Toivon sulle oikein hyviä hermoja Winksu. Varmasti tosi stressaavaa! Todennäköisempää kuitenkin on, että kaikki on hyvin :)
Eilinen varhaisultra jännitti
aivan kauheasti.. Ensin löytyi pussi ja alkiosta näkyi vilahdus. Hetken aikaa meni, kunnes alkio tuli selvästi näkyviin ja siellä se sydän pamppaili <3 :) Suoraan sanottuna, en millään uskonu, että kaikki voisi olal hyvin! Oli huojentavaa, kun pystyi sen sykkeen itsekin sen näkemään. Mitat oli 6,2 milliä ja rv 6+3. LA siirtyi kuitenkin kahdella päivällä eteenpäin, vaikka raskausviikot pysyi tasan samana. Hmm. Eli 17.3 LA. :) Kerrottiin eilen mun mummolle ja tänään toiselle mummolle ja illalla sisaruksille sitten.
Ja noihin mun vuotoihin ei löytynyt syytä kohdusta, joten ne ei liity mitenkään alkioon. Todennäköisesti on vain joku verisuoni katkennut emättimessä, kun paikat turpoaa ja se on ihan vaaratonta :) Kuulin myös sen, että kohtuni on voimakkaasti taaksepäin kallistunut, kuten joillakin teillä muillakin on..
Huono olo on jatkunu ja lievästi pahentunut päivä päivältä.. Eilen ei enää auttanu syöminen siihen huonoon oloon, eikä näytä nyt aamupalan jälkeenkään tasoittuvan. Hui, saa nähä millaista tästä tulee. Ärsyttää pakottaa itseään syömään, kun ei tunnu maistuvan mikään.
Vaikka ultra eilen olikin ja kaikki niinkuin pitääkin, niin oon edelleen ihan stressissä ja pelkään, että tää menee kesken. En jotenki pysty luottamaan, että tää kestää.
Tekis mieli rampata kerran viikossa ultrassa varmistelemassa, että toinen on elossa. Kuumottaa myöskin ostaa jo nyt doppleri, mutta en tiiä malttaisinko pitää näppejäni erossa siitä ja saisin vaan lisää stressiä, kun sykettä ei vielä näillä viikolla kuulu. Tuntuu, että ei jaksa innostua mistään muusta, ku vauvasta ja kaikki ylimääränen tekeminen tuntuu rasitteelta ja toissijaiselta. Plaah.. Haluaisin vaan, että aika kuluisi ja tää huono olo loppuisi (jotta jaksaisin tehdä jotakin) ja että joku lupaisi, että kyllä se vauva syntyy elävänä! :)
Miten te ootte rauhotelleet omaa mieltänne, kun ootte pelänneet, että pikkunen ei pysy mukana?
.
. 
.