Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Emmy'
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minulla on kyllä tosi oireeton raskaus pahanolon suhteen ja siksi tuntuu kummalta että olen tosiaan raskaana. No kaipa ne todisteet raskaudesta tulee siitä että olen tosi väsynyt usein, heräilen yöllä vessaan tai syömään lisää ja tosiaan nälkä kun yllättää niin siitä voi tulla kipuja ja itku. Aiemmin on voinut lähteä lennossa kotoa ilman aamiaista mutta nyt koko ajatus pelottaa koska mitä jos en löydä ruokaa tarpeeksi nopeasti ja tulee kipuja ja hätä. Siis on aivan pakko herätä ajoissa että saan itselleni kunnon aamiaisen. Joskus puurokin tulee liaan hitaasti ja kiroilen sitä kun pitäisi jo saada syödä jotain. Koitan varustaa kodin hedelmillä että aina saa banaanin tai omenan suuhun nopeasti.
Hyvänä puolena on tietty se että voin tehdä vielä ihan hyvin töitä ja kukaan ei tajua että olen raskaana.
Sitä harmittelen että poikaystävä ei ole kotona kun vielä voisi sekstailla ihan helposti ja muutenkin kaipaa läheisyyttä . Sitten kun hän tulee takaisin huhtikuussa niin taitaa se maha alkaa kasvamaan juurikin silloin. Tuntuu tosi upealta se että olen saanut isommat rinnat kun tähän ikään (35v) mennessä on pitänyt vaan tyytyä pieniin rintoihin aina. E-pillerit teki rinnoista ehkä vähän suuremmat mutta ei koskaan näin suuria ja luultavasti rinnat kasvaa vielä tästäkin suuremmiksi. Saa poikaystävä kaikkia muutoksia sitten ihmetellä kun tulee takaisin.
 
Plääh.

Tänään diabetes kontrollissa lopetettiin sitten loputkin lääkkeet ja pitäis ruveta insuliinia pistämään ( 2 tyypin D eikä insuliini kuulu normi lääkitykseeni)tuttuahan tuo on aikasemmista raskauksista mutta silti niin inhottavaa.
Lisäksi kiireellinen lähete äitiys- ja sikiötutkimuspolille, jossa tulen ramppaamaan noin kerran kuussa seurannassa.
Torstaina pääsen ultraan....alaraaja sellaiseen, suljetaan pois laskimotukokset, pari vko ollut oikea jalka hiukan oudon tuntuinen.
 
Tsempit Miimu_75 inskan pistämisen kanssa. Toivottavasti ei ole jalassa mitään tukosta myöskään.

Minä olen tänään ihan rätti-poikki-väsynyt. Olenkin menossa jo yöpuulle: yep: i know: kellohan on vasta yhdeksän, mutta minkäs teet kun silmät ei pysy enää auki. :D

Töissä iski ihan hillitön halu kertoa jollekin raskaudesta. Työkavereistani kun ei vielä kukaan tiedä raskaudestani. Ajattelin, että kerron jollekin, mutta sopivaa tilannetta ei oikein tullut. Ääää: Ihan pakko kertoaa: Vai onko? Kymmenes viikko kuiteski jo menossa (9+3). Saa nähdä milloin saan asian kerrottua. Ei sitä viitsi ihan mihin tahansa väliin oikein kertoakaan..
 
Majoitin yhtä tyttöä Tanskasta, joka oli aika tuntematon ennestään. Kun hän alkoi puhua viinipullon ostamisesta minulle ja että voisimme sen sitten seuraavana iltana juoda niin silloin oli aivan pakko sanoa että joo tykkään kyllä tosi paljon viinistä mutta nyt en voi juoda yhtään. Ja sitten vaan sanoin että olen raskaana. Tästä seurasi se että tyttö oli tosi huolissaan minusta tämän jälkeen koko ajan. No hän tietty seurasi sivusta minun filmiavustajan arkea, joka oli epätavallisen stressaava tällä kertaa. On varmasti totta että en ole hirveästi muuttanut elämänrytmiäni ja olen miettinytkin sitä samaa mutta silti on ihan kiva ettei ihmiset tiedä raskaudestani ja siten kohtelevat vielä minua normaalisti. Saa nähdä mitä kaikkia neuvoja ihmiset alkavat sanomaan vielä kun saavat tietää tästä. Raskaus on myös perin henkilökohtainen asia ja siksi on ihan hyvä kertoa siitä vasta myöhemmin yleisesti. Totuttelen tässä vasta koko juttuun. Tänään mietin nimiä ja pystyin ajattelemaan vain poikien nimiä. Tuntuu etten edes osaisi antaa tytölle nimeä.
 
Maaliskuu on täällä lähtenyt ihan kivasti käyntiin.
Kerroin tosiaan lapsen isälle ja otti asian loppujen lopuksi hyvin; olen onnellinen siitä!
Pientä väsymystä liikkeellä ja työpäivien jälkeen olen ihan puhki, mutta muuten perus hyvä olo.
Eilen aamulla meinasi tosin tulla bussissa paha olo kun kotona en mitään syönyt :/
Odotan innoissani kesää, tämä on eka kerta kun olen raskaana kesällä :)
Sekä ensi viikon neuvolaa ja huhtikuun alkuun varattua ultraa odottelen.
Kiva kun on kaikkea kivaa mitä odottaa. Toivottavasti kaikki on hyvin ultrassa.
Aurinkoista keskiviikkoa ladies!
(=just joo, ulkona auringosta tietoakaan -__- )
 
Mies soitti tänään, että oli vahingossa paljastanut kaverilleen :eek: Tajusi kuulemma liian myöhään eikä voinut perua asiaa enään :D oli tullut vastaan kuulemma vaunut joissa oli seisomalauta ja mies totes vaan, että pitää tollanenki väkertää :D noh, kaveri lupas olla hiljaa ja ei tässä enään oo ko 2viikkoa nt-ultraan :)

mmmustikka, oon kans miettiny nimeä ja miulla pyörii vaan nimet tytölle en keksi mitään kivaa pojalle :D
 
mmmustikka: Tuossa olen kyllä samaa mieltä, että ihmisten asenne raskaana olevaa kohtaan muuttuu, kun kertoo raakaudesta. Yhtäkkiä autetaan joka asiassa. Se on myös suht rasittavaa, kun varsinkaan aluksi sitä mitään apua kaipaa! ;)

Jadesiru: Hyvä, että miehesi otti asian hyvin. Minäkin odotan kesää innoissani. Mulla myös eka raskaus oli ihan alussa elokuussa, eli en minäkään ole ollut kesällä raskaana.

Hessu: Ohoh! Miehesi lipsautti sitten. Voisin niin kuvitella, että noin kävisi minullekin. Juuri tuollaisissa tilanteissa. Minä olen vähän sellainen "puhun ensin, ajattelen vasta sen jälkeen" - tyyppiä nimittäin. ;)

Onko kellään muulla hajuherkkyyttä? Mua siis kuvottaa varsinkin tupakan haju. Meinaan yökätä heti kun joku savuttelee läheisyydessäni. Onneksi me emme mieheni kanssa kumpikaan polta. Eikä lähipiirissännikään taida olla kuin nuuskan käyttäjiä.
 
Jadesiru, kiva kuulla että kertominen meni hyvin! Tuolla Helmikuun ketjussa kerkesin jo kyselläkin, että miten meni :)

Emmy, hajuherkkyyttä täälläkin ja nimenomaan tupakka on se pahin, vaikka olen itsekin joskus poltellut. Saa aikaan älyttömän kuvotuksen o_O
Minunkaan työkaverit ei tiedä vielä mitään, enkä kyllä halua kertoakaan. Maanantaina olin pomon kanssa kahden kehityskeskustelussa, missä mietittiin myös tulevan vuoden tavotteita, mutta en sanonut mitään, vaikka siinä kohtaa se olisi varmasti ollut tosi luontevaa. Ei vain tuntunut vielä siltä. Jotenkin haluan pitää tämän salaisuuden vielä itselläni, ei olla kerrottu edes tuleville isovanhemmille eikä läheisimmille kavereillekaan.

mmmustikka, kokisin ainakin rasittavana tuommoisen.. Minuakin väsyttää ja on kaikienlaisia oireita, mutta ei tässä nyt sentään sairaita olla ja elämä mielestäni pitääkin jatkua ihan normaalisti vielä tässä vaiheessa.

Minä olen 2 viimeistä yötä nukkunut piiiiitkästä aikaa hyvin! Ihanaa! Toki vessassa on pitänyt käydä, mutta muuten niin rauhallisesti enkä ole heräillyt jatkuvasti ja sitten jäänyt hereille. Voii kumpa tämä ihanuus jatkuisi, aamulla oli ihan omistuisen pirteä olo :smiley-bounce013:smiley-bounce013
 
Muillakin noita lipsautuksia, anoppi oli jo kysynyt mieheltä että olenko raskaana kun se oli mainostanut lopettaneensa röökinpolton. "En tiedä" oli mies sanonut haha! Jospa loppuviikosta sitten kertoisi ihmisille, olettaen tietysti että kaikki on hyvin. Iiks, huomenna ensimmäinen lääkäri! Jännää!

mmmustikka: munkin imetyksestä kärsineet nahkarukkaset on paisuneet aikalailla :D ! Tosin ovat vähän kipeät että mieluummin jättäisivät kasvamatta. :(
 
Miulla hajuaisti herkistynyt haistan ihan ihmehajuja mitä en aikasemmin olisi edes välttämättä huomannut. Sellaisia hajuja mistä oksennus nousee kurkkuun on jugurtti ja paahdettu paahtoleipä :D
 
Hessu: Jos ultrassa paljastuu että lapsi onkin tyttö niin kysyn varmaan sitten sinulta apua nimeen. Pojille minulla on vaikka mitä nimiä keksittynä. Joskus mietin että isukki saa antaa nimen tytölle ja minä pojalle kun se tuntuu luontevammalta. Sillä tavalla voi olla kurja jos kertoo tulevasta nimestä monille ja joku toinen ottaa sen ensin. Esim kun olin pieni minulle syntyi pikkusisko ja kerroin leikkikaverilleni jolle oli jo syntynyt vähän aiemmin pikkusisko meidän tulevasta nimestä. Heidän perheellä oli kastajaiset aiemmin ja antoivat sitten juuri sen nimen mikä oli ollut tulossa pikkusiskolleni eli Petra. Harmitti tosi paljon silloin mutta myöhemmin olen onnellinen koska pikkusiskollani on nyt ihana nimi, Linda joka sopii hänelle tosi hyvin.Näinä aikoina mietin jo kesää. Minulla on kesän alussa synttärit ja teemme yleensä silloin aina jonkun reissun yhdessä. Viime vuonna oltiin Portugalissa ja ihastuin maahan todella paljon. Tiedättekö mihin asti raskautta on vielä turvallista matkustaa?
 
p.s minulla on yksi varma kriteeri nimen antamiseen. Joku nimistä pitää olla suomalainen mutta sitten en ole varma olisiko se etunimi vai toka tai kolmas.
 
Meilläkin on jo nimiongelma ! Vaikka ollaan jo vuosi niitä toisillemme heitelty, mutta hankaloittaa vähän kun pitää kuitenkin sopia kummankin maalaisen suuhun - esikoisen kohdalla sisko olikin kauhuissaan "mitä jos se saa jonkun saksalaisen nimen jota en osaa lausua?!". Eikä olla löydetty oikeastaan yhtään sellaista TÄÄ SE ON-tytön nimeä, pojalle olis pari ehdotusta.

Meidän pojalla on toisena nimenä mun papan oikein kunnon vanha suomalainen nimi, Olavi! Ei ihan mätsää kansainväliseen etunimeen mutta ei haittaa, päätin jo kun pappa kuoli että jos joskus pojan saan niin se saa hänen nimensä kun oli sen verran rakas. :)
 
Tää on ihan ihmeellistä. Ennen raskautta porasin pienimmästäkin asiasta ja nyt tuntuu ettei mikään tunnu miltään.
Siis viikkoja ei ole juuri mitään ja luulin tänään tuntevani voimakkaita potkuja.
Pojalle ja tytölle on nimet valmiina, vaikkei mitään varmuutta ole siintä että tuolla vatsassa mikään etes kasvaa.
Ajatukset kyllä pomppii ihan miten sattuu, mutta kaiketi väsymyksen piikkiin menee. Huomenna olis sit se alaraaja ultra ja pelottaa niin että tuskin saan nukuttua. Että tämmösiä mutinoita täällä.
 
banula ja Hessu: hauskat noi teidän miesten lipsauttelut :D
Itse olen meinannut olla se hölösuu kun minulla on ystävä joka on raskaana jo yli puolessa välin, ja hän pohti nimiä, itse sitten tomerana siinä että "itse olen kans miettinyt..." * pitkä hiljaisuus* "...NIIN siis sitten kun joskus jos lisää lapsia tulee niin.."
En usko että huomasi mitään, mutta lehahdin kyllä varmaan korvia myöten punaiseksi :D
 
Täällä kans yks jolla on LA lokakuussa, eilen menin muka np-ultraan mutta siellä selviski että raskaus on vasta viikolla 8+2 ! :/ oli hieman pettynyt olo kun olin jo asennoitunut siihen että ensimmäinen kolmannes on ohi ja uskaltaa jo kertoa raskaudesta muillekkin ! Noh, tärkeintä on että sielä oli kumminkin elämää ! :) Ensi viikolla pitää mennä uudelleen verikokeisiin ja 4.2 on np-ultra jossa sitten selviää lopullinen LA (nyt 13.10) toisessa uä-kuvasa oli viikkoja 8+2 ja toisessa 8+4 (pieni heitto,mutta silti )
 
tipitii: Oho, aika jännä! Miten se sillain? Mä olen laskenut tuolla Vau:n raskauslaskurilla että nyt olis 8+6 menossa, mutta saa nähdä mitä lekuri kohta sanoo, en ole uskaltanut lisätä itseäni tuohon listaankaan jos päivämäärä onkin jotain ihan muuta. :D On siis tunnin päästä eka "neuvola" enkä oikein edes tiedä mitä kaikkea siellä tekevät kun esikoisen kohdalla sen missasin, no kohtahan sen näkee. :D
 
mun viimeset kk:t on ollu 11.12.2013 :D joten sen mukaan neukkarissa laskettiin,ekalla neuvolakäynnillä piti olla jo rv 11 :D Minä sain ekalla kerralla kasan lippuja ja lappuja, juteltiin niitänäitä ja koitettii kuunnella sydänääniä muttei niitä kuulunut (ei ihmekkää) :D kerkesin käydä jo ensimmäisellä lääkäri käynnilläkin maanantaina, otettii papa ja lääkäri tunnusteli kohdun jne.
 
Tipitii: ohhoh - sulla on ehkä sitten ovulaatio tapahtunut usemmaan viikon myöhemmin kuin luulit, eikös? No onneksi sieltä löytyi kuitenkin elämää. :)

Mulla esikoisen raskaudessa varhaisultrassa muistaakseni la siirtyi viikolla eteen päin, eli ei ollut poikani niillä varhaisilla viikoilla vielä "tarpeeksi iso". Syntyi kuitenkin normaalikokoisena rv 42+0. Tänään tuo (2-v.) Jäi päiväkodin pihaan tepastelemaan iloisena. Ei niillä uä:ssä todetuilla viikoilla ole niin väliä, jos raskaus muuten etenee hyvin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top