Maaliskuun menoa

meijän ropotti on kyllä ihan kumma kun sitä ei haittaa vaikka ois het monta litraa pissiä housussa. ja plörökin alkaa kiukuttaa vasta kun lasti on niin iso et kiipee niskaan...onko muilla tämmösiä vauvoja? kestotkin kuitenkin on ihan märän tuntuset varrattuna kertiksiin...tulee vaipat vaihettua siis aina kun jaksaa/viihtii/kerkiää..mitäpä sitä valittamaan jos toinen kerta tykkää et on vähän lämmikettä :D

Sama juttu. Tyttöä ei tunnu haittaavan vaikka vaipat olis ääriä myöten täynnä, oli sitten pissaa tai kakkaa. Onneks sitten hajusta tietää kun kakat on tullu ni ei joudu neiti niissä oleskelemaan =D
 
Meillä piti alkaa se vauvauinti tänään, mutta toisin kävi. Eilen illalla reippaana läksin vielä lumitöihin ja kaatusin luikkaalla pihatiellä kolan kanssa. Vasen käsi jäi kropan alle, naama iskeytyi maahan ja lumikolan lastikin vielä tömähti päälle..! Ja heti teki niin kipeää, että päivystykseen oli illalla lähdettävä. Onneksi röntgen-väki oli vielä töissä, sillä lääkärin käsikopelolla ei löytynyt murtumavikaa. Mutta murtunuthan se oli.. Nyt on kipsi 5 viikkoa ja elämä melkoisen hankalaa. En saa edes itselleni puettua vaatteita päälle saati sitten hoidettua poikaa. Onneksi järkeilivät siellä, että jos kirjoittavat mulle sairaslomaa, niin isä voi käyttää omaa isyysvapaataan (tai mikä sen nimi nyt on kun äiti on töissä..). Kyllä on avuton olo...!!!
 
Joo ei täälläkään ihmeemmin valiteta vaippatarinoista. Hajusta tietää milloin on kakkaa kun meillä tytön kakka haisee ihan lietteelle. Hyh hyh :D

Voi ei Mammax!! Nyt pitää olla tosi varovainen ihan lenkilläkin kun on tosi liukasta kun kelit lämminneet. Pikaisia paranemisia sinne!!

Ihanaa ne jotka pääsee tuulettumaan ilman nyyttiä, kun meillä neiti ei syö pullosta enää. En tiiä miksi, vielä pari viikkoa sitten syötiin mutta nyt kun näyttääkin pulloa niin saa ihan jäätävät raivarit. Ollaan kokeiltu eri pulloja ja tuttiosiakin, mutta ei. Jos tää ei rupee syömään niin ei tarvi ees haaveilla että tästä pääsee yhtään mihinkään ilman neitiä, ei ees parturiin... :/
Ei kellään olis vinkkejä että saatais pullo kelpaamaan??
 
meillä sama ongelma..ei pullo enää kelpaa. eipä kyllä sitä oo montaa kertaa päässy tyrkyttämäänkään kun ei pumppaus onnistu.. nyt kun aurinkokin paistaa välillä niin on ruvennut tekee mieli päästä vähän nollaamaan...eli siis suomeks hirveet pyllyt :D ei oo juurikaan tehny mieli aikasemmin mut nyt ois kyl kiva jo päästä tyhjentää pää välillä. johan siitä vuos taitaa viime kerrasta olla.. vielä kun kovasti haluisin siihen 6 kk täys imettää mut taitaa poika parin kk päästä alkaa saamaan jo muutakin et joskus ees pääsis jonnekin.. Uskalla ees sitä yhtä viinilasia nyt ottaa kun tiiä saako sitä sit hillittyä itteensä..Ens vkolla ois tatuointi aikakin niin mukaanhan tuo pirpu pääsee :) onneks on vielä siinä iässä ettei rupee vinkumaan itelleen otsaan mitään leimaa :D
 
Koita Mammax pärjäillä!

Meillä neiti hoksasi tänään, kuinka ihanaa on kiljahtaa. Tätä sitte kuuntelimme (ja nauroimme) monta tuntia. Kummasti valvomisjaksot pidentyvät huikeaa vauhtia. Tänäänkin ristiäisten (ne menivät lähinnä unien merkeissä) jälkeen valvoi viitisen tuntia.

Millaista tatuointia basura suunnittelit? Jotain vauvaan liittyvääkö? Minä olen suunnitellut raskautumisesta alkaen lapseen liittyvää tatuointia. Vaihtoehtona on nimi (ja synt.aika) kukkien kera jalkapöytään tai eräänlainen runo äitiydestä, sekin siis jalkapöytään. Kolmas vaihtoehto on nimi (ja synt.aika) sormen sisäpinnalle Rihanna tyyliin ja viimeinen vaihtoehto on jatkaa vanhaa ranteen perhostatskaa lapsen nimellä ja jollain koukeroilla tai kukilla. Mutta lapseen liittyvää kuitenkin. Haluan taltioida tämän tärkeän ajan ikuiseksi muistoksi. 
 

Me saatiin just eilen vapaa ilta kun tyttö meni mun äitille hoitoon. Voin kyllä sanoa, että itku tuli kun tajus, että se pieni nyytti ei seuraavaa yötä oo siinä vieressä tuhisemassa ='(
Nautittiin kuitenkin täysin miehen kanssa yhteisestä ajasta ja oltiin kun vasta rakastunut pariskunta =D Ulkona käveltiin käsikkäin, syötiin pizzat kynttilän valossa ja loppuilta menikin aikuisten leikkejä harrastaessa ;D

 
täällä taas ihan päin vastoin kuin salla88:lla :D Päivä menny evakossa lastenhuoneessa pojan kanssa kun jaksa tota ukkoo taas yhtään. Perus arkinen aherrus jatkuu maanantaista sunnuntaihin ilman mitään "ekstra mukavaa" ja ku jotain ehottaa niin ei kuulemma jaksa ku on kuitenkin niin prkl rankkaa olla töissä 8h 5pvä vkossa...voi ku ite sais ees yhen puolikkaan vapaa päivän! Pojan kanssa ei mitään ongelmaa vaan lähinnä ku elämä perustuu pesukoneisiin ja koiran kakka lenkkeihin niin hajottaa aika pahasti. Oikein voi nyt kunnolla ulkoillakaan kun pientä räkä tautia pukkaa pienelle niin halua sitä enempää vilustuttaa.

MUTTA ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin! Roope kierähti eilen monta kertaa mahalta selälleen! JEE!! se on jo iso poika :) Käytiin myös kaverin luona leikkimässä mamma kokouksen muodossa..muut oli kyllä 1-5v mutta huomas kyllä että ei malttanu poika nukkua kun muut teki niin paljon kaikkee jännää. Sen seurauksena kai tää kierähdyskin sit tuli että pääsis kohta itekin leikkimään :P

Wii:  niskassa on semmonen kuu ja aurinko niin tähti pitää saada kaveriks, ne ei liity lapseen mutta sitten nilkkaan teen nilkka korun lapsille. Tai nilka ketju johon sitten kirjain yhdistelmiä laitan lapsia kun tulee.. Eli nyt tulee siihen varmaan jalkapöydän kohdalle RV ja taakse ajattelin ristiä jossa on enkelin siivet ja sydän keskellä se ois sit sen kohdunulkoisen vauvan muistolle. Risti edustaa sit kuolemaa, enkeliin siivet että siitä vauvasta tuli enkeli ja pelasti mut ja sydän itkee verta/menetin sen 4,5l verta samalla oikeestikin. Mietin että sen sydämmen tahtoisin veren punaisella mutta voi olla että muutenkin tulee hirmusen suttusen näkönen kun koko on kuitenkin semmosen korun luokkaa niin täytyy kattoo miltä se näyttää että pitääkö jotain jättää sit pois.tai kenties isontaa vähän ja laittaa jotenkin siihen korun lähelle mutta ei virallisesti koruksi...mut se on kiva saada jonnekkin taakse et tavallaa mennyttä eikä surkutella enää mutta aina kuitenkin mukana tämä muisto. Siihen ketjuun sit lisäilen jos/kun tulee lisää lapsia. Toivottavasti ei enempää tarvitse ristejä laittaa...toivottavasti en rupee itkemään siellä kun muutenkin on jotenkin vähän ehkä jotain masennuksen poikasta niin vähän hankala välillä hillitä tunteitaan..tosin en oo kyllä itkeny varmaan puoleen vuoteen et vois ihan tehä hyvää ottaa kunnon poraus päivä ennen sitä niin sais se pois elimistöstään..

Onko muut muuten huomannu babybluesia? mä en tiiä onko se sitä vai oonko työholisti mutta hirveen vaikee keksiä tekemistä! :D tai ku poika on nin helppo niin pitäis aina lähtee jonnekin ettei pää hajoo 4 seinän sisällä mut ei oo oikein paikkoja minne mennä..rahaakaan ei niin hirveesti oo että shoppaamaan raaskii joka pvä mennä...mut kauheen vaikeeta vaan olla..siis ilman mitään rutiinia tai "pakko mennä jonnekin" juttua..tulipas romaani oho!
 
basura Samaa linjaa täälläkin arkisin vedetään. Mies lähtee töihin klo 6 aamulla ja ylityöpäivinä saattaa tulla kotiin vasta sillon kun minä ja tyttö ollaan jo nukkumassa ja normipäivinä silloin kun tytöllä alkaa just iltakiukku..eipä siinä sillon paljon yhteistä aikaa jää. Nyt vapaailtana sai rauhassa köllötellä sohvalla vierekkäin<3
Mutta tyhjä paikka oli sydämessä kyllä kun tyttö ei ollut kotona emoticon
 
Basura, hieno toi sun nilkkasuunnitelma! 

***

Ei ole baby bluesia täällä, enkä enää ole niin tunteellinenkaan kuin raskaana ollessa ja jonkun viikon sen jälkeen - kun ihan kaikki liikutti ja itketti....

Olemista helpottaa kovasti, että mies on kotona maanantait ja tiistait (tekee siis vain kolmepäiväistä työviikkoa). En minä mihinkään ilman vauvaa hinkua lähteä, mutta on mukava laittaa vauva toiseen syliin välillä, ja etenkin jakaa vaipanvaihtovastuuta (edelleenkin tykkään siitä hommasta vähiten tässä vauvanhoidossa). 

Rahan niukkuutenahan tästä downshiftingratkaisusta tietysti maksetaan. Kesällä ei lomailla kuin läheisellä uimarannalla ;-) 

 

ÄÄÄÄRGGGHH! Sinne meni sekin vapaailta! Oltiin viikonloppu mummolassa niin  kuumeenhan se mulle nosti ja jumalattoman räkätaudin. Sen siitä sain palkaks kun jätin pojan kahdeks tunniks mummolle hoitoon ja kävin ukon kanssa kahdestaan pitkästä aikaan kaupassa...

Tuo kaks tuntia meni kituuttamalla, olisin kokoajan halunnut soittaa että miten ne pärjää pikkuukon kanssa mut ukko takavarikoi mun puhelimen.

En olis kyllä muutenkaan voinut pitkään olla tuolla kaverin synttäreillä kun mies lähtee tänään taas illasta töihin, mut olisin päässyt edes hetkeks jonnekkin rauhassa kavereiden kanssa...En olis kyllä kauaa malttanut olla soittelematta ym. mut silti. Ärsyttää! emoticon  

Mut nyt jotain positiivista välillä. Pikkuukko eilen jutteli hirveesti ja sieltä kuulu ensimmäisen kerran selkeesi H-kirjain! Aikaisemmin on vaan tullut aata ja eetä. Ja tänä aamuna tuli ihania riemun kiljahduksia kun isukki vaihto vaippaa emoticon Ja ukkelilta tulee jo tosipitkiä "sanoja", ei oo enää mitään pikku änähdyksiä. Ja yleensä kun sanoo meidän kissan nimen niin pikkuukko sanoo Hurr ( hieman kylläkin ärrä vielä vaatii harjotusta mut silti) ja niinhän se meijän kissa oikeestikkin sanoo kun se kehrää ja hurisee kokoajan! 

Mammaxille pikaista parenemista! Täälläkin on yhtä tuskaa kun yrittää syöttää muksua ja samalla itellä valuu räkä pitkin poskia kun kädet ei riitä niistämään. Onneks pikkuukko ei oo ainakaan vielä tullut kipeeks. Toivottavasti sille on kehittynyt samanlainen taudinsieto kyky kun isälleen...Se ei oo ollu 7 vuoteen kertaakaan kipee, ei edes nuhassa jos pientä allergiaa ei lasketa, kun tuntuu että mä oon vähän väliä kipeenä...

 
Me odotellaan jännityksellä uutisia; Tirppanan serkku on ilmeisesti parhaillaan tulossa maailmaan. Sukupuolikin on pimennossa joten jännittää vielä enemmän kumpaako lajia tää leikkikaveri onkaan :) 

Viikonloppu ollaan oltu taas reissussa, tällä kertaa Kainuussa minun sukulaisissa. Ensin pari yötä oltiin veljen luona Kuhmossa, samalla vierailtiin muidenkin sukulaisten luona. Oli kyllä ihan mahtavaa olla kylässä tuolla kun veljentytär kiikutti kaiken mitä tarvitsin jos unohdin ja veljen vaimo hoiti vauvaa oikeastaan koko ajan :D. Eilen mentiin sitten Kajaaniin mun vanhempien luokse ja kyläiltiin myös siskon luon missä oli 1,4 kk:n ikäinen serkkupoika kovin tohkeissaan vauvaserkusta. Piti sormella käydä aina kokeilemassa vauvaa :D

Viime yönä nukkuikin sitten ekaa kertaa koko yön, heräsi vasta kuudelta syömään. :) On kyllä mukava reissata tämän neidin kanssa, matkat nukkuu ja kylässä on kiltisti. 

Nyt nauretaan kaikelle isoon ääneen ja juttua tulee valtavasti. Voi tätä kehityksen vauhtia :) 
 
Baby bluesista ei ole ollut täällä mitään pienintäkään havaintoa.Vaikka etukäteen sitä odotin, kun oon hieman masentuneisuuteen taipuvaa tyyppiä. Mutta kaikki on mennyt siltä osin paremmin kun hyvin. *koputtaa puuta*
Meiän tyttö ei vielä ääneen naureskele, mutta muuten kyllä paljon hymyillään. "Sanavarasto" alkaa myös laajentua, mutta kyllä se enimmäkseen vielä sitä äää-ööö linjaa on.
Onneksi tytsy viihtyy yhä paremmin myös leikkimatolla, antaa äipälle vähän aikaa omiin juttuihinkin (jotka tosin on lähinnä pyykinpesu ja ruoan laitto... *huoh*)
 
Mulla oli alussa parin viikon ajan baby blues ja sen voin nyt jälkikäteen ihan reilusti myöntää. Sen aikana ei tosiaan tullut täällä palstallakaan asiasta puhuttua... Pelkäsin että tuleeko pahempikin masennus mutta menihän se ohi kuitenki. Se alkuaika oli jotenkin tosi outoa, mulla oli siinä ihana terve vauva, mutta tuntui että en osannut vielä yhtään sopeutua ajatukseen enkä olla onnellinen. Vauva oli vaan rinnassa kiinni koko ajan, omaa aikaa ei yhtään ja sain hakemalla hakea rakkauden tunteita...Olo oli jotenkin täysin turta, enhän itkenyt onnenkyyneliä edes synnytyksen jälkeen, vaikka ennen synnytystä olin nyyhkinyt suunnilleen kaikille ihanille vauvan kuvillekin. Oon päätellyt että ehkä niin äkillisesti tullut synnytys toi vauvan jotenkin "yllätyksenä" mahan tälle puolen (jos nyt viikolla 41+5 se voi enää yllärinä tulla...) Siitäkös sitten tuli kauheat omantunnon tuskat ja tunne epäonnistumisesta äitinä, heti alkuunsa. Olin tästä ihan ymmällään ja monena päivänä itse asiassa itkun partaalla koko ajan. Onneksi ihana mieheni huomasi tämän yks päivä ja kyseli onko kaikki ok, niin tuli sitten lopulta purettua fiiliksiä. Kellekään muulle en olisi varmasti pystynyt avautumaan asiasta. Mutta se meni sitten ohi. Ja liekö hormonit sitten jo tasaantuneet siinä määrin, että olo parani. Nyt en voisi olla onnellisempi tuosta tuhisevasta pikku pötkylästä! <3

Asiasta seuraavaan, tänään kävimme soppailemassa keskustassa ja neitihän nukkui ihan melkein koko ajan! Ja vieläpä bussilla rohjettiin mennä :) kiitos Wii ja pikkuneiti rattoisasta seurasta :)
 
Kuulostaa ikävältä kyllä sadepilvi mutta onneks sit sait purettua asiat ulos! En kyl tiiä onko tää välttämättä kuitenkaan sitten babybluesia kun vauvaa kohtaan ei oo koskaan ollut mitään ahdistusta tai huoli ahdistusta nyt aina on jostain jos pelkää et on kipee tai jotain. Nytkin räkää tuppaa tulemaan mutta muuten on kyllä terveen oloinen eikä kuumettakaan oo ollu niin ehkä ei tarvii pahemmin vielä huolestua. Joskus se eka räkä taudin on kuitenkin tultava. Odottaessa ei haitanu ettei ollu tekemistä kun oli niin raskas olo ja väsynyt koko ajan mutta nyt on jotenkin todella turhauttavaa kun ei oo mitään tekemistä, siis jos ei arki siivousta ota lukuun mutkun nekin menee niin rutiinilla..Nyt onneks nähtiin pitkästä aikaa ton lapsuuden ystävän kanssa joka asuu tossa 200m päässä niin pääsen sinne leikkimään hänen reilu 1v "eemelin" kanssa ja kaveri saa sitten vaan rauhassa olla mun vauvan kanssa :) Moni sanoo että nauti nyt kun on vielä rauhallista ja sano sillon odottaessakin että nauti nyt rauhasta mutta kyllä alkaa tää rauha jo riittää :D

Vähän tuli budjettiakin laskettua ja totesin että töihin on lokakuussa mentävä ei oo rahaa lainan lyhennyksiinkään saati muihin kuluihin ilman. Onneksi saa työvuorot sovittua sillei että aina on joko minä tai mies kotona niin ei tarvitse hoito paikkaa keksiä.
 
Varmasti todella raskasta tuollainen baby blues, onneksi Sadepilvellä nyt jo kaikki hyvin! Tuohan on kuulemma todella yleistä, mutta silti siitä on varmasti vaikea puhua ja myöntää, että itsellä on tuollainen ongelma. Vaikka toisaalta sitten puhuminen varmasti auttaa aina.
Mulle on maistunut todella hyvin kotona olo, eikä ole ollut tekemisen pulaa. Toisaalta olen siitä onnekas, että ihana anoppi auttaa aina jos tarvii. Olen päässyt shoppailemaan ja kampaajalle ym.
Mua on alkanut jo nyt ahdistaa ajatus siitä, että marraskuussa pitäisi palata töihin! Hyvähän siitä on nyt ahdistua maaliskuussa... Rahatilanne tuskin antaa periksi olla hoitovapaalla, mutta tuntuu hirveeltä laittaa pikkutyttöä tarhaan jo tuolloin. Parempi olla miettimättä, ja miettiä sitten vasta lähempänä sitä hetkeä... eihän sitä elämästä tiedä.
 
mitähän tuo baby blues mahtaa tarkoittaa... raskaudenjälkeistä masennustako... no mulla täällä sellainen on ja aloitin lääkityksenkin siihen.. tosiaan seinät kaatuu päälle, vauvan itkuki alko itkettää sekä se kun mies nukkuu sohvalla suurimmaksi osaksi, sitten nalkutin joka ikisestä asiasta miehelle enkä nähny mitään hyvää missään asiassa, miehessä varsinkaan vaikka nyt kun lääkitys alkaa tehota ja elämä on hieman iloisempaa niin mies on ihan normaali ja ihana ihminen mutta ei ollu pariviikkoa sitten vaikka on ollut ihan samanlainen. Kyllä se tästä... Vauvan hymyt piristää, mutta itku ja kitinä ahistaa... ketäpä ei mutta välillä se tuntui siltä että nuppi hajoo totaallisesti. onneksi äiti asuu lähellä niin sain soitettua että äkkiä tänne on päästävä ulos... lisäksi oli ja on edelleen että entes jos poju otetaan multa pois, en ikinä kestäis sitä..mutta en keksinyt syytä miksi se pois otettais multa... nyt kun lääkitys on alkanu tehota vähän niin rytmihäiriötkin on vähentynyt... miehelle en lääkityksestä ole sanonut mitään kun ei sitä hyväksyisi kuitenkaan... kysellyt on mikä mua vaivaa ja olen sanonutkin että todella väsynyt olen henkisesti jaa fyysiseti... mutta ei se tajua oikein sitä että se voisi olla jotakin mihin ei oikein itse pysty vaikuttamaan. Siksi lääkkeitä ei hyväksykkään, koska ajattelee että kaikki mitä päässä tapahtuu niin sitä voi hallita...mutta asia ei kuitenkaan ihan näin ole.. ulkoilut voi hetkeksi piristää, mutta sitten kun ei jaksa edes ulkoillakkaan niin ei mahda mitään... tänää tein ruokaa hirmu tohinalla ja sulatin jopa leikkuulaudan liedelle... kesken jäi ruoan laitto kun en jaksanut loppuun tehdä.. väsähdin... piti hetki levähtää että taas jaksoin jatkaa... mutta on tuo ihana tuo poika silti ja rakas ku mikä! <3 

nyt kävästiin viikonloppu lapissa ja se aika tuntui ihan viikonlomalta... ihanaa oli!! oli poroja ja kelkkailemassa kun käytiin niin ajettiin susiperheen perässä... olo oli kuin sadussa. jännitti ihan hirveesti kun ohitettiin ne, jos ne hyökkää kimppuun mutta se narttu näytti hampaita ja uroksella oli karvat ihan pörheänä. Karkuun kun eivät päässeet metsään kun pennut oli mukana ja paljon lunta. Siellä kyllä mieli lepäsi ja poju sai olla mummon hoivissa...
 
lucky87   Paljon voimia sulle. Inhottavaa, että noin pitkälle masennus mennyt, että tarvii lääkkeitä ottaa =/ Onneks olitte nyt sit kuiteski päässy ton lappi reissun tekemään niin tuli edes vähän piristystä. Varmasti menee pian ohi ja sit kaikki on ihan erilaista. Nyt vaan rauhassa eteenpäin.
 
Voimia Lucky! Masennus on aina todella raskas vaihe elämässä, enkä osaa kuvitellakaan kuinka rankkaa se on silloin kun on vielä vauva hoidettavana.
 
Voimia kaikille voimiensa ja mielensä kanssa jaksamiseen. Onneksi näitä asioita ei nykyään enää tarvitse salata vaan oikeasti sitä apua saa joko rakkailta tai muualta tarvittaessa. Kun vaan muistaa ettei ole huono äiti siitä huolimatta ettei hormonien häilyessä aina muista tai jaksa rakastaa sitä pientä tai äitinä oloa niin paljon kuin itseltään vaatii. Ympärillä olevat superihmiset ei auta varmasti asiaa yhtään, mutta kuten nytkin huomattiin; kun yksi kertoo omasta masennuksestaan niin muutkin ongelman kanssa painivat/painineet uskaltavat kertoa ja voi huomata ettei ole todellakaan yksin. Toivottavasti kevät ja aurinko vie viimeisetkin synkät pilvet pois mielistä. *hali*
 [img]http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/h025.gif[/img] 

Sitten iloisempia asioita: Meidän neidille syntyi eilen pieni poikaserkku  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/p035.gif[/img] 

Tämä vuosi tuntuu olevan varsinainen vauvavuosi, jatkuvasti tulee uusia vauvauutisia. Kaveri just kertoi olevansa 16. viikolla ja viime viikolla toinen kaveri alkoi vihjailemaan fb:ssa siihen suuntaan että odottavalla kannalla ollaan sielläkin. Tän palstan vauvojen lisäksi on tänä vuonna lähelle syntynytkin jo se työkaverin vauva, yhden vanhan kaverin vauva, miehen tätin vauva ja veljen vaimon vauva. 

...vauvoja siellä, vauvoja täällä....  [img]http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/f035.gif[/img] 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top