Maaliskuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Klaara
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minäpä sitten alkuviikosta hurahdin ja kaikkia päätöksiäni vastaan tilasin dopplerin.... Eilen se sitten postiin saapui, ja ilta meni mukavasti kun isäntä etsiskeli sydänääniä mahalta. Oma hermoni ei todellakaan kestä etsimällä etsiä niitä ääniä, niinpä siis lykkäsin tehtävän isännälle, joka kyllä antaumuksella paneutui asiaan! Olisittepa nähneet ilmeen kun ensimmäisen kerran sykä alkoi kuulokkeista kuulua! 
 
Meillä taasen isäntä hurahti ja tilasi oma-aloitteisesti kotidopplerin. Sydänäänien etsisteky on meillä isännän juttu ja hyvä niin. Se on mukava tapa miten isäkin voi tässä vaiheessa osallistua, kun ei vielä liikkeitäkään tunnu.

Aika vähälle käytölle doppleri on jäänyt, mutta onhan se ihanaa välillä kuulla pikkuisen sydämenäänet. Kyllä siinä iso mieskin pehmenee :)
 
Tiistaina lääkärineuvolan jälkeen kokeilin ekan kerran kotidoppleria. Oli helpompaa kun tiesi mistä kohtaa lääkäri oli sykkeen löytänyt. Sillä kertaa onnistuin kuitenkin kuulemaan vain istukan (googlettelun perusteella) viuh-viuh-äänen, joka viuhtoi oman sykkeen tahtiin. Eilen illalla sitten ajattelin kokeilla uudestaan ennen nukkumaan menoa ja taas löysin istukan äänet alavatsalta oikealta, mutta siitä hiukan keskemmälle mahaa kuului se nopea laukkamainen sydämensyke!!! Miten mahtava tunne!!! Vaikka sen oli jo tällä viikolla kuullutkin siellä lääkärissä, niin omassa kotona sai tietenkin jäädä rauhassa kuuntelemaan ilman kiirettä :) Ja on tosi rauhoittavaa kuulla, että siellä sydän lyö vauhdikkaasti ja myös tosi ihmeellistä, että siellä sisällä oikeasti on joku! Joku oma ihmisensä, joka on tietty sekoitus minua ja miestäni, mutta silti ihan oma ihmisensä ja persoonansa!
 
Kyllä minustakin vaan on mukava tuota sydämensykettä kuunnella! Melkein joka päivä ollaan kuunneltu sen jälkeen kun doppleri tuli. Menee varmaan alkuinnostuksen piikkiin. 

Minua on nyt hetken vaivannut jonkin sortin ihottuma. Molemmissa jaloissa nilkan tienoilla sekä vatsassa/kyljissä on pientä näppylää joka kutiaa aivan villisti! Kutiaa enimmäkseen iltaisin, ja toisinaan rasvaaminen auttaa, toisinaan ei. Tarvitsee tämä varmaan ottaa puheeksi, kun reilun viikon päästä on taas neuvola-aika. 
 
puapru: Täällä vaivasi ihottuma ensimmäisellä kolmanneksella, mutta on nyt onneksi helpottanut. Käytin siihen Hydrokortisonia aamuinilloin. Sanoin tämän myös neuvolassa ja se oli lääkärin mielestä ok ja käski näin tehdä mikäli vaiva uusii. Uusin "vaiva" on aikaisin herääminen. Tänäänkin heräsin seitsemältä. Kello ei ole vielä puolessa päivässäkään ja monta hommaa on jo tehty. Nyt odottelen, että kaupat aukeavat ja pääsen kaupungille kuluttamaan aikaani. Onkohan tämä sitä energistä keskiraskautta?
 
Minullakin on päivärytmi mennyt ihan sekaisin eli nukkumaan käyn viimeistään puoli kymmeneltä (ei vaan pysy silmät auki) ja sitten aamulla kuudelta ylös ihan itsestään. Siis tänäänkin sunnuntaina (!) heräsin 05:50. Vaikka ois voinut ihan muuten nukkua vaikka puoleenkin päivään, nämä sunnuntait on vähän lötköpäiviä :) No tosissaan puoleen päivään mennessä on sitten vaikka mitä ehtinyt tehdä!
 
Hei kaikki syysmasut! :)

täällä uusi ryhmäläinen, rohkenin liittyä joukkoon vasta nyt kun tässä on yksi keskenmenokin takana. mutta nyt ollaan päästy jo ekan kolmanneksen yli, ja toivotaan kaikille kovasti tarrasukkia loppuun asti <3

laskettuaika olisi 4.9
esikoiseni on silloin 2 vuotta, huiiii, jännittää jo miten siitä kaikesta tulee selviämään :)
 
zibbh - Tervetuloa mukaan ja toivottavasti tällä kertaa kaikki sujuu hyvin, nyt kun on jo päästy "turvallisemmille vesille"! =)
 
Joko teidän vauvamahat näkyy? Itselläni menossa nyt rv 13+6, eikä mahaa vielä näy. Ainakaan aamuisin... päivän aikana vatsa turpoaa huomattavasti ja näyttää kuin raskaus olisi jo paljon pidemmällä. Turvonneesta mahasta voi (kuulemma) jo selvästi päätellä olevani raskaana. En haluaisi vielä kaikkien saavan tietää asiasta, varsinkaan kun kyseessä ei vielä ole "oikea" vauvamaha. :)
 
Mulla 13+3 ja mullakin lähinnä on vasta turvotusta, joka kyllä näyttää loppupäivästä vauvamahalta, vaikkei sitä olekaan, on vielä liian ylhäälläkin ollakseen näillä viikoilla oikea vauvamaha, vauvahan on vielä tosi alhaalla. Mutta itse kuitenkin tunnen tuon ihan alavatsan hieman pyöristyneen. Ei niin, että sitä varsinaisesti vielä silmällä erottaisi aikaisempaan, mutta itse tunnen sen olevan erilainen. Sama kohta siis, josta olen sykkeetkin saanut kuulumaan ja josta ultrattiinkin.
 
Mulla menossa nyt 14+5 ja kyllä täällä pientä vauvamahaa on :)
Oikeastaan koko tämän viikon olen aamuisin maannut hetken aikaa sängyssä ja silitellyt tuota pientä vatsakumpua. Tuntuu tosiaan heti tuossa alushousujen "yläpuolella". Mulla tosiaan tuntuu aamuisin. Päivän aikana ja iltaan mennessä maha on sitten muutenkin niin täynnä ja turvoksissa, ettei sieltä mitään vauvamahaa erota..... Mulla kun noita kiloja on jo valmiiksikin.
 
Tänään se sitten oli tehtävä: ostettava äitiyslegginsit ja -farkut. En mahdu nimittäin mukavasti enää kokoa isompiin legginseihinikään, saati suoriin housuihin... edes uuden kauluspaitani napit ei mee mahan kohdalta kiinni.

Vähän jännitti! Kiersin Stockan osaston ympäri kahdesti, hypistelin ja kävelin ohi. Kunnes sitten mies pakotti kokeilemaan, sanoi: "sun on ihan pakko ostaa, sä et voi kulkea enää puristuksissa". Niin mä sitten kokeilin. Ja voi luoja tätä autuutta! Aika karun näkönen tää korkea kaulus näissä on, mutta miten ihanaa, ettei purista yhtään. Ihan parasta.
 
Minulla ei vielä merkkiäkään vauvamahasta. Rv 13+3 nyt. Iltaisin on turvotusta, mutta se on tosiaan navan seutuvilla, vaikka kohtu on oikeasti siellä alushousun reunan kohdilla. Olen yrittänyt vähän tunnustella, jos paikantaisin kohdun, mutta en oikein osaa sanoa olenko sen löytänyt vai onko ''kova'' alue vatsalihaksia. Olen normaalipainoinen eikä vatsanseudulla ole juuri ylimääräistä.
 
Minäkin olen normaalipainoinen. Viikon 13 lopussa alkoi näkyä, ja nyt viikon 15 lopussa tilanne on jo tosiaan se, että vaatteet käy pieneksi. Aika nopeasti siis rupesi nousemaan kumpu. Paino ei ole noussut kuin vähän reilun kilon.

Kohtu tuntuu kädellä tosi isolta, lääkärikin sitä tän viikon ultrassa (me siis ollaan oltu vuotelun vuoksi jo 9. kertaa) kokeili ja hymyillen sanoi, että aivan selvästi on raskaus edennyt. Eiköhän se sullakin ota spurtin, ellei sulla oo vaan tosi eri mallinen kroppa, että mahtuu piilossa kasvamaan :).
 
Emmailona, mulla on kyllä maha kasvanut (omasta mielestä) ihan valtavaksi...! Varmaan vieläkin turvotusta ja kai ne kertyneet kilotkin on sitten mahan seudulle asettuneet. Kuvia katsellessani kysyin isännältä, miksei hän ole sanonut miten valtava mä jo olen, sellaiseksi itseni siis nyt tunnen..... Lisäsin siis tuonne mahakuva-keskusteluun tämän aamun kuvan kaikkien kauhisteltavaksi...
 
Kunusiini: kyllä jo kaipaisin masua. Edelleenkin on ollut vaikea uskoa, et oikeasti olen raskaana, kun on ollut tosi pienet oireet. Ehkä se kasvava vatsa saisi viimeinkin minut uskomaan olotilaani :) Kiva kuitenkin kuulla, että on muitakin samassa pienimahaisuudessa olevia!
 
Voi itku ja hormoonit! Ollaan tän viikonlopun aikana kerrottu vauva-uutinen aika monelle, vaikka se alkoi jo tuntumaan kaiken salailun jälkeen jopa vähän vaikealtakin :) Mutta ihanista reaktioista innostuneena sitä oikein odotti että pääsi ilmoittamaan muillekin! Vauva on toivottu ja vuoden yrityksen jälkeen vihdoin päätti ilmoittaa tulostaan. Tietyille ihmisille haluan kertoa itse, loput kuulkoon tai päätelköön vatsan koosta. Nyt ottaa sitten samperisti pattiin että hyvä ystäväni on mennyt kertomaan toiselle ystävälleni vaikka nimenomaan kielsin. Kyselee vielä että oliko se nyt sit niin iso juttu, eikö ois saanu kertoo jo jne..  Kyllä potuttaa!!! Eikä tämä toinen ystävä ole edes ollut missään yhteydessä asian tiimoilta. Hän olisi ollut juuri ihana hössöttäjä kun olisin päässyt kertomaan, tiedä sitten vaikka hänkin olisi loukkaantunut miksi en oo ees kertony hänelle! En jaksa ymmärtää edes itseäni ja omia reaktioitani. Kai se on nää hormoonitkin? Hmph. Noh, jospa sitä menis nukkuun, parempaa fiilistä huomiselle odotellen.
 
Pikku-Tikru: Uskon kyllä, että harmittaa!!! Toivottavasti tilanne selviää parhain päin ja pääset tämän ystävän kanssa hössöttämään :)

Itseäkin vähän jännittää, onko kertomiskiellot menneet perille. Eilen kerroimme miehen vanhemmille, joille tämä lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi. Anoppi sukunsa keskuudessa hyvin tehokas tietotoimisto. Siitä ei noin muuten olisi mitään haittaa, mutta minun yksi parhaista ystävistä on naimisissa miehen serkun, eli anopin siskonpojan kanssa, ja toivoisin saada kertovani tälle ystävälle itse. Uskon kyllä ja toivon vielä enemmän että toistaiset vaitiolokäskyt meni tajuntaan asti enkä kuule parin päivän sisään ystävästäni, että miksi et ole kertonut. Ettei anoppi kerro edes niin että "tästä ei vielä saisi kertoa, mutta..." Minun vanhempani eivät vielä tiedä, kerromme kun menemme sinne pääsiäisenä.

Mutta kertominen muuten meni eilen siis oikein hyvin. Oikein iloisia ja onnellisia olivat :)
 
Jalka se vaan turpoilee, joten eilen tuli reissu sairaalaan laskimotukoksen poissulkuun. No, ei löytyny tulppaa, onneks. Kun koipi oli ultrattu, varovasti kysyin voisko sitä maha-asukkiakin kurkata että onko siellä kaikki mallillaan.. Itellä kun on välillä pelkoja onko siellä enää ketää hengissä ja miten siellä voidaan. Voi että sitä tunnetta kun toinen siellä monitorilla heilutteli menemään, oli reppanalla vielä hikkakin :) Tuli kyllä Niiiiin hyvä mieli :)
 
Hyvä ettei Pikku-Tikru ollut tulppaa! Mitä lähdetään seuraavaksi poissulkemaan vai tuleeko lisätutkimuksia?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top