Maaliskuun menoa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja rozie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vauvoja tuntuu tosiaan tulevan hirveellä vauhdilla! Miehen serkulle synty ihana poikavauva 2 viikkoo ennenku meijän neiti putkahti maailmaan ja 2 päivää meijän pikkusen jälkeen syntyi miehen työkaverille kaksoset (poika ja tyttö) ,samassa sairaalassa missä mäkin olin vielä sisällä =D Ihanaa kun on läheisiä joilla niin samanikäisiä pikkusia niin on kiva jakaa kokemuksia ja mennä yhessä ulos vaunuttelemaan. Myöhemmin onkin sitten aivan ihanaa kun pikkuset voi leikkiä yhessä
 emoticon
 
Sadepilvi, hyvinkin voi yllättävä tai muuten traumaattinen synnytys saada aikaan, ettei äidinrakkaus kytkeydy päälle ihan pian. Itsekin tiedostin ihan selvästi vielä päivä synnytyksen jälkeen, että sen verran yllättäen se tuli (paljon aiemmin kuin olin odottanut vaikkakin laskettuna aikana) ja sen verran hirveää sen hirveimmät hetket olivat, että olen epätodellisen oloisessa tilassa, tunteet sordiinolle käännettynä, ikäänkuin itseäni koko ajan varjellen. 

Lucky, kiitos kun luotat meihin ja purat oloasi täällä (no, eihän tämä mikään suljettu piiri ole ja anonyyminähän me täällä, tavallaan, mutta MEILLE olet tuttu ja tuntuu hyvältä että haluat meille jutella vaikeistakin asioista!). Vaikeaa, ettei kumppanistasi ole sulle tukea tässä asiassa... mutta niinkuin itsekin sanoit, hän voi silti olla ihan "tavallisen" hyvä kumppani. Omanikin on näissä mielen ja mielialan asioissa vähän samoilla linjoilla - vastoin parempaa tietoaan vielä: hän on kärsinyt masennuksesta jossain elämänvaiheissaan pitkäänkin, ja pahasti. Silti epäluuloinen lääkkeitä kohtaan. 

Ota Lucky ihan iisisti nyt. Ei tosiaankaan sun tarvitse laittaa ruokaa valmiiksi asti jos ei luonnistu :-) Sun ainoa ehdottoman tärkeä hommasi on hoivata vauvaa :-) 

Sitten suositus kaikille joilla on alakuloa tai pahempaa: vauva vaippasilleen, itselle edestä avattava paita päälle, ja päiväunille pötköttämään vauva mahallaan oman, paljaan rintakehäsi päällä, peitto siihen vauvan päälle - paljon ei tarvitse sillä äidin rintakehän verenkierto vilkastuu pitämään vauvaa lämpimänä.

Vaikka me ei sitä oikein tiedosteta, niin sen verran eläimiä me ollaan, että vauvan nuuskiminen siinä ja ihokontakti (iho on ihmisen suurin elin) tekee meille monenlaista hyvää, lisää rauhoittavan hellyyshormoni oksitosiinin eritystä, lujittaa vaistonvaraista suhdetta vauvaan, ja vauvankin se saa kasvamaan paremmin. Ja joka tapauksessa se on mukavaa :-)

***

Vai vauvabuumia lähipiireissänne? Mulla ei oikein enää ole, kun en ole itse sitä tyypillisintä vauvan saajien ikäluokkaa (mähän olen jo 44-vuotias). Ei ole vauvaperheitä lähimmissä tuttavissa, mikä on vähän harmi. Onneksi on internet ja nettitutut (muitakin kuin te vaumammat :-)). 

Ja velipuoleni, minua 23 vuotta nuorempi, saa esikoisvauvansa ihan näinä päivinä! Ei me olla oikeastaan koskaan missään tekemisissä kun ei olla kasvettu samassa perheessä, mutta kun samassa kaupungissa asutaan niin ehkä tämä vauva meitä voisi vähän saattaa yhteen! Ainakin on joku jolle tarjota jo pieniksi jääneitä tai jääviä 50-56 cm vaatteita :-)


 
voimia kaikille päänsä kanssa kampaileville! onneksi tääkin on vaan ohi menevä vaihe.

Parisuhde kyllä kärsii tässä osoitteessa ainakin. ajan puutteen vuoksi ja kenties omaa syytä kun kokee että on tärkeämpää että vauva voi hyvin. pitäisi sitä suhdettakin muistaa huoltaa. nyt sitten viimein kun on "lupa" seksiä harrastaa ei kiinnosta yhtään. tai voisi kiinnostaakin jos mies älyäisi oikean hetken...yritys alkaa kun poika imee tissiä tai muuten on virkeimmillään..oon yrittäny sanoo että ei se sillon natsaa mut ei tunnu menevä jakeluun. no helppo se on toista aina syyttää..mutta kyllä se myös vaikuttaa kun tuntuu ettei nähdä kun nukkuessa ja sen verran että tappelun saa aikaiseksi niin ihmekkös tuo.ja ehkä oma suhtautuminen omaan kehoon ei ole nyt paras mahdollinen. raskaana ollessa pysty syyttämään sitä mut mikä syy se enää on näin iso ja raskausarpinen olla.raskaudesta palautuminen näköjään vaati paljon enempi aikaa kun olin kuvitellut...niin henkisesti kuin fyysisestikin. varmaan tekisi hyvää lähteä kahdestaan jonnekin mutta ei pumppaus onnistu niin tuntuu mahdottomalta. eikä vauvakaan se pää syy tähän ajattomuuteen ole..kuitenki nukkuu hyvin ja viihtyy itsekseenkin. taitaapa olla aika yleinen ongelma vauva arjessa :)
 
Parisuhde juttuja kun mietitte niin muistakaa olla avoimia ja puhua toisillenne..oli asia sitten mikä tahansa. Mä oon tosi tunteellinen ihminen ja haluan aina selvittää kaikki asiat. Mä sanoin miehelle ihan nätisti asiasta kun musta tuntu, että häntä ei kiinnosta olla kotona ollenkaan vaan saattaa helposti lähteä jonnekkin heti jos joku soittaa...ja sit mä jään yksin tytön iltakiukkujen kanssa. Asia saatiin selvitettyä ja eikä se ollutkaan niinkun olin luullut. Ei hän haluaisi aina mennä, muttakun ei osaa sanoa ei. Nyt kun viikonloppuna saimme kaikenlisäksi sen yhden kahdenkesken vietetyn illan niin nyt on plajon parempi olo molemmilla..sen vaan huomaa heti<3
Välillä vaikea uskoa miten ihanan ihmisen sitä on rinnalleen löytänyt
emoticon 
 
No niin, täältä tulee yksikätisen raportti... Kiitos myötätunnosta! Ranne tosiaan on murtunut (onneksi aika siististi) ja kipsi on vasemmassa kädessä viisi viikkoa. Nyt ainakin vielä niin kipeä, etten voi nostaa vauvaa esim. sängystä ylös. Kokoeilin, että hätätilanteessa saan hänet yhdelläkin kädellä, mutta on niin huteralla pohjalla, etten uskalla tarpeettomasti sitä tehdä. Antaa nyt ranteen parantua hieman, ettei tule isompaa vahinkoa. Kädessä sormet kyllä liikkuu ja niitä pitääkin voimisteluttaa, mutta mihinkään tarpeelliseen en niitä vielä voi käyttää kun puristaminen tekee kipeää. Uskomatonta miten niin jokapäiväiset jutut on nyt vaikeita: vetoketjun sulkeminen, shampoon pullosta ulos saaminen, tuttipullon korkin avaaminen, tiskaaminen, rintaliivien kiinnittäminen... Ja kakkapyllyn peseminen on nyt isän hommaa seuraavat viisi viikkoa! Lapsi kulkee mun mukana nyt rintarepussa, jossa voin häntä myös syöttää eli onneksi meidän läheisyys ei kärsi.

Todellisuudessa kaikki meni sittenkin parhain päin. Viikolla huomattiin, että poika alkaa "vierastaa" isää ja kitisi hänen sylissään koko ajan ja haki minua katseellaan. Taisi raastaa isän hermoa vähän sekin. Eihän se pari tuntia illassa ja viikonloppu ole paljon verrattuna siihen mitäen paljon lapsi äidin kanssa on. Eikä tainnut isä kuitenkaan todellisuudessa tajuta miksi olen aika halukas illalla antamaan lapsen hänelle heti kotiin päästyä... ;) Taisi kuvitella että me nukutaan salaa kaiket päivät..? Nyt on pesut, vaipanvaihdot ja sängystä nostamiset isän hommia ja tuntuvat molemmat jo siitä tykkäävän. Rahallisestikin tämä menee nyt ihan ok: mulla on sairaspäiväraha ja isä saa mun äitiysrahan laskettuna oman palkkansa mukaan (eli isän hoitotyö on rahallisesti kalliimpaa!!). "Lomalla" ei ole vaikutusta mun töihin menopäivään eikä se ole pois esim. isäkuukaudesta, talvilomakin on vielä pitämättä ja kesäloma jo kolkuttelee. Menee isällä aika lomailuksi tämä kevät... No, nyt on perhe yhdessä 24/7 seuraavat viisi viikkoa. Saapa nähdä millaista ihmissuhdepäivitystä raportoin seuraavaksi?!
 
Mammax  Hyvä jos teillä rintarepusta on hyötyä. Mäkin toivoin, että olis ollut ja olisin voinu pitää kädet vapaana..muttakun tyttö ei viihdy siinä..prkl.
Toivotaan, että sitten myöhemmin kun vähän kasvaa ni viihtyy..
 
Ootko Salla88 totuttanut vauvaarintareppuun ihan pienissä pätkissä? Me aloitettiin Manduca ihan muutamasta minuutista ensimmäisellä kerralla ja siitä kasvatettiin vähitellen. Ensimmäiset kerrat vain seurusteltiin, en touhunnut mitään erikoista. Nyt tyttö viihtyy tarvittaessa imuroinnin jne ajan. Tarpeeksi lämpimiä odotellessa, että pääsee repun kans lenkkeileen.

Pikkusen valivalivali: Välillä niin tuo mies pistää mulla kiehumaan. Eikö ihan oikeesti saa laitettua edes puurolautasta pois pöydältä venymästä saatikka omia mökkipyykkejään pois pesukoneesta. Jotenki se on taantunut teinin tasolle. Taisin nousta väärällä jalalla ylös. Loppuraskauden ja vauvan syntymän jälkeen ollu kauheen reipas ja nyt jotenki... Vaan ei pitäs valittaa, hän on kuitenkin maailman paras isi lapselleen. Ja tais se kuitenki käyttää koirat aamulla pitkällä lenkillä. (Asiat saa hormoonihöyryisen naisen päässä aina vähä erilaiset mittasuhteet.) Ikinä ei tarvi pyytää, että ottasitko tytön vaan molempien kotona ollessa "tapellaan" kumpi hoitaa tytön ja kumpi tekee esim. ruokaa. Onneksi on tämä palsta. Nyt jo tuntuu asiat ihan erilaiselta, kun saa vähän avautua. Taitaa mulla olla sitteki maailman paras mies, pientä kertauskoulutusta vaan vailla emoticon
 
Wii    Pitää varmaa koittaa viel kärsivällisesti tota totuttamista. Mä vaan satun oleen vähä sellanen, että heti kun neiti alkaa siinä kitisemään ja kattoo hämmästyneenä, naama punasena ylös äitiin "Mitä sä mutsi teet?!?" ilmeellä..niin mä luovutan ja jatketaan normi sylittelyllä. Pikkunen on kyllä senverra rauhallinen tapaus tyytyväisenä, että kunhan on syönyt ja jotain viihdyttävää löytää mihin keskittää katseensa niin kerkeen kyllä aikas hyvin tekee omiakin juttuja =)

Miten teillä muilla muuten on, iskeekö välillä hirvee siivousinto ja muutenkin hinku järjestellä tavaroita? Mulla tuntuu tapahtuvan se aina tällasina leppoisina, aurinkoisina päivinä =D
Tykkään muutenkin, että on siistiä...mut en vaan oo hirveen ahkera siivoomaan =/
Mut sitten tosiaan kun into iskee niin sit on ihana laittaa paikkoja eikä millään malttas lopettaa ^^
Vauvan sänkyyn (missä nyt ei oikeestaan olla nukuttu ku ehkä 5 kertaa) laitoin juuri uudet ihanat apina lakanat ;D Nyt neiti saa luvan alkaa uneilemaan omassa pedissään emoticon

 
Kunhan kesä tulee niin parisuhteen hoito helpottuu: niin paljon helpompaa on sitten lähteä yhdessä parin JA  vauvan kanssa ulos, vaikka terassilla käymään tai kävelylle tai kaupoille tai oikeastaan mihin vaan. Kun ensinnäkin vauva on sitten isompi ja sen rytmi on selkeämpi ja toisekseen ei tarvitse pakkautua niin monen vaatekerroksen alle, ja vaipanvaihto tms sujuu tarvittaessa vaikka puistonpenkillä. Kuin myös syöttäminen. 
 
Tuosta siivoamisesta tuli tänään mieleen että tähän aikaan vuodesta kiittelen ettei me olla koiraa otettu. Tuota ravan määrää mitä ne sisälle tuo. Tänään oli sisko kylässä Milo koiransa kanssa kun käytiin yhdessä vaunujen kanssa lenkillä ja kun sisälle tulivat niin sitä ravan määrää...ja kun Milo on vielä pitkäkarvanen collie. :D  Piti lattiat luututa kun he lähtivät.

Kressidan kanssa samaa mieltä että kohta rupee helpottaa kun mennään vaikka kuukaus eteenpäin. Ku ite huomannut että nyt on jo paljon helpompaa mitä esim. 3 viikkoo sitten. Ei huudella masua samalla lailla ja meillä neiti viihtyy paremmin jo iteksiään esim. puuhamatolla kun on katseltavaa ja puuhaa hänellä.

Ihanaa kun rupee kevät tulee ja on niin aurinkoista ja lämmintä. Piristää kummasti mieltä! :) Eikä tarvi pukee niin mahottomia päälle kun lähtee ulos ja pienikin nukkuu paremmin kun voi laittaa takapihalle. :) Kovasti kesää ootellaan!!

Ite oon painiskellut raha-asioiden kanssa. Töissä kun on ollut niin ei oo tarvinnut miettiä voinko ostaa jotain tai onko varaa käydä parturissa. Mutta nytkun nää kelan rahat on paljon vähemmän mitä palkka niin pitää oikeesti miettiä että riittää. Se ressaa jonkin verran. Eiköhän se tästä kun oppii uudestaan tuon rahankäytön.
Ja töihin joudun palaamaan heti kun äippäloma loppuu. Meillä ei oo varaa että jäisin kotihoidon tuella kotiin. Tietty eri jos mies olis parempi palkkaisessa töissä. Ja eikä olis tätä asuntolainaa. :(
Ei mielellään haluis laittaa tyttöö niin pienenä hoitoon. Mutta kyllähän ne muutkin on laittanut ja laittaa että enpähän mää ainoo äiti oo joka joutuu sen tekemään. Tulee vaan itelle semmonen huono äiti fiilis, vaikka ihan turhasta.
Yrittää vaan nyt etten liikaa ressaa tuosta ja nauttisin tästä ajasta mitä kotona saa olla ihanan vauvan kanssa! <3

Voimia meille kaikille!! Ja ihanaa kun täällä pääsee purkaa ajatuksiaan! :) Kiitos siitä!! :)

 
Bofink ei ole ainoa, jolla raha-asiat aiheuttaa harmia... Meillä on ollut jo raskauden alusta asti selvillä, että minä palaan töihin, kun äitiyspäivä rahat loppuu. Eli huhtikuun alussa, alkaa olemaan siis lomat loppu... Ottaa tosi paljon päähän, mutta eipä ole vaihtoehtoa.

..joo joka toisella on selitys, että on vaihtoehto, mutta Kelan rahalla ei vaan elä, joten töihin on mentävä. Meillä mennään vanhempainrahakauden loppuun niin, että teen kaksi päivää viikossa töitä ja mies tekee nuo kaksi päivää etätöitä kotona. Sitten muksu parka vieraalle hoitoon reilusti alle vuoden ikäisenä. Tosin silloinkin vain kahdehksi päiväksi viikossa, mutta kuitenkin. Meillä oikein penniä venyttämällä olisin voinut olla kotona vanhempainrahakauden loppuun, mutta sitten olisi pitänyt  palata töihin täysaikaisesti. Nyt toivon, että voin tehdä pari päivää viikossa ainakin ensi vuoden loppuun. Pidetään peukkuja.
 
Oi kyllä, KEVÄT saa siivousinnon nostamaan päätään ja ihan kauhea sisustuskuume koko ajan!! Alan sittenkin pikkuhiljaa laittamaan vierashuonetta tyttökuosiin vaikka tarkoitus oli etten laita kun toiveissa on muuttaa tästä ennen kuin tytsy tarvitsee omaa huonetta. Tänään kävinkin ostamassa sinne maton ja vahingossa olkkariin uudet verhot ;) Mietin jo ottaisko tuleva kummitäti tytsyn ens viikolla muutamaksi tunniksi hoitoon jos otettais miehen kanssa ja siivottais oikein kunnolla talven pölyt veks... 
 
meillä kanssa poju muutti omaan sänkyyn nukkumaan, jotenki itse saan vähän rennommin nukuttua ja kun en enää imetä juuri ollenkaan.. tekisi mieli yrittää vielä, mutta jotenki ne raivarit vaan tuntuu niin ikäviltä ja maidon tulokin on alkanut vähentyä, voisikohan sitä saada vielä entiselleen lisääntymään jos kokeilisin sitä rintakumia vielä ennen kuin luovutan kokonaan. Pojuki nukkuu vähän paremmin ehkä omassa sängyssä, sitten aamu yöllä pääsee minun ja iskän väliin nukkumaan.

Eilen miehen kanssa sitten kävin keskustelun omasta mielentilasta, eikä hän juuri ollenkaan ymmärtänyt.. päätään aukoi vaan, no sanoin että joskus vain haluaisin nukkua aamulla vähän pitempään että mies vois syöttää jo puol 10 aikaan pojan kun minä yön hoidan... sitä meinas kuitenki vastustella että kahta työtä tekemäänkö pitäis ruveta... mutta kuitenki anto tänää minun aamulla nukkua, oli tiskannutkin... Miesten taitaa olla jotenkin niin vaikeaa tajuta se ettei vauvan hoito ja äitinä oleminen ole lomaa vaikka se äitiysloman nimellä kulkeekin. Mies sanoikin mulle että eihän se elämä voi niin rankkaa olla kun pääsee lapsen kans ihan millon vaan ja ihan minne vaan haluaa... ?? ja aina voi nukkua sillon ku lapsi nukkuu... no entes jos ei saa nukuttua päivällä :) ja syödäkkin pitäis ja lenkilläkin tekisi mieli käydä ainakin se kaksi kertaa päivässä ja siistiäki pitäis olla ettei miehen tarvii naama punaisena ruveta siivoomaan yöllä kun tulee töistä... :) No kun on hommaa ja jättää joitakin hommia tekemättä että huilaa välillä, niin käykin  niinkuin eilen illalla kävi ettei pojalle ollutkaan korviketta ollenkaan. kello oli 12yöllä ja poika rupes olemaan nälissään.. onneksi mummolla oli yksi purkki korviketta ja eikun 25km päästä hakemaa abc asemalta lisää maitoo... että niin siinä sitten saattaa käydä ja on edelleenki sellanen olo että olen maailman huonoin äiti kun en edes ruokaa muista ostaa. eihän siinä olis tuillu niin suurta paniikkia jos poika söis hyvin rinnasta ja jos maitoa tulisi tarpeeksi mutta ei niin ei.. tulipas taas valitettua!!! 

mutta onhan tuo minuillakin muutto kuume, tekisi niin mieli oma valoisa ja tilava koti missä pojulla olis oma huone ja omia tavaroita... tietysti sais nukkua vielä pitkään meidän kanssa. mutta täytynee toivoa että saisin jostakin omalta alalta vakipaikan ja sitten vasta voitais harkita omakotitalon ostoa.. tympeitä nämä kunnan vuokra-asunnot.. Ihania aurinkoisia ilmoja on kyllä nyt ollut.. ja tosiaan helpottaa kun ei tarvii pukea niin paljon pojulle eikä itselle päälle... 
 
Et ole lucky huono äiti ollenkaan. Nyt otat sitä miestäs niskasta kiinni ja näytät kaapin paikan! Hänen pitää myös kantaa vastuu asioista (ostaa esim vauvalle korviketta). Mä tein omalle jätkälle heti selväks, että hänen pitää alkaa ottaa enemmän vastuuta eikä olettaa, että yhä voisi aina perjantai illat viettää kaupungilla kavereiden kanssa (eikä ole viettänytkään )
Nuori pari kun olemme niin tottakai on suuri muutos kun enää ei voikkaan mennä samalla tavalla kuin ennen =D Molemmat olemme siis 22 v
 
Ois kait täälläkin siivousintoa, jos vaan jaksais/ehtis ruveta siivoamaan... :) Siis tarkotan että pölyt ja kertynyt epäsiisteys kyllä ahistaa. Mutta en minä just nytkään jaksa siivota, vaikka tyttö nukkuu päikkäreitä terassilla. Mieluummin istahdan ja meen nettiin hetkeksi ja syön vähän jottain :) Ikkunat on kyllä niin likasia ettei kohta läpi näe, hyi, mutta niiden osalta ootellaan lämpimämpiä ilmoja. Ja tässä talossahan ikkunoita riittää!! Pikaisella laskemisella 15 kappaletta kolminkertaisia ikkunoita. Lisäksi pölyisten sälekaihtimien puhdistus kaikissa niissä. Jee, jee mikä urakka tiedossa!! Mehän ei olla vielä edes kertaakaan ikkunoita pesty, kun vuosi sitten tähä muutettiin; kesällä/syksyllä minusta ei ollut raskauden + pahoinvoinnin takia ikkunanpesijäksi eikä mies tietenkään semmosta rupea tekemään... Eikä tullut kyllä edes mieleen koko ikkunanpesu.

Oottekos matkustelleet vauvan kans muilla kulkuvälineillä kuin autolla/bussilla? Me lähetään tänään junamatkalle emoticon Minä siis lähden kahestaan tytön kanssa, mutta onneksi ei ole kuin yhen yön reissu ettei tarvi kauheesti roudata tavaraa mukana, yhellä repulla ja hoitolaukulla pärjätään. Mukaan lähtee travel system eli matkikset joihin auton turvakaukalo menee kiinni, koska tullaan sit huomenna autolla takas Ouluun. Vajaat puoltoista tuntia ois junailua - aikataulun mukaan! Mitenhän paljon lienee myöhässä kun on niitä penteleen routavaurioita... kuten joka vuosi :( Paikat on varattu lastenvaunusta ja pitäis rattaat mahtua siihen viereen. Kuiteski vähä jänskättää, hihhii :)

Muutaman viikon päästä ollaan menossa käymään Helsingissä, ekaks meinattiin mennä lentäen mutta kai sitte kuitenkin autolla. Olis se lentokone nopea (ja halpa! norwegian nimittäin), mutta pysähdellään matkan varrella tapaamaan kavereita ja sukulaisia kuitenkin.

Ootteko huomanneet itsessänne ajattelukyvyn taantumista? Mä en tahdo enää muistaa edellistä päivää, että mitä oon tehnyt. Sitä elää niin tässä hetkessä ja päivä kerrallaan tuon vauvan kanssa! :) Muutenkin on ihan monttu auki jos joku kysyy jotain vähänkään haastavampaa. Päivät pitkät kun lepertelee vaavalle bliiblaabluu tyyliin niin aivot menee ihan narikkaan! :D



 

Meillä ei oo siivousinnosta tietoakaan. Päivät menee vaan pojan kanssa leikkien ja nekin pienet hetket mitkä poika malttaa nukkua menee mulla kahvin juontiin ja syömiseen yleensä. Miehellä on alkanut töitä olemaan taas ihan urakalla, eli ei sekään kerkee paljoo kotona olemaan. Se lähtee maanantai iltana ja tulee tiistai iltana takasin, keskiviikkopäivä sillä menee nukkuessa ja taas illasta saattaa lähtee ja torstai yönä takasin. Perjantain se ehkä malttaa olla kotona jos ei oo porukkaa kipeenä ja lauantaina se käyttää meitä kaupassa ja yrittää taas nukkua et jaksaa ensviikon painaa töitä. Ei oo nyt paljoa apukäsiä liiennyt mihinkään ylimääräseen. Ja ensin ukko valittaa kun en oo mitään saanu aikaseks ja sit kun oon siivonnut ja pessyt pyykkiä ym. niin sekään ei kelpaa kun on vaatteet vielä märkiä tai joku paita pyykissä jota ei olis tarvinnut vielä pestä ja tavarat häneltä hukassa. Oon sit päättänyt olla siivoomatta yhtään enempää mitä on pakko jos ei kerta kelpaa...

Ja kyllä mies kykenee nykyään sen aikaa olemaan pojan kanssa jos poika on hyvälllä tuulella. Jos kitinä alkaa niin vähän ensin hyssytellään ja sit tungetaan mun syliin. No ok, mun sylissä poika rauhottuu helposti kun osaan jo tekniikan, mut miehellä ei oo kun muutama keino ja nekään ei tepsi eikä haluta ottaa multa vinkkiä...Ärsyttävää... Nyt kun rupesin sydäntäni purkamaan niin jatketaan samaa rataa.

Miten vaikeaa voi olla lähettää muutamalle sukulaiselle kutsut ristiäisiin teksiviestillä...ei mielestäni vaikeaa, mut miehellä meni siihen kaks viikkoa ja joka päivä muistutin asiasta...Ketuttaa kun kaikki tälläisetkin hommat se yrittää sysätä mun hommiks vaikka mulla tuntuu muutenkin olevan kädet täynnä noiden ristiäisten ja pojan kanssa, eikä flunssakaan oo vielä helpottanut. Lauantaista asti ollut nyt kuumetta tai pientä lämpöä ja pää täynnä räkää...Onneks lähetään tiistaina melkein viikoks mummolaan niin saan siellä hieman parannella itteeni kun on apukäsiä auttamassa. 

Noniin nyt rupee jo olo helpottamaan kun sain tänne purettua asioita, tänksemoticon

 
konna, meillä on tuon kanssa vähän sama juttu, että kun vauva on miehellä ja kitisee, niin hänellä ei keinot tahdo riittää lapsen rauhoittamiseen ja on jo kohta ehdottamassa että minä ottaisin hänet. Minä jo tunnen tyttöni ja osaan yleensä hyvin rauhoittaa, hyppyytän vaikka ympäri taloa tai lauleskelen. Mies ei osaa kaikkia konsteja, koska on kuitenki vähemmän lasta hoitanut, mutta ei myöskään tykkää jos rupean neuvomaan. Tekee mieli joskus sanoa, että ei se pelkkä sylittely auta jos lapsi itkee, sille pitää myös puhua tai laulaa tai keinutella tai jotain. Kyllähän minä sen hiljaiseksi saan tissillä... mutta kun ei sillä aina nälkäkään voi olla.

Mutta eipäsilti, ihanahan tuo minun mies on ja täysin tyttärensä pauloissa :) Kun tyttö vähän kasvaa, kiertää hän varmaan isukin pikkusormen ympärille ;)
 
Mullakin on ollut kyllä siivousinnostusta, mutta toteutuksen tasolle se ei ole vielä mennyt! :-D Noh, pidin kirpparipöytää tämän viikon, niin eipä aika ole riittänytkään muuhun kun kirpparitavaroiden ja vaatteiden silittämiseen, hinnoitteluun jne.. Mutta jospa sitä joku päivä saisi ihan oikeasti alettua siivoamaankin, kämppä alkaa tosiaan olla sen näköinen, että suursiivous olisi paikallaan! Kurakelit ja pari koiraa ei ole kiva yhdistelmä...
Bofink: Hih, tiedän että kaverilla on kaveri, jolla on collie nimeltä Milo. Onkohan sama tapaus... :-D Joskus maailma voi olla pieni.

Tuntuu uskomattomalta lukea, että jotkut pienokaiset jo kääntyy mahalta selälleen! Onko teillä sitten alusta alkaen vauvat viihtynytkin mahallaan...?! Meillä jos tytön laittaa mahalleen, niin noin 5 sekunnin päästä alkaa kauhea huuto, ei tykkää yhtään. Aika vähän sitten sen takia tulee mahalleen laitettuakaan.
 

Ei meilläkään viihdytty mahallaan pitkiä aikoja. Annoin pojan olla mahallaan ja hieman aikaa kitistä siinä niin sit se hermostu ja käänty ite selälleen emoticon

Tuosta rotavirusrokotteesta voi kuulemma tulla kärttysyyttä ja ripulointia, meillä ollaan iloisempia ja pirteämpiä kuin koskaan mut kakkaa piti vääntää ihan tosissaan pitkästä aikaan...että se siitä sitten...meille ei muuten puhuttu mitään tuosta kakkavaipan vaihdosta nyt rokotteen jälkeen et pitäis olla erityisen tarkka tms. hieman siis vaihtelee nuo ohjeet...

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top