Meillä mennään nyt 8+6, ja toistaiseksi ainoa merkki omassa kehossa minkä olen huomannut on rintojen arkuus! Muuten ei ole ollut mitään oireita - ei pahoinvointia, ei väsymystä, ei juurikaan mielialan heittelyitä. Osittain sen vuoksi halusinkin varhaisultraan mennä, kun jotenkin raskaus ei vaan tuntunut todelliselta ennen kuin nähtiin se pieni sydämen syke ruudulla. Kävin gynekologilla Amerikassa noin viidennellä viikolla, ennen Suomen lomaamme, ja siellä tehtiin papa, verikokeet, sukupuolitautitestit, katsottiin verenpaine jne. Seuraavaksi täytyy sitten päättää missä sairaalassa haluaisin synnyttää (joka on vakuutuksemme piirissä), ja sen perusteella alkaa ottamaan yhteyttä synnytyslääkäreihin ja varata seuraava aika ja ultra varmaan 3-4 viikon päähän!
Me kerrottiin raskaudesta heti positiivisen testin jälkeen perheille (vanhemmille ja sisaruksille) ja ihan muutamalle lähimmäiselle ystävälle. Nyt ultran jälkeen on tehty niin, että ei vielä julkisesti raskaudesta huudella mutta jos joku sattuu kysymään, niin ei myöskään kierrellä tai keksitä tarinoita - ollaan oltu naimisissa jo muutama vuosi, ja aika moni on tätä jo odotellut. Joskus ärsyttää kun sellaiset melkein puolitutut kysyy todella suoraan ja hieman tökösti että koska aiotaan lapsia hankkia tai miksei vielä olla lapsia tehty/raskaana, mutta toisaalta, eipä tässä varmaan montaa viikkoa mene kun se jo alkaa näkymään, ja tuntuu hankalalta keksiä tarinoita että miksi en ota sitä viinilasillista tai lähde enää satunnaiselle savukkeelle :) Tiedän että jotkut kaverit on ajatelleet että ollaan yritetty jo kuukausia ja on ollut "ongelmia", mutta todellisuudessa aloitettiin yrittäminen tammikuussa, ja positiivinen testi tuli yhdestä yrityksestä! Olin jotenkin henkisesti enemmän valmistautunut siihen, että raskaaksi tulemisessa saattaisi mennä joitain kuukausia tai pidempäänkin, ja tuli hieman puun takaa tämä että se kävikin näin nopeasti - mutta iloisia ollaan tietysti!