Tulipahan sitten tehtyä eilen reissu sinne synnärille. Kätilö epäili että olisi synnytys lähtenyt jo käyntiin mut laitettiinkin käyrille kun sinne mentiin. Joitakin supistuksia sinne piirtyikin ja kaverin syke oli kaikkea 110-160 välillä. Tutkiessa sitten kätilö totesi että ei se sitä ollut. Siitä se sitten alkoikin.
Mentiin katselemaan tilannetta olkkarin puolelle. Mies ei ollu syöny ja alkoi valittaa nälkäänsä. Kysyin että voidaanko käydä kahviossa pikaiseen ja saatiin mennäkin. Itselleni ei maistunut mitään kun olin vähän sellaisessa jännittyneessä tilassa kivun takia.
Kätilö kävi jossain vaiheessa kyselemässä tilannetta. Supisteli toisinaan ja kipu oli edelleen. Sanoi että kivun takia lääkäri tutkii tarkemmin. Jossain vaiheessa tuli jo toinen kätilökin kyselemään vointia, ilmeisesti vuoro oli vaihtunut. Sanoi että soittaa nyt lääkärille kun vuoro oli vaihtunut. Siinä vaiheessa oltiin ja kolmisen tuntia odoteltu. Kertoi että lääkäri halusi otettavaksi verikokeita.
Taas odoteltiin.. Olin syöny viimeksi joskus yhden aikaan eli olo alkoi olemaan ihan kauhean huono ja heikko mut jotenkin sinnittelin.
Joskus yhdentoista aikaan vihdoin päästiin lääkärin luokse tutkittavaksi. Mitään selkeää syytä ei löytynyt kivulle vaikka kuinka ultralla tutki siitä kipukohdasta. Epäili olisiko jokin kohdunkannatin mikä venyi. Vauvallakin oli kaikki erittäin hyvin. Sisätutkimuksessa paikat oli pehmenny ja oli yhdelle sormelle auki.
Tulehdusarvo oli 12 eli tänään pitäisi käydä terkkarilla antamassa uudet näytteet, ovat niin tarkkoja kun kyse on meistä raskaana olevista.
Eli aika semi turha reissu mutta huoli loppui. Toisaalta nyt tiedän että jotain iloa on siis niistä suppareistakin ollut.
Reissun jälkeen on lantio ollu aivan järjettömän kipeä. Sängyssä asennon vaihtaminen sattuu entistäkin enemmän. Melkein pitää olla yhdessä asennossa koko aika..
Etkö vauveli voisi alkaa jo vähitellen tulemaan ulos, tänne meidän kaikkien seuraksi. Isikin pääsisi lintsaamaan pari viikkoa töistä.