Mun niin sanottu välittäjäni väittää myyneensä asuntoani ahkerasti. Paskanmarjat, sanon minä. Tammikuun jälkeen se on pitänyt siellä kolme näyttöä, tulevana maanantaina neljännen. Puhe oli näytöstä joka toinen viikko ja tilannekatsauksesta joka viikko. Käskin jättää avaimet asuntoon sen jälkeen. Kaveri ei soita, vaikka lupaa eikä tiedota, missä mennään. Uskomaton tyyppi!
Joudun laittamaan kämpän vuokralle, mutta aion käyttää vuokraukseen siihen erikoistunutta välitysfirmaa, joka hoitaa kaikki taustantarkistukset ja paperisodat ja takaa vuoden vuokranmaksun. Toivottavasti saan siihen jonkun asumaan ja sillä rahaa lyhennyksiin.
Yöunikin antoi taas odottaa itseään viime yönä: jalat oli levottomat, etoi, kutitti joka puolelta ja muutenkin ahdisti. Mies ja esikoinen mökäsivät aamulla lähtöä tehdessään ja jättivät bonuksena keittiöön kaamean siivon. Tein niille kyllä eilen jo selväksi, että viikonloppuisin ruuanlaitto- ja siivousvuoro on niillä. En ala piikomaan, vaikka kotona olenkin. Ihan saavat itse omat sotkunsa siivota ja sapuskansa laittaa, minä mikään keittiökone ole.
Sokeritkin oli korkealla valvomisesta, ei sentään liian korkealla.
Jäkä jäkä jäkä! Missä on mun zen?
