Loppuraskaus olot ja tilat!

Täälläkin vielä yhdessä kasassa, ja tympäsee ihan kamalasti, mikään ei huvita, oottaa vaan et jotain tapahtuis. Miulla onneks on jo deadline tiedossa, ettei tartte kun 7 päivää enää kärvistellä ja sit päääsee käynnistykseen ( mitä en kyllä toivo missään nimessä, mutta eipä tässä vaihtoehtoja oo, kun ei ite haluu tulla:meh:)

Tsemppiä kaikille, on tää vaan raastavaa aikaa!
 
Joo-o, järki lähtee kyllä kohta. En olisi uskonut että näille viikoille mennään. Kaikki 4 edellistä oli jo tässä vaiheessa syntynyt. Alakerrassa kauheet kivut mutta ei taas supistuksista tietoakaan.

Jensan, et todellakaan ole ainoa :hungover:
 
Charmant sanoi:
Voi ei:sad001
Onpa meitä monta täällä sit kuitenkin vielä! Mä jo ajattelin että useampi ois lähtenyt synnyttää jo! Sama täällä, oloja tulee ja menee mutta mitään ei tapahdu. Kyllä eniten harmittaa se että kaikki kyselee joko joko joko joko NO EI!:hungover:
Tää ei tuu koskaan eikä ainakaan itsellään :confused: ja kun käynnistys on ainoa mitä kammoksun johtuen edellisestä :woot::woot:
Click to expand...
Esikoisen ajoista "viisastuneena" en ole kertonu tarkkaa laskettua päivää kuin sellaisille, jotka sitä tietoa tarvii (esim pomo, päiväkoti, ne henkilöt kelle esikoinen ois menossa hoitoon h-hetken koittaessa) ja siltikin nyt oon ihan liikaa kuullu "joko,koska, millon"-kysymyksiä. :meh: Suosiosta oon tosiaan kertonu valtaväestölle että eiköhän tää oo ystävänpäivään mennessä maailmassa, mutta eipä se näytä innokkaimpia kyselijöitä näköjään estävän :grin:shifty: Luulin että välttyis tolta kyselyltä ku antaa mutaman viikon väljyyttä aikatauluun.
 
Jännä kyllä miten monella vauvat pitelee seinistä kiinni! Sitä kun ajattelee aina olevansa ainoa ketä kärvistelee sen kanssa ettei vauvaa kuulu eikä näy :shifty:
Oon niin kateellinen niille ketkä synnyttää jo ennen laskettua aikaa! Uskon siihen vaihtoehtoon yhtä paljon kun satuolentoihin:grin
 
Charmant sanoi:
Jännä kyllä miten monella vauvat pitelee seinistä kiinni! Sitä kun ajattelee aina olevansa ainoa ketä kärvistelee sen kanssa ettei vauvaa kuulu eikä näy :shifty:
Oon niin kateellinen niille ketkä synnyttää jo ennen laskettua aikaa! Uskon siihen vaihtoehtoon yhtä paljon kun satuolentoihin:grin
Click to expand...

Mä en esikoisen kohdalla uskonut, että tulisi ennen laskettua aikaa. Hämmentyneenä pakkasin sitten sairaalakassia, kun supisteli kipeästi kymmenen minuutin välein ja tajusin, että jaa täähän voikin syntyä jo. :P Syntyi 39+0, etukäteen ei ollut mitään merkkejä.

Nyt sitten olin ihan varma, että toinen tulee ennen laskettua aikaa. Satunnaisia kipeitä supistuksia alkoi olla 38+5, vauva oli laskeutunut, pakkasin kassin ja varauduin lähtemään hetkenä minä hyvänsä. Nyt 40+0 ja sitä lähtöä nyt edelleen odotetaan ja toivotaan hartaasti, ettei tarvis mennä äitiysneuvolaan vielä 41+0...

Vauvat ne vaan osaa olla itsepäisiä ja yllättää.
 
Mulla eka syntyi 41+0 ja toinen 40+3 että eipä oo nuokaan välittäneet lasktusta ajasta:joyful: mutta just tää tylsyys.. kaikki tarvittava on tehty eli ei oo kotona mitää tekemistä, ulkona on liukasta en uskalla yksin lähtee ja mies tarvii autoa töissä niin ei ole sitäkään millä liikkua....
 
Mä olin kans ihan varautunu et tä tulee ennen laskettua-aikaa, ku neuvolassa ja äippäpolilla sitä nii ihmettelivät ku oli jo 37 viikolla niin alhaalla.. Sit pakkasin kasseja ja hain eväitä kaupasta ja miehelle selitin miten se isofix täytyy nyt jo kiinnittäö jos tä tulee ! Nyt 40+6 eikä tietoakaan et kaveri ois tulossa. Mut onpahan kassit pakattu, täytyy eväät varmistaa ettei oo menny vanhaks ;D
 
Meillä on ainakin parisuhde tosi kovilla koska oon niin kiukkunen ja huonolla tuulella kokoajan että yhteenotot on ihan päivittäisiä ja toisen naamakin ärsyttää jo niin paljon ettei mitään järkeä. :sour:
Huoh. Tulis vaan ulos jo...
 
Charmant sanoi:
Meillä on ainakin parisuhde tosi kovilla koska oon niin kiukkunen ja huonolla tuulella kokoajan että yhteenotot on ihan päivittäisiä ja toisen naamakin ärsyttää jo niin paljon ettei mitään järkeä. :sour:
Huoh. Tulis vaan ulos jo...
Click to expand...

Tuttu tunne, meil oli kans tos sellanen vaihe et parisuhde oli kyl nii vaakalaudalla.. Mut meni onneks ohi ku nä hormoonit yllättäen tasottus. Kyl mä muutaman kerran lähdin kotoota ovet paukkuen ja kävelin ulkona itkien ku tuntus et kaikki romahtaa ! Mut nyt menee selvästi paremmin:) toivottavasti teilläkin välit parantuu, viimeistään ku vauva saapuu :)
 
Täällä kans yks kateellinen ja ärsyyntynyt odottaja. Mulla oli pitkään fiilis, että tää tulee ennen laskettua aikaa, no eipä näy...:rolleyes: Nyt on hanskat jo lyöty tiskiin sen suhteen, että tää täältä ulostuisi ilman häätöä. Mua vaan kauhistuttaa ajatus odottaa sinne 41+5 asti sitä käynnistystä... Ärsyttää sekin, että äitiyslomaa menee vaa koko ajan "hukkaan", kun pientä joutuu odottelemaan ties kuinka kauan vielä.
Eikä vois vähempää kiinnostaa lähtee kotoa johonki tai sopia menoja, haluun vaan linnottautua kotiin siihen saakka, että tää tulee ulos..
 
Niin tuttua, niin tuttua..
Tää keskustelu on aivan ihanaa vertaistukea! :Heartred

Ja muistakaa, on naisia, jotka tekisi mitä vain, että olisivat vaikka tässä meidänkin tilanteessa: nimittäin ne, jotka eivät yrityksistä huolimatta tule raskaaksi. Meillä kaikilla on kuitenkin se vauva tulossa ja pakostakin lähiaikoina!

Mutta joo, täälläkin on hermo kireällä ja päivät kuluu hitaasti..
 
Rabsu, ihan totta! Sitä ei ees tajua tollasta, vaikka mekin ollaan tätä vauvaa odoteltu jo vajaa kaks vuotta ja vihdoin hän on pian täällä! Täytyy olla onnellinen tästä(kin) tilanteesta :)
 
Täälläkään ei mitään erityistä. Viime yön nukuin mielestäni ihan hyvin 21-07:30, kolmesti heräsin, mut nukahdin heti uudestaan. Aamulla väsytti herätä, 11 oli pakko käydä päiväunille. Heräsin kahdelta enkä olis edes jaksanut. Nyt vaan hikoiluttaa tosi paljon. Onko tämä nyt jotain voimien keräämistä? No en nyt kuitenkaan pidä tätä minään merkkinä. Synnytys alkaa kun alkaa. Oikeastaan osaan olla aika hyvin miettimättä koko asiaa. Koittanut kehitellä päiviin ihan normaalia ohjelmaa. Malttaako tässä edes synnyttämään lähteä :D
 
Hieno asenne, Hillevi!:thumright
Mullakaan ei olisi kiirettä synnytykseen, mutta tämä pieni mutta inhottava ongelmani tekee tällä hetkellä kaikesta sietämätöntä!!!:scratch Toivon kuitenkin synnytyksen käynnistyvän itsestään, eikä missään tapauksessa käynnistettävän. Olen miettinyt synnytystä ja vaikka kipua pelkäänkin, epäilyttää kaikki epiduraalit ym., josko ne pidentää synnytyksen kestoa, vähentävät tai jopa ainakin joksikin aikaa lopettavat kokonaan supistukset. Jos ei osaa ponnistaa, kun olisi ponnistuksen aika tai jotain muuta vastaavaa....
Mitä te muut olette miettineet/ kokeneet?
 
Mulla ekan kanssa epiduraali ja synnytys kesti kauan, supistuksia kyllä oli mutta eteneminen hidasta, tiedä sitten johtuiko epiduraalista vai vaan siitä että oli eka (20h) Toisen kanssa spinaali puudutus eikä hidastanut synnytystä ja synnytys oli kaikkiaan sopivan pituinen..(6h) virallisia aikoja en nyt muista mutta nuo laskin siitä milloin on lähdetty synnärille supistusten ollessa kovia. Tänään ollut koko päivän harj supistuksia välillä enemmän välillä vähemmän.. aikemmat lähteneet käyntiin juuri niin että ensin kivuttomia supistuksia ja sitten muuttuivat oikeiksi....
 
Mulla epiduraali ja spinaali pidensivät synnytyksiä, niiden aikana ei mikään edennyt. Ekasta jopa loppui supistukset kokonaan. Hyvin ne auttoi kipuihin, mutta myös toisessa synnytyksessä puudutuksen voimassaoloaikana tosiaan ei mitään etenemistä tapahtunut. Kun puudutusta ei enää laitettu, kaikki kävi nopsaan. Toisilla taas puudutus on edistänyt synnytystä.. joten ei voi varmuudella tietää. Itse ajattelen, että voisin yrittää ilman näitä puudutuksia synnyttää, mutta varmasti en voi luvata.. jos tuntuu, että synnytys kipuineen kestää ja kestää, niin puudutuksilla voisi saada ainakin lepotauon.
 
Mulla ei oo puudutukset ainakaan tietääkseni hidastaneet. Kahdessa ekassa jossa ehdin (toimivan) epiduraalin saada, niin synnytykset on kestäneet molemmat alusta loppuun 3,5h. Tiiä kyllä sitten, että mikä olisi Tokan kesto ollut ilman epiä... Molemmissa kyllä tiputettiin oksitosiinia. Kolmas, jossa ei puudutusta ehditty laittaa kesti 2h15min. Neljäs on mun pisin synnytys, 4,5h. Siinä laitettiin epiduraali, mutta meni väärään paikkaan eikä auttanut kipuihin. Koko epiduraalin laittaminen oli niin kivuliasta, etten halunnut enää uusinta yritystä enkä halua nyt tähän viidenteen enää selkäpuudutuksia, kun ne tuntuu olevan mulle niin vaikeita laittaa (kolmessa vikassa synnytyksessä USEITA pistoja ennenkuin oikea tai "oikea" kohta on löytynyt). Pelkään kyllä sitä kipua mitä on synnyttää ilman puudutuksia, mutta mutta... niin... En tiedä kumpi on kauhistuttavampaa; synnyttää ilman kovia lääkkeitä vai maata kippurassa paikallaan puoli tuntia kun anestesialääkäri pistää ja pistää ja tiuskii kun en voi täysin liikkumatta olla kun supistaa taukoamatta... Lääkkeistä meinasin kokeilla paraservikaalipuudutetta. Ilmeisesti sellaisen tai melko vastaavan olen saanut aikanaan, kun poistettiin syövän esiasteita kohdunkaulalta. Sattui nekin pistokset, mutta on ainakin nopeammat laittaa kuin selkähommat.
 
Mulle laitettiin epiduraali mutta se ei mennyt kyllä sinne minne olisi pitäny, ei auttanut mitään kipujen kanssa. Toki en päässyt synnyttämään alakautta että sitten kun mentiin sektioon sain sen puudutuksen.
Aion kyllä jotain kivunlievitystä pyytää, ei taida olla itsestä luomuna synnyttämään:confused:
 
Huomenta. Onko oloja? Täällä ei muuta kun että heräsin taas aikasin ja väsyttää ihan hirveesti ja pientä menkkamaista jomotusta, jota on nyt ollu parina aamuna hetken.
 
Nukuin 3,5h ja olen sit valvonut 3.30 lähtien... Onneksi on taaperolla kerhoaamu ja mä voin ottaa parin tunnin päiväunet jos/kun se väsy iskee.
Mitään synnytykseen viittaavaa ei ole!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top