Huh, kantoliina tepsi, tyttö simahti! Vetelin soppani hirveää vauhtia (ei nyt tullut mikään gourmet-ateria) ja nyt sain nykerönenän liinasta sänkyyn. Pääsen ehkä itsekin vähän nukkumaan.
Mä oon myös tottunut liiaksi siihen, että mies hoitaa ruokahuollon. Se palasi töihin jo kaksi viikkoa sitten, mutta on huolehtinut että jääkaapissa on vähintään tähteitä ateriaksi mulle, ja aamulla yleensä puuro pöydässä. Nyt se oli ekaa kertaa yötä poissa työkeikalla ja mulla on heti pasmat sekaisin. Pakko panostaa jatkossa hätävarapurtavaan.
Ipanakin on koko ajan seurallisempi eikä nuku koko ajan. Se on tietty ihanaa, mutta arjen haastavuustaso kohoaa. Ulkoillessa se nukkuu hyvin, mutta nyt sataa niin paljon että ollaan hissuteltu kotona, ja siitä toi touhukkuus ja sylinkaipuu kai johtui. Näköjään jo noin pienellä voi olla sadepäivänä ylimääräistä energiaa.
