Muruska: tuttu tunne kun ehkä noin kuukausi sitten huomasin, että olin hassannut omat rahani (meillä siis omat tilit ja yhteinen tili, jonne laitetaan prosentuaalinen osuus molempien palkoista). Olin sitten käynyt jalkahoidossa ym. ja siihen samaan sattui vauvan kaikki vakuutukset, iso sähkölasku, vaunuostokset ym isot hankinnat, jolloinka yhteisellä tilillä ei riittänyt rahaa ja sinne piti omalta siirtää. Sitten harmitti sikakovin, kun en kuitenkaan siis mitenkään tuhlaamalla tuhlannut ollut! Vaan liikaa hankintoja samaan aikaan...
Toki mies suuremmilla tuloillaan sitten jeesasi mua ja maksoi autoon bensat ym. Mutta nyt mä katson paljon tarkemmin yhteisiäkin hankintoja, ruokia ym. ja oon todennut kuten monet jo kirjoittaneet, että makaronijutut on hyviä ja edullisia. Sitten käyttäisin kaapista kaikki mitä saa irti esim. sämpylöitä voi tehdä itse ja mitä kaikkea jo pakkasesta valmiina löytyy. Aika kivasti kaupassa voi olla niitä -30% lappujakin. Hernekeitto on hyvää ja halpaa :)
Muiden keskusteluihin hääjärjestelyistä ym. Oon kanssa niin itsepäinen ja määrätietoinen, että en huolisi muiden neuvoja omiin häihini ja en silloin kuusi vuotta sitten huolinutkaan, muuta kuin hyvät ideat. Me maksettiin ja myös päätettiin kaikki mitä tuleman piti ja olen edelleen todella tyytyväinen häihini. Olin juuri vastikään kaasona häissä, jossa hääparin vanhemmilla oli hurjasti mielipiteitä ja sananvaltaa ja niin kiltti hääpari, että osan mukisematta hyväksyivät. Voi, että et mua harmitti heidän puolestaankin. Välillä jouduin sanomaankin, että eiköhän hääpari ihan itse päätä näistä kun heistä näki jo, että harmitti. Toisaalta mietin myös niin, että melkein neljäkymppisten ihmisten on sitten itsekin osattava sanoa ei, jos ei halua vaikka kovin isoja häitä.