Marraskuun höpöttelyt :)

H

HainiH90

Silmät suurina ihmettelijä
Heips! Mun mielestä kannattais tälleen kuukausittain tehdä aina tämmönen yleisen keskustelun paikka, löytäis paremmin tekstit ettei tarvi ihan miljoonaa sivua selata läpitte :)
Miten muilla sujuu odotus? Täällä ihan jees, mitä nyt pahoinvointia on... en oo vieläkään soitellu neuvolan suuntaan, olis varmaan jo korkea aika.. ;o
 
Täällä on jo soiteltu neuvolaan. Neuvola-ajan sain vasta rv 10, kuten edelliseltä lapseltakin. :)

Täällä pahoinvointia on, ei semmosta kuten edelliseltä(pää vessanpytyssä 24/7 rv 7-10), mutta kuitenkin tuntuu et huimaa ja on huono olo. Väsymys on ihan KAAMEE.. :D

Ite ei oo tainnu vielä oikein käsittää, miten jännän asian äärellä sitä taas ollaan.. :)
 
Hmmm pitäisköhän tosiaan siirtyä tähän osioon rupattelemaan :)  Jotenkin sitä helpommin meinaa kirjoittaa tonne Ooooo -osioon kun käy siellä lueskelemassa.

Täällä on ihan hirvee keli!  Tulee tiskirättejä taivaan täydeltä ja maassa joku metrin verran loskavelliä yyyyyyyh.  Onneks ei tartte tänään enää ulkona käydä, riitti kun käytiin viemässä ja hakemassa poika kerhoon.  Tai no samalla kävin tytön kanssa viemässä pissanäytteen labraan.  Ja ööö no käytiin hesessä :)  Tyttö söi muutaman maissinaksun (ai että mä rakastan hyvin varusteltua käsilaukkuani <3 ) ja itse ihanan hampurilaisaterian.  Meinas kyllä alkaa etoa loppupuolella se kaikki mutta sinnikkäästi vetelin aterian naamaani.  Jospa nyt välttyis muutaman tunnin pahoinvoinnilta.

Heh, tuli sähköpostiin vaun uutiskirje jossa kerrottiin kuinka pahoinvointi saattaa jo tässä vaiheessa helpottaa.  Ja hahhah, nythän se vasta on pahimmillaan!  Mutta jos menee niin kuin edellisissä raskauksissa niin ei onneksi pitäis olla enää monta viikkoa jäljellä.

Ultraan tasan kaksi viikkoa aikaa, iiiiik!
 
Tämähän on hyvä uus ketju laittaa joka kuulle niin pystyy paremmin seurailla :)

Moon: sepä täällä kans vain pahentunut pahoinvointi, ei helpottunut... mutta samallalailla meni esikoisen aikana, rv 16 vasta alkas helppaamaan. Joten ei auta ku oottaa :)

Eli täällä tosiaan pahoinvointi sen kuin vain pahenee... ja väsy ei vieläkään tahdo antaa periksi.
Esikoisella selkeesti alkanut uhma, ja joka asiasta käydään nyt taistoa. Kyllä osaakin pienelle olla jo kova tahto.
Mut nyt täytyy mennä ottaan päikkärit, nukahdan pytyyn muuten :)
 
Hei ja onnea Elmiiralle ihanista uutisista ja tervetuloa takaisin odottavien joukkoon!

Meillä on pojalla kanssa uhma päällä. Täytti siis juuri eilen 2 v. Nukkumaan meno on nyt monta yötä mennyt hirveän taistelun kanssa klo: 21-21.30, vaikka yleensä kertoo noin klo: 20.30 olevansa väsynyt ja sitten on avan viety sänkyyn ja sinne on itsekseen nukahtanut. Noi illat on rankkoja kun itse on väsynyt ja toisella uhmaa ja enrgiaa riittää. No ohi menevä vaihe taas :D.

Täällä siis oireet samoina: iltapuolen pahoinvointia (krapula oloa), mikään ei maistu, mutta pakko on syödä että olo ei pahene. Haluttais kovasti syödä herkkuja, mutta kun ei maistu! Onneksi tietää että jouluun mennessä helpottaa : D. Ja tota hesen/mäccärin ruokaa mulla tekee kanssa useasti päivisin mieli! Pari kertaa on tullut vasta kyllä käytyä. Lisäksi väsy on kova ja rinnat kasvaneet.

Viikon päästä maanantaina nyt sitten olisi np-ultra!! Ihanaa!

Mokus ja Nyytti 10+1
 
Heippa!

Jospa mä nyt sitten tännekin taas kirjoittelisin jotain. Oon ollut niiiiiin väsynyt, että mitään en jaksais tehdä. 

Mä en ole päässyt oksentelemaan, mutta huono olo on ihan koko ajan. Kaikki ruoka ällöttää, ja silti tekisi mieli syödä jotain. Olen hamstrannut kotiin jogurttia, raejuustoa ja sitrushedelmiä, sillä ne sentään maistuvat. 

Tänään kävin ekaa kertaa kätilön vastaanontolla rupattelemassa, mutta vielä ei kuunneltu sydänääniä, sillä viikkoja on vasta n. 7 (+1?). Ultran varasin, ja se on 28.11. Sitä odotellessa siis. (Sori, en jaksa postata tätä pikkujuttua tuonne eri listaan...)

Elmiiralle tervetuloa takaisin joukkoon! Itsellä samantapaiset kokemukset ekassa raskaudessa. Viikolla 8 vielä täysin epäpätevä ultraaja ei löytänyt kohdusta muuta kuin ruskuaispussin, ja passitti kaavintaan. Seuraavana päivänä kaavinta-aikaa varatessa vielä sain mieleeni, että kyllä mulla raskausoireet vielä tuntuu, ja vaadin (!) päästä ultraan, ja kun pääsin, niin sielläpä sitten näkyikin ihan elävä vauva ja sykkivä sydän. Ekassa raskaudessa tosiaan myös vuotoja tuli viikolle 16 saakka. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä tuossa se ekan raskauden tulos sohvalla nyt katsoo vieressäni Pikku Kakkosta TVKaistan kautta. :)

Äh, mä heilautan itseni nyt tähän sohvalle myös. Morot!
 
Mahtavia uutisia Elmiira!! Ihanaa, että saat jatkaa odotusta!

Itellä tänään 9+ ja huomenna ensimmäinen neuvola. Eilen ollaan kokeiltu koti dopplerilla kuunnella sydänääniä, mutta ei saatu kuuluviin :( 
Ajattelin huomenna kysästä josko siellä voitais kuunnella. Ja toivon todella, että ne myös kuuluu. Jos ei vielä huomenna niin jossain vaiheessa kuitenkin! 
Toivottavasti saan huomenna varailtua jo ultran! 
 
Pakko nopsaa vaan kirjottaa, että uskomattomia uutisia Elmiira!!! <3 En voi edes kuvitella tunnetta, aivan mieletöntä. :)
 
Sama juttu täällä. Väsyttää niin vietävästi koko ajan, ettei jaksais edes tänne kirjoitella. Silloin on ihan pirtee, kun nukkuu yöllä 11 tuntia ja päivällä parin tunnin päikkärit. Muuten on ihan zombi. Harmi vaan, että töissäkin pitää käydä. Eikä tosiaan esikoisen uhma väsymystä ainakaan helpota...

Mullakin edelleen ällötys tietyistä ruuista. Lähinnä kaikista herkuista. Eipä tuu ainakaan extrapainoa.

Onko muut toista tai vaikkapa kolmatta odottaneet huomanneet, että keho jotenkin muuntuu raskauskehoksi nopeammin? Mulla ainakin maha on jo ihan pömppö ja rinnat imetyskunnossa, ihan eri tavalla kuin esikoisen kanssa. Vaikea kohta peitellä enää tätä raskautta.
 
Ihania uutisia Elmiira!! Kaikki olikin siis paremmin!! Ihanaa!! :)) 

Täällä kokopäivänen ei-jaksa-tehdä-mitään-fiilis painaa päällä- Myö satunnaista pahoinvointia ilmenee, jos ei syö tarpeeks usein kuitenkaan ei oksentaa tarvi. Työtkään ei houkuttelis yhtään kun tietää, että siellä se paha olo vaan moninkertastuu kun asiakkaat tulee siihen eteen hönkimään just polttaneena yms. Koita nyt siinä pitää naama peruslukemilla kun tuntuu, että kohta tulee ylös.

Elpenor: Mulla on ihan kokoajan semmoin mahapömppö olo ja itseasiassa näyttää, että oisin paljon pidemmällä kun oon vaan rennosti ja annan masun pömpöttää :D 

Tänään oli mun äiti käymässä kylässä, niin neiti päätti vetästä sen vau-kirjan sen odotuskirjasen kaikkien nähtäville. Pistettii se äkkii piiloo, mutta en tiiä kerkeskö nää näkemää sen. Ainaki myöhemmin kun oli puhetta risteilystä, missä olin su-ma ni, äiti kysy multa että oliko mä kännissä. Tuli vaan vastattuu siihen, että "eihän siellä nyt selvinpäin ois kestäny" :D No jos 1½ viikon päästä kertois sitten :D
 
Kiitos kaikille, mä täällä itse vieläkin sulattelen tätä uutista :) Jotenkin niin uskomaton juttu!

Sanna Koo: En ole pyytänyt selvitystä. Kävin yksityisellä sillon ultrassa, jossa niillä oli tarkat laitteet ja lääkäri vaikutti pätevältä. Näin itse koko ultrauksen ajan sen ruudun ja siellä ei edes hyvällä mielikuvituksella näkynyt mitään. Toki mä en ole asiantuntija vaan lääkäri on - tai ainakin hänen ois pitänyt olla. Sain myös mukaan kuvat tyhjästä sikiöpussista että voin näyttää ne Kättärillä ja he voivat vertailla onko edistystä tapahtunut.

Toki tämä yksityisen lääkäri kertoi, että on olemassa mahdollisuus, että raskaus onkin alkanut luultua myöhemmin, ja siksi ei vielä näy mitään. Musta on kai vaan tullut niin kyyninen, että en halunnut siihen mahdollisuuteen uskoa, etten joutuisi pettymään taas. Ja kaikkien laskujen mukaan tuolla ekassa ultrassa ois pitänyt jotain näkyä, vaikka raskaus olisi alkanut myöhemmin. Sikiön mitan mukaan eka ultrassa oli siis todellisuudessa vasta rv 5+3 (kun luulin olevan 6+4), mutta ainakin teoriassa sydämen olisi pitäny jo silloin sykkiä.

Jotenkin myös kaikki muut palat loksahti kohdalleen. Arvelin jo aiemmin, että mun ovis tulee kummallisesti kierron lopussa eikä puolivälissä ja siksi varmaan raskautuminen on ollut vaikeaa. Lisäksi mulla oli kiinnittymisvuotoa 11.-13.10. mikä täsmää sikiön koon mukaisiin raskausviikkoihin. Luulin sillon, että menkat alkaa.

Mut joo yhtäkaikki, nyt vaan toivon, että tämä pikkuinen kestää mukana!

Koitan pian päästä mukaan taas teidän juttuihin :) Ehdin tuossa viikon tauon aikan jo tippua kärryiltä, että mistä täällä juuri nyt puhutaan.
 
Hei ihan mahtavaa neppis- !! Täällä tuuletetaan messissä kovasti. Maailma alkaa pikkuhiljaa muuttua monessa suhteessa paremmaksi, tai ainakin suvaitsevammaksi, paikaksi :) 

Olen itse ollut pari päivää ihmeissäni, että missäs mun raskausoireeni oikein ovat. Melkein on alkanut pelottaa, kun enää ei ole kuin vatsan turvotusta iltaisin (eilen illalla maha näytti jo ihan vauvamahalta tiukassa t-paidassa. Ei mulla edes paha turvotus ole aiemmin ihan tuon näköiseksi mahaa pyöristänyt) ja hieman rintojen aristamista.. Nyt sitten päätin keittää kahvia ja kokeilla millainen olo siitä tulee. Melkein alkuun pelästyin vielä lisää kun ihan hyvällä maulla sitä siemailin, mutta alle puolessavälissä kuppia alkoi ällöttää tuo liemi ja alkoi puskea pientä huonovontisuuttakin esille.

Vaikka se pahoinvointi ja kestokrapulaolo ovatkin ikäviä, niin kyllä niitä takaisin kaipaisin, tietäisi ainakin olevansa oikeasti raskaana.

Mitä olette muuten mieltä tatuointien ottamisesta raskaana ollessa? Käsittääkseni siihen ei juuri riskejä sisälly, korkeintaan tulehdusvaara. Ajattelin siis varailla aikaa tatuoijalle. Mulla on yksi iso ikuisuusprojekti iholla kesken, ja haluaisin sen nyt alkuraskaudesta valmiiksi, ennen kun keho kerää rasvavarastoa imetystä varten. Kuva on tosin onneksi paikassa, joka ei paljoa leviä, mutta silti.. Vielä olisi pari tatuointikertaa jäljellä, ja nyt on uusia ideoitakin kuvaan kun haluan pientä synboliikkaa kohdun asukista siihen <3
 
Heippa! Tässä on vietelty jokunen tovi hiljais eloa kun on joutun pohtiin niin vaikeita asioita. Tuossa viime viikon alussa alko jo tuntuun että päästäis miehen kanssa ehkäpä jonkilaiseen yhteisymmärrykseen ja pieni toivonkipina alkoi nousta. Viime sunnuntaina meidän pienellä nöpöllä tais itellään mennä hermo meidän jahkailuun joten hän päätti sitten itse tulla pihalle ja päättää meidän stressin.
Harmittaa tietenkin ihan hirveesti, mutta täytyy koittaa vaan ajatella positiivisesti.
Kun yksi ovi takana sulkeutuu niin edessä uusi aukeaa. Mulle tuli siis kutsu työhaastatteluun eli mahdollisuus olis vakkaripaikkaan ihan oman alan hommiin. Sovittiinkin jo että jos saan sen paikan niin me koitetaan sillain harkitusti ja suunnitellusti sitä vauvatehtailua sitten uudemman kerran heti koeajan jälkeen.
Kai meillä tuo mies tän menetyksen jälkeen vasta konkreettisesti hokas sen kuinka iso ja tärkee juttu tää mulle oli...
 
Booris13:  Voi ei, surullisia uutisia!  Onnea kuitenkin työhaastatteluun ja toivottavasti pääsette sitten suunnittelemaan perheenlisäystä!  Voimia sinne suruusi!

neppis-: Vaun kirja on kyllä hieno opus monin tavoin :)  Mullekin se tulla tupsahti postissa kun en sitä neuvolasta saanut.

elpenor:  Musta tuntu että mun keho muuttu ekassa raskaudessa nopeiten raskaana olevan näköseksi.  Nyt ei vois kyllä parhaalla tahdollakaan aavistaa että olen raskaana ellei sitten seuraisi naaman kalpenemista pahoinvoidessa tai jatkuvaa pissalla juoksemista ;)  Eli ei ole vielä näkyviä fyysisiä muutoksia.

Miten voi ihminen olla näin pahantuulinen?  Saattas tietty auttaa asiaa jos sais edes nukuttua kunnolla.  Mä niin tarttisin päiväunet.
 
Täällä on uusi tuleva äiti joukkoihinne!

Olemme käyttäneet avomieheni kanssa kondomia ehkäisynä, ja olimme puhuneet, että lapsia hankitaan ensi tai sitä seuraavana vuonna. Ilmeisesti mieheni siittiöt käyttävät kuitenkin jotain työkaluja, jolla läpäisevät kaikki esteet, koska muutama viikko sitten kun olin suihkussa, olivat rintani niin arat, etten voinut pestä niitä. Aristaminen oli aivan uskomatonta. :D

Tämän lisäksi aloin kärsiä yllättäen "matkapahoinvoinnista". Aamuisin töihin mennessäni olin bussissa oksennuksen partaalla koko matkan. Näitä asioita sitten ynnäillessäni, nousi mieleeni ajatus, että "olisinko raskaana", ja varsinkin kun menkatkin olivat selvästi myöhässä (en pidä niistä kirjaa, joten tarkkaa aikaa en osaa määritellä), niin käväisin Stockan apteekista noutamassa raskaustestin.

Toissapäivänä tein testin, ja en ehtinyt sanoa edes "kissa", kun testissä näkyi kaksi erittäin selkeää viivaa. :)

Vaikka uutinen tuli minulle ja avomiehelleni täysin puskista, olemme todella onnellisia! :) Vaikka ei tätä vieläkään tahdo oikein ymmärtää ja uskoa. Mites muilla, onko lapset ollut yritettyjä vai onko seurassani muita yllärimameja?
 
Heippahei

Täällä olot hieman parantunu, ei oo joutunu ihan joka päivä halaileen pönttöä. huh. Silti väsymys painaa kovasti. Vois jäädä mielellään peiton alle nukkumaan kun lähteä töihin!

Yllärimami : Täällä tuli raskaus yllärinä :) Ennestään meiltä löytyy 3vee poika. Tarkotus oli että about vuoden päästä oltaisiin mietitty perheenlisäystä mutta hän haluaakin tulla jo nyt niin mikäpä siinä ;)  Jonkun aikaa vaati sulattelua itseltäni ja mieheltäni mutta nyt odotetaan onnellisesti! :)  
 
Saanks mä udella neppis että millanen perhe teillä siellä on tuloillaan? :)

Boorikselle kans haleja suru-uutisen äärelle. Toivottavasti työhaastattelu menee hyvin ja saat paikan! Ja sitten pääsisitte ihan yhdessä suunnitellusti perheenperustamistalkoisiin, onnea sillekin projektille!

Täällä kans aivan armoton väsymys, joten siksipä näiden pikaisten moikkien päätteeksi painun petiin!
 
Yllärimami; täällä myös täysin puskista tullut raskaus, minipillerit toimi ehkäisynä joten aikamoinen taistelija tuo pieni ihme joka masussa kasvaa taitaa olla. Perheenlisäystä ei todellakaan oltu suunniteltu sillä olemme mieheni kanssa oltu yhdessä alle vuoden. Alkohuumakin miltein päällä ja vasta muutettiin yhteen. Erittäin onnellisia asiasta ollaan vaikka aluksi oli suuri shokki. Täällä on myös oireet ruvennu helpottamaan sen verran että kun ei kokoajan oo puklaamassa niin rupee jo huolettaa onko kaikki hyvin :D on se hassua kun tosiaan mihinkää ei oo tyytyväinen oli pahoin vointia tai ei.. No onneks ens tiistaina päästään taas ylimääräsellä neuvola ultralla kattelee miten meidän toukalla menee :)
 
Mä oon tässä miettinyt päätäni puhki, pitäisikö harkita synnytyssairaalan vaihtoa.  Mulla siis vaihtoehtoina oli jorvi ja lohja, molempiin yhtä pitkä matka, esikoisen synnytin jorvissa, ja pidin paikasta. Jorvin ainoana miinuksena oli sulku, joka tuli sinne kun makasin lapsivuode osastolla käynnistyksessä, saliin ei siis päässyt vasta kun viime hetkillä. Nyt mua mietityttää siis se naistenklinikan remontti, kun synnyttäjät ohjataan jorviin tai kättärille, jos jorvi on taas tulee tukossa? Vai pitäisikö mun pyytää et voisin varalta mennä lohjalle tutustumaan, vaikka jorvi ensisijainen synnytyspaikka olisikin? Ääh, en mie tiiä! Ei nyt ehkä ole ihan ajan kohtainen asia stressattavaksi, mut minkäs teet:) Onks kellään kokemusta lohjan sairaalasta?
 
Tänne tulossa kanssa yllärivauva, jos siis kestää loppuun asti tämä raskaus. Itselläkin oireet vähentyneet ja jännittää, että onko siellä enää ketään. Kuukauden joutuu viel ultraa oottelemaan, et pitkä aika epätietoisuudessa. Ja vaikka tää on ylläri ja miehen kanssa ollaan oltu kimpassa vain nelisen kuukautta (tunnettu kyllä kauemmin), niin kyllä se olisi surullinen juttu, jos tämä kesken nyt menisi :/ Booris13: lle tsemihaleja ja ihanaa kun osaat noinkin positiivisesti asian nähdä. Oma asenne kai auttaa ja ratkaisee paljon. Tatuoinneista: Itsekin oli suunnitelmissa ottaa tatuointi näillä paikkeilla, mutta en viitsi nyt raskaana ollessa ottaa. Jotenkin epäilyttää, että jos se kipu heijastuukin vauvaan tai jotain. Ja mun mieheni varmaan myös kieltäis :) hän on niin ubervarovainen nyt mun suhteen, oikea huolehtija, etä varmasti kaikki menisi hyvin <3>
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top