Anteeks taas tää marmatus..... En vaan kestä tätä oireettomuutta enkä saa tätä pois mielestä hetkeksikään.. Nyt on ihan semmonen fiilis, että kaikki menee päin persettä eikä tuolla mahassa kukaan kasva...
Sitte taas välillä tulee semmonen tsemppi fiilis, että pakkohan siellä on jotain tapahtua ku testit näyttää positiivista eikä menkkoja kuulu eikä näy... Viikon päästä maanantaina se ultra ja sittenhän sen näkee..sori tää masistelu!
Lohdutuksen sana. Edellisessä ei ollut yhtään raskauden alkuoiretta, jos ei nyt lasketa turvotusta. Pari kertaa tais närästää ja se oli siinä. Täysin terve vaaveli syntyi ja vastasi ultrissaki täysin viikkoja.:) Luulin sillon, että täähän tulee olee helppoa, mutta sitten puolesta välistä alkoi niin pahat ja vaikka minkälaiset oireet, että jäi työnteko siihen.
Nyt sitten puolestaan oon ihan järkyttyny näistä alkuraskauden oireista, koska aiemmassa ei ollut mitään. Ja koska aikaisemmassa ei ollut, niin itse miettii että onkohan NYT kaikki hyvin mahassa ku mama voi näin pahoin.:D
toivottavasti toi 27. päivä ei oo kirottu..
mies tais myös vihjailla yks ilta että oon alkanu kiroilemaan ku merimies?.... mies parka 
