon keveydestä. Uimapuvun tosin tarvitsen, ehkä jonkun mekkomallisen mahan peittävän sellaisen kun taidan omistaa pelkkiä bikinejä..
Saisi kyllä tuo maha pian kasvaakin kunnolla. Olo on niin lihonut, ruma ja pöhöttynyt, kun maha on moninkertainen verrattuna normaaliin, mutta vauvaa siitä ei kuitenkaan vielä näy. Mua hävettää liikkua missään ja nähdä ystäviä kun keho ei tunnu omalta ja vaatteistakin enää murto-osa mahtuu päälle. Luulen, että se tästä kuitenkin helpottaa kun maha on selkeämmin vauvamaha eikä tällainen epämääräinen turvonnut pallo. Sitten voinkin taas pukeutua enemmän itseni tyylisesti kun voi käyttää oikeasti istuvia vaatteita, eikä vain kummallisen mallisia mahan peittäviä telttamekkoja..
Kuulumisia täältäkin. Viikot hiipii eteenpäin pikkuhiljaa, viikon päästä koittaa joulukuu :)Epävarmuus edelleen läsnä, mutta sen verran on onneksi oireita- että toivoa on.
Sain kotidopplerin tänään ja heti piti koittaa. Varma en kuulemastani ole, mutta mielestäni hetkittäin tiheä kopse kuului ihan alavatsalla. Ei kyllä niin selkeä laukkaääni kuin myöhemmin aiemmissa odotuksissa on kuulunut. Ehkä se oli vauvan syke, ehkä ei :)
Ensi ti:na on lääkärineuvola, siellä varmaan kokeillaan kanssa kuunnella sydänääniä.
Sain kotidopplerin tänään ja heti piti koittaa. Varma en kuulemastani ole, mutta mielestäni hetkittäin tiheä kopse kuului ihan alavatsalla. Ei kyllä niin selkeä laukkaääni kuin myöhemmin aiemmissa odotuksissa on kuulunut. Ehkä se oli vauvan syke, ehkä ei :)
Ensi ti:na on lääkärineuvola, siellä varmaan kokeillaan kanssa kuunnella sydänääniä.
Höh, huomaan laiminlyöväni forumia nyt kun siirryin tonne naamakirjan puolelle! En ois ihan äkkiä uskonu, oon kuitenkin ollu aika riippuvainenkin tästä välillä ;) No joskos sitä vähän kuulumisia sitten minäkin kertoisin...
Uiminen on ollu mulla semmonen aikasempi harrastus ja vois sitä yrittää viritellä taas. Pakottais vaan ittensä illalla sitten kun mies tulee kotiin. Se on nimittäin kullanarvoista kun pääsee yhtään minnekään täältä hullunmyllystä! Mulla on muuten liikunta nollissa kun oon täällä niin kiinni lapsissa ja mies paljon pois. Mutta tuo uinti, se on semmosta hermolepoa, etenkin kun tulen vaan kiukkusemmaksi mitä pidemmälle raskaus etenee. Tai niin siis ainakin nuo kaksi ekaa odotusta ovat menneet ;) Parempi ois murjottaa siellä altaassa tai istua vaikka saunassa, ihan rauhassa. Uniniille vinkkinä että mä oon ainakin pärjänny raskausajan pelkillä bikineillä. Isommat liivit jouduin ostamaan kun tissit kasvoi mutta kaksiosainen uikkari antaa paremmin tilaa mahalle kasvaa, ei tartte ostaa äitiysuikkaria erikseen.
Tänään vetäsin äitiyshousut ekaa kertaa jalkaan. Tarttin mustia housuja ja mun normaalit housut painoi vähän. Aika järkyttävää sinänsä että nää mitkä on mulle olleet aikasemmin löysät housut ja käytössä vasta loppuraskaudessa niin olikin nyt sopivat (siis pyllystä). Sen sijaan alkuraskauden farkut oli turhan kireet. Voi elämä.
Nukkuminen... Aaah ihanaa! Meidän esikoinen on nyt viikonloppuhoidossa mun kaverilla joten oon kerrankin saanu nukkua! Ihan luksusta! Aamulla nukuin siihen kunnes päänsärky mut herätti ennen tyttöä ja sitten vielä päikkärit päälle! Normaalisti nää on kaukaisia haaveita vain. Ja muutenkin talo on rauhallinen ja saa ladata akkuja. Luksusta!
Uiminen on ollu mulla semmonen aikasempi harrastus ja vois sitä yrittää viritellä taas. Pakottais vaan ittensä illalla sitten kun mies tulee kotiin. Se on nimittäin kullanarvoista kun pääsee yhtään minnekään täältä hullunmyllystä! Mulla on muuten liikunta nollissa kun oon täällä niin kiinni lapsissa ja mies paljon pois. Mutta tuo uinti, se on semmosta hermolepoa, etenkin kun tulen vaan kiukkusemmaksi mitä pidemmälle raskaus etenee. Tai niin siis ainakin nuo kaksi ekaa odotusta ovat menneet ;) Parempi ois murjottaa siellä altaassa tai istua vaikka saunassa, ihan rauhassa. Uniniille vinkkinä että mä oon ainakin pärjänny raskausajan pelkillä bikineillä. Isommat liivit jouduin ostamaan kun tissit kasvoi mutta kaksiosainen uikkari antaa paremmin tilaa mahalle kasvaa, ei tartte ostaa äitiysuikkaria erikseen.
Tänään vetäsin äitiyshousut ekaa kertaa jalkaan. Tarttin mustia housuja ja mun normaalit housut painoi vähän. Aika järkyttävää sinänsä että nää mitkä on mulle olleet aikasemmin löysät housut ja käytössä vasta loppuraskaudessa niin olikin nyt sopivat (siis pyllystä). Sen sijaan alkuraskauden farkut oli turhan kireet. Voi elämä.
Nukkuminen... Aaah ihanaa! Meidän esikoinen on nyt viikonloppuhoidossa mun kaverilla joten oon kerrankin saanu nukkua! Ihan luksusta! Aamulla nukuin siihen kunnes päänsärky mut herätti ennen tyttöä ja sitten vielä päikkärit päälle! Normaalisti nää on kaukaisia haaveita vain. Ja muutenkin talo on rauhallinen ja saa ladata akkuja. Luksusta!
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Täällä myös yksi naamakirja-jumiutunut... mutta kiva nähdä, että täälläkin puolella vielä on tapahtumaa! Kuinkas monta täällä on sellaista, jotka ei ollenkaan naamakirjaile meidän kanssa? Mun on hirveän hankala yhdistellä nimimerkkejä ja oikeita nimiä, sori... :(
Höttöpäisyys on kyllä täällä mullakin. Töissä yks päivä nauroivat mulle ihan katketakseen, kun unohtelin totaalisesti asioita. Ja keskiviikkona kävin kaupungilla, menin sokokselle tarkoituksena piipahtaa nopeesti lastenvaateosastolla ja hissi sattui olemaan näppärämmin hollilla. Menin sisään ja peilailin peilikuvaani siinä kaikessa rauhassa. Kunnes ehkä puolen minuutin seisoskelun jälkeen vasta tajusin, että ainiin, mä tulin tänne hissiin ja mun pitäis painaa tota nappulaa, et jotain tapahtuis! :D Hieman oli tyhmä olo!
Onneks mulla ei oo pientä lasta tässä vielä rinnalla, tuo puuria vajaa 3v sentään tajuaa pitää jo vähän huolta itsestäänkin, enkä ehkä kovin todennäköisesti unohda sitä johonkin! :O
Liikuntaharrastuksia kaipailisin myös, ei vaan meidän perheen arkirytmi oikeen anna siihen saumoja. Varmasti voisin vaatia aktiivisemmin omaa aikaa viikonlopuille käydäkseni just esim. vesiurheilemassa, mutta ei vaan tuu lähdettyä. Nyt alkaa kyllä häämötellä ne keskiraskauden ihanat energiavirtaukset, eli josko tää vielä tästä! :)
Toki kerran viikkoon tulee altaassa lilluttua, kun harrastetaan perhesukellusta. Jos mulla ei oo ohjausvuoroa, niin käyn 45 min oman ipanan kanssa, ja ohjausvuoroina siellä saakin lillua sitten pari tuntia putkeen. Vaan ei kyllä oo tietoakaan lihaksista, hirvittää hieman, että mitähän synnytyksestä ja toipumisesta vielä tulee! Saati niistä varmasti pian alkavista nivuskivuista, joista saan kiittää tätä itse hankittua elopainoa sekä synnynnäisesti yliliikkuvia niveliä. Hiphurraa vaan!
Joku kyseli maidontulosta, en enää löytänyt kuka. Ei vuoda mun tissit, tosin mä en ollu esikoisenkaan kanssa kovin menestyksekäs imettäjä... maidot nous vasta reilu 3vrk synnytyksen jälkeen :S Mutta et oo ensimmäinen joka kertoo tissien vuotavan! Taitaa olla usein niin, että alkuraskaudesta ne vuotelee, sitten saattaa olla hiljasempaa ja lopussa taas jatkaa vuotoa. Ei se kyl varmana kovin mukavaa oo, toivottavasti ei nyt sit ihan hullunlailla valuttelis! :)
Mä se tuossa jo kuolailin uusia vaunuja... juurikaan muita hankintoja ei tarvii tehdä, joten mun mielestä on oikein perusteltua sijoittaa ne vaaditut sataset sitten sellaisiin vaunuihin, jotka haluan. Eikö? ;) (Haen nyt vertaistukea täältä, koska mun mies ei ollut yhtään samaa mieltä asiasta :D)
Höttöpäisyys on kyllä täällä mullakin. Töissä yks päivä nauroivat mulle ihan katketakseen, kun unohtelin totaalisesti asioita. Ja keskiviikkona kävin kaupungilla, menin sokokselle tarkoituksena piipahtaa nopeesti lastenvaateosastolla ja hissi sattui olemaan näppärämmin hollilla. Menin sisään ja peilailin peilikuvaani siinä kaikessa rauhassa. Kunnes ehkä puolen minuutin seisoskelun jälkeen vasta tajusin, että ainiin, mä tulin tänne hissiin ja mun pitäis painaa tota nappulaa, et jotain tapahtuis! :D Hieman oli tyhmä olo!
Onneks mulla ei oo pientä lasta tässä vielä rinnalla, tuo puuria vajaa 3v sentään tajuaa pitää jo vähän huolta itsestäänkin, enkä ehkä kovin todennäköisesti unohda sitä johonkin! :O
Liikuntaharrastuksia kaipailisin myös, ei vaan meidän perheen arkirytmi oikeen anna siihen saumoja. Varmasti voisin vaatia aktiivisemmin omaa aikaa viikonlopuille käydäkseni just esim. vesiurheilemassa, mutta ei vaan tuu lähdettyä. Nyt alkaa kyllä häämötellä ne keskiraskauden ihanat energiavirtaukset, eli josko tää vielä tästä! :)
Toki kerran viikkoon tulee altaassa lilluttua, kun harrastetaan perhesukellusta. Jos mulla ei oo ohjausvuoroa, niin käyn 45 min oman ipanan kanssa, ja ohjausvuoroina siellä saakin lillua sitten pari tuntia putkeen. Vaan ei kyllä oo tietoakaan lihaksista, hirvittää hieman, että mitähän synnytyksestä ja toipumisesta vielä tulee! Saati niistä varmasti pian alkavista nivuskivuista, joista saan kiittää tätä itse hankittua elopainoa sekä synnynnäisesti yliliikkuvia niveliä. Hiphurraa vaan!
Joku kyseli maidontulosta, en enää löytänyt kuka. Ei vuoda mun tissit, tosin mä en ollu esikoisenkaan kanssa kovin menestyksekäs imettäjä... maidot nous vasta reilu 3vrk synnytyksen jälkeen :S Mutta et oo ensimmäinen joka kertoo tissien vuotavan! Taitaa olla usein niin, että alkuraskaudesta ne vuotelee, sitten saattaa olla hiljasempaa ja lopussa taas jatkaa vuotoa. Ei se kyl varmana kovin mukavaa oo, toivottavasti ei nyt sit ihan hullunlailla valuttelis! :)
Mä se tuossa jo kuolailin uusia vaunuja... juurikaan muita hankintoja ei tarvii tehdä, joten mun mielestä on oikein perusteltua sijoittaa ne vaaditut sataset sitten sellaisiin vaunuihin, jotka haluan. Eikö? ;) (Haen nyt vertaistukea täältä, koska mun mies ei ollut yhtään samaa mieltä asiasta :D)
käyttäjä45wi
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä vietellään hiljaiseloa, lueskelemassa käyn päivittäin mutta kirjoittaminen on aika vähällä. Olo on kauniisti sanottuna karmea, pahoinvointi on jatkuvaa, vaan oksennus helpottaa joksikin aikaa. Ja esikoinen pitää liikkeessä, kävelemään opettelu tuntuu olevan tauolla kun löytyi jotain hauskempaa, nimittäin kiipeily. Saa olla silmät selässäkin eikä millään jaksaisi.
Ensi keskiviikkona olisi toinen neuvola jossa kuunnellaan sydänäänet. Täällä pitää olla äänet kuultuna ennen np ultraa jota saakin vielä muutaman viikon odottaa...
hammaskeiju
Silmät suurina ihmettelijä
Pitänee minunkin uutena jäsenenä kirjoittaa muutamasta esille nousseesta teemasta ja puhua myös omaa mieltä askarruttavista asioista :)
Viestiketjun alussa puhuttiin yllärivauvoista. Kohdallamme ei voida puhua varsinaisesta yllärivauvasta, sillä olin mieheni kanssa päättänyt jättää ehkäisyn pois naimisiin menon jälkeen. Tarkoitus oli kaikessa rauhassa alkaa yrittää lasta, mutta eihän siinä paljoa ehditty yrittää, kun jo heti ekasta kerrasta tärppäs :)
Pidän lapsista, työskentelen heidän parissa ja olen aina halunnut äidiksi, mutta varsinaista vauvakuumetta minulla ei ole ollut koskaan. Näen itseni äitinä jo hieman isompien lasten kanssa (2 v. ja siitä ylöspäin), mutta itse vauva-aika jopa pelottaa... Siksi raskausuutinen sai minussa aikaan pienimuotoisen paniikkireaktion.
Olen kuitenkin hyvin iloinen tästä uutisesta, ja tiedän olevani onnellisessa asemassa, kun minun on mahdollisuus saada lapsia! Ja viestiketjun pahoinvointiosuutta lueskellessani koen olevani myös hyvin onnellisessa asemassa, kun en ole kärsinyt juuri minkäänlaisesta pahoinvoinnista raskauden aikana (pientä ällötyksen tunnetta lukuunottamatta)!?! Kertomuksianne lukiessanne nousee vilpittön sympatia pintaan <3
Sen sijaan voimakkaasta väsymyksestä, ja hyvinkin kivuliaista alavatsakivuista kärsin aivan ensimmäisten raskausviikkojen aikana (väsymyksestä kärsin vieläkin). Alavatsakivut myös paljastivat raskauden, jota aluksi luulin ulpisuolen tulehdukseksi/puhkeamiseksi :D Heräsin nimittäin keskellä yötä voimakkaaseen kipuun, eikä mieleeni juolahtanut raskaus ensimmäisenä. Keskellä yötä mieheni sitten googletti eri sairauksia/oireita läpi, joiden kautta raskausepäilyt heräsivät. Seuraavana päivänä raskaustesti näyttikin plussaa, tosin heikkona viivana. Myös kohdun ulkopuolinen raskaus oli mielessä, mutta tämäkin osoittautui vääräksi luuloksi, sillä pääsin heti alkuraskauden ultraan.
Viestiketjun alussa puhuttiin yllärivauvoista. Kohdallamme ei voida puhua varsinaisesta yllärivauvasta, sillä olin mieheni kanssa päättänyt jättää ehkäisyn pois naimisiin menon jälkeen. Tarkoitus oli kaikessa rauhassa alkaa yrittää lasta, mutta eihän siinä paljoa ehditty yrittää, kun jo heti ekasta kerrasta tärppäs :)
Pidän lapsista, työskentelen heidän parissa ja olen aina halunnut äidiksi, mutta varsinaista vauvakuumetta minulla ei ole ollut koskaan. Näen itseni äitinä jo hieman isompien lasten kanssa (2 v. ja siitä ylöspäin), mutta itse vauva-aika jopa pelottaa... Siksi raskausuutinen sai minussa aikaan pienimuotoisen paniikkireaktion.
Olen kuitenkin hyvin iloinen tästä uutisesta, ja tiedän olevani onnellisessa asemassa, kun minun on mahdollisuus saada lapsia! Ja viestiketjun pahoinvointiosuutta lueskellessani koen olevani myös hyvin onnellisessa asemassa, kun en ole kärsinyt juuri minkäänlaisesta pahoinvoinnista raskauden aikana (pientä ällötyksen tunnetta lukuunottamatta)!?! Kertomuksianne lukiessanne nousee vilpittön sympatia pintaan <3
Sen sijaan voimakkaasta väsymyksestä, ja hyvinkin kivuliaista alavatsakivuista kärsin aivan ensimmäisten raskausviikkojen aikana (väsymyksestä kärsin vieläkin). Alavatsakivut myös paljastivat raskauden, jota aluksi luulin ulpisuolen tulehdukseksi/puhkeamiseksi :D Heräsin nimittäin keskellä yötä voimakkaaseen kipuun, eikä mieleeni juolahtanut raskaus ensimmäisenä. Keskellä yötä mieheni sitten googletti eri sairauksia/oireita läpi, joiden kautta raskausepäilyt heräsivät. Seuraavana päivänä raskaustesti näyttikin plussaa, tosin heikkona viivana. Myös kohdun ulkopuolinen raskaus oli mielessä, mutta tämäkin osoittautui vääräksi luuloksi, sillä pääsin heti alkuraskauden ultraan.
Heippahei
olenkin ihmetelly miksi tänne on tullu hiljaisempaa, mutta onko kaikki sielä facen puolella kirjottelemassa? Mä en oo sinne vielä uskaltautunu liittyä :P
Pahoinvointi on onneksi alkanu helpottamaan, enään ei oo oksu lentänyt, kuvotusta ja närästystä kylläkin on.
Liikunnasta: Harrastan zumbaa ja aion jatkaa sitä niin kauan kun vaan onnistuu. uiminen myös kiinnostaisi, mutta sit pitäis varmaa uikkarit löytää kun vain myöskin bikineitä löytyy. Lisäksi pyöräilen aika paljon ja vielä kun ei ole liukasta niin onnistuu sekin toistaiseksi :)
Meillä oli duunin pikkujoulut ja sielä selvis aika monelle että vauva tulossa kun en drinkkeihin koskenu. Kaikki oli kyllä ihania ja onnittelivat innoissaan :) Oon vaan vieläkin jostakin syystä huolestunut ja odotan vaan että päästään tiistaina ultraan ja kaikki olis hyvin! Se, että viikolla lääkärissä sydänäänet kuulu sai vaan hetkeksi olon helpottumaan, mutta nyt taas hermoilen... pöh. :/
olenkin ihmetelly miksi tänne on tullu hiljaisempaa, mutta onko kaikki sielä facen puolella kirjottelemassa? Mä en oo sinne vielä uskaltautunu liittyä :P
Pahoinvointi on onneksi alkanu helpottamaan, enään ei oo oksu lentänyt, kuvotusta ja närästystä kylläkin on.
Liikunnasta: Harrastan zumbaa ja aion jatkaa sitä niin kauan kun vaan onnistuu. uiminen myös kiinnostaisi, mutta sit pitäis varmaa uikkarit löytää kun vain myöskin bikineitä löytyy. Lisäksi pyöräilen aika paljon ja vielä kun ei ole liukasta niin onnistuu sekin toistaiseksi :)
Meillä oli duunin pikkujoulut ja sielä selvis aika monelle että vauva tulossa kun en drinkkeihin koskenu. Kaikki oli kyllä ihania ja onnittelivat innoissaan :) Oon vaan vieläkin jostakin syystä huolestunut ja odotan vaan että päästään tiistaina ultraan ja kaikki olis hyvin! Se, että viikolla lääkärissä sydänäänet kuulu sai vaan hetkeksi olon helpottumaan, mutta nyt taas hermoilen... pöh. :/
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Hih, tervetuloa joukkoon matkaan hammaskeiju! :)
Saattaisit muuten nauttia lueskelusta tuolla olikohan se nyt helmikuistan (Moon??) 2010 odottajien "Jos ei jaksakaan intoilla" pinossa. Ei siellä siis enää taida aktiivista keskustelua olla, mutta itse nautin kovasti heidän keskusteluidensa seuraamisesta. Kuulostaa vähän samalta tuo sun fiilis, että vauvakuumetta ei oo, mutta äidiksi tulo oli kyllä ajatuksissa.
Ja Ellie, älä sure, eiköhän vauvalla oo siellä kaikki hyvin. Taitaa kuulua taudinkuvaan juuri näillä viikoilla nuo epäilykset, ettei kaikki oiskaan hyvin.... oireet alkaa helpottaa ja keskiraskauden energiat tuloillaan - kyllähän siinä itse ainakin oon monesti pelästynyt, että apua, entä jos jotain onkin käynyt... Tsemppiä siis tiistaille, mä joudun torstaihin asti sinnitellä. Sydän on kuitenkin kans nähty lyövän silloin 8. viikolla, mut siitähän on jo viikkotolkulla aikaa!
Ja aika vilkasta siellä facen puolella tosiaan on, mutta musta on ihan kiva nähdä, että pulinaa täälläkin vielä :)
Saattaisit muuten nauttia lueskelusta tuolla olikohan se nyt helmikuistan (Moon??) 2010 odottajien "Jos ei jaksakaan intoilla" pinossa. Ei siellä siis enää taida aktiivista keskustelua olla, mutta itse nautin kovasti heidän keskusteluidensa seuraamisesta. Kuulostaa vähän samalta tuo sun fiilis, että vauvakuumetta ei oo, mutta äidiksi tulo oli kyllä ajatuksissa.
Ja Ellie, älä sure, eiköhän vauvalla oo siellä kaikki hyvin. Taitaa kuulua taudinkuvaan juuri näillä viikoilla nuo epäilykset, ettei kaikki oiskaan hyvin.... oireet alkaa helpottaa ja keskiraskauden energiat tuloillaan - kyllähän siinä itse ainakin oon monesti pelästynyt, että apua, entä jos jotain onkin käynyt... Tsemppiä siis tiistaille, mä joudun torstaihin asti sinnitellä. Sydän on kuitenkin kans nähty lyövän silloin 8. viikolla, mut siitähän on jo viikkotolkulla aikaa!
Ja aika vilkasta siellä facen puolella tosiaan on, mutta musta on ihan kiva nähdä, että pulinaa täälläkin vielä :)
Ailime
Puuhakas puhuja
Tervetuloa mukaan minunkin puolestani, Hammaskeiju! :)
Mä en ole myöskään vielä uskaltanut liittyä FB-ryhmään, kun edelleenkään raskaudelle ei ole muuta varmistusta kuin alun testit. Ultraan pääsen vihdoinkin keskiviikkona, joten sittenhän se selviää, että olenko ihan oikeasti raskaana, vai vaan muka. :)Mukava olisi päästä sukulaisillekin kertomaan, mutta oottelen siis siihen ultraan ainakin vielä.
Mä en ole myöskään vielä uskaltanut liittyä FB-ryhmään, kun edelleenkään raskaudelle ei ole muuta varmistusta kuin alun testit. Ultraan pääsen vihdoinkin keskiviikkona, joten sittenhän se selviää, että olenko ihan oikeasti raskaana, vai vaan muka. :)Mukava olisi päästä sukulaisillekin kertomaan, mutta oottelen siis siihen ultraan ainakin vielä.