Marraskuu

Minä sitten olin jo lähdössä synnyttämään. Unessa onneksi!
Oli kauheat supistukset ja pysähdyttiin isomummolle hakemaan kyytiin Pikku-Kakkosen Kaisa mulle kätilöksi. Hän hävisi unesta, kun lähti vielä hakemaan hammasharjansa mukaan... (pitkä synnytys edesssä?) Vaikka pelättiin, että tulee syöksysynnytys!
 
Niin se aika vaan vilistää ohi, nyt jo marraskuu! Pitäisi alkaa miettiä hiljallen joululahjoja. Viime jouluna ostimme aikuisille aineettomia lahjoja unisefin verkkoaupasta. Sisarusten lapsille ja kummilapsille ostimme leluja tai pelejä. Nyt en varmaan pääse jouluostoksille, mikäli tämä sairasloma jatkuu. Täytyy katsella mitä netistä löytyy, nykyään on monella yritysellä nettikauppakin. Onneksi voi shoppailla täältä kotisohvalta! Luulen kyllä, etä aikuisten kohdalla päädymme taas noihin aineettomiin lahjoihin. Joulu me vieteään kolmestaan kotona, ollaan monena jouluna oltu muualla niin nyt ollaan keskenään. Monesti olen tehnyt itse laatikoita ym. mutta nyt ostan kyllä kaiken valmiina!

Mule on nyt määrätty lepoa 15.11. asti sen kasvaneen hematooman takia. Sitten on kontrolliultra ja selviää jatko saikun osalta. Pitkiä päiviä tulee olemaan, mutta mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi! Sunnuntaina olisi tuttavien luona halloween-juhlat, mutta taidan tällä kertaa jätää väliin. Saa mies lähteä pojan kanssa kummittelemaan :)

 
Joko teillä on nimiä vauvalle valmiina?

Meillä oli, tytölle. Kiva olisi ollutkin... Ei keksitty, mutta yhdistelmä jota väestörekisterissä ei vielä ollut.
Pojalle ei ole keksitty, vaikka jo varmoja oltiinkin, että poikahan se on.
Jotain ajatuksia on vain heitelty nimistä.

Eihän tässä tietysti kiirettä olisi, mutta tiedän heitäkin jotka kastepäivänä vielä vääntävät kättä nimestä ja pappi jo ovella kolkuttelee....
 
Kröh ja niist. Meneillään tämän syksyn flunssa nro 4. On se kiva kun lapsi tuo päiväkodista kaikkia uusia tauteja...Nousisi edes kuume, mutta nyt kituutan pikkuvikaisena töissä. Höh, en ole eläissäni sairastanut näin paljon yhtenä syksynä.

Isovanhemmat kyselevät jo joululahjoista. Itse antaisimme lahjoja vain lapsille, mutta miehen suvussa on tapana, että kaikki saavat paljon lahjoja (myös se 83v isoisä) ja mitä isompia, sen parempi. Turha tavara harmittaa jo etukäteen, erityisesti kun meillä ei kerrostalokaksiossa ole liikaa tilaa. Olen yrittänyt jo pari vuotta enemmän (tai vähemmän) kauniisti huomauttaa asiasta, mutta turhaan. Itse pidämme lahjomisen pienenä suosien itse tehtyä, aineetonta tai jotain, jonka voi syödä tai juoda.

Meillä ei vielä ole mitään nimiajatuksia pikkuveljelle. Jos poika tulee sukuunsa, hänestä kasvaa luultavasti parimetrinen ja tummanpuhuva, joten pitää valita nimi, joka sopii myös isolle äijänköriläälle. Esikoiselle meillä oli nimiä mietittynä, mutta parin ensimmäisen elinviikkonsa aikana tyttö otti oman nimensä, joka ei ollut mikään, mitä olimme etukäteen miettineet.

Jouduin töissä viime viikolla yllättäen näyttämään sivistyneeltä asiakastilaisuudessa. Edellisenä iltana meinasi iskeä paniikki vaatekaapilla, koska mikään edustavampi vaate ei mahtunut päälle. Mistä tämä maha on ilmestynyt? Lopuksi sain koottua riittävän siistin kokonaisuuden, mutta täytyy jatkossa vältellä edustustilaisuuksia tai sitten pitää investoida vaatteisiin. Onneksi jalat eivät ole (vielä) turvonneet, niin kenkien kanssa ei ole ongelmia.

Tänään 22+0.
 
Meillä olisi nimi mietittynä, mutta voihan tässä vielä mieli muuttuakin.. Ekaksi etunimeksi en haluaisi mitään supersuosittua, joita on sitten koululuokalla kolme kappaletta. Toka nimi on listauksien mukaan ollut viime vuosina suositumpi, erityisesti muuna kuin ekana nimenä. Se on mun äidin isän äidin nimi, joten suositummuudesta huolimatta saa kelvata :).

Olin Tanskassa pienellä yhden yön reissulla ja ostin sieltä hieman äitiysvaatteita. Itse olen niihin joutunut vähän panostamaan, kun monet mun normaalisti pitämät vaatteet ei vaan tämän mahan kanssa mene.. Tuntuu muutenkin että nyt toi maha venyy ihan silmissä. Käyn kuitenkin töissä, jossa olis kiva näyttää suht sivistyneeltä. Pidän mm. luentoja silloin tällöin kymmenille ihmisille.. Jätesäkissä taitaisi tulla uskonpuute :). 

Huomasin myös reissussa että en pysty enää kävelemään entistä vauhtia. Mahassa alkaa kiristämään jos kävelee kovin lujaa pitkiä matkoja. Aikamoiseksi köpöttelyksi meni. Eli kyllä tässä pikku hiljaa tuntuu alkavan hieman erilainen ajanjakso paisuvan mahan kanssa..
 
Meidänkään ei pitänyt antaa esikoiselle nimeä joka on muodissa... Jostain vain tuli just se nimi tuntumaan parhaalta joka kympin kärkeen sijouttui sinä vuonna...
Sen verran hoksasin, että hänelle tehtiin yhdistelmänimi jota ei varmasti luokalla ole toista! Ei tarvitse koulussa mitään "pikku" etuliitteitä erottamaan muista saman nimisistä!
 
Täällä on nimiä mietitty jo pari vuotta ja suosikitkin ovat ehtineet muuttua pariin otteeseen :D Kolme nimeä tullaan vauvalle antamaan. Etunimet ovat auki täällä vielä, mutta toka ja kolmas nimi aika lailla päätetty :)
 
Meilläkin olisi valmis nimi tytölle, mutta poikien nimet tuottaa ongelmia, kun mielekkäitä nimiä on vaikea löytää. Nyt ollaan enemmänkin nimiasiaa mietitty, kun saatiin poikalupaus (ei tosin ihan 100%). Toinen ja tarvittaessa kolmas nimi meillä on kyllä valmiina ja eilen keksin yhden etunimen, josta molemmat pidetään. Tuon lisäksi mulla on toinenkin etunimiehdotus, mutta mies ei ole vielä täysin lämmennyt sille. Molemmat etunimet ovat yllätävän harvinaisia, vaikka eivät niin erikoisia olekaan.
 
Meillä on aikalailla valmiina nimi pojalle, mutta tytölle on vielä mietinnässä. Ensi torstaina olis rakenneultra, niin sitten tietää paremmin, että tartteeko keksiäkään sitä tytön nimeä. Mulla ei oo oikein kumpikaan olo. Kaks poikaunta oon nähny ja yhden tyttöunen. Mies uskoo, että tyttö tulee ja jotenkin mäkin kallistun tytön puolelle, jos pitää jotain veikata. Mut katotaas. Meil on niin harvinainen sukunimi, että siks poika ois kiva :) Tytöille pitää pitää pienestä asti kunnon aivopesut, että pitävät sit oman nimensä joskus ku ehkä avioituvat ;D :D 

Pojan etunimi on harvinainen eikä löydy kalenterista. Ollaan oltu niin kekseliäitä, että kun isän nimi on sama kuin papalla, mutta yks kirjain on tiputettu pois, niin me mennään samalla kaavalla ;) Joku fiksu voi nyt pohtia arvoitusta ja keksiä meidän nimen ;) Toka nimi on vähän häilyvä vielä, mutta mies kyllä ihan innostui siitä, kun ehdotin. Kolmantena nimenä on mieheni kolmas nimi...

Tytölle oltiin kaavailtu kolmanneksi nimeksi mieheni isoäidin toista nimeä, mutta nyt mieheni taas ihmetteli, että miksi... No minusta se olisi ihan mukava, kun esikolla on minun isoisoäitini toinen nimi kolmantena nimenä :) Toisaalta haluaisin oman toisen nimeni tytölle joksikin nimeksi... Olen oikeasti ehdottanut miehelleni jo ihan valmistakin tytön nimeä ja hän piti siitä. Kuitenkin lopulta päätetään lapsen nimi sitten synnärillä :) Jos ei näytä ekaks päätetyltä, niin sit pitää vaihtaa :)
 
Täälläkin on nimiä mietitty. Toinen ja kolmas nimi ovat valmiina kummallekin sukupuolelle, mutta se etunimi...

Meillä on koko ajan ollut mielessä sekä tytölle että pojalle kaksi etunimivaihtoehtoa. Pojan nimi olisi muuten selvillä, mutta se nimivaihtoehto (joka sattuu olemaan myös miehen toinen nimi) on myöhemmin annettu miehen serkulle etunimeksi. Emme ole missään tekemisissä, mutta sukunimi sattuu kuitenkin olemaan sama. Ja meillä on tosi harvinainen sukunimi, ja miehen serkku olisi sitten meidän pojan ainoa etu- ja sukunimikaima. Se tuntuisi jotenkin tyhmältä. Jos lapsen sukunimeksi tulisi mun tuikitavallinen tyttönimi, niin silloin ei tulisi mietittiä tällaisia, koska melkein millä nimellä vaan niitä kaimoja olisi varmaan kymmenen.

Toisaalta tuntuu vähän ikävältä valita se toinen nimivaihtoehto pojalle, kun olisi jotenkin niin kiva antaa hänelle nimeksi se miehen toinen nimi..

Tytön nimestä varmaan väännetään ristiäisiin asti. Mä tahtoisin tytön nimeksi oman isomummoni nimen ja miehelläkin on oma suosikkinimensä, mutta mua harmittaa, että se on ollut tyttöjen suosituimpien etunimien top10:ssa varmaan kymmenen vuotta. Se on kyllä todella kaunis nimi, joten kyllä mä voisin sen hyväksyä. Haluaisin kuitenkin sen oman ehdotukseni.

Noh, ehkä tää tästä selviää raskauden edetessä. Ja uskon, että viimeistään synnytyslaitoksella sitten nähdään, että onko se lapsi kumman nimivaihtoehdon näköinen.

 
Mielessä ei pyöri muuta kuin rakenneultra, joka on ensi torstaina. Odotan kovasti et kumpikohan sieltä olisi mahdollisesti tulossa. Olin aikaisemmin masentunut, koska en ollut tuntenut vauvan potkuja. Nyt muutaman päivän ajan olen tuntenut ihan selkeitä liikkeitä <3 Keskenmenon pelko on nyt vasta hieman laantunut, koska aikaisemmin olen joutunut pettymään kahdesti. Uskalsin eilen ensimmäistä kertaa ostaa pari bodya vauvalle :)
 
Bellabella, Voin samaistua tunteisiisi keskenmenon läpikäyneenä. Raskauden alkuajasta ei ole oikein voinut nauttia, kun koko ajan on joutunut pelkäämään, että joutuu taas kokemaan saman. Nyt kun rv 24 on täyttymässä, niin voi alkaa nauttimaan vapaammin ja olen myös uskaltanut ostaa vaatteita ym. Liikkeiden tunteminen on kyllä jotakin ihaninta. :)
 
SueC, viime neuvolaankin menin sillä asenteella ettei sydänäänet kuulu. Olin jo muka mielessäni valmistellut itseni pahinpaan. Tuntuu jo hieman typerältäkin miten paljon energiaa sitä on tuhlannut murehtimiseen :)

Liikkeiden tunteminen on kyllä aivan ihanaa :) Yölläkin kun usein heräilen niin saatan tuntea potkun, eikä herääminen kesken unien tunnukkaan niin ikävältä.
 

Bellabella kirjoitti:
Liikkeiden tunteminen on kyllä aivan ihanaa :) Yölläkin kun usein heräilen niin saatan tuntea potkun, eikä herääminen kesken unien tunnukkaan niin ikävältä.
Mie olen parina viime yönä herännyt siihen, kun ipana yrittää tunkea pyllynsä tai päänsä miun mahasta läpi. Se oikeasti sattuu, se ei ole ihanaa. :D

 
Cissi84  Meillä molemmilla on melko harvinaiset sukunimet. Olisin halunnut omalleni jatkajia, mutta miehen on vähän harvinaisempi. Otinkin sitten itselleni yhdistelmänimen.

Via tekeekö vauva sellaisen masukolmion? Esikoinen harrasti sitä loppuraskaudesta ja mies oli näystä aivan kauhuissaan! emoticon Itseä taas harmittaa, kun ei tajunnut kuvaa ottaa! Se vatsa näytti tosi oudolta, kun kohosi toispuoleiseki kolmioksi.

Minä ehdin kauhistella jo vauvan kokoa, kun Vau-kirjan mukaan 20 viikolla painaa noin 250 g. Ultrassa arvio oli kuitenkin 345 g! Onneksi esikoinen oli saman ikäisenä 340 g.
 

Via tekeekö vauva sellaisen masukolmion? Esikoinen harrasti sitä loppuraskaudesta ja mies oli näystä aivan kauhuissaan! emoticon Itseä taas harmittaa, kun ei tajunnut kuvaa ottaa! Se vatsa näytti tosi oudolta, kun kohosi toispuoleiseki kolmioksi.

Just sellaisen! Herttaista, mutta tekee kovin kipeää. :P

Ei olisi pitänyt täällä eilen avautua noista nimiongelmista, näin viime yönä unta ja siinä nousi esiin tytölle kolmas nimivaihtoehto. Mies todennäköisesti tyrmää sen.

Alan toivoa, että tulokas paljastuisi rakenneultrassa pojaksi, niin nää nimiasiat olisivat edes vähän helpompia. :D
 
Meilläkin olisi jo ollut tytölle nätti nimi valmiina, mutta sille ei nyt sitten tullutkaan käyttöä, kun masussa asusteleekin pikkuinen prinssi emoticon ..pojalle onkin sitten HIEMAN vaikeampi keksiä nimeä.. toinen (ja ehkä kolmas?) nimi on valmiina :) mutta se kutsumanimi.. siitä taistellaan varmaan vielä ensi vappunakin! :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top