Sadepilvi, hyvinkin voi yllättävä tai muuten traumaattinen synnytys saada aikaan, ettei äidinrakkaus kytkeydy päälle ihan pian. Itsekin tiedostin ihan selvästi vielä päivä synnytyksen jälkeen, että sen verran yllättäen se tuli (paljon aiemmin kuin olin odottanut vaikkakin laskettuna aikana) ja sen verran hirveää sen hirveimmät hetket olivat, että olen epätodellisen oloisessa tilassa, tunteet sordiinolle käännettynä, ikäänkuin itseäni koko ajan varjellen.
Lucky, kiitos kun luotat meihin ja purat oloasi täällä (no, eihän tämä mikään suljettu piiri ole ja anonyyminähän me täällä, tavallaan, mutta MEILLE olet tuttu ja tuntuu hyvältä että haluat meille jutella vaikeistakin asioista!). Vaikeaa, ettei kumppanistasi ole sulle tukea tässä asiassa... mutta niinkuin itsekin sanoit, hän voi silti olla ihan "tavallisen" hyvä kumppani. Omanikin on näissä mielen ja mielialan asioissa vähän samoilla linjoilla - vastoin parempaa tietoaan vielä: hän on kärsinyt masennuksesta jossain elämänvaiheissaan pitkäänkin, ja pahasti. Silti epäluuloinen lääkkeitä kohtaan.
Ota Lucky ihan iisisti nyt. Ei tosiaankaan sun tarvitse laittaa ruokaa valmiiksi asti jos ei luonnistu :-) Sun ainoa ehdottoman tärkeä hommasi on hoivata vauvaa :-)
Sitten suositus kaikille joilla on alakuloa tai pahempaa: vauva vaippasilleen, itselle edestä avattava paita päälle, ja päiväunille pötköttämään vauva mahallaan oman, paljaan rintakehäsi päällä, peitto siihen vauvan päälle - paljon ei tarvitse sillä äidin rintakehän verenkierto vilkastuu pitämään vauvaa lämpimänä.
Vaikka me ei sitä oikein tiedosteta, niin sen verran eläimiä me ollaan, että vauvan nuuskiminen siinä ja ihokontakti (iho on ihmisen suurin elin) tekee meille monenlaista hyvää, lisää rauhoittavan hellyyshormoni oksitosiinin eritystä, lujittaa vaistonvaraista suhdetta vauvaan, ja vauvankin se saa kasvamaan paremmin. Ja joka tapauksessa se on mukavaa :-)
***
Vai vauvabuumia lähipiireissänne? Mulla ei oikein enää ole, kun en ole itse sitä tyypillisintä vauvan saajien ikäluokkaa (mähän olen jo 44-vuotias). Ei ole vauvaperheitä lähimmissä tuttavissa, mikä on vähän harmi. Onneksi on internet ja nettitutut (muitakin kuin te vaumammat :-)).
Ja velipuoleni, minua 23 vuotta nuorempi, saa esikoisvauvansa ihan näinä päivinä! Ei me olla oikeastaan koskaan missään tekemisissä kun ei olla kasvettu samassa perheessä, mutta kun samassa kaupungissa asutaan niin ehkä tämä vauva meitä voisi vähän saattaa yhteen! Ainakin on joku jolle tarjota jo pieniksi jääneitä tai jääviä 50-56 cm vaatteita :-)