Marraskuun höpöttelyt :)

Ihanaa,että alkaa tää pahoinvointi vihdoinkin helpottaa. :) Olis kyllä ihanaa jos pystyis vaikka juomaan huomenna kupillisen kahvia,kun sitä en oo moneen viikkoon pystynyt juomaa kunnolla. :) Tai pystyis tekee lämpimiä voileipiä ilman että joku haju alkais oksettamaan. Massu o alkanut hieman kasvaa, josta olen tosi iloinen:) Tarkotus olis että jatkaisin salilla käyntiä ees pikkasen että kunto pysyis hyvänä ja lihakset kunnossa. :) Pitänee ootella että mies saapuis takas kotiin, niin sais jonkun kaveriksi ja vähän katsomaan niitä miun harjotuksia. :)

Ite oon jo sielä facebook ryhmässä, tulee tse vaan käytettyä naamakirjaa päivittäin joten helppo oli mennä siihen ryhmään. 

 
On kyllä tuo fb paha, kun koukuttaa muutenkin ja siellä niin paljon juttua, että tulee jäätyä sinne usein. Yritän kyllä kurkata aina tännekkin, mutta työt vie niin paljon aina päivästä aikaa, että ei kerkeä kamalasti nyt kirjotella. Haluan vapaapäiviä :DD Ja tuo mies onnistuu ahistelemaan tekemään sitä ja tätä aina silloin kun oon kirjottamassa :o sitte menee keskittyminen ja tulee kiukku ja molemmat jää :DD On kyl tuo kiukku aika herkässä ollu tässä viime aikoina, hormoonithormoonit :D
 
Joo täälläkin on kyllä huomattu, että hormoonien takia itku on ollut tosi herkässä. Ja pinna kireellä :D voi mies parkaa kun saa kärsiä kaikki. :p<3 Äsken tuli miehelle itku puhelimessa jostain ihan helposta koulutehtävästä ja sitten kun hän ei minun mielestäni reagoinut tarpeeksi vakavasti siihen tehtävänä "vaativuuteen" niin hermostuin :D Nytkun kävin kävelyllä niin tajusin et turhaan otin pulttia tehtävästä koska sehän on ihan helppo :D No aina ei voi voittaa :PBonuksena oli kyllä tänään se, että pahoinvointi alkaa vissiin helpottamaan, töiss' pystyin juomaan jopa vähän kahvia, voi tätä tunnetta. :)
 
Mä muuten vasta opin juomaan kahvia viime raskaudessa, se oli hassua! :D
Ja nyt en välttämättä juo ees joka päivä, etenkään niiden pahimpien pahoinvointiviikkojen aikaan... nyt se on taas alkanut maistua.

Ailime, toivotaan siis tsemppejä huomiseen! Mä joudun vielä pari päivää ootella, torstaina ons itten mun vuoro päästä ultraan!

Kerroinkohan, että pääsen myös "neuvolalääkärikäynnin" tekemään tuolla synnärillä! Mä siis repesin tosi pahasti edellisessä synnytyksessä, ja siitä on jäänyt hurjat kivut. Yhdyntä ei oo onnistunut itkemättä ja vereslihalle kudosten repimisiä. Neuvolassa sitten juteltiin asiasta ja sanoinkin, että ei mua oikeastaan synnytys sinänsä pelota, mutta lähinnä mietin siihen piileviä vaaroja (uusi repeämä, edellinenkin syntyi nopeasti, joten entä jos synnytystä ei ehditä suorittaa sairaalassa, vaan oon kotona ja verenvuoto samanlaista, kuolenko?) ja sitten sitä, ettei mulla hirveen hyviä kokemuksia ole tk-lääkäreiden tekemistä alatutkimuksista, joten tosissana pelotti ajatus päästä sellainen tekemään alatutkimusta nyt, kun se tulee kuitenkin tuottamaan paljon kipua... Tosin vähän pelkään ylihuomista ultraakin, jos ei mun makkaroiden takia saada tehtyä ultraa vatsanpeitteiden päältä, niin alateitsehän ne sen joutuu tekemään - pelkkä ajatus siitä ultrasauvasta saa mut hikoilemaan :/

Oho, tulipas purettua... Tää koko tilanne siis on toki aika kinkkinen, mutta jotenkin musta aina tuntuu, että "kuulostaa" pahemmalta kuin onkaan - koska onhan tätä uutta vauvaa nimenomaan haluttu :)
 
Hipshei

Mä oonkin tämän viikon nyt saikulla, ei oikein työnteosta tuu mitään kun on niin voimakasta pahoinvointia ollu ja se saa myös väsymään entistä enemmän. Nyt saa onneks luvan kanssa vaan olla ja nukkua. 

Eilen oli se kauan odotettu ensimmäinen ultra, nyt voin oikeesti uskoa että kyllä sielä pikku tyypillä on kaikki hyvin! :) nyt alkaa tuleen sellanen fiilis, että miten maltankaan odottaa :)

SannaKoo:  Kuulostaa harmilliselta, mutta toi on hyvä, että on mahdollisuus kuitenkin päästä lääkärikäynnille synnärille. Helpottaa varmasti omaa oloa. 

Josko minäkin jo uskaltautuisin nyt sinne faceryhmään kun ultrakin on alta pois ;)
 
Jee, onneksi Ellie oot saanut ultrasta hyviä uutisia! :) Ja oikeen tosi hyvä, että oot malttanut jäädä saikulle, jos pahoinvoinnit on olleet ihan tosi kovat.

Ja tosiaan, lääkärikäynnit tuolla pätevien lääkäreiden luona rauhoittaa omaa mieltä. Pakkohan sitä on myös tulevaa synnytystä suunnitella, joten siihenkin tarvitsen ammattilaisen mielipidettä. Itse taidan elää liikaa asiassa tunteella ja ajattelen "Minähän aion synnyttää alateitse, ja uuden todennäköisen repeämän jäljiltä voidaan sitten vihdoin tehdä se korjausleikkaus ja tämä synnytys on luomukeino korjata edellisraskauden jättämät ongelmat". Katsotaan, missä vaiheessa mut tiputetaan maanpinnalle, vai onko tää ollenkaan järjellä selitettävissä oleva ajatusketju.

Meilläkin huomenna ultra, en malta oottaa! Jihuu!
 
Tadaa mä pääsin koneelle!  Jee!  Jopa näin omasta näkökulmastani keskellä yötä ;)  Mutta ei auta, oli taas pitkä päivä lasten kanssa yksin ja sitten kun iltamyöhällä tuo mies tuli kotiin niin valtasi koneen.  Plaah.

Musta tuntuu että pahoinvointi alkais pikkuhiljaa vähän helpottaa.  Siis vähän.  Ei enää ihan oksennusällötä kaikki, jotkin asiat kyllä.  Se kyllä harmittaa että haju- ja makuaisti ovat nyt terävöityneet yliherkiksi ja siitä tulee ongelmia välillä.

Nyt mä yritän kirjotella sitä mukaa kun muistan mihin kaikkeen piti kommentoida (löyhäpäisyys ei suinkaan ole helpottanut).
Jos ei jaksakaan intoilla-ketju.  Oi, mun ekan odotukseni pelastus ja syy miksi uskalsin alunperin edes tänne forumille kirjoittelemaan.  Siis onhan se niin ettei se raskaus aina herätä vain niitä ihanaa-ihku-jeejee -tuntemuksia.  Ja raskaus voi olla odotettu ja toivottu ja hyvä asia ilman turhaa hötkyilyä!  Sittemmin musta on tullut jo vähän intoilevampikin tapaus mutta on asioita jotka edelleen saa mut vähän salaa intoilemattomaksi, ihan yhtenä esimerkkinä yltiösöpöily ja sana masu ;)  Siis ei millään pahalla ketään kohtaan mutta musta tuntuisi vaivaantuneelta puhua omasta mahastani masuna oli siellä vauva tai ei.  Mutta joo, intoilematon ketju löytyy tosiaan helmikuisista 2010, valitettavasti meidän ryhmä ei jaksanut pitkään intoilla tai olla intoilematta vaan kuihtui sitten hiljalleen kokoon, viimeinen niitti oli valtava uudistus täällä forumilla jolloin palsta ei toiminut kunnolla kuukausiin.

Ultrauutisia on ollut monella. Ihanaa että on lapsilla asiat kunnossa!  Ja pikkuhiljaa aletaan siirtyä sinne varmemmille viikoille ja kohta alkaa ekat liikkeetkin tuntua.  Sen jälkeen uskaltaa jo paremmin olla hermoilematta.

SannaKoo: Mahtavaa että toi sun kipuilu on otettu jo hyvissä ajoin huomioon ja pääset tosiaan "oikeelle" lääkärille.  Mä pidän oikeesti peukkuja että sun tilanne paranisi kuin itsestään.  Mun käsittääkseni jo nää raskaushormonit jonkin verran löysentää tuota alapäätä ja siten valmistaa sitä tulevaan koitokseen joten josko siitä ois ensiapua ennen tositoimia!

Itkuherkkyys...  Valitettavan tuttua.  Ja jotenkin tuntuu että parempi vain yrittää olla alkamatta itkeä kuin lopettaa jo alkanut itku! Se nimittäin on vaikeeta!
 
täällä pitää jo ottaa rautalisä käyttöön.. hemppari on kuulemma siinä rajoilla et ottaako vai ei, mut mun väsymys on kyl sitä luokkaa et neuvolatäti meinas et vois kokeilla aluksi vaikka 1 tab. joka toinen päivä :)
onpa nämä raskaudet nii erilaisia.. esikolta piti syödä rautalisää vasta parilla viimesellä kuukaudella.. vaikka nyt syön paljo terveellisemmin ku sillon :D
onko muilla jo rautalisät menossa?
 
Heippa hei!

Moon, se Moon, kehen mä oon tässä palstailuiden lomassa "tutustunut", niin se ei mun mielestä kuulu sinne intoilemattomien palstalle :D Mutta mulle oli jotenkin tosi tärkeetä lueskella niitä teidän juttuja, vaikka ite olinkin ihan hirveä intoilija - ja samanlainen tänttähäärä taidan olla nytkin. Tuttu tunne tosin tuo, että jotkut sanoista vaan kummeksuttaa omassa mielessä, mutta aika paljon kaikkeen tässä palstailuvuosien (hui, oikeesti, vuosien!) mittaan on tullut. Vaan onhan tossa noita viestejäkin ehtinyt kertyä.... kohta rikkoutuu 2600 :D

Bounty, mä onneks oon välttynyt rautalisiltä, tai mun ongelma on oikeastaan just päinvastainen, eli liiankin hyvät hempat. Onneksi ne näin raskausaikana on tasottunu sinne hyviin lukemiin, n. 135 kieppeille, joten ei tarvii siitä tunkkaisesta korkeastakaan hemoglobiinista kärsiä.
Mutta suosittelen ainakin kokeileman niitä rautavalmisteita, koska moni on niistä saanu jeesiä väsymykseen! Kannattaa samalla tosin tsekata myös kuiturikas ruokavalio, koska käsittääkseni rautanapit usein aiheuttaa myös ummetusta? :)

Huomenna on JOULUKUU! Mä olen aivan äärettömän haltioissani. Tosin tajusin just, et meidän ipanallahan ei ole joulukalenteria... onneks saatiin viime vkl sellanen Päivä paloasemalla mainosjoulukalenteri, eikä tuo vajaa 3v ees mun mielestä todellakaan tartteis suklaakalenteria, hyvin pärjää ilmankin! ;)

Täällä etelässä tuiskuaa lumi. Hyi ja yök, en tykkää yhtään. Meinasin kuolla tuonne hankeen ja mietin, että tästä tää maha vielä vaan kasvaa... ei kiva. Onneks ei tarvii toista loppuraskautta taapertaa jättiläispallomahan kanssa!
 
Tänään alko sit rv12, huomenna eka ultra. Pahoinvointi loppunut melkein kokonaan, aamusin saattaa olla vähän pahaolo. Huomenna eka ultra, jänniittää ihan sairaasti. Ajatukset pelkoa ja intoa. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top