Lokakuun loruilut

Kiitos kysymästä, ihan hyvin nyt tällä hetkellä. Kaksi viikkoa koeaikaa jäljellä. Olen tehnyt hulluna töitä ja hyvin menee sillä rintamalla, kukaan ei VOI väittää muuta siis, mutta jännäähän tämä on miten paljon ne mun mustamaalaajat/kiusaajat pystyvät vaikuttamaan johtoon..

Mulla on kaks liitoskivut olleet aika pahoja viime päivinä. Antibioottikuuri pissatulehdukseen loppui juuri ja huomenna käyn kontrollissa terkkarissa. Toivottavasti ois lähtenyt pois...

Ostin maalia vauvan huoneeseen ja nakitin isännän viikonloppuna maalaamaan kun olen itse työ-ja harrastusmenoissa :) Sitten aion ostaa sinne jonkun ihanan suuren sisustustarran seinään. Eiköhän se pesänrakennuskin tästä lähde, ja tavaroiden hankinta..
 
 Toukero:
 Mulla myös ranteet ollet kipeet pitemmän aikaa.. Neuvolasta sanottiin, että rannekanavien ahtaudesta johtuu.. alkuraskaudesta kädet puutuili niin, että heräilin yöllä ravistelemaan käsiä. Nykyään ei puudu niin pahasti (aamuisin hieman). Ranteita särkee vain, jos niillä tekee jotain tai kääntää väärään asentoon. Kehoittivat neuvolasta juomaan paljon vettä tai jos häiritsee tosi paljon, voi hakea rannetuet terveyskeskuksesta.
 Mulla ei muita vaivoja kaikki on mennyt paremmin, kun hyvin.. ja toivon, että menee loppuun astikkin.. :)
 

Majlen: mietiskelit painon nousua. Mulla oli just eilen neuvola ja viikkoja 26+5, painoa on tullut hiukan reipas 7 kg. Eli ei kovin kaukana kympistä… Nyt kun olen näiden supistusten vuoksi joutunut vuodelepoon, niin on kanssa alkanut pelottaa, että miten mahtaa painon kanssa käydä. Syömättäkään ei tietysti voi olla. Oon päättänyt että karkit koitan nyt jättää rauhaan.. Mun painon nousu on terveydenhoitajan mielestä vielä ihan normaalivauhdissa..  

Aika ikävästi ovat neuvolassa suhtautuneet untamoinen sun kohdalla painoasiaan. Eikös tää painon nousu ole kauhean yksilöllistä. Riippuu lähtöpainostakin ja monesta muusta.. Jostain kanssa luin siitä,mistä Niakin kirjoitti, että ainakin jos on alhainen lähtöpaino niin painoa voi raskauden aikana tulla enemmänkin.. Ja neuvolassa ne seurailee painoa tarkasti kuitenkin vaan äidin ja vauvan hyvinvoinnin vuoksi, koska monien riskitekijöiden vaara kasvaa raskauden aikana jos painoa tulee liikaa..

Nianen ja marimus + moni muu kirjoittelitte noista raskausajan vaivoista ja ei voi kun olla samaa mieltä. Välillä ottaa päähän niin paljon, kun joka paikkaa kolottaa. Sekin ottaa päähän kun mä en nyt saa tehdä mitään.. Mut mulla  on onneksi kipujen puolesta välillä ollut kivuttomiakin päiviä. Tämä pakkolepo tietysti lopetti ne vaivat mitä oli töissä olemisesta, mutta nyt tämä jatkuva makaaminen alkaa kipeyttää selän. Ja supistuksia edelleen tulee ja menee makuulla olosta huolimatta.. Koitan kanssa vaan positiivisena pysytellä vaikka ei aina meinaa huumori riittää, kun tuntuu ettei missään asennossa ole hyvä.. Mulle ei kukaan ole onneksi kommentoinut mitenkään ikävästi - raskaus ei ole sairaus- tyyliin, vaan kaikki on ennemmin vaan tsempannut jaksamaan.

Joten jaksamisia kaikille vaihtelevien vaivojen kanssa ja toiv. niillä joilla ei niitä ole, saavat ongelmitta jatkaa loppuun asti!

 
onko kellään tullut raskauden aikana allergia oireita? En ole koskaan ollut millekään allerginen mutta raskauden alusta alkaen olen aivastellut ihan älyttömästi ja nenä kutisee koko ajan. Nyt sit olen huomannut että kun syön omenan niin tuntuu että kieli turpoo ja alkaa kutia aika kovasti. Nyt rv 25+4 ja keskiviikkona ensimmäinen lääkäri. Katsotaan mitä lääkäri sanoo :-)

Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

 
Hellu76, mulla ei oo muuten mitään allergisia oireita tullu, mutta jo ennen plussaa aivastelin ihan holtittomasti ja se jatku varmaan johonki rv 20 asti, nyt vähän rauhottunu, en vissii enää aivastele ees päivittäin :D Tai sitte oon jo niin tottunu, etten ajattele asiaa. Kummiskin oon lukenu että monilla on tullu yhtenä raskausoireena just toi aivastelu ja se olikin ennen testaamista yksi syy minkä takia epäilin että tällä kertaa taitaa oikeasti plussa pärähtää :)
 
Nola ja Nia, joo niin ne seuraa tarkasti painoa ihan syystä. Mun painoindeksi ennen raskautta oli 23,9 eli normaali, joten ei pitäisi olla terkalla valittamista vaikka painoa tuleekin, sehän on normaalia että tulee... Siksi tuo tuntuikin niin pahalta tuo käytös kun en koe hirveästi lihoneeni, painoa on vaan tullut ja maha on suuri. Että semmoista :/
 
Huih, lokakuuki jo puolessa välissä. Meiän esikoinen täytti eilen VUODEN.<3<3 Fiilistelin melkein tippa linssissä synnytyksen kulkua mielessäni...:')

Untamoinen Onpa ollu tympeä th!>:( Kyllähän sen painon kuulukin nousta, mitä siitä vauhkoavat, jos ei se nyt ihan päätä huimaavaa oo.
Vaiks täytyy kyllä myöntää, että muakin kans hirvittää jo nyt tää painon nousu. Jos kotivaakaan on uskomista niin kohta poksuu jo 9kg.>/ Auts. Enkä koe syöneeni mitenkään poikkeuksellisen epäterveellisesti tms. Itse asiassa oon syöny hedelmiäki poikkeuksellisen paljon! Liikunta tosin on jääny vähiin, kun ei taho ees kävelylle päästä kun koko ajan sataa! Mut joo, täytyy vaan alistua siihen, että paino nousee -pakostakin. Ja toivoa, että kilot lähtis yhtä hyvin kuin viimeksi tai ees lähtis (viimeksi olin lähtöpainossa kolmessa viikossa, parin kk päästä jo alle lähtöpainon. Kiloja tuli 12-13.). :P
Se painolukemien kiriminen vaan tuntuu niin luonnottomalta, kun tää on niitä harvoja tilanteita, kun painon PITÄÄ periaatteessa nousta. Eihän sitä kivaa oo seurata, mutta toisaalta...mistä sitä sit imettäis, jos ei kerryttäis ensin rasvavarastoa.:P

( . )  Massu alkaa olla niin iso, että napakin alkaa hävitä.:D Ei ole enää kuopalla juur lainkaan, navan tilalla näkyy vain sellainen "risti".
Ja TJ 100!!!!!<3<3<3<3 :):):) Vähiin alkaa käydä vauvan päivät masuyksiössä.<3
 
Oi, mun sympatiat on vaivaisten puolellaemoticon Itelläni on välillä useampikin ok-päivä, mutta sitten välillä kolottaa joka paikkaa.. Alaselkä, rinnat, liitoskivut, allergiat, pääsäryt jne. Välillä on iltoja ettei jaksa ku nyyhkiä sohvalla.. ei kipujen takia vaan siksi ei tahtois olla kipeenä ja sohvan pohjalla kun oli suunnitellut tekevänsä yhtä sun toista. No, useimmiten kuitenkin olen positiivisella mielellä.

Allergioista. Olen ollut allerginen koko ikäni vaikkei allergia hirmuisesti ole vaivannut aikuisiällä. Meillä on jopa koira mihin olen siedättynyt. Mutta nyt tilanne on ihan älytön. Ihottumaa on joka paikassa jopa korvien takana (yäk).  Tuntuu ettei mitään voi syödä ilman oireita. Kissatalouksiin ei tarvi edes haaveilla menevänsä. Korvikset saa valita huolella jne.. Luultavasti tilanne rauhoittuu ennalleen raskauden jälkeen mutta esikoista odottaessa en ollut ihan näin herkkä.

Painosta. Ite en ressaa painon kertymisestä muuta kun neuvolapäivän lähestyessä emoticon Nyt varsinkin on alkanut makea maistumaan. Olen yrittänyt syödä terveellisesti ja ihmetellyt kun ei ole makeanhimoa samalla tavalla kuin esikoista odottaessa, mutta nyt se iski. Viikon ajan olen saanut tosissani keskittyä etten söisi suklaata mutta mutta.. Repsahduksia on tullut. Vaikka kuinka syö mahan täyteen ruokaa ja yrittää keksiä jotain "kiertoherkkuja" niin ei oikeen auta. Keskiviikkona on lääkärin tarkastus ja siinä yhteydessä punnitaan ja sokerinrasituskin on ensiviikolla.. Ei siinä oikeestaan muuta ku että hävettää kun painon kertyminen lasketaan per viikko emoticon Noh, katotaan miten akan käy..

Tsemppiä kaikille ja iloista mieltä!

 
Paljon onnea Alissa23:n esikoiselle :))

Mulle on onneks tullu painoa vasta 3kg. Mä niin toivon, että pysyis alle 10kg:n. Esikoisesta tuli 8kg ja kaikki jäi synnärille. Lähtöpaino siis hintsun ylipainon puolella, joten sen vuoksi hyvä, jos ei ihan liikoja tule.

Musta on kyllä hullua, miten nykyään tuntuu sekin olevan joku ihme muotivillitys, että miten nopeasti pääsee raskauskiloista eroon. Ne lähtee sitten kun lähtee. En mä jaksa ainakaan ressata sitä, että jäikö pari kiloa vai ei, mielummin nautin vaan täysin rinnoin (sitä ne ainakin viimeksi imettäessä oli;)) vauva-arjesta :)

Mulla alkaa kans olemaan melkosen kokonen masu. Jotenkin tuntuu, että tää olis jo nyt saman kokonen kun viimeks synnyttämään lähtiessä, mutta sf-mitta on itseasiassa prikulleen sama, kun edellisessä raskaudessa näillä viikoilla. Eli reilu 10cm taitaa ainakin tulla vielä sf-mittaa lisää, apua :DD

Meiän pikkumimmikin on jo huomioinut äitin ison mahan. Neiti käy aina välillä nostamassa mun paidan ylös ja toteaa "vauva" ja antaa masulle pusun. Ja sen jälkeen nostaa oman paidan, taputtaa mahaansa ja toteaa "vauva" :D Sillä lailla!

Jaiks, 6 viikkoa töitä jäljellä ja sit tarttis jäädä äippälomalle. Tällä hetkellä on ihan sellai olo, että voisin olla töissä vielä vaikka kuinka kauan.
Mut toisaalta ihanaa jäädä kotiin just sillon marras-joulukuun vaihteessa, niin päästään pikkupimun kanssa yhessä availemaan joulukalenteria ja leipomaan pipareita! Ihana joulu ;) ♥
 
Se olis niinku vähän alle 3kk laskettuun aikaan!! Nyt sitä alkaa itekkin huomaamaan kuinka vatsa on iso 
Kovat on juhlat masuasukilla vähän väliä.

Täällä kans valitetaan vähän välii kaikesta ja mua niin ottaa päähän että jopa seisominen tekee tiukkaa jo :/ 
Itsellänikin on ollut noi ranteet ja sääriluut kipeet pitemmän aikaa. Joskus ihan herännyt siihen kun sääriluuhun kolottaa.
Töissä olen naureskellut miehille ku iskee hikoilu että nyt taas iski mummotauti 

Kyllä juu oli töykee th Untamoisella :/  Asian kyllä voisi mainita ammatimaisemminkin jos on huomautettavaa.

Mulla iski lauantaina liitoskivut ilman mitää liikkumista. Kotona hääräsin jotain pientä ja sitten vaa kipu alkoi. Jossain kohtaa oli sen verran kipee olo ettei tiedä miten päin olisi ollut.
Sitten joskus on että mukula tunkee itsensä kokonaa ylävatsasta läpi tunne.
Pahoinvointia on vähän ollut taas kerran, mutta olempa saanut jopa syötyy tässä parin päivän aikana lämmintä ruokaakin,vaikka vähäsen vaaemoticon
Mullahan on ollut pitkään ongelma ton syömisen kaa ja en oo joskus saanut koko päivän aikana oikein mitää. Neuvola kuulumista voikin kattoo ettei oo tota painoo oikein tullut. Eiköhän se ota jossain kohtaa jonkun spurtin...


 
Täällä kans yks allerginen. Mulla puhkes ruoka-aine ja siitepölyallergiat joskus murrosiän kynnyksellä ja siitä asti oon ollu tosi allerginen. Meillä on kaksi kissaa ja olen kissoille allerginen. Vissiin näille omille on jollaki tavalla siedättyny. Raskauden aikana allergiaoireet on mulla pysyny kurissa mutta synnytyksen jälkeen yleensä esim. tuo kissa-allergia huomattavasti pahentunut. Nyt en oo syöny antihistamiiniakaan ku joskus kesällä viimeksi. Täytyy kuitenki olla varalla, jos sattuu jonku allergisen reaktion saamaan.

Vähäksi tosiaan käy päivät ennenku loppuu. Mää tuossa fiilistelin, että mulla voi jo 9 viikon kuluttua olla pikkunen vauva. Meidän esikoinen on syntyny rv 36+1. Jos tää toinenki tulis yhtä ajoissa, niin enpä vois sanoa, että yhtään harmittais. Tuntuu jo nyt, että kropassa loppuu puhti. Alan olla melko väsynyt. Vissiin tää on tätä loppuraskautta sitten. Tuntuu, että vois vaan päivät ja yöt nukkua. Onneksi mies on ollu ihan mahtava ja antanu mun tosissaan levätä. Hemmotellu muutenki jalkahieronnalla ja semmosella.

Ens viikolla oliski syysloma ja sen jälkeen koulussa viimenen periodi. Saa nähdä kuinka kauan pystyn enää koulussa olemaan mutta mennään päivä kerrallaan. Äippälomaki alkais tuossa melko tasan kuukauden päästä. Stressiä on ollu vähän taloudellisesta tilanteesta ja rahallisesta pärjäämisestä mutta onhan tuota tähänki asti pärjätty, niin miksei nytkin.
 
Allergiat jylläävät täälläkin ihan jäätävinä. Saan oireita sellaisistakin ruoka-aineista, joille en tiennyt olevani edes etäisesti allerginen. Viimeksi kieli taisi mennä kummalliseksi tummasta luumusta ja sitä ennen piparjuuri-kermaviilikastikkeesta :(. Kissa-/pölyallergiakin riiivaa ja herään joka aamu silmät punasina. :D Tosi terveellistä, mutta enhän mä nyt omista karvalapsistani luovu! Täytyy vain siivoilla ja vaihtaa lakanoita riittävän usein.

Painoa on tullut joku 7 kiloa lähtöpainosta. En jaksa stressata, kun syön pääsääntöisesti ihan terveellisesti, kun nyt joudun vielä noita sokrujakin tarkkailemaan.
 
En ole taas pariin viikkoon varmaan ennättänyt käydä millään palstalla. Luin nyt kerralla kaikki lokakuun kuulumiset :) Kovasti samanmoisissa tunnelmissa tuntuu kaikki olevan. Itselläni välillä nuo liitoskivut olivat pahempiakin, nyt on mennyt tämä viikko aika hyvin. Olen kyllä liikkumisen jättänyt aika minimiin, koska jos käyn lenkillä iltapäivällä/illalla, olen sen jälkeen niin kipeä etten kykene kuin makaamaan paikalla ja sekin on tuskallista. Supistuksia tulee ilman lenkkeilyjäkin pitkin päivää. Minulla on neuvolakäynti 22. päivä maanantaina, sitten taas saan nähdä kuinka paljon on painoa tullut. Onhan sitä tullut.. en ole kokonaismäärää niin miettinyt. En todellakaan ole ollut millään dietillä, olen syönyt jos siltä on tuntunut. Toisinaan herkuttelen enemmän toisinaan vähemmän. Minullakin vaaka lukema alkaa jo kolemnumeroisella luvulla joten kauheasti ei olisi vara painoa tulla lisää. Tiedän ennestään, että meikäläinen ei heru läskeistä vaan pikemminkin jotta heruisin pitää syödä niin paljon että massaa tulee lisää entisten päälle vielä. Nyt olen kyllä ajatellut että jos maitoa ei tule riittävästi normaalilla syönnillä, niin en lihota itseäni enempää imettämisen vuoksi vaan turvaudun Nanniin tai muuhun äidinmaidon korvikkeeseen lisäruokana. Minulla on jo 40v mittarissa, niin tuo painokaan ei todellakaan lähde itsestään putoamaan raskauden jälkeen, päin vastoin. Mutta imetysaikana ei saa laihduttaa joten toivon painon pysyvän samassa ja sitten imetyksen jälkeen pitäisi jostain löytää voimavaroja ja henkistä kapasiteettia niin paljon että alkaisi pudottamaan painoa pikkuhiljaa, ensin 10kg, sitten toiset 10kg ja ehkä vielä kolmannen kerran 10 kg (viisikin olisi siinä vaiheessa ihan hyvä). No haaveita pitää olla, toivottavasti joskus on voimia niitä toteuttaa.
 
Että mua pännii toi ilma!!! Sataa ja on vaa synkkää. Olisi edes pikku pakkanen ja hiukan lunta, niin olisi hiukan piristävä.
Pahoinvointi täällä on palannut. Viime yönä nukuin tosi huonosti, ku tytöllä kiersi vatsassa ja kitisi/huusi sen takia. Sitten itelleni tuli huono olo ja kävin yökkimässä.
Aamupäivällä oksensin sitten kunnolla ja oli semmoinen olo että morjesta taas.
Muutenkin olin niin väsynyt ja äreä, niin joku pahoinvointi vielä siihen.
Sit mies ku toi sänkyyn leipää, nii kehtas vitsinä heittää että sitten ku vauva on syntynyt että pistää mut taas paksuksi(olin siis heittänyt vitsinä että ku oot mut paksuksi laittanut, nii palvele mua :DD ), nii hyvä etten turpaa vetänyt. Kyl mä tiesin että vitsinä sanoi, mutta hiukan vois miettii että missä kohtaa heittää noita vitsejään  ;)

Nyt on alkanut seisominen ja kävely tuntuu raskaammalta ja se ottaa päähän, kun semmoinen puoli rampa olo. Mutta jos jotain positiivista on, niin se että olen pystynyt syömää jopa lämmintä ruokaa hiukan enemmän jo ku aikasemmin. Äitini oli meillä pari yötä, niin hoiti tyttöä ja teki ruokaa.

Ryppy mainitsi tuossa tuon imetyksen.  Itse imetin esikoista 8,5kk ja nuorimmaista vain joku 2kk, ku maitoo ei vaa tullut likalle tarpeeksi ja eikä loppupeleis oikein yhtää. Stressiä en aio ottaa imetyksestä nytkään vaa korvikkeet vaa käyttöön reilusti jos näyttää että homma ei suju.
Olishan se juu saada iteltäni sitä painoo alas ja sitten kun on vielä se ikävä murhe omasta kropasta+se että mies ei rakasta mua näin "isona" jne. Loppupeleis sitä vaa ahdistuu ja henkisesti väsyy vaa koko aikaseen suorittamiseen.

Nia mainitsi rahallisen tilan.

Meillä on nyt vähän menty silleen että tili tuli ja meni. Vaikka ollaan molemmat töissä, niin mulla on ollut niin huonot listat, ku olen työtapaturman+raskauden takia ylimääräisenä yhdessä porttikohteessa(työskentelen vartiointialalla)ja tuntimäärä on juurikin se minimi mikä lukee sopparissa. Sit kun tili tulee kaks kertaa kuussa, nii saattaa olla että toisessa tilinauhassa onkin vain 2 työpäivää :/  Sitten on vielä sekin että miehen kohdalla pientä jännitystä että loppuuko työt tammikuun lopussa kun on nää kilpailuttamiset yms päällä.
Saa nähdä mikä tulee olemaan mun äityispäiväraha, kun kelan sivuilla huomasin että jos nuorempi lapsi on 3v, niin voi saada saman äityispäivärahan kun viimeksi.
Töihin minulla on aikomus palata jo elo-syyskuussa 2013, mutta hokasin tuossa että en voi vuorotöihin enää voi mennä, kun esikoinen jos aloittaa koulun ensi vuonna, niin pitää päivävuoroon täysin siirtyä.
Mutta koitan nyt olla stressaamatta itseäni enempää noista asioista, ku riittää ku kroppa stressaa ja oireilee jo ja olo on niin vetämätön ja välil tuntuu että vois vaa nukkua koko ajan.
 
Täällä kans on tehty paljon ajatustyötä sen imettämisen kanssa. Mulla kävi esikoisen kanssa niin, että kun hän syntyi hätäsektiolla kuukauden etuajassa, niin mulla ei kroppa jotenki ollu valmistautunu vielä täysin siihen imetykseen. Sairaalassa maito ei noussut ollenkaan, enkä saanut ollenkaan apua imetykseen. Muistan pyytäneeni osastolla rintampumppua, että saisin stimuloitua maidontuotantoa paremmin, kun tyttö oli niin pieni ettei oikein saanut otetta. No ei ne mulle antanu rintapumppua käyttöön. Rintakumin sain ja kerra kävi kätilö tökkäämässä vauvalle rinnan suuhun ja siinäpä se. Lisämaitoa kävivät jo osastolla tuomassa pullosta. Kotona sitten kamppailin tuon maidontulon ja imuotteen kanssa. En kokenut koskaan sitä maidon herumisreaktiota. Tuntu vaan, että vauva imi tyhjää kipeää rintaa, eikä saanut kuitenkaan tarpeeksi evästä. Lopulta se imettäminen oli mulle niin kivuliasta (tuntui kuin neulanreiästä revittäisiin rintakudosta ulos, nännit verillä ym.) että itkin ja huusin koko imetyksen ja henkisesti tuntui siltä, että heitän vauvan seinään. Kuukauden verran sinnittelin ja sen jälkeen siirryttiin täysin pulloruokintaan.

Yritin sitten imettämisen jälkeen jatkaa maidon pumppausta rintapumpulla ja ei siitäkään mitään tullut. Sain kerralla kerättyä jotain 20ml liruja ja eihän siitä saanut vauvalle ateriaa. Nopeasti sitten maidon tulo loppuikin täysin ja vauva oli NANin varassa. Hyvin on siitä huolimatta kasvanut ja kehittynyt ja siirryttiin tosi nopeasti sitte kiinteisiin.

Nyt kun tiedän mitä tuleman pitää, niin otan oman rintapumpun matkaan ja aion tosissaan yrittää. Olen avoimella mielellä ja jos imetys ei onnistu, niin sitten se ei onnistu ja sillä selvä. En aio stressata.

Olen myös miettinyt jonkin verran synnytystä. Jotenkin olisi mahtavaa kokea tavallinen alatiesynnytys mutta en olisi sektioonkaan pettynyt, kun tiedän mitä siinä tapahtuu ja en pelkää. Jos nyt pääsen synnyttämään alakautta ja synnytys käynnistyy normaalisti itsestään, niin aion yrittää pehmeillä kivunlievitysmenetelmillä pärjätä. Ajattelin ottaa ilokaasua, paracetamoolia ja jos pääsisi suihkuun tai ammeeseen. Olisi mahtavaa, jos ei tarvitsisi ottaa epiduraalia ollenkaan vaan pärjäisi ilman. Mulla tuli epiduraalista jälkeenpäin niin järkyttävän huono olo, siis suolistontoiminta laamaantui täysin ja mahakipu suolistossa oli kamalampi ku leikkauskivut. Ja mulle on nyt koulusta jäänyt mieleen, että synnytyksen aikana äidin keho erittää oksitosiinia ja lopussa adrenaliinia ja nuo hormoonit menevät istukan kautta vauvaan. Vauva taas tarvitsee tuon hormooniryöpyn, koska vauvalle on erittäin kivuliasta vetää ensimmäistä kertaa ilmaa keuhkoihin niin nuo äidin hormoonit auttaa vauvaa kestämään sitä kipua. En osaa jotenkin yhtään miettiä synnytystä kun tiedän, että lopulta vaikka mitä suunnittelee niin kaikki voi mennä ihan päin vastoin, joten olen tämänkin osalta avoimilla mielin.

Jotakin positiivistakin koimme menneellä viikolla. Mies sai viimein parin kuukauden työttömyyden jälkeen vakituisen työpaikan ja nyt meidänkin rahatilanne kohenee. Nyt ei ole sen osalta enää niin stressaantunut olo. Syysloma olisi nyt tiedossa. Alkuviikosta meinaan tehdä rästitehtäviä itsekseni ja loppuviikosta vaan makaan, että jaksan sitten taas koulun penkillä istua. Syysloman kunniaksi hoksasin, että pitääpä esikoiselta vieroittaa unitutti pois, joten olin sikaäiti ja kävin tytön nukahtamisen jälkeen hakemassa tutin pois ja silppusin sen saksilla roskikseen :D. Eipähän tuu itellä kiusausta antaa tuttia takaisin, jos tulee yöllä kitinöitä. Nyt tuntuu siltä, että on saanut jotain aikaankin. Pienestä se on kiinni :D.

Olo on kyllä kuin rannalle ajautuneella manaatilla. Läski, kömpelö ja pyöreä. Ei oikeen jaksa kävellä ja perus siivoamisestakin tulee hirveä hiki. Liitoskivut pahentuu vaan koko ajan ja joskus yöllä en pääse omin voimin vessaan vaan pitää mies herättää hakemaan lääkettä ja nostamaan mut sängystä. No, ei tää tästä ainakaan paremmaksi muutu, että parempi sietää ja ottaa huumorilla tai pissata sänkyyn.

Tulipa pitkä sepostus...
 
Viikonloppuna minulla oli kauhea migreenikohtaus joka kesti n. 12h, otin panadolia 3x500mg, mutta eipä se mitään auttanut. Valvoin miltei koko la-su välisen yön ja aamulla nousin tosi aikaisin ylös kun en pystynyt enää paikalla makaamaan päänsäryltä ja tykytykseltä. Lähdin raikkaaseen pakkasilmaan kävelemään hiljakseen, se helpotti oloa. Kävelyn jälkeen jäin vielä ulos tyhjäämään krassipurkkeja kompostiin, siivosin porraspäätä yms. rauhalliseen tahtiin. Olin ulkona varmaan 1,5-2h yhteensä niin sitten olo alkoi helpottaa. Kaameita nuo migreenikohtaukset, minulla ei niitä yleensä ole ollut raskausaikana, mutta tässä raskaudessa niitä on ollut ehkä 5 kertaa tähän mennessä. Muistan että esikoista odottaessa minulla oli parikertaa (tyttö, kuten nytkin) ja poika odottaessa ei ole migreenejä esiintynyt raskausaikana vaikka muuten niitä minulla on kyllä usein vähintään 1-2 kertaa kuussa ja kestävät 2-3 päivää kerralla. Migreeni kyllä invalidisoi elämääni ja muuttaa minua aina ihmisenä suorastaan "hirviöksi" kohtauksien aikana. Kauhistuttaa jo etukäteen miten taas jaksan tuon pääni kanssa sitten kun hormoonit alkavat taas hyrräämään imetyksen loppupuolella tai loputtua. Siihen asti on tavannut olla tasaisempaa aikaa migreenin suhteen. Onko teillä muilla migreeniä riesana? Onko ollut raskausaikana pahempi kuin tavallisesti vai parempi?
 
Nää liitoskivut on kyllä kauheita :/ Kyljen kääntäminen sängyssä on aikamoista tuskaa, mutta uutena juttuna on nyt tullut alavatsan kivut kävellessä. Kohtu on kyllä muutenki herkkä, myös nukkumisen jälkeen, että oliskohan sitten kasvukipuja taas.

Joko muilla vauva koputtelee kylkiluita? En oo pariin päivään pystyny kunnolla istumaan, kun se on työntäny päätään oikean kylkikaaren alle :/ Se se tuntuu inhottavalta, kun sitte sattuu ja puutuu yhtä aikaa, myös selän puolelta. Onneksi se on välillä ollu vähän eri asennossa nii on voinu istuakin. Kävely yleensä auttaa, jos kipu ei pääse kovin pahaksi, ja makuullaan helpottaa heti. Toivoisin, että pyllerö kääntyis taas pää alaspäin, sillon oli mammallaki mukavempaa :)

Pakko kertoa, että nyt on pyllerö yhtäkkiä kasvanu niin paljon, että sen vartalon tuntee selvästi vatsanpeitteiden läpi sellaisena kovana, varsinkin pään. Mies on ollut ihan innoissaan. :) En voi ymmärtää miten tuo yhtäkkiä alkoi noin selvästi tuntua, ihan kuin olis kasvanu parissa päivässä taas kauheasti. Oon myös huomannu, että jos syön enemmän sokeria, niin pyllerö on aika hiljainen, ei liiku kauheasti.
 
Huomasitteko uuden uutisen d-vitamiinipitoisuuksista eri tableteissa?
On se kyllä ihme, jos ostaa d-vitamiinia ja valmisteessa ei sitä olekaan yhtään :(
Tossa vielä tuo taulukko http://ohjelmat.yle.fi/files/ohjelmat/d-vitamiini.pdf 
meillä on Muumi-tabletit, siinä sentään näyttää olevan 87% luvatusta, kyllä harmittais jos yhtään pienempi prosentti olisi :/
 
Ohhoh! Onpas isoja eroja pillereissä!:O Ja miltei kaikissa siis vähemmän sitä vitamiinia kuin annetaan ymmärtää, ihan huijausta. Eipä oo siis haitannu yhtään vaikka oon sen oletetut 30yksikköä päivässä syönyt. Mulla on ollu noita rainbown vitskuja, ko ne on halpoja. Oon aatellu, että samakai se on mistä purkista niitä napsii, mutta eipäs näemmä olekaan.
Kiitti hei linkistä!!!! Täytyy syynätä tuo paremmin ajan kans ja miettiä d-vitamiiniasiat uusiksi.:P
 
Joo, ostin kanssa kauppareissulla k-kaupasta, siellä oli kolmea vaihtoehtoa. Niissä Pirkan näköjään 71% ja 47%, aika huijausta sekin.
Yhdessä apteekkitavarassa näyttäisi olevan niinkin huono prosenttiluku kuin 34 :o ei voi siis luottaa edes siihen mistä ostaa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top