Maaliskuiset mutinat

Merivesiväri: tein esikoisen aikaan isyyspaketin jossa oli vauvan käuttöopas mukana se oli ihan hauska mutta ei se oo sitä avannut kertaakaan joten ihan turha ostos.

Nepeta cataria: mun tilanteessa esim. Miehen mukaan tulo neuvolaan ja alakulosta puhuminen sais vaan sellasen reagtion aikaan että väittää mun saavan jotain draamaa aikaseks tällasella paskan puhimisella. Esikoisen aikaan käytiin pariterapiassa mutta se ei onnistunu ku mies koki sen syyllistämisenä ja paskan jauhantana. Hänestä pienesti löytyy narsistisia piirteitä joiden kanssa mun on ollut opittava pelaamaan. Niin kauan asiat on ok. Kun mä onnistun pelissä... sit ku mulla joskus loppuu keinot ja suolistan ulos kaiken paskan jota sisällä oon kantanut ni sit se osaa kyllä olla toodella paska tyyppi.
 
lucky87, Tarkoitan että en tykkää miehesi käytöksestä. Jaksamista.
 
Nepeta Cataria sanoi:
Ehkä olisi hyvä idea ottaa tämä alakulo asiaksi sitten neuvolassa? Osa melankoliasta liittynee raskaushormoneihin, mutta toisaalta on hyvä terkankin seurata asiaa. En tiedä kuinka helposti surullinen fiilis jatkuu sitten äitiyteen ja voisi vaikuttaa vauvan kanssa puuhailuun, mutta asiaa on kyllä tärkeää seurata.

Miehen jättäminen pois terkkakäynniltä varmaan helpottaa sitä, että pystyt kertomaan omista tunteistasi helpommin. Toisaalta, miehesi olisi hyvä tietää näistä, ja ehkä jopa miettiä keinoja kuinka hän voisi helpottaa mieltäsi. Terkka voisi auttaa löytämään näitä asioita.
Click to expand...

Juu, terkka on jo tietoinen näistä tuntemuksista...mut eiköhän tuota tule juteltua viel lisää.

Meillä on kuitenkin hyvä puheyhteys miehen kanssa, et pystytään kyllä kaikesta puhumaan ja ihan rehellisesti...tuo vaan osaa olla välillä aikamoinen ääliö eikä tajua. Tänäkin aamuna pitkästi puhuttiin, ja ehkä se älysi jollain tapaa, et hei miekin oon täällä enkä oo vaan joku vauvan säilytyspussi :D ja en nyt viitsi viedä sitä neuvolailoa mieheltä, kun välttämättä sinne haluaa ja on ottanut vapaatakin sitä varten :) eli meillä siis asiat ihan ok.

Oletan itse, että iso osa näistä surkufiiliksistä tulee tän raskauden ja vauvan tulon käsittelemiseen liittyvistä tuntemuksista. Se on kuitenkin sen verran iso muutos, vaikka hyvin pitkään toivottu sellainen.
 
Kyllä varmasti kannattaa ottaa alakulo puheeksi neuvolassa. Itekin sain kauheen itkukohtauksen viime viikonloppuna, kun tuntuu, etten oo enää oma itteni ja en jaksa tehdä niitä asioita, mistä nautin. Nyt ihan hullu yskä vaivaa ja sen ansiosta lirahteleekin kivasti :( ja toi yskiminen aiheuttaa suppareitakin. Työkaverit tuli kipeenä köhimään töihin viime viikolla, niin tietenkin tarttui tosi rajuna, kun ei oo muutenkaan nyt vastustuskykyä ja antibioottikuuristakaan ei oo montaa viikoa.

Onbeks ens viikolla on vihdoin rakenneultra! Mieskin pääsee ekaa kertaa mukaan. Toivottavasti ultraajakin ois kivempi, kun viimeks.
 
Huh, kaiken näköisiä tuntemuksia tää herättää. Onhan tuleva elämänmuutos tietenkin niin iso ja juttu ja varmasti pyörii molemmilla mielessä koko ajan. Voimia kaikille pareille :Heartred
Mulla on itellä koko ajan tosi epävarma olo itsestä ja tunnen itseni rumaksi ja sitä kautta tosi epäviehättäväksi miehen mielestä. Stressaan koko ajan sitä, ettei mies enää halua minua tai pidä minua miellyttävänä. Omien stressaavien ja ahdistavien ajatusten seurauksena aiheutan miehelle lisää stressiä, aivan turhaan. Tasasin väliajoin tulee sellasia purkauksia, että itken miehelle, miksi olen näin ruma ja hän ei enää huomioi minua ollenkaan. Mies taas on kärsivällisesti jaksanut lohdutella ja vakuutella ettei asiat ole niin. Mutta kyllä pitkä loppuodotus on tulossa, jos samat ajatukset pyörii jatkuvasti päässä.

Ihanaa, tosiaan ensi viikolla vihdoin rakenneultra. Sekin varmasti stressaa vielä lisää. Jännitän sitä aivan älyttömästi ja yhtäkkiä tänään alkoi myös tulla pelottavia ajatuksia päähän siitä että kaikki ei ole hyvin. Sen lisäksi että oma kroppa muuttuu aivan hallitsemattomaksi, niin ilmeisesti myös tunnepuolella kokee kaiken näköistä myrskyä tässä 9kk aikana. Ja sen jälkeen se varmaan vasta tosissaan alkaakin :D
 
Meillä se meni jokseenkin sillain, että oma 'äidiksi kasvaminen' tuli raskausaikana ja mies on kasvanut isiksi tässä ajan mittaan synnytyksen jälkeen. Kumpikaan ei varmasti ole rooliinsa valmis koskaan, kuten ei kai tarvitsekaan. Meillä tuleva isi valmistautui myös olemalla neuvoloissa yms. läsnä, mutta varsinainen lapsen kanssa oleminen, tekeminen ja selviytyminen on tullut myöhemmin sitten ja tehnyt hänestä loistavan isukin. Eikähän sitä itsekään 'osannut' vaikka 'osasikin'. Jokainen lapsi on ihan omanlaisensa ja opettelua se on alkuun(kin) myös tämän seuraavan kanssa. Sitä vartenhan me täällä ollaan, että koko elämän voi oppia uusia juttuja :)
 
Btw, gallupina, mistä päin täällä on kirjoittajat? (Jossain vaiheessa on mahdettu muutama rivi aiitäki puhua mutta sinäkin otella mennyt ihan ohi...)

Me siis tästä Oulun huudeilta :)
 
Hmmm... Lueskelin noita parisuhdekuvioita. Hienoa, että moni jaksaa yrittää vaikeassakin suhteessa...mutta kai se raja tulee jossain vaiheessa vastaan voiko jompikumpi suhteessa oikeasti hyvin. Olen nähnyt läheltä kuinka huono suhde voi syödä " sen paremman" puoliskon aivan kuiviin ja ylöspääsy vie vuosien vuosien työn, jos siitä pääsee edes koskaan irti. Itselleni on nämä nähtyäni ollut tosi tärkeää että puolisoni arvostaa ja kunnioittaa minua ja minä häntä. Mielestäni mikään auhde ei voi perustua toisen aliarvioimiseen tai toisen tunteiden aliarvioimiseen, tuli syy mistä tahansa. Se ei kuitenkaan tarkoita että elämämme olisi " täydellistä" tai riidatonta tms. Mutta mielestäni toisen aliarvioiminen tunteista tai mistä tahansa ei voi viedä suhdetta eteenpäin tai olla toiselle osapuolelle hyväksi. Tai lapselle hyväksi. Elämässä täytyy olla aina silloin vaihtoehto parempaan. Mitä se sitten onkaan ....
 
Mä tulen Seinäjoelta..
Ollaan pohjoises lomalla just ja en tiedä ottiko viima eilen toiseen rintaan.nipisteli ihan sikana illan että piti ihan panadol ottaa..nytki nippailee.
Yritin googlettaa mutta vissii ei vielä pitäisi ainakaan olla rintatulehduksen mahdollisuutta ..eriäviä tekstiä .

Meillä rakenne ens viikolla tiistaina..nyt 19+6.
 
Mulla on ollut rintatulehdus ihan ilman että oon saanut lapsia että se voi tulla muutoinkin, mutta se on aika harvinaista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top