Maaliskuun pölinät

Agnés

Agnés

Sukkela juttelija
Elokuiset 2021
Jes, maaliskuu! Ootan kevättä ihan innolla.

Oon ollut koko talven aika alakuloinen ja opiskelut ei oo sujuneet oikein yhtään :sad001 Tänään pitää ihan kohta lähteä koululle laskupajaan, koska feilasin yhen lääkelaskutentin viime perjantaina ja nyt sit edellytetään taas kahteen laskupajaan osallistumista. Se mun virhe oli viel niin idioottimainen, en älynnyt että kyseiseen tehtävään liittyy eräs muistisääntö jonka tasan tarkkaan tiedän, koska se on lukenut jääkaappini ovessa 1,5 vuotta. No, itseään saa vaan syyttää. Aika vaan loppui kesken :/


Mitäs teille kuuluu?
 
Täällä toinen kevättä ja kesää jo kovasti odotteleva :) Ihanaa kun aurinko paistelee nyt vähän väliä :)
 
Tsemppiä Agnés opiskeluun! Joillakin syksy/talvi vetää mielen matalaksi, vaikka sitä ei moni usko, varsinkaan ne, jotka eivät siitä kärsi, tai eivät osaa bongata omista mielenliikkeistään sitä alakuloa, vaan painavat menemään tukka putkella, eivätkä osaa kuunnella itseään.

Minä pidän syksystä ja talvesta, ennemmin ahdistun keväästä ja kesästä, kun valoa on liikaa. Liekö minussa sitten joku pielessä :D


Mulla on nyt erilainen talviloma, olen kotona elukoiden kanssa, isäntä on reissussa koko viikon. Toisaalta nautin, ja toisaalta tuntuu kummalliselta, kun olen todella harvoin paria tuntia pidempiä aikoja yksin kotona :O Mutta otan tämän levon ja nautiskelun kannalta, ja toivon, että aurinkokin pysyy pilven takana, ettei kaikki pölyt ja elukoiden nenien jäljet ikkunoissa ja muilla pinnoilla hypi silmille! :D

Viikon päästä on neuvola. Taitaa tulla piiiiitkä viikko tässä odotellessa. Onneksi olo on kohtuullisen normaali enimmäkseen, enkä jaksa vuodoistakaan panikoida enää. Tämä nyt etenee silleen miten etenee, ja jos ei etene, niin sekin on sitten vaan hyväksyttävä. Mutta pää nauttii tästä lomasta, kun ei tarvitse miettiä oikeastaan yhtään mitään. Saan vaan olla ja möllöttää silleen kuin haluan, tosin koira pitää hoitaa päivittäin, mutta se nyt on pienin stressi, ja ulkoilu on mukavaa kuitenkin. Tosin aamulla satoi vettä :sad001
 
Agnes älä murehdi, lääkelaskujen kanssa tuntuu kaikki sote-alan opiskelijat tappelevat jossain kohtaa! Jos ei nyt onnistunut niin ens kerralla sitten. Tai sitä seuraavalla :grin

Mä tajusin just, että ostin viime kesänä ihanan hameen ja siihen sellasen yläosan, joita en taatusti pääse käyttämään tulevana kesänä, kun tuon mukulan takia ne ei varmastikaan mahdu päälle! Olin viel haaveillut niistä rievuista iät ja ajat ja ehdin käyttää niitä vaan kerran ennen tätä!
Suuret on murheet :joyful:
 
Agnesille tsemppiä opiskeluun! :)

Kaari, Koita tosiaan ottaa se siltä kannalta että saat nyt ihan omaa aikaa ja rauhaa. ♡ Millaisia elukoita teidän perheeseen kuuluu? :)

Minä oon ihan syksy ihminen, rakastan pimeneviä iltoja kynttilänvalossa, syyssateita ja sateen ropinaa ikkunaan. Ruskan sävyt ovat aivan äärettömän kauniita. :Heartred
Kuitenkin kevättä odottelen innolla! Muutamat päivät kun aurinko on paistellut ovat tuoneet aivan eri tavalla energiaa ja jaksamista. Aurinko vaikuttaa niin positiivisesti mieleen! :)
 
Miitu: meillä on kaksi kissaa, sievä pieni musta kissaneiti (n. 8v), ja tankin kokoinen kissapoika (n. 5v), molemmat leikattuja. Molemmat kissat ovat kodinvaihtajia, joten tarkkoja ikiä ei ole tiedossa. Kissapoika on kova hiirestämään, sen takia se varmaankin onkin lihonut nyt talvella, kun ramppaa ulkona koko ajan syömässä. Lisäksi 10-vuotias leikkaamaton suomenlapinkoirapoika, ikäisekseen melkoinen sähläri! :) Kyllä tällä triolla on välillä melkoista menoa ja meininkiä, kissat riekkuu ja juoksee välillä ympäri kämppää ja koira yrittää pysyä perässä, joskaan ei koskaan onnistu :D

Kyllä mä aion nauttia tästä lomasta täysin siemauksin, ja yritän olla stressaamatta :)
 
Kaari, Tulipas ihana mielikuva teidän touhukkaista triploista! :hilarious:
Ovat kyllä suuri rikkaus tuollaiset karvaiset perheenjäsenet. Ehkäpä meillekin joskus. :joyful:
 
Mä rakastan kevättä ja syksyä, ehkä jopa hieman enemmän syksyä. Siksi olen iloinen, että odotetaan syyslapsia :) Syksyssä on jotenkin semmoista ihanaa tunnelmaa ja taikaa, samoin kun keväässä.
 
Elukat on kyllä rakkaita, haluttaisiin antaa koti vielä useammallekin kotia tarvitsevalle, mutta kyllä nyt on eläinluku hetken aikaa täynnä. Hirvittää vaan, kun suvussa on allergiaa, aika pahojakin allergioita, ja itsekin olen testatusti kissalle ja koiralle allerginen, mutta toistaiseksi siedätys on pitänyt oireet melkein kokonaan pois. Entä jos lapsesta tulisi allerginen, ja jouduttaisiin luopumaan näistä kolmesta elukasta? Koirakin on meillä pelastettu piikiltä, joutui tuttavaperheessä tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi kodittomaksi, eikä varmaankaan kestäisi enää toista kodinvaihtoa, kun on nyt jo todella läheisriippuvainen :sad001
 
Kaari, Voi ovatpa rankkoja kokeneet. Minusta on niin ihanaa että on ihmisiä jotka tarjoavat kotia sitä tarvitseville. ♡

Luulen että voi hyvinkin olla (vaikka allergiat toki periytyy) että kun lapsi tottuu jo vauvasta lähtien hänelle ei sellaista kehitykkään. :) Itse olen suht allerginen kaikelle karvaiselle, mutta meillä asusti kaksi kania useamman vuoden. Pojan vauvavuoden aikana hän myös tottui karvapölyyn ja ainenkaan hänellä ei ole vielä mitään havaittua allergiaa. Itsekin siedätyin siis. :)
 
Huh huh, tänne tais iskeä Noro </3 Onneks ei enää aamulla ihan puolen tunnin välein tartte juosta vessassa ja oksentamassa kun ei edes mahanestettä enää tule pihalle..

Mä oon koira-allergikko, mutta onneksi vähän siedän aikuisia koiria. Aion kyllä kiikuttaa vauvaa sitten kaikkialle missä altistuu eläimille niin ei toivottavasti saisi allergiaa.
 
Mulla on tällä hetkellä todella puutteellisesti hermoja omiin karvalapsiin. Oikein harmittaa, kun tulee tiuskittua koirille pikkujutuista ja ovat itsekin hämmentyneitä ja käyttäytyvät kehnosti jo senkin takia. Myös mies on saanut osansa mun huonosta tuulesta ja on alkanut kulkea vähän varpaillaan. Ärsyttävää kun on tämmöinen hormonihirviö, eikä sille meinaa mahtaa mitään.

Mä oon loputtoman pahan raskausväsymyksen takia onnistunut sotkemaan kouluasiani siihen jamaan, että en tiedä miten tästä selvitään. Tärkeä deadline oli ja meni ja nyt meinaa jäädä kandin valmistuminen haaveeks. Pitää laittaa ohjaajalle tänään sähköpostia ja kysyä mitä mahdollisuuksia mulla enää on, vai pitääkö seuraavaks tapella kelan kanssa opintojen viivästymisestä.
 
Mä oon ollu nyt töissä 3 yötä ja vielä ens yö ois valvottava. Jostain syystä en oo saanu päivisin nukuttua, vaikka yleensä nukkusin vaikka aamusta iltaan. Tänäänkään en oo nukkunu viel yhtään ja koht ois lapset haettava hoidosta, sen jälkeen on turha ees unelmoida moisesta. Aivot käy jotenkin ylikierroksilla, ne laulaa vaa macarenaa :D Sitten menee vielä muutama päivä ennen ko saan rytmit käännettyä takasin. Onneksi alkaa loma :cool:
 
Mä olen ehdottomasti kesäihminen (no kunnon talvikin menettelee). Siksipä ihan tyytyväisenä asustelenkin täällä etelässä, missä sadepäivät on aika harvinaisia - tosin sitten kun sataa niin tuleekin kunnolla.
Mulla on ollut pienestä asti kotona koira ja kissoja. Nyt on ekaa kertaa eläimetön koti, koska asutaan vuokralla, miehen työn takia saatetaan joutua muuttamaan vuosittain, ja täälläpäin asunnot vuokrataan yleensä kalustettuja. Sellaisia kivasti sisustettuja asuntoja on tosi vähän eikä niihin huolita eläimiä... Oma koti olis kyllä kultaakin kalliimpi, tai edes omat kalusteet!
 
Mua vähän pelottaa ku syntyy syksyllä et miten pimeä talvi tulee menemään vastasyntyneen ja 1.5v kanssa.. Ku esikoinen syntynyt huhtikuussa ni kaikki oli niin ihanaa kun vaan lämpeni koko ajan jne :D
 
Tania, koita ajatella sitä kautta, ettei se muutaman kuukauden ikäinen vauva vielä oikein kesästä "nauttinut", mut sit kesällä 2018 nämä lokakuiset on jo oikein hyvin hiekkalaatikkoiässä!
 
Oon laittanut vajaa vk sitten pyynnön päästä salaiseen ryhmään, mutta ei oo mitään kuulunut :smiley-angry017 Onko muut saanut yhteyttä ylläpitäjään? :confused013
 
Mulla heräs yhtäkkiä huoli ja kysymys, mitä en oo tullut ajatelleeksi vasta kun nyt. Täällä kun oli muitakin hoitajia, niin osaisko joku vastata tähän? Soitan tietysti maanantaina neuvolaan ja kysyn sieltä asiasta, mutta jos joku osais täällä vastata...

Mites toi ESBL-kantajuus? :wideyed: En siis tiedä olenko ESBL-kantaja, mutta onks siitä sikiölle haittaa jos sitä satun kantamaan? Löysin HUS:in sivulta ( http://www.hus.fi/sairaanhoito/sair...syttya/Sivut/Odotusaika-ja-tartuntavaara.aspx ) tiedon, että ei olisi vaarallista, mutta synnytyssairaalan tulee kantajuudesta tietää. Meillä töissä ainakin yhdellä asiakkaalla on ESBL, joten mietin pitääkö mun nyt olla jotenkin extra-varovainen tai jopa toivoa, ettei mulle tulisi käyntejä hänelle? Silloin mun pitäisi varmaan kertoa esimiehelle raskaudesta. Joskin ei se kertominen mua haittaisi, enhän mä oo ees vakkari vaan pelkkä keikkalainen... Mutta tämmöistä tuli nyt yhtäkkiä mieleen. Ja mitähän muuta pitäis ottaa hoitotyössä huomioon? Tällä hetkellä teen tosiaan ihan vaan kotihoidossa keikkaa.
 
Agnés sanoi:
Mulla heräs yhtäkkiä huoli ja kysymys, mitä en oo tullut ajatelleeksi vasta kun nyt. Täällä kun oli muitakin hoitajia, niin osaisko joku vastata tähän? Soitan tietysti maanantaina neuvolaan ja kysyn sieltä asiasta, mutta jos joku osais täällä vastata...

Mites toi ESBL-kantajuus? :wideyed: En siis tiedä olenko ESBL-kantaja, mutta onks siitä sikiölle haittaa jos sitä satun kantamaan? Löysin HUS:in sivulta ( http://www.hus.fi/sairaanhoito/sair...syttya/Sivut/Odotusaika-ja-tartuntavaara.aspx ) tiedon, että ei olisi vaarallista, mutta synnytyssairaalan tulee kantajuudesta tietää. Meillä töissä ainakin yhdellä asiakkaalla on ESBL, joten mietin pitääkö mun nyt olla jotenkin extra-varovainen tai jopa toivoa, ettei mulle tulisi käyntejä hänelle? Silloin mun pitäisi varmaan kertoa esimiehelle raskaudesta. Joskin ei se kertominen mua haittaisi, enhän mä oo ees vakkari vaan pelkkä keikkalainen... Mutta tämmöistä tuli nyt yhtäkkiä mieleen. Ja mitähän muuta pitäis ottaa hoitotyössä huomioon? Tällä hetkellä teen tosiaan ihan vaan kotihoidossa keikkaa.
Click to expand...


Mä olin esikoisen aikaan töissä MRSA osastolla, olin ollut jo vuosia. Neuvolassa ne kysy haluanko testit.. en halunnu. Helpompi oli elää kun ei tienyt. Myöhemmin kyllä sitte paljastu että mulla ei sitä ole. Meillä on myös muutama ESBL täällä, oon niitä hoitaessa ollut aina varovaisempia. Mä veikkaan että ne tarjotuu neuvolassa ottamaan testit jos haluat. :)

En tiedä millainen asiakaskunta teillä kotihoidossa on, meillä on täällä missä minä oon nii jokunen tosi agressiivinen asukas, niitä oon vältelly viimeiseen asti etteivät pääse lyömään. Muuta ei kyllä tuu mieleen.

Mä oon nyt yövuorossa ja tuntuu siltä että nää ei oo enää mua varten, ei tän reuman eikä raskauden takia! Selkä on tosi paljon pahempi kun normi päivävuorossa. Taidan laittaa siis työvuorotoiveisiin että ei öitä! :)
 
Huh.. pitäisköhän rajottaa elukoiden pääsyä sänkyyn, kun se näköjään aiheuttaa ylimääräistä aivastelua. Tuntui äsken että koko alavatsa räjähtää, vaikka yritin varovasti aivastella. Normaalioloissa eivät nuku mun kanssa yhtä aikaa öitä, mutta nyt kun isäntä on pois kotoa, niin oon jättänyt makkarin oven auki illalla, kyllä nuo sitten löytyy kaikki aamulla tästä samasta sängystä. Jostain kyllä luin, ettei kissoja pitäisi päästää ollenkaan raskaana olevan sänkyyn, taisi liittyä siihen toksoplasmoosiin. Normaalisti isäntä putsaa kissojen laatikot, mutta nyt joudun tekemään sen itse. Onneksi kissat käy ulkona asioillaan suurimmaksi osaksi kuitenkin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top