Hei, kirjoittelempa omiakin tuntoja tänne Meillä on uusperhe, minulla neljä lasta, joista vanhin jo tosin aikuinen ja lentämässä pesästä. Tyttöni ovat 2006,2013 ja 2015 syntyneet. Miehellä on 2013 syntyneet kaksoset ja 2015 nuorimmainen ja he viettävät luonamme joka toisen viikonlopun. Tämä tuleva rakkauden hedelmä on siis ensimmäinen yhteisemme. Olin jo vannonut ettei enää ikinä, mutta jotenkin vaan oikean ihmisen tullessa eteen asiat vuosien saatossa muuttuivat ja sydän vei voiton järjeltä Vauvamme on kovin toivottu ja meillä tärppäsikin heti ensi yrittämällä, vaikka ikääkin jo on. Minulla heräsi kuitenkin melko samantien plussaamisesta ahdistuksen ja pelon tunteita, mieli on herkkä ja haavoittuvainen eikä asiaa helpota lähes 24/7 pahoinvointi. Kauan odotettu kesäloma on mennyt oloa kestäessä ja kaikki lomasuunnitelmat menivät uusiksi kun mitään ei oikein pysty tehdä. Stressiä lisää vielä 5vkon päässä häämöttävät häät. Tiedän että tunteet tästä hellittävät kun olokin helpottuu, mutta juuri nyt on hankalaa. Yritän olla läsnä kaikenlaisille tuntemuksille ja hyväksyä ne, onneksi mieskin jaksaa tukea ihanasti. Tämäkin on normaalia, toivottavasti tämä antaa rohkaisua myös muille, joille tuntemukset eivät ole olleet pelkkää onnea ja auvoa