Mulla täysin samanlaiset ajatukset ku skylarilla. Päivällä ja illalla tuntuu sillon tällön. joskus jopa päivä tai kaks ettei tunnu oikee mittään. Sillon oon dopplerilla kuunnellu, että ainaki sydän lyö. Yöllä en oo kertaakaan heränny liikkeisiin ja hyvin rauhasa saa nukahtaakki. mullaki istukka takana, että vois kuvitella liikkeitten tuntuvan paremmin, mutta ei. Rytmiä en oo huomannu tai sitte en oo vaan aatellu.
Maaliskuun mietteet
- Ketjun aloittaja odecca
- Aloituspäivämäärä
Skylar, ihan sama meininki täälläkin. Ei onnistuisi kyllä millään 10 liikettä per tunti (vkoja nyt 27). Mutta välillä on sitte taas sellanen peuhuaminen päällä, yleensä kerran tai pari päivässä, että ehkä siinä tulee niiden muidenkin tuntien edestä :)
Ja joskushan sen sikiön on nukuttavakin; eikö vastasyntyneetkin nuku vielä sen n. 23,5h vuorokaudessa...
Katotaan sitte miten käy, kun viikko 30 tulee, mutta siihen asti kieltäydyn huolestumasta sen enempää.
Ja joskushan sen sikiön on nukuttavakin; eikö vastasyntyneetkin nuku vielä sen n. 23,5h vuorokaudessa...
Katotaan sitte miten käy, kun viikko 30 tulee, mutta siihen asti kieltäydyn huolestumasta sen enempää.
ei mullakaan tule joka tunti liikkeitä, itelle riittää se et tulee kerta päivässä niin tiedän et kaikki on ok :) monesti en ees päivällä niitä huomaa, sit illalla kun on saanu esikoisen nukkumaan ja rauhottuu ite sohvalle köllimään niin johan alkaa viuhtominen :)
Kesäesikko
Jostain jotain jo tietävä
Täälläkin vilkkainta siinä aamu kymmenen ja ilta seitsemän aikoihin, yöllä en herää liikkeisiin, mutta tyttö tuntuu heräävän äidin seuraksi jos itse herään, siitä ei sitten ihan heti unta uudelleen saada :)
Sent from my GT-P7300 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-P7300 using Vau Foorumi mobile app
Vilkkaimpia hetkiä tuntuu olevan ennen kaikkea illat kello 21 eteenpäin, mutta johtunee siitä että silloin asetun itse aloilleni... Muutenkin tämä on kyllä todella vilkas masuliikkuja, tai ehkä vaan liikkeet tuntuu paremmin kuin esikoisesta nyt kun istukka on takaseinässä. :)
Sairaslomailu on tehnyt suppareille tosi hyvää, kipeitä ei ole nyt tullut ollenkaan, ja harkkasuppareitakin vähemmän.
28+3
Sairaslomailu on tehnyt suppareille tosi hyvää, kipeitä ei ole nyt tullut ollenkaan, ja harkkasuppareitakin vähemmän.
28+3
Taitaa vauva tosiaan nykyään viihtyä enimmäkseen kasvot mun selkään päin, mutta nyt vihdoinkin alkoi kunnon möyrimiset ja on liikkeet tuntuneet kunnolla eteenkin, että vatsa heilunut pitkin päivää
Oikeastaan jo eilen illalla sain huokaista helpotuksesta, kun tunsin että vauva vaihteli asentoaan.
Musta tuntuu, että oon tämän raskauden aikana tainnut liikaa lukea kaikkea sellaista raskauteen liittyvää, mitä ei kauheasti itse raskaana ollessa oikein kannattaisi. Varsinkin, kun on jo valmiiksi tämmöinen stressaaja muutenkin.
Käväisin tänään huonon oloni ja vatsakipujen takia terveyskeskuksessa. Vastaanotolla tuli semmoinen tunne, että haluan tarkistaa verenpaineet. Noh, koholla ne nyt sitten näytti vähän olevan ensimmäistä kertaa, joten toivottavasti seuraavalla mittauskerralla on taas ihan normaalit.
Oikeastaan jo eilen illalla sain huokaista helpotuksesta, kun tunsin että vauva vaihteli asentoaan.
Musta tuntuu, että oon tämän raskauden aikana tainnut liikaa lukea kaikkea sellaista raskauteen liittyvää, mitä ei kauheasti itse raskaana ollessa oikein kannattaisi. Varsinkin, kun on jo valmiiksi tämmöinen stressaaja muutenkin.
Käväisin tänään huonon oloni ja vatsakipujen takia terveyskeskuksessa. Vastaanotolla tuli semmoinen tunne, että haluan tarkistaa verenpaineet. Noh, koholla ne nyt sitten näytti vähän olevan ensimmäistä kertaa, joten toivottavasti seuraavalla mittauskerralla on taas ihan normaalit.
heidi79
Näppärä viestien naputtelija
joo sama täällä.raskauden alussa luin kaikkee tuulimunaraskauksista kohdunulkosiin,sen jälkeen siirryin keskenmenoihin ja kehityshäiriöihin;ny oon lukenu äkillisistä kohtukuolemista ja istukan irtoomisista ym.ihan älytöntä,miks pitää olla näin pönttö?ihan ihme pää.
heidi79, siis mulla on mennyt ihan samalla kaavalla! Ihan turhaa energian haaskausta ja pään vaivaamista.. 
Olisi mukava jos sitä voisi vaan olla ja nauttia tästä odotusajasta..
Mä tässä just poistin kaapistani viimeisetkin omat vaatteet, mitkä ei enää mahdu. Jotenkin tuli haikea olo, kun samaa aikaan oma mies tuli treeneistä kotiin ja puhui kuinka nyt sillä alkaa kunnon treenikausi. Itse siinä mahani kanssa ähkin ja puhkin vaatteita keräillessä lattialta, joita oli tiputellut kaapista. Ehkä vähän kateellinen olen, kun toinen saa jatkaa omia harrastuksiaan ja mennä ja tehdä niin kuin aina ja sitten itse saa katsella vierestä.
Ihan kuin oma elämä olisi pysähtynyt eikä siihen mahdu muuta kuin tämä kasvava vatsa, jatkuvat pissahädät ja väsymys sekä tietty nämä omat mietiskelyt kuinka vauva voi.
Blaah...
Olisi mukava jos sitä voisi vaan olla ja nauttia tästä odotusajasta..
Mä tässä just poistin kaapistani viimeisetkin omat vaatteet, mitkä ei enää mahdu. Jotenkin tuli haikea olo, kun samaa aikaan oma mies tuli treeneistä kotiin ja puhui kuinka nyt sillä alkaa kunnon treenikausi. Itse siinä mahani kanssa ähkin ja puhkin vaatteita keräillessä lattialta, joita oli tiputellut kaapista. Ehkä vähän kateellinen olen, kun toinen saa jatkaa omia harrastuksiaan ja mennä ja tehdä niin kuin aina ja sitten itse saa katsella vierestä.
Ihan kuin oma elämä olisi pysähtynyt eikä siihen mahdu muuta kuin tämä kasvava vatsa, jatkuvat pissahädät ja väsymys sekä tietty nämä omat mietiskelyt kuinka vauva voi.
Blaah...
Gemini, mulla oli samat mietteet esikoista odottaessa.. Olin kateellinen miehelle, joka sai pitää kroppansa sellaisena kuin ennenkin ja jatkaa touhuamista entiseen tapaan. En muista, miten oli toisen kanssa. Mutta nyt kolmas on ainakin tähän mennessä mahtunut hyvinkin mukaan, siis niin ettei tällä kertaa ole ahdistanut se ettei saa ihan kaikkea tehdyksi. Paisti lenkillä käynti harmittaa, kun ei pääse alkua pidemmälle ennen kun alkaa viiltää vatsaan. Ehkä kyykkytreenit on pitäny mielen virkeänä, kyllä mä vielä kykenen edes johonkin 
Osallistuin tän kuun kestävään kyykkyhaasteeseenkin. Tänään 80 kyykkyä takana, eilä tähän mennessä ole tuntunu lihaksissa yhtään 
Tänään tein vähän ekstratreeniä, kun huomenna kyykytön päivä. Vielä on mennyt kaikki kyykyt yhteen menoon..jejee.. Tarkotuksena on siis, että päivän aikana tulis tietty määrä kyykkyjä tehtyä. Viimeisenä päivänä 250 kyykkyä:) Saa nähdä kykeneekö aina vaan isomman vatsan kanssa enemmän ja enemmän kyykkyjä.. Yritys on kova. Ikinä en mikään kova urheilija ole ollut, joten tästä kyykkäilystä olen kyllä jo ylpeä
Osallistuin tän kuun kestävään kyykkyhaasteeseenkin. Tänään 80 kyykkyä takana, eilä tähän mennessä ole tuntunu lihaksissa yhtään Tänään tein vähän ekstratreeniä, kun huomenna kyykytön päivä. Vielä on mennyt kaikki kyykyt yhteen menoon..jejee.. Tarkotuksena on siis, että päivän aikana tulis tietty määrä kyykkyjä tehtyä. Viimeisenä päivänä 250 kyykkyä:) Saa nähdä kykeneekö aina vaan isomman vatsan kanssa enemmän ja enemmän kyykkyjä.. Yritys on kova. Ikinä en mikään kova urheilija ole ollut, joten tästä kyykkäilystä olen kyllä jo ylpeä 
otan tän 100x mieluummin kun mitään kukkia naistenpäiväks. 
Mä sain naistenpäivälahjaksi ison paketin kumihanskoja! Olin niin otettu, erittäin romanttista! ihana kun toinen tuntee jo niin hyvin, ettei yritäkään mitään koruja-vaan tietää että lähestyvät karitsoinnit on ihan ykkössijalla mulle! ja siellä noista hanskoista tosiaan hyötyä..
Nakarin kanssa erittäin samanlaisia kokemuksia miehen touhuista tässä raskausaikana, nyt ei tosiaan yhtään enää harmita että mies saa jatkaa kuten ennen, pikemminkin etuoikeutettu olo että itse saa tämän ihmeen jälleen kokea, miehen kokemuskun ei ole samalla planeetallakaan raskausasiassa!
Elämä helpottuu kummasti mitä enemmän sitä on kerinnyt elää, näin mä oon asian kokenut- ties miten helppoa sitten mummuna jo lienee
..
! Olin niin otettu, erittäin romanttista! ihana kun toinen tuntee jo niin hyvin, ettei yritäkään mitään koruja-vaan tietää että lähestyvät karitsoinnit on ihan ykkössijalla mulle! ja siellä noista hanskoista tosiaan hyötyä..Nakarin kanssa erittäin samanlaisia kokemuksia miehen touhuista tässä raskausaikana, nyt ei tosiaan yhtään enää harmita että mies saa jatkaa kuten ennen, pikemminkin etuoikeutettu olo että itse saa tämän ihmeen jälleen kokea, miehen kokemuskun ei ole samalla planeetallakaan raskausasiassa!
Elämä helpottuu kummasti mitä enemmän sitä on kerinnyt elää, näin mä oon asian kokenut- ties miten helppoa sitten mummuna jo lienee
..
Nakari, todella mahtavaa, että oot pystynyt osallistumaan tollaseen :D Toivottavasti saat vedettyä homman loppuun asti! On se tärkeää pitää huolta itsestään raskausaikana. Helpottaa kuulemma synnytystä ja sitten palautumista synnytyksen jälkeen.
Ja jos puhutaan pelkästään tästä asiasta mihin vain me naiset fyysisesti pystymme, niin en mä tätä kykyä kyllä poiskaan antaisi Ärsyttää vain välillä aika paljon, kun moni niin arkinen asia tuntuu niin paljon haastavammalta. Ja sitten kun on saanut itsekseen kantaa huolta, kun tuntuu ettei omassa kehossa ole kaikki kunnossa.
Meillä meni naistenpäivä ihan normaalina päivänä enkä mä mitään kyllä odotellutkaan :)
Ja jos puhutaan pelkästään tästä asiasta mihin vain me naiset fyysisesti pystymme, niin en mä tätä kykyä kyllä poiskaan antaisi
Ärsyttää vain välillä aika paljon, kun moni niin arkinen asia tuntuu niin paljon haastavammalta. Ja sitten kun on saanut itsekseen kantaa huolta, kun tuntuu ettei omassa kehossa ole kaikki kunnossa.Meillä meni naistenpäivä ihan normaalina päivänä enkä mä mitään kyllä odotellutkaan :)
Niin se helpottaa myös jo raskausaikana, jos pystyy ja viittii pitämään kunnostaan huolta edes jonkin verran :) Ensinnäkin, mieli pysyy virkeämpänä ja toiseks loppuraskaudessa jaksaa paljon paremmin touhuta pakollisia hommia. Ja vielä sekin, että mulla itellä ainakin herkuttelut pysyy paremmin kurissa, jos liikun. :) Just tulin 2,5km lenkiltä. Esikoiseni, vajaa 4v oli mukana potkupyöränsä kanssa, joten vaihtiakin oli suht reippaasti. Ihana huomata, että joillakin kerroilla se lenkkeily sujuu paremmin! Toki loppumatkasta alkoi viiltää niin, että oli pakko hiippailla, mutta se sattui sopivasti ylämäkeen ja potkupyöräilijän vauhdin hiipumisen kanssa samaan hetkeen.. Niin ja tänään 100 kyykkyä yhteen menoon! Jes! Huomenna hieman taas enemmän!
Meillä myös naistenpäivä tuli ja meni. Ei siis mitään erikoista, enkä kyllä odottanutkaan. Taisin itsekin huomata, että oli naistenpäivä vasta, kun joku jossakin asiasta mainitsi
Meillä myös naistenpäivä tuli ja meni. Ei siis mitään erikoista, enkä kyllä odottanutkaan. Taisin itsekin huomata, että oli naistenpäivä vasta, kun joku jossakin asiasta mainitsi
heidi79
Näppärä viestien naputtelija
tuo miun mies oli eilen hyvä kun piti kättä mun mahalla mutta eihän siä mitään 02aikaan yöllä tapahtunu niin tokas "tyhmä muksu" hieman loukkaantuneen kuulosena se ei ny hetkeen oo oikeen otolliseen aikaan osunu kokeileen, ja kun minä oon sille sanonu,et sitä mahaa voi ihan kunnolla töniä jos haluaa saada jotain reaktioita aikaan niin ei se pyty kun kai se pelkää et se laps hajoo tai jotain sanoinkin sille,et se on siä ny paremmassa turvassa kun syntymänsä jälkeen ikinä.
se ei ny hetkeen oo oikeen otolliseen aikaan osunu kokeileen, ja kun minä oon sille sanonu,et sitä mahaa voi ihan kunnolla töniä jos haluaa saada jotain reaktioita aikaan niin ei se pyty kun kai se pelkää et se laps hajoo tai jotain sanoinkin sille,et se on siä ny paremmassa turvassa kun syntymänsä jälkeen ikinä.
Kyllä muakin välillä harmittaa, kun mies kykenee normaalisti asioihin joihin itse en enää yhtä hyvin pysty (kuten vaikka käveleminen!). Mutta toisaalta, kun kuitenkin olen pystynyt melko hyvin harrastamaan tähän asti kaikkea mitä ennenkin, ja toivon että tuo kävelykin alkaa pian sujumaan kun lantion seudun muutokset vähän asettuu, niin uskon etten synnytyksen jälkeen kovin pohjalta joudu aloittamaan. Yritän ottaa tämän ajan sellaisena armollisena kevyemmän harjoittelun aikana, että eipähän ainakaan ole paineita siitä, että pitäisi saada tuloksia parannettua. Nyt vielä ainakin monet harjoitteet menee edelleen lähes samoilla painoilla tai ei ainakaan järkyttävän paljon pienemmillä kuin ennen, joten uskon että raskautta edeltävään kuntoon pääseminen ei vie kovin paljon aikaa.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että kaikesta ihmeellisyydestään huolimatta ei tämä raskausaika ole ollut ihan niin hehkeää kuin kuvittelin... On tosi kömpelö olo. Se oman kehon takaisinkaipuu tuli paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin olin kuvitellut. Ehkä sitä suotta häpeää omaa kömpelyyttään ja vaivaisuuttaan, vaikka nehän kuuluvat asiaan eivätkä ole mitenkään itseaiheutettuja.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että kaikesta ihmeellisyydestään huolimatta ei tämä raskausaika ole ollut ihan niin hehkeää kuin kuvittelin... On tosi kömpelö olo. Se oman kehon takaisinkaipuu tuli paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin olin kuvitellut. Ehkä sitä suotta häpeää omaa kömpelyyttään ja vaivaisuuttaan, vaikka nehän kuuluvat asiaan eivätkä ole mitenkään itseaiheutettuja.
Mä oon ainakin jo niin raskaana ja raskas, että kesää odotellessa =) Tuntuu, et kaikki vähänkin vessansiivousta isompi laittaa supistukset käyntiin ja jalat alkaa turpoamaan heti aamusta. Eli nyt aina tukisukat yöpöydällä valmiina... Että enpä nyt menisi hehkuttamaan, että raskaus on niin kovin hehkeää aikaa naiselle. Mutta onhan tuo maha aika kiva kaikesta harmista huolimatta =)
Juu, ei todellakaan ole mikään hehkeä olo ja sen näkee jo naamastakin. Huonosti nukutut yö ja ihon huonontuminen kaiken tämän muun fyysisen muutoksen lisäksi, niin olon itselläni kovin raihnainen. Ja nyt tänään päätin käydä omalla vaa'allani ja herranen aika, kun paino on noussut muutaman viikon aikana. Hyvä ettei itku päässyt.
Oon kyllä nyt niin vihainen itselleni, kun omaa syytähän tämä oma raihnainen olotila on, kun ei ole tullut huolehdittua omasta hyvinvoinnista.
Ensi viikolla onneksi on toisen sokerirasituksen aika, joten sitäkin nyt sitten jännitän tässä. Ensimmäisessä raskaudessa diabetes oli puhjennut juuri näiden viikkojen aikana ja samanlaista yhtäkkistä painonnousua. On tässä kyllä tullut syötyäkin miten sattuu... Voisin kyllä kaivaa esiin neuvolasta saamani jumppaohjeet raskausajalle ja alkaa niitä tekemään.
Onko muuten kenelläkään tullut ns. raskausaivot? Siis, viime viikolla tuli huomattua, että ei oikein ole aina järki mukana asioissa ja saatan välillä myös unohtaa juuri käymäni puhelinkeskustelun sisällön ja laittelen tavaroita enkä muista jälkeenpäin, että mihinkä oikein laitoin. Pikkasen turhauttavaa, vaikka jälkeenpäin naurattaa, kun jääkaapistakin tullut löydettyä esineitä, jotka ei sinne kuulu
Oon kyllä nyt niin vihainen itselleni, kun omaa syytähän tämä oma raihnainen olotila on, kun ei ole tullut huolehdittua omasta hyvinvoinnista.
Ensi viikolla onneksi on toisen sokerirasituksen aika, joten sitäkin nyt sitten jännitän tässä. Ensimmäisessä raskaudessa diabetes oli puhjennut juuri näiden viikkojen aikana ja samanlaista yhtäkkistä painonnousua. On tässä kyllä tullut syötyäkin miten sattuu...
Voisin kyllä kaivaa esiin neuvolasta saamani jumppaohjeet raskausajalle ja alkaa niitä tekemään.Onko muuten kenelläkään tullut ns. raskausaivot? Siis, viime viikolla tuli huomattua, että ei oikein ole aina järki mukana asioissa ja saatan välillä myös unohtaa juuri käymäni puhelinkeskustelun sisällön ja laittelen tavaroita enkä muista jälkeenpäin, että mihinkä oikein laitoin. Pikkasen turhauttavaa, vaikka jälkeenpäin naurattaa, kun jääkaapistakin tullut löydettyä esineitä, jotka ei sinne kuulu