Lokakuun loruilut

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2013' aloitti marimus, 1 loka 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Nia Tuttu foorumilla

    Täällä kans hikkaillaan välillä päivän aikana. Liikkeet on todella vahvistuneet ja oonkin saanu muutaman todella kipeästi käyvän potkun. Tänään tuo neiti sai semmosen hepulin autossa, vissiin kun ei ollut tarpeeksi tilaa, että monotteli mua alapäähän todella kipeästi. Tunsin oikein, kun otti vauhtia ja tumautti suoraan sinne kohdun suulle päin täysillä. Karjaisin kunnon vittuperkelesaatanat ja hyppäsin varmaan puoli metriä ylöspäin mitä turvavyö salli :D. Mies siinä ajaessa ihmetteli, että mitä tuota venkoilet. Täällä kans selkeästi huomattavissa rytmiä päivässä. Aamulla herätessä tulee potkuja joskus seiskan kieppeillä, seuraavat puolen päivän aikaan, sitten seuraavat seiskan aikaan illalla ja viimeiset nukkumaan mennessä. Esikoisen kanssa yölliset mylläykset häiritsi, tää tuntuu yöllä nukkuvan niinku ihmisten kuuluuki.

    Kävin tänään kirppistelemässä ja ostin jotain pientä. Löysin toisen makuupussin rattaisiin, kattoo nyt että meneekö se tupliin vai pervekevaunuihin vai näyttääkö siltä, että esikoinenkin vielä tänä talvena tarvii makuupussin lämpöä vaunuissa istuskellessa. Sitte löysin muutamat puolipotkarit, pari lakkia, valokuvakehyksen mihin menee kolme kuvaa vierekkäin. Siihen ajattelin esikoisen 1v kuvat laittaa jahka tulevat ja sitten itseäni hemmottelin kahdella Sookie Stackhouse romaanilla (1e/kpl). Käytiin myös miehen kanssa syömässä yhdessä. Oli oikein luksus yhteistä aikaa.

    Koulussa tuntuu, että oon saanu asioita edistymään. Kävin juttelemassa miten jatkan opintoja sitten äitiysloman jälkeen ja sainkin kovat mäkätykset siitä, että minun täytyy nyt muistaa levätä. Kuulemma pitäs koulupäivän aikanaki heittää pötkölleen välillä. Ei mua kumminkaan huoleta, oon koulussa ammattilaisten keskellä ;). Tentti meni tässä viikolla läpi ja sain tehtäviäkin hyväksytysti suoritettua. Vielä tälle periodille puuttuis pari tenttiä, essee ja kaks ryhmätyötä. Sitte päästään viimesiin uusiin kursseihin ennen äippälomaa.

    Viikonloppuna suunniteltiin, että josko mentäis koko perheen voimin kylpylään. Mulla ku vielä on puhtia ja jaksan tuota esikoista kantaa, niin nyt ois hyvä hetki vielä mennä.
  2. Untamoinen Tuttu foorumilla Lokakuun äidit 2019

    Nia: Opiskelen OAMK:n Oulaisten yksikössä terveydenhoitajaksi, eli samaan kouluun kuulutaan, näin oon käsittäny :) Toinen vuosi on menossa. Toki jää nyt ainaki vuodeksi kesken tuo opiskelu, mutta mielellään vauvan kanssa jään kotiin. Kätilön työ on varmasti tosi mielenkiintoista, hain Oulun yksikköön opiskelemaan sitä 2009 mutta en sitte päässy. Harmittaa vähän, mutta tämäkin käy :) Suoraan sanottuna en suosittele sulle tuota harjoittelua enää noilla viikoilla, toki riippuu sun kunnosta. Ihtellä on tehny jo nyt tiukkaa juosta osastolla mahan kanssa. Opettajatki oli sitä mieltä, että ei kannata enää kuukautta ennen synnytystä tehdä harjoittelua, kun mullaki olis sisätautityön harjoittelu ollut rv 31-36 (tosin siihen oli syynä oli sisätautipotilaiden yleinen huonokuntoisuus, eli nostoja olis ollut luvassa, samoin pitäis hoitaa infektiopotilaita, mikä ei oo raskausaikana suositeltavaa). Mutta tuossa harjoittelussa on selkä ja lonkat sekä nivuset ollu kyllä kovilla. Ei siellä hirveästi ehdi levätä synnytyssalissa eikä osastolla. Mutta toki teet päätöksen itse :)
  3. Nola Aloittelija



    kolmastoista kirjoitti:
    En ookaan aiemmin tänne mitään kirjotellut, seurannut vaan sivusta teidän juttuja, mutta nyt ajattelin kertoa kuulumisia. Mulla tänään viikkoja 26+5 ja jouduin kahdeksi ja puoleksi viikoksi sairaslomalle supistusten takia. Kohdunkaulan tilannetta ovat tarkkailleet viime viikosta ja sieltä oli vajaassa viikossa hävinnyt puoli senttiä. Onko täällä joku muu joutunut sairaslomalle samasta syystä? Ensimmäistä täällä odotellaan.


    Nyt kun tässä tuli paljon aikaa kaikelle, minkä voi tehdä makuulla, sain vihdoin ja viimein itsekin kirjoitettua tänne. Eli tilanteeni on sama kuin sinulla kolmetoista. Olen kanssa aijemmin vain seuraillut kirjoituksia, eikä ole ollut aikaa itse kirjoittaa. Mutta nyt siis myös sairaslomalla äitisloman alkuun (mikä on alkamassa joulukuun alussa) supistusten vuoksi ja koska kohdunkaula on lyhentynyt. Viikkoja täällä nyt 25+6. Ensin olin kanssa kahden viikon sairaslomalla ja nyt kun tarkistettiin tilannetta, sairaslomaa jatkettiin.. Esikoista myös odottelen. Alkuraskaus menikin lähes oireitta/ ongelmitta ennen tätä ja taisi sitten tulla pidettyä vähän liian kovaa vauhtia, joten nyt sitten vaan lupa lepäillä.

    Eli toivottavasti pitkään mukana olleille sopii, että hyppään joukkoon. Huomasin että tässä lähiaikoina muutama muukin uusi on kirjoitellu. Itse en varmaan fb:ssä halua kirjoitella, joten mukavaa jos täällä kävijöitä riittää.
  4. Singalong Aloittelija

    Joo siiis kaikkinensa mulla on tosi paha tilanne töissä nyt.. olen intensiivisen ja systemaattisen työpaikkakiusaamisen kohteena ja kyseinen palaverikin siis johtui siitä että minun tekemisistäni oli kiusaajien toimesta pomolle valitettu ja meidän piti puhua siitä.. ja yhtäkkiä puhe kääntyykin siihen miten minulta olisi toivottu, että kerron raskaudesta aiemmin kuin mitä kerroin!

    Koeaikaa on jäljellä pari hassua viikkoa.. Olen ollut yhteydessä liittoon ja tilanne on nyt monin puolin todella hektinen. Mutta kaikki kuun asennot ja liitto on minun puolellani ja olen siinä suhteessa erittäin itsevarma, joko tämä menee niinkuin pitää tai sitten työnantaja astuu jalallaan isoon paskaan ja saa käräjiödä kanssani sitten oikeusasteissa. Supistukset, mahakivut ja liitoskivut pahenee päivä päivältä mutta hammasta purren teen todella pitkää päivää huolehtien ettei kenelläkään todellisuudessa ole nokan koputtamista minun työskentelystäni, muutakuin näitä keksittyjä juttuja. Neuvolan täti jo puhui sairaslomasta mutta kieltäydyin ehdottomasti ennenkuin koeaika on ohi. Huomenna pitäisi taas soitella sille kun pissituloksia pitäisi kysyä, niissäkin olen nyt joutunut ramppaamaan kun jotain häikkää on.

    Mitään en ole tehnyt vauvatavaroita hankkiakseni. Ei ole aikaa eikä energiaa. Serkku toi yhden kassin vaatteita ja yhdet vanhat vaunut saan ex-työkaverilta reilun viikon päästä. Siinä kaikki. Yks huone kämpässä on kokonaan tyhjä, sinne pitäisi hankkia kaappeja ja hoitopöytää ja vaikka mitä mutta en jaksa.Mut kait tässä vielä ehtii ja piristyy kun tää pahin paska on ohi. Loppuvuodesta voin jo sitten hengittää ja jäädä tarvittaessa lepäämään jo ennen äitiysloman alkua.
  5. Nia Tuttu foorumilla

    Untamoinen: No samaa porukkaahan me sitten ollaan! :) Ja eikös se ole niin, että terkkareilla ja kätilöillä on ihan samat opinnot aluksi ja kätilöillä on sitten vaan se 1,5 vuotta omaa erikoistumista lisäksi vai onko se tuosta terkkarin opinnoista vaan sitten vuosi. En muista. Joka tapauksessa, ihan hyvin vielä ehdit kätilöksi opiskella. Älä heitä kirvestä kaivoon! Meidän ryhmässä on puolet jo valmiita työelämästä tulleita sairaanhoitajia/terkkareita, jotka hakee vaan kätilön pätevyyden. Mulla onneksi tuo kahden viikon harjottelu on se kätilötyön perusharjottelu, eli ei me oikeasti saada siellä mitään tehdä. Ollaan vaan mun käsittääkseni kentällä tutusmassa ammattiin. Saadaan me vissiin potilaita jopa seurata ja mitata verenpainetta :D. Pienestä se on lähettävä siis. Katon tosiaan ihan voinnin mukaan ja meillä kans opettajat on tosi tarkkoja, että ei ne huonovointisena päästä. Sain jo omalta tuutoriopettajalta mäkätykset, että mun ei sais jatkuvasti istua ja seistä, että pitäs myös pötkötellä, koulupäivänki aikana kun on ollu noita ennenaikaisia supistuksia niin paljon. Meinas, että muuten joutuu osastolle makuuttaan pääalaspäin :D. Olishan se näky, ku makaisin jollain luennolla, ehkä ei. Meillä onneksi on tosi lepposaa ollu tää alotus. Kyllä mulle toki tulee 15 op kasaan, niinku pitääkin mutta ei meillä paljon fyysisesti koululla ole tunteja, että aika paljon itseopiskelua ja verkkopiskelua.
  6. Sonya Aloittelija

    Kiitos kun toivotitte minutkin mukaan näin myöhään! Ja kiva kun tulee vielä muitakin! Ja vielä kaiken lisäksi samassa tilanteessa kuin minä (sairaslomalla supistusten takia). Eli tervetuloa minun puolestani Nola!

    Paljon tsemppiä Singalongille työasioihin! Toivotaan, että jaksat tämän koeajan. Ja niitä vauvatavaroita ehtii hankkia sitten vielä myöhemmin. Joten koita olla stressaamatta niistä nyt! (Tietenkin helpommin sanottu kuin tehty...)

    Minä en ole vielä huomannut vauvan hikkaa. Ensimmäiset potkut tunsin 15+6 (nyt on 23+4), mutta eiköhän se vauva ehdi vielä hikkaamaan niin paljon, että mammalla menee hermot :D

    Oih, tuota pesänrakennusviettiä! Ehdin alkaa järjestellä vauvan huonetta ennen kuin supistukset alkoivat, mutta nyt siellä ei ole tapahtunut mitään kuuteen viikkoon. Jospas nyt sitten pääsisin pikkuhiljaa jatkamaan. Vielä en pääse mitään minnekään shoppailemaan, mutta enköhän minäkin pääse vielä joskus kauppaan. Toisaalta meillä on esikoisen jäljiltä oikeastaan kaikki tarvittava. Katselin vauvavaatteet läpi ja sieltä löytyy yllättävän paljon neutraalin värisiä vaatteita. Eli jos tuleva vauva olisi tyttö, niin ei hänen pelkässä vaipassa (tai vaaleansinisissä vaatteissa) tarvitsisi olla.
  7. Mammaliina Peruskäyttäjä

    Sateisesta,harmaasta ja tuulisesta Vantaalta tervehdys.

    Se olis niinku tasan 2kk äityislomaan!! Sitten pidän vikat kesälomat ennen sitä, niin töistä pitäs jäädä pois jo 8.11.12.

    Tääl on alaselkä niin niin kipee joka asennossa. Nyt on muutenkin olkapäät ja melkeimpä koko selkä kipee :/  Hieroja siis kutsuneen jossain vaiheessa. Perskankutkin niin kipeet ku makaa liian kauan samalla kyljellään ja joskus yö aikaa melkein tippa silmäs käännän kylkee.
    Pari päivää oli sitten yökötystä :/ Ajattelin että nyt pahoinvointi alkaa taas, mutta onneksi sitten ei alkanut.

    Kyl noi työnantajat osaa olla aika V-maisia välillä, mutta onneksi Singalongilla on tukijoukot siellä jos omaa hautaa haluaa työnantaja kaivaa.

    Nyt tääl pääs on supparit onneksi helpottaneet, mutta muuten on iso ja tuskanen olo :/

    Pitäs saada aikaseksi alkaa kattomaan noita vauva vaatteita mitä on ja mitä tarvis hankkia.
    Miehen kaa pitäs saada aikaseksi siivota makuuhuone ja siirtää pinnasänkyn mun puolelle.
    Sit tekee vauvanvaatteille tilaa yms. Jotenkin niin olis paljon askareita...

    Niin se joulu lähestyy vaa... Meillä mies voi joutuu olemaan ehkä jopa töissä(viime vuonna oltiin molemmat), niin eipä mitää suunnitelmii tehdä ja mä en ole mikää joulu ihminen, joten meillä ei tehdä laatikoita yms. perinteisiä jouluruokia. Jotain pientä voin juu tehdä ja se on varma se että jos oon yhdes koos tai vaikkapa kahdessa, niin me ei tehdä mitää sukulaisrallii. Ehkä voidaan käydä miehen isällä+äitipuolella, mutta se saa olla ainut. Mun poika on tämän joulun mummolassa/isällään, niin ei ole edes koko perhe paikalla meillä. Eikä mua kamalasti kiinnosta lähtee viimesil viikoil ravaamaan. Tulkoot meille laatikoideen ne ketkä tahtoo nähdä :D

    Munkin pitäs kuntosalille ilmoittaa tauosta, mutta arge kuinka hitto onkaa vaikeeta saada mitää aikaseksi.... Olisko motivaatiota,jaksuja, ylimääräisiä voimia+hermoja jossain myynnis edullisesti?
  8. Nia Tuttu foorumilla

    Onkohan tää nyt sitte ihan tosissaan tätä, että jo nyt pitää nukkumisesta luopua. Mun yöt on ihan kaameita. Valvon järkyttävien liitoskipujen kanssa, jalat puutuu ja kramppailee. Hyvää asentoa ei löydy. Mieskin tuntuu olevan sängyssä tiellä. Joka aamu herään väsyneenä ja päivät pitäisi aina jaksaa touhuta. Ei tuu mitään. Mulla on nyt jo ties kuinka mones yötön yö takana ja siitä seurauksena hirveä päänsärky ja muutenki vetämätön olo. Kattellaan näitä nukkumishommia taas sitte vuoden päästä.

    Muutenki mulla on semmonen olo, että mun kroppa ei kestä. Joka paikassa jotaki kolotusta. Voin vaan kuvitella, että ei tää ainakaan tästä paremmaksi muutu. Perkeleen peräpukamatki ärhentelee taas. Onneksi olivat pari kuukautta poissa. Jospa ne nytki lähtis yhtä nopeasti ku tulikin. Passitin miehen apteekista hakemaan lääkevoidetta.

    Argh. Oon ihan pahalla tuulella. Haluan jo synnyttämään.

  9. majlen Aloittelija

    Täällä kans voidaan hyvin! Aika vilkas vauva on. Potkii ahkerasti ja ilmoittelee itsestään. Välillä työntyy sellaiseen asentoon, et maha on ihan epämuodostuneen näköinen :) Maha on mielestäni iso ja sehän tietää sitä, että mulle on tullut painoa melkein kymmenen kiloa!! Tämä painonnousu on ainoa asia, jota en meinaa millään hyväksyä. Pelottaa, että mihinhän asti paino nousee. Nyt on viikkoa 26+3.. Lähtöpaino oli 52kg... Tuossa paripäivää sitten mittasin vyötärönympäryksen, joka oli 94cm. Mitenhän muilla kasvuvauhti menee? Liikun pääsääntöisesti joka päivä ja käyn edelleen salilla ja spinningissä kävelyn lisäksi.

    Pesänrakennusvietti on ollut nyt korkealla. Olemme ostaneet isomman asunnon ja nykyinen myyty :) Kovasti on mennyt suunnitellessa uusia huonekaluja ja kauppoja kierrellessä. Tässä kuussa muutto uuteen isompaan kotiin tästä kaksiosta. Voin kyllä todeta, että sisustuksen suunnittelussa mieheni on ollut niin aktiivinen, että joudun toppuuttelemaan häntä. Itse haluan suunnitella loput vasta paikanpäällä, et saa kaikki mukavannäköseksi.
    Kovasti jo odottelen äityisloman alkua. Viimeinen työpäivä on marraskuun lopussa :)
    Kiva, että kaikki ei ole menossa fb:iin.
  10. Ramana Peruskäyttäjä

    Älä Nia nyt vielä lähde synnyttämään, jos antaisi vielä vähän kypsyä! :D
    No joo, aika tuskallisia jotkut raskausvaivat välillä.
    Mut voi lohduttautua sillä, että ei mikään sairaus kyseessä vaan itse haluttu ja ehkä suunniteltu juttu :) jos se nyt ketään lohduttaa...!
    Paljon jaksamisia ja voimia kaikille kärsiville, kyllä se kohta helpottaa ♥

    Ja vähän omia kuulumisia: 
    eilen tunnettiin ekaa kertaa vauvan syke! Ihan uusi juttu, esikoisesta ei koskaan huomattu. Silittelin illalla masua, ja aloin ihmettelemään mikä tykytys siinä alavatsalla käden läpi tuntuu. Pyysin miestäkin kokeilemaan, ja ihan selvä syke se oli (n.135/min) :) istukka on takana niin ei siitäkään voinut tulla. 
    Hikka hänellä on vähintään kerran pari päivässä, muistaako joku mistä tuo vauvan hikka johtuu? Liittyikö jotenkin keuhkoihin ja hengitysharjoituksiin?
    Tosta hikasta kivasti tietääkin miten päin vauveli on, täällä ollaan raivotarjonnassa. Saisi pysyäkin synnytykseen asti, mitä sitä enää kääntymään :) potkut ja muljahdukset ovat vieläkin napakoita, vaikka tila varmasti pienenee koko ajan. Taitaa olla semmoinen poika, joka ottaa sen oman tilansa, sen verran voimalla välillä puskee kantapäitään mahan läpi :D
    tänään on rv tasan 28, ja ihan hyvää kuuluu. Aamuoksennus tulee enää kerran viikossa, eli paljon helpompaa kuin viime kerralla. Olo on pääosin virkeä, välillä ei jaksaisi olla hermostumatta kun esikoinen saa uhmakohtauksia. Mutta kyllä nekin menee, kun muuten pääosin on niin iloinen ja herttainen tyttö. Jotkut päivät ovat vaikeampia kuin toiset, mutta niinhän se on lapsien lisäksi aikuisillakin... suklaata ja muita herkkuja tulee syötyä ihan liikaa, valitettavasti! Iltapäivisin vaan tulee sellanen sietämätön makeanhimo. Hyvin se menee ohi kuivahedelmilläkin, mutta nyt meille on ilmestynyt jostain keksejä ja suklaata... ja tokihan niitä syö, kun kaapista löytyy :D hupsista vaan!
  11. Untamoinen Tuttu foorumilla Lokakuun äidit 2019

    Nia, täällä kans yöt tuskaa. Nivuset on aivan kauhean kipeät, tuntuu että repeää kun kääntää kylkeä. Unissaan en enää edes käännä kylkeä, joten herään monesti yössä sen tekemään. Ja se sattuu, samoin kuin sängystä nouseminen, hyi että.. Liikkeelle lähteminen yön jälkeen on hyvin kivuliasta näiden nivusten kanssa. Onneksi iskiaskivut on helpottaneet tukivyön ansiosta. Myös vatsakivut vaivaa. Tuntuu että aina turvottaa ja aina vaan on maha löysällä tai ummetusta. Istuminen tuntuu ahdistavalta mahakipujen kanssa :/ Onneksi nämä jutut on semmosia, joiden kanssa voi elää, ja näistä huolimatta onneksi nukun sikeästi, vaikka heräilenkin usein.

    majlen, huh, en olekaan ainut jolle on tullut lähes 10kg painoa! Luulin jo olevani, kun monilla täällä pyörii lukemat yhä samoissa kuin ennen raskauttakin.

    Terveydenhoitaja on tosin ollut aika tympeä tämän painon suhteen, enkä haluaisi käydä hänellä enää ollenkaan. Viimeksikin hyppäsi puntarin luo kun sanoin painoni ja huudahti: "MITÄ?" Tapaus oli tympeä siinä mielessä, että olen aiemminkin aina punninnut itseni kotona aamulla ja sitten sanonut sen lukeman kun ei ole vaatteiden painoa, ja nyt tämä terveydenhoitaja näytti jotenkin tosi tyytyväiseltä itseensä, kun sai minut "valheesta" kiinni. Painoissahan oli eroa ruhtinaalliset 1,5kg, eli juuri vaatteiden verran :/ Sitten se jankkasi tosi kauan ruokavaliosta sun muusta, vaikka sanoin että paino on minulle hyvin herkkä asia ja melkein itkua väänsin siinä tilanteessa. Onneksi mies oli mukana, en olisi muuten tästä selvinnyt. Onko muilla ollut tällaista? Oudointa tuon saarnan jälkeen oli se, että se lopuksi totesi, että no, kyllähän tässä vaiheessa saa painoa tullakin, ja se on normaalia. Mitä ihmettä...? En tajua sitä tätiä kyllä ollenkaan :(
  12. Nianen Aloittelija

    Nia, komppaan sua täysin noiden vaivojen inhottavuuden kanssa. Joka yö herään supistuksiin, selkäjumeihin, vihloviin liitoskipuihin tai sitten jalat on vuorotellen tunnottomia tai puutuneita ja pistelevät. Silmäpussit roikkuu ku mitkäkin, kaikkialle särkee ja kolottaa huonosti nukuttujen öiden takia. Olen muuttanut jokim aikavsitten, nyt vielä pitäisi saada kamat paikoilleen ennen kun voi tuoda vauvan kamat.. välillä tuntuu että koko maaillma vaan ketuttaa. Ja mua ainakin lähinnä kiukuttaa jos joku "lohduttaa" sanomalla että itehän tuohon tilaan olet hankkiutunut tai että ihanaahan se vaan on että tulee vauva! On ihanaa javitseaiheutettua KYLLÄ mutta se ei paljon lohduta kun on koko ajan kiukkunen olo kaikkien särkyjen, kolotusten ja vösyneisyyden takia.. ja varsinkaan kun sen sanoo joku jolla ei ole mitään vaivoja, saattaapa jopa kertoa nukkuvansa ja voivansa erinomaisesti tai sitten sen sanoo joku joka lisää siihen perään "mutta mullapa on se ja se sairaus, sä et oikeesti oo sairas!" Koska vaikken olekaan sairas niin kaikki hankalat oireet ja kolotukset ja säryt saavat mut tuntemaan oloni todella sairaaksi välillä. Anteeksi putkeen kirjoittaminen ja virheet, känny käytössä. Mutta siis välillä todella ärsyttää tämä olotila kun ei vaan pysy "terveiden" tahdissa asioissa.
  13. Ramana Peruskäyttäjä

    Nianen, en tarkottanut sitä heittoa ihan noin :) enkä tosiaan ole itse mitenkään "vaivaton", päinvastoin. Mut ite aattelen, että tälle nyt ei voi mitään, raskaana ollaan ja piste kunnes vauva tulee ulos. Ja yritän ajatella positiivisesti asioista ja myös vaivoista, vaikka ei sellanen olo yhtään oliskaan. Ei se helppoa ole, ite en pysty välillä makaamaan, istumaan tai kävelemään ollenkaan, jalat pettää alta ja sit ryömitään lattialla jos jonnekin haluaa (aina ei sekään onnistu, kun koko alaruumis on tunnoton). Nukkuminen on ihan yhtä vaivasta kuin muillakin. Kivut vaivaa alaselässä, iskiasalueella, nivusissa ja jaloissa, närästää, reidet leviää, mahanahka repeää. Mut silti on itellä parempi olo, kun ajattelee tätä ohimenevänä ja raskauteen kuuluvana :) ei se silti tarkoita ettenkö ymmärtäisi muidenkin tuskaa. Mut parempi katsoa tilannetta positiivisesti, mun mielestä. Pyydän anteeksi että viaton lauseeni hermostutti sut!
  14. Nianen Aloittelija

    Ramana, ei se varsinaisesti ollut sun viestixkun ärsytti vaan lähinnä kun kuulin eilen kahdenkin ei raskaana-olevan suusta noita juttuja. Se vaan nyt purkautui juuri sun aiemman kommentin jälkeen :DD itsekin yritän tottakai olla positiivinen, mutta välillä hermostuu toden teolla.. itsellensäkin tietenkin koska on"vaan raskaana" ja silti toimintakyky välillä sama kun sellasella joka on jääny katujyrän alle.. ja plus uutena oireena noi kärttyhormonit.
  15. Ramana Peruskäyttäjä



    Nianen kirjoitti:
    Ramana, ei se varsinaisesti ollut sun viestixkun ärsytti vaan lähinnä kun kuulin eilen kahdenkin ei raskaana-olevan suusta noita juttuja. Se vaan nyt purkautui juuri sun aiemman kommentin jälkeen :DD itsekin yritän tottakai olla positiivinen, mutta välillä hermostuu toden teolla.. itsellensäkin tietenkin koska on"vaan raskaana" ja silti toimintakyky välillä sama kun sellasella joka on jääny katujyrän alle.. ja plus uutena oireena noi kärttyhormonit.


    No voi vaan kuvitella mitä kaikkia tyhmiä juttuja kuulee vaikka töissä tai melkeen missä vaan :( ite oon ollu nyt syksystä alkaen taas kotona tytön kanssa, niin välttyy kuulemasta kaiken maailman typeryyksiä :D mies tai lapsi ei onneksi syyllistä, vaikka kotityöt jää välillä hoitamatta, että on sitte ite tosiaan ainoa.
  16. Nia Tuttu foorumilla

    Meillä mun äiti on kova hokemaan, että raskaus ei ole sairaus. Se ärsyttää ajoittain. Varsinki kun tuntee olevansa tosi väsynyt ja kipeä. Mua ärsyttää kun tuo kipu on koko aikaista ja en oo saanu viikko kausiin nukuttua. Onneksi saan kohta lainaan tukivyön ja tukityynyn öitä varten. Toivottavasti niistä ois jotain helppiä. Sohvalla oon joinaki öinä käyny nukkumassa, siinä on ollut välillä hyvä.

    Täällä käytiin tänään neuvolalääkärillä ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Ensi viikolla vuorossa jälleen sokerirasitustesti mukavaa. Ja kuukauden päästä seuraava neuvola. sitten aletaankin käymään vissiin kahden viikon välein tarkastuksessa.

    Nyt olin tosi tyytyväinen, että painoa ei oo tullu koko raskauden aikana ku yhteensä n. 2kg. Oon kyllä syöny ihan päin metikkoa. Suklaata ja herkkuja päivittäin, että ihme kyllä. Ja teille joilla paino on noussut paljon, niin jos lähtöpaino on alhainen, niin painoa saa ja pitääkin tulla. Itsellä on reeeeeeeeilusti ylipainoa, voi sanoa jopa sairaalloisesti. Joten ei saisi sen takia tulla paljoa. Mulla on edellisestäkin raskaudesta kiloja jäljellä. Mutta en ota stressiä, tulee minkä tulee ja sille ei voi mitään. Saan sitten toivottavasti neuvolasta ja muutenkin tukea painonpudotukseen mikä voi vaatia kohdallani jopa lihavuusleikkauksen :(.
  17. Emily79 Uusi käyttäjä

    Moikka kaikille tammikuisille!

    Liityn porukkaan muutaman kuukauden myöhässä...

    Olen täällä vähän käynyt lueskelemassa kirjoituksianne mutta sen verran on ollut kaikkea pientä häikkää matkan varrella etten ole koskaan jaksanut ruveta itse kirjoittelemaan. Heinäkuussa oli pari hyvää viikkoa, muuten on ollut ongelmaa toisensa jälkeen. Mutta nyt on outoa kyllä alkanut olo paranemaan. Ensimmäistä kertaa olen alkanut ihan nauttia raskaana olosta!

    Ikävää että teillä muilla sen sijaan tuntuu ongelmia riittävän. 
  18. toukero Peruskäyttäjä

    Moi tännekin pitkästä aikaa!

    Singalong: Miten menee työjuttujen kanssa? Tsemppiä ihan superpaljon paskaan tilanteeseen, kaikki sympatiat sulle ja voimia taistoon, älä hitossa anna periksi! Nimim. saikulla rv 16 asti ja edelleen verenpaineet nousee kun edes ajattelee työnantajaa

    Mulla ei onneks kukaan oo vähätelly näitä vähäisiä vaivoja, mutta äiti on muutamaan otteeseen jaksanu ihmetellä kuinka oon niin kiukkunen kun "luulis että raskausaikana nainen on onnellisimmillaan ja hehkuu onnea ja iloa ja on vaan niin ONNELLINEN, mut sie oot tollanen ja suutut pienistäkii jutuista jne jne". Sanonpahan vaan että VOI VITTU, pitäis vissii kulkea sädekehä pään päällä ja onnenhymy naamalla koko ajan koska eihän nyt tulevaa pyhimystä mikään saa ärsyttää kun PITÄÄ OLLA ONNELLINEN. Luulis että äiti oppis tyttönsä tuntemaan 30 vuodessa, ja luulis että äiti tajuaa että jos hormonit kiusaa ja on ton tupakoinninkin lopettanu (on itte ollu samassa tilanteessa!) niin ei oo kauheen letkeet fiilikset joka hetki, vähiten silloin kun joku ihan tahallaan huudattaa tai jankuttaa jostain ihan älyttömästä asiasta ja jatkaa vaan vaikka näkee että toista ärsyttää. Nii!

    Niin noista vaivoista, että itellä ei onneks oo ollu kun toi selkä sieltä jostain viikoilta 16-17 lähtien huonona, siitä asti oon onneks saanu sairaslomallakii olla. Selän kanssa kyllä pärjää ihan hyvin kun saa tehä juttuja omaan tahtiin, mikä töissä ei ois ollu mitenkää mahollista. Huvittavaa kun työterveyslääkäri totes just joskus rv 15+ että "ethän sie näitä töitä vois tehdä, mut et sie sairaslomallakaa voi loppuu asti olla ku kelalta todennäkösesti tulis hylkyjä, mut hei voin kyllä kirjottaa lausunnon ettet saa karenssia jos irtisanot ittes." HV työterveyslääkäri, neuvolalääkäri sitte kirjotti sairaslomat ja lopulta b-lausunnon eikä oo kelan kanssa ollu mitää ongelmia. Ja kuka ees ehdottaa irtisanoutumista vakituisesta työstä, kun työkyvyttömyys on väliaikasta. Oikee einstein siinä meillä.. eipä sillä että olis aikomusta palata tohon työpaikkaan enää, mutta enhän mie nyt ala irtisanoo itteeni ennen ku on uus työpaikka valmiina. Oho, lähti nyt vähän raiteilta tämä... siis vaivoista vielä, et nyt uutena on tullu ihan karsee rannekipu tietty just oikeeseen eli vahvempaan käteen. Jotain reilun viikon oireillu ja minkäs tolle voi tehä. En tiiä onko jännetuppitulehdus vai löystyneet nivelet vai mikä, soitan lääkärille akuuttiajan jos ei "levolla" ja itsehoidolla tokene. Vähän epäilen kyllä kun mitenkäs tätä nyt lepuutat kun ukkokin on viikot poissa. Ei täs muuten mitää, mut kun ei oikee pysty tekee ihan arkisia toimia niin se vähän haittaa.

    Mie olin viime neuvolakäynnillä elikkäs tasan viikko sitte vielä puolkiloa lähtöpainoa alempana, olin edelliskerrasta sen puol kiloa tiputtanu mut siis kertaakaan ei oo vielä menny paino lähtöpainon yli ja oon kyllä tosi tyytyväinen, koska itellänikin bmi päältä 30.
  19. Jepatsu Uusi käyttäjä

    Heippa vaan kaikille!
    En ole jotenkin aikasemmin edes tajunnu lähteä hakemaan netistä mitään keskustelupalstoja, jossa vois vaihtaa kuulumisia samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa, mutta tänne nyt päädyin sitten kirjottelemaan, jos vaan passaa.. :) Ja tosiaan kun on itse ensimmäinen omasta kaveripiiristä, joka saa lapsen, niin ei heidän kanssa voi kokemuksia aiheesta samalla tavalla vaihtaa..

    Mutta tosiaan nyt olis menossa rv 24+5 ja lähes järkytyin kun luin millaisia vaivoja muilla on ollut ! Itsellä kun ei ole ollut koko raskausaikana oikeastaan mitään, edes pahoinvointia alkuaikoina. Mahakin on vielä aika pieni, jota moni ihmettelee. Vaikka painoa on tullut n.8kg... Vauvan liikkeet tunnen kyllä hyvin. Ainoa vaiva joka on välillä vaivannut on huimaus, verenpaine ollut aina tosi matalalla, 100/60 luokkaa. 

    Kauheasti jaksamista kaikille kasvavien vatsojen kanssa :)

  20. Sonya Aloittelija

    Tervetuloa mukaan uudet mammat!

    Mä niin hyvin muistan ensimmäisestä raskaudesta tuon: "raskaus ei ole mikään sairaus" -jutun. AAARRGGGHHH! Jos raskaana olevalla on selkä niin kipeä ettei pääse kävelemään, niin silti pitäis mennä töihin, koska raskaus ei ole sairaus. Niin. Eihän se olekaan, mutta välillä se raskaus saa naisen niin huonoon kuntoon, että on turha miettiä töihin menemistä.

    Olen onneksi voinut paljon paremmin tässä kuin viime raskaudessa. (Joo paitsi tuo etinen istukka -episodi ja nämä supistukset joiden takia olen nyt sairaslomalla koulusta...) Tällä kertaa ei ole (vielä) ollut selkäsärkyä tai liitoskipuja, jotka olivat todella kovia edellisellä kerralla. Mutta tässä raskaudessa olenkin ollut kotona hoitovapaalla kun edellisessä raskaudessa tein täyttä työpäivää ja opiskelin samalla. Tahti on siis hiljennyt kovasti. Ja hiljeni pakkolevossa vielä lisää.

    En sitten tiedä onko se tämä rauhallisempi tahti vai parempi fyysinen kunto, jonka ansiosta voin nyt paremmin. Edellisellä kerralla olin kyllä fyysisesti aika lopussa kovan tahdin takia, niin sitten kropan oli ehkä hankalampi sopeutua raskauden tuomiin muutoksiin. Eikä se minun työni myöskään mitenkään kevyttä ollut... Nyt olisi kuitenkin tarkoitus käydä tekemässä muutaman viikon työrupeama ennen äitiysloman alkua. Sairaslomaa (koulusta) tässä on vielä muutama viikko. Sitten pääsee töihin. Jos olo jatkuu näin hyvänä ja supistukset hellittävät, niin sitten minä oikeasti pääsen töihin! :D

    Mutta tsemppiä siis kaikille joilla on raskauden mukanaan tuomia vaivoja! Tiedän tosiaan miltä se tuntuu ja millaista on kun ympäristö vähättelee niitä. (Minulle eräs läheinen muisti aina sanoa, että hän ei ollut päivääkään sairaslomalla raskauden aikana. Ei edes flunssan takia. Siinä on sitten tosi kiva olla itse monta viikkoa kotona tuijottamassa kattoon.)

    Tuosta nukkumisesta: Minä olen alkanut nähdä ihan omituisia unia. Osa on ihan neutraaleja mutta osa on painajaisia. Sitten kun siihen herää yöllä klo 4, niin on vähän vaikeaa saada uudestaan unen päästä kiinni. Saan näin kotona ollessa kuitenkin onneksi nukkua tarpeeksi, kun voin mennä nukkumaan yhtä aikaa pojan kanssa ja myös herätä yhtäaikaa. Lisää heräilyjä tulee kyljen kääntämisestä. Minä en ole koko perhepedissä nukkumisen aikana kääntänyt kylkeä heräämättä. Ennen tätä raskautta käännyin kyllä unissani kyljeltä selälle (nukuin aina kasvot lapseen päin), mutta nykyään kun ei ole pitkiin aikoihin voinut nukkua selällään, niin sitä kyljen kääntämistä varten herään aina. Ja kun paikat puutuu nykyään herkemmin, niin sitä kylkeä tulee vaihdettua aika usein. Ja siis myös herättyä. Mutta siihenkin auttaa se kun saa nukkua pitkät yöunet.

Jaa tämä sivu